Sivuraiteella raide numero 3

[Pena]

... aktualisoimaan monetaaristen kompensaatioiden realisointia.

[myyrä]

Leena kertoo varhaisen päivätoden. Varhainen lintu (missä on myyrä ja kuinka hän voi?) löytää monia matoja, ja Leena jakaa löytämänsä juuri nyt ja tällä hetkellä.

Kiitos, Leena, vilpittömän kuuloisesta huolestumisestasi, mutta hyvin täällä voidaan ja ollaan...tietysti...onnellisia.  

 

[Leena]

... aktualisoimaan monetaaristen kompensaatioiden realisointia.

Miksei niin. Noin voi sanoa kyllä     Jos näemme eksplisiittisesti vaikkapa pahan olemuksen realisoitavuuden episteemiseksi jossakin mahdollisessa universumissa a priori, jolloin oliot ovat olevia faktuaalisessa universumissa, muussa tapauksessa on jäelleen tyytyminen noemaattiseen representatiiviseen presentointiin, ja vasta a posteriori implisiittisesti meille aktualisoituu pahan evidentalismi myös olioiden faktualismissa joka oli a priori, vaikka aistinvaraisuus ei sallinut observointia olion ideasta ja oliosta sinänsä, (ding an sich) , sitten viimeisellä tuomiolla nähdään kuinka kaikki oli...

Makasinkohan minä siellä analyytikon sohvalla sittenkin liian lyhyen aikaa?

[Leena]

Kiitos, Leena, vilpittömän kuuloisesta huolestumisestasi, mutta hyvin täällä voidaan ja ollaan...tietysti...onnellisia.  

 

Myyrä on siis paikannettu mahdolliseen maailmaan a priori ja hänen affektiivinen noemaattinen statuksensa välittyy minun mieleeni siten että ensin oli myyrä ja hänen koneensa sitten aisti jolla Leena havainnoi tekstin ja siirtää sen noemaan jossa sitä käsittelee monipuolinen presentatiivinen mallintaminen kulttuurisidonnaisesti tiettyjen implikointien varassa ja se siirtyy muistiin ja Leena todentaa myös a posteriori myyrän olevan onnellisen ja toiv. myös a posteriori.

Leena menee puolestaan ja  jonkun joka kohta on ihan a posteriori eli tämän kirjan tekijät.

[Pena]

Analyytikon sohvasta puheen ollen siteeraisin tähän Simon Parken teosta Miten tulla... minuutissa mystikoksi:

Mitä ihmiset tekivät ennen kuin Freud loi sohvan?

- - -

Hän (Jeesus) pystyi kinastelemaan vanhempiensa kanssa, tottelemaan vanhempiaan, kuuntelemaan heitä, kiljumaan vanhemmilleen, puhumaan heille, rakastamaan heitä. Eikä sohvaa mailla halmeilla.

Suomennos on Jaakko Heinimäen.

[Leena]

Analyytikon sohvasta puheen ollen siteeraisin tähän Simon Parken teosta Miten tulla... minuutissa mystikoksi:

Mitä ihmiset tekivät ennen kuin Freud loi sohvan?

Ka, makoilivat kivikossa kuten Jaakoppi vainaa ja näkivät ja selittelivät uniaan.  Ei siinä mitään merkillistä eroa ollut. Tyyny oli pehmeämpi niinikään tällä (viime) vuosisadalla. Ilmanko näki niin siistejä unia Jaakoppi. Tikkaat Taivaaseen ja noin. Nähtäisiin kai nytkin jos olisi kivi tyynynä. Uni on kuninkaantie piilotajuntaan sanoisi Siikmuntti vainaa nyt.

[Pena]

Ei kai siinä Siggen soffalla unia nähty, kerrottiin vain. Minä tosin olisin varmaan siihenkin nukahtanut, se armolahja minulla on. Ellen sitten olisi lörpötellyt ukkoa itseään uneen.

[Leena]

Ei kai siinä Siggen soffalla unia nähty, kerrottiin vain. Minä tosin olisin varmaan siihenkin nukahtanut, se armolahja minulla on. Ellen sitten olisi lörpötellyt ukkoa itseään uneen.

Joo ei, se äijä oli kärsimätöntä sorttia, olisi herättänyt kyllä. Analyysien max kestokin oli jotain kolme kuukautta, mitä, eihän se riitä edes ratkontakeskeisessä hoidossa kuin päivään sanomiseen ja laskun kirjoittamiseen.  Aina sanotaan että nykyihmisellä on kiire, mutta kyllä ne silloin oli hätäisiä.
Muuten tunnen yhen joka nukahtikin...!

[Leena]

Hän (Jeesus) pystyi kinastelemaan vanhempiensa kanssa, tottelemaan vanhempiaan, kuuntelemaan heitä, kiljumaan vanhemmilleen, puhumaan heille, rakastamaan heitä. Eikä sohvaa mailla halmeilla.

Jaa, mutta kuka niin sanoo?
Miten dokumentoitu?
Histkriittisyys?

[Pena]

Jaa, mutta kuka niin sanoo?
Miten dokumentoitu?
Histkriittisyys?

Onko evankeliumikaan mikään histkriittinen dokumentti?
Jeesuksen vanhemmat hämmästyivät hänet nähdessään, ja äiti sanoi hänelle: "Rakas lapsi, miksi teit meille tämän? Isäsi ja minä olemme etsineet sinua ja olleet kovin levottomia." Jeesus sanoi heille: "Miksi te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun paikkani on Isäni talossa?" Vanhemmat eivät ymmärtäneet hänen puhettaan.

[Leena]

No, noin vakavasti puhuen olen ollut sekä huvittunut että harmissani psykoanalyysin uskonnollistumisesta, kyseessähän on ainoastaan (neuroosien) hoitomuoto, joka tosin antaa myös paljon tietoa ihmisen tavasta kokea, ja hyödyttää sillä tavoin ainakin heitä jotka työskentelevät ihmisten ongelmien parissa -- etenkin jos muistetaan muutkin näkökulmat.  Ääritilanteessa kun on käynyt ihan lähipiirissäni niin että analyytikko "hoiti" aivokasvainta varsin pitkään huomaamatta mitään kummallista.

 Joillekin siitä on tullut maailmankatsomus, ainoa ikkuna, jonka läpi he suvaitsevat katsoa elämää ja todellisuutta.  Koska koulutukseen pääsy on ainakin ollut hyvin vaikeaa, oli hyväksytyillä usein vaihe jonka he elivät kuin hurmokselliset äskenkääntyneet, puheista meni vähäkin tolkku ja niinpoispäin.  Se kyllä korjaantui kun huomasivat että tavallista tylsää työtähän tämä. Mikähän minut siltä varjeli terapiakoulutuksessa kun sielläkin oltiin kuin vähän extacyssa... tavallinen hapan kyynisyys kai sitten. Minua otti aivoon se hihhulointi.

Itse olen naputtanut tästä suutani, mielestäni Freud aikansa lapsena hänkin, lähinnä modernismin optimismin siivittämänä (huh, taatusti vuoden kuluttua huomaan erehtyneeni)  jätti joidenkin teemojen tutkimisen "kesken" ja eihän siinä mitään, toisten olisi pitänyt vain ymmärtää että jatkaminen on luvallista.  Monia jatkettiinkin mutta transsendentin kokemusmaailman käsittely kyllä jää jos analyytikko/terapeutti ensi tunnilla pamauttaa jotakin josta voi vain todeta että ei sitten, ei puhuta.. ja kuitenkin se on aika suurio osa monen ajattelua. Mitäs jos nyt hartaana nyökytellään vaan että pakkoneuroottinen defenssi. No sitten on, ja pyydän ja rukoilen että semmoisen saan...

Minulla oli parikin analyytikkoa apuna kun kollasin Bonhoefferia, ja yhteen oikein arvostamaani petyin kunnolla.  Miten niin hyvä, uhrautuvainen, toisista huolta kantava,  lujasti Kristukseen uskova mieli on niin pahuksen vääristynyt että on ihan neuroottista syvemmnin vialla?  -Toisaalta hikleennyn kyllä silloinkin kun Freudin suuhun "kristillisyyden" nimissä pannaan semmoisia mitä siellä ei ole ikinä ollut.  Ne kirjat eivät ole niin vaikeita ettei voisi itse tarkistaa, sillä käsitteistö on lopultakin aika suppeaa ja selkeää, kun nyt vertaa tuohon filosofiasotkuunkin josas jokainen luo omansa.

[Leena]

  Etenkin kun kaveri unohti että Freudin oma määritelmä "terveelle"  oli: "Lieben und arbeiten!"  Repikää siitä, miten niin ei Bonhoefferiin pätenyt lieben und arbeiten... hänhän rakasti Jumalaa yli kaiken ja eritoten Kristusta ja Saksan kansaa ja Mariaa ja perhettään ja... vankitovereista melkein kaikkia (joku kehitti jotain juutalaisista sotaan syyllisinä jolloin tämä repi pelihousut)  ja teki töitä viime hengenvetoon melkein (jotta eloonjäävillä olisi jotakin jolle rakentaa) )kuolemanselliin eivät antaneet kynää ja paperia...)    ja uskoko hänestä siis teki sairaan vai mikä?

Antaisinpa paljon jos sairastuisin sinnepäisellä tavalla!
Kaikenlaista.

[Riitta-mummi]

Leena pähkäilee filosoohveja, mie yritän ymmärtää läppärin käytöstä.

Vanha pönttökoneeni toimi kuin höyryveturi, jos vain Mockula skulasi. Tämä herkkähipiäinen Fujitsu on kuin VR:n toiminta nykyään. Kulkee, ei kulje, kulkee.
Lotan isä poisti sellainen toiminnon kuin uinuminen, sillä se tuotti usein ikiunen, mutta ei kuolemaa. Virtaa oli , mutta suljettuakaan ei saanut.
Nyt akun säästämiseksi suljen koneen aina välillä, ennen tää höyrysi aamusta iltaan.

Osaan nyt myös irroittaa akun, se kuulema saattaa auttaa ensihätään. Näin, vähän kerrallaan, Siperia opettaa.

[Leena]

   Olipa kerran, ja on kai vieläkin, varsin hämmästyttävä teologimies, joka jo  koki äidinkohdussa koki kutsumuksekseen sen seikan ihmettelyn, miksi virsi veisataan juuri tällä hetkellä, miksi ei äsken. Ja sille kysymykselle hän lopulta omisti elämänsä.  Niinhän  usein varhaislapsuuden traumaattisten kokemusten kanssa käy.  Hänenkin kastetilaisuudessaan oli allokuutiovaihtoehdoista valittu selvästi väärä, ja se saattoi hänet usein epäilemään oliko hänet ylipäänsä kastettu. Hän löysi jopa vaihtoehdon jossa sanottiin: Kastan sinut, mutta jos sinut on jo kastettu en kasta sinua, ja ajatteli riemastuneena soveltaa sitä kun seuraavan kerran menisi suihkuun,  kunnes totesi sen koskeneen löytölapsia, joista kasteen osalta ei oikein ollut tietoa,  noin vuonna 1886.  

Niin polttava tiedonjano ajoi häntä lakkaamatta vanhojen kirkkojärjestyskirjojen, muiden kirkkokuntien käsikirjojen ja sensellaisen pariin, sillä hän ei saanut rauhaa sielulleen ennen kuin Suomen Siionille todella olisi rakennettu toimintaohje joka tilaan, määrätynlainen käypä hoito.

Ja niin hän lopulta kirjoitti kirjan. Se on paljon se. Hän sai kerrankin luetella kaikkien tunnustuskuntien kaikki olleet ja menneet toimitukset ja sanoa kerta kaikkiaan, mitä niistä ajatteli. Se epäilemättä huojensi hänen oloaan, ja viis hän siitä aiheuttaisiko se toisille    hyvinkin tuskaa.

Leena havaitsi löytäneensä unta antavan ei-lääkkeellisen metodin joka toimii aamuin, päivin ja illoin.

Tämä on Leenan päivätosi tänään. Leenakin ajatteli tästä aiheesta sitten ruveta dosentiksi mutta mitäs turhia. Heil dosentti, meil desantti.

[PekkaV]

Leena, Päivädosentti.