Harakat ovat mielestäni tänä syksynä ennätyksellisen lihavia. Meillä on yksi sellainen jolla on selkäpuolellakin kuin mahanpullukka. Ovatkohan ne ahmineet omenia. Minä olen. Ja kyllä on nyt omppumaha ja ruokahalu kasvaa omenien ansiosta.
Eilen katselimme Kilpiäistenlahden joutsenia. Siellä on koko kesän oleillut pariskunta ja yksinäinen jota ne jahtaavat loitommalle. Yksi nokikana puikkeleht ikaislikon reunassa, muutama sukeltajasorsa ja sitten laskeutui suuri vesiltu vähän kauemmas. Oletimme sen joksikin hanheksi, näkyi paljon valkoista rintaa.
Pari päivää sitten istahti parvekkeen kaiteelle sellainen pienen pieni, hyvin siro, naskalinokkainen lintu jota en ole koskaan nähnyt. Se oli vihertävänkeltainen pääväriltään, myös päälaeltaan. Rakenteelta muistutti tuntemistani lähinnä västäräkkiä, mutta paljon pienempi eikä niiin pitkäpyrstöinen.
Olen wikistä ja Pohjolan Linnuista etsinyt tiltaltit, uunilinnut,pajuhinnut, hippiäisen. Ei ollut tuttavaani. Olisiko ollut poikanen? Mutta näin myöhään!
