Kaikki avioliitot

[Leena]

Niinpä niin. Muistan hyvin nuoruusvuoteni. Pääasia on ettei sitten ennen sitä vihkimistä. Ja se on se kristillinen avioliitto, sese vasta. Että töpinää töppösiin pojat ja tytöt. Ei sitä tiedä, lihanhimoista, jos ei se pappi pääse... no niin, onhan se koulukin... ja kiusallista tuo alaikäisyys mutta muistakaakin että kun kahdeksantoista on mittarissa ja ylioppilaslakki päässä niin sitten sanotaan AMEN.

Me olimme seurakuntanuoria, me. Saimme ihan raamattuopetustakin. Ei tarvinnut edes itse ihmetellä mikä tänmä ja tänmä ja tämä juttu on? Ne selitettiin: Tätä se Jeesus silleen niinkun haluu teistä.

Papin vaimo sanoo. Muista Leena yksi asia: Älä ikinä mene papin kanssa naimisiin.
Jostain syystä uskoin sitä vaimoa enemmän kuin sitä pappia joka nykyisellään meuhuaa Kansanlähetyksessä, Suuri herra pastori Suuri.

[Pena]

Nykyajan 'rakkausavioliitto' taitaa olla jokseenkin uusi ilmiö. Aiemmin avioliitot solmittiin erilaisista tarkoituksenmukaisuussyistä ja oikeastaan sukujen tai muiden yhteisöjen kesken. Olin tänä kesänä Volter Kilven kirjasta tunnetussa Alastalon salissa kuuntelemassa kustavilaisen luotsi-, kalastaja- ja laivanvarustajasuvun tarinaa. Ei siihen juuri rakkaustarinoita liittynyt. Avioliitot liittyivät mereen ja siitä saatavaan elantoon. Rakkaus kai opittiin ajan mittaan, jos sille oli jonkinlaiset edellytykset.

Rakkausavioliitolla ei liene sellaista yhteisön tukea kuin vanhan ajan tarkoituksenmukaisuusliitolla. Kaikki on vain puolisoiden tunnesiteistä kiinni. Sillä voi selittää erojen suuren määrän. Kuohuvatkin tunteet laantuvat tai muuttavat kohdettaan.

[Riitta-mummi]

Eikös sanota niinkin että kaikki avioliitot solmitaan taivaassa. Niin myös sitten järkiavioliitot, pakkoavioliitot, muodolliset sellaiset siinä missä rakkausliitotkin.

Liiton sopimuksen noudattaminen on sopija-osapuolien vastuulla.

Mitäpä tuli luvattua?

juhani ja minä kyllä tiedetään onko se aina ihan helppoakaan. Tulessa rauta puhdistetaan!

[Leena]

Toistasataa vuotta vanha se jo on. Eikä se rakkaus ollut prioriteeteissa ykkönen kun piti jotenkin elääkin. Eli kalastaa ne kalat ja parsia pöksyt kalastajalle. Saattoi olla jopa nykyistä viisaampi käytäntö. Tosinhan "paremmissa piireissä" miehen oli luvallista ja joissaakin maissa jopa ihan suotavaa pitää rakastajatarta, sivuvaimoa. Vaimokin sen tiesi.  Marie Curien ja Paul Langevinin rakkaustarina ole eräs mielenkiintoiisimmista ikinä lukemistani.  He kiintyivät lämpimästi toisiinsa joskus Pierre Curien jo kuoltua, ja Langevinien liiton ollessa jo muutenkin konkurssitilassa. Marie piti kiinni siitä, ettei suostu muuhun kuin selkeään avioliittoon, jos Langevin eroaa. Heidän kirjeenvaihtonsa joutui sensaatiolehtien käsiin, ja siitä alkoi taas sellainen tapahtumasarja joka sai itseni täällä pitkistä ajoista itkemään ja kävelemään edestakaisin rauhoittuakseni. Tosin Langevinin tapaisesta sinne tänne säntäilevästä pelkurista ajattelin että mikähän siinäkin miehessä... Myöhemmin Langevinilla oli julkisesti rakastajatar, hän rakastui Marien menetettyään sihteerikköönsä, mutta vaimo hyväksyi suhteen. Mitäpä yhdestä sihteeristä? Fysiikan nobelin palkinnon saaja oli vaarallisempi juttu.  

Kyllä naiset ovat...  Uskon alkukertomusluennossa tähän, ehdottomasti: Naiset on helpompaa saada mukaan ovelaan ja kavalaan. Miehet vain menevät kun viedään. No, tietenkin Adolf Hitler... Josef Stalin... Pinochet... en ole varma...muutan ehkä mieltäni kun ajattelen...

Keksittiin että takana on hirviönainen, ja ulkomaalaisjuutalainen kodinhajottajasalaliitto.  Mistä maailmassa ne aina saavat nuo juutalaiset joka soppaan?

[Leena]

Eikös sanota niinkin että kaikki avioliitot solmitaan taivaassa. Niin myös sitten järkiavioliitot, pakkoavioliitot, muodolliset sellaiset siinä missä rakkausliitotkin.

Ei ainakaan Raamatussa. En ole kuullut muutenkaan. Sen kyllä, että tämä tai tuo liitto on "solmittu taivaassa" mitä se sitten tarkoittaakin. Kai sitä että ovatpas rakastuneita.
Niinpä. Jos olisi vain kahdesta aikuisesta kyse, niin hyvä on jos kestetään. Katselen parhaillaan liittoa josta en voi toivoa muuta kuin eroa. Se on järkytys lapsille - se on. Mutta mitä tekee tuo, mitä heidän on päivittäin kuultava isän ja äidin huutavan toisilleen? Millaisia ihmisiä heistä kasvaa itsestään noin myrkytetyssä ilmapiirissä? Mitä seuraa tästä: Mitä hyvänsä saa sanoa ja tehdä, eikä mistään seuraa mitään?
Perusteellisesti ne ovat nyt jo sekaisin - toiset arkoja, säikkyjä, toiset juuri tuon käsityksen mukaan eläviä. Minun on saatava tai...

[Pena]

Lasten asema onkin usein surullisin silloin, kun 'rakkausavioliitto' menee pilalle. Usein ei ole mummoloita tai tätilöitä, jotka voisivat ottaa heidät suojaan vanhempien riidan myrkyttämästä kodista. Yhteiskunta ottaa lapsia huostaan sen, minkä pystyy. Resurssit siihenkin taitavat olla liian pienet monella paikkakunnalla.

[Leena]

Lasten asema onkin usein surullisin silloin, kun 'rakkausavioliitto' menee pilalle. Usein ei ole mummoloita tai tätilöitä, jotka voisivat ottaa heidät suojaan vanhempien riidan myrkyttämästä kodista. Yhteiskunta ottaa lapsia huostaan sen, minkä pystyy. Resurssit siihenkin taitavat olla liian pienet monella paikkakunnalla.

Niin on. Enää voidaan ottaa vain tilapäisesti jos lapsen henki ja ruumiillinen terveys on välittömästi uhattuna kun vanhemmat ottavat mittaa. Sielun saa käydä miten hyvänsä.

[Leena]

Uskon alkukertomusluennossa tähän, ehdottomasti: Naiset on helpompaa saada mukaan ovelaan ja kavalaan. Miehet vain menevät kun viedään. No, tietenkin Adolf Hitler... Josef Stalin... Pinochet... en ole varma...muutan ehkä mieltäni kun ajattelen...

'
Taivas auta. Kyllä nyt on Leena sekaisin kun alkukertomuksiakaan ei enää ole, vaan alkukertomusluennot!
Molemmat ovat, mutta luennoiossa ei otettu kantaa naiseuteen tai mieheyteen. Ei rivilläkkään.

Anteeksi, dosentti Bonhoeffer! 

[Pirska]

Erik Ewalds sanoi, että rakkausavioliitto ja järkiavioliitto eivät ole toistensa vastakohtia, vaan rakkausavioliiton vastakohta on rakkaudeton avioliitto ja järkiavioliiton vastakohta on järjetön avioliitto.

Aika oudolta tuntuisi mennä naimisiin, ellei rakastaisi toista osapuolta. Järjen käyttö siinä asiassa on kuitenkin viisautta.

[mt]

Erik Ewalds sanoi, että rakkausavioliitto ja järkiavioliitto eivät ole toistensa vastakohtia, vaan rakkausavioliiton vastakohta on rakkaudeton avioliitto ja järkiavioliiton vastakohta on järjetön avioliitto.

Aika oudolta tuntuisi mennä naimisiin, ellei rakastaisi toista osapuolta. Järjen käyttö siinä asiassa on kuitenkin viisautta.

Kun rakastuminen (=höyrähtäminen) on mennyt ohi, on sillä rakkaudellakin tilaa alkaa vähitellen kasvaa. Viidentoista vuoden kuluttua voisi ehkä varovasti arvella, että saattaapa tässä olla sitä rakkauttakin mukana. Siitä se sitten lisii vuosi vuodelta.

Lienee se höyrähtäminenkin tarpeen. Avioliittoa voisi kauniisti verrata vanhaan traktoriin, jonka moottori käynnistetään bensiinillä ja vaihdetaan moottorin lämmittyä polttoaine työurakkaa varten petroliksi.

Mt

[seppos]

Kun rakastuminen (=höyrähtäminen) on mennyt ohi, on sillä rakkaudellakin tilaa alkaa vähitellen kasvaa. Viidentoista vuoden kuluttua voisi ehkä varovasti arvella, että saattaapa tässä olla sitä rakkauttakin mukana. Siitä se sitten lisii vuosi vuodelta.

Lienee se höyrähtäminenkin tarpeen. Avioliittoa voisi kauniisti verrata vanhaan traktoriin, jonka moottori käynnistetään bensiinillä ja vaihdetaan moottorin lämmittyä polttoaine työurakkaa varten petroliksi.

Mt

Se hörähtäminen on erittäin hyödyllistä ja auttaa nuorta tai muuta erilaisista oloista tullutta paria sopeutumaan toisiinsa.

[Leena]

Se hörähtäminen on erittäin hyödyllistä ja auttaa nuorta tai muuta erilaisista oloista tullutta paria sopeutumaan toisiinsa.

Ennen muuta se on vaikeasti vältettävissä. Ihmiset jotka eivät rakastu ovat kauhean mielenkiintoisia. Niistä harvoin mitään puhutaan, niinkuin nyt ei puhuta mistään äänettömästä, mutta kyllä on kiinnostava ilmiö.

[Pirska]

Muistuipa mieleeni, kun muuan naisihminen, sanottakoon vaikka Hellevi, kertoi seuraavan tositarinan:

Hän, siis Hellevi, oli ollut käymässä eräässä perheessä ja ollut yötäkin siellä. Hän oli puhellut talon rouvan kanssa, joka oli kertonut, että hänellä oli alun pitäen ollut tarkoitus mennä naimisiin jonkun ihan toisen miehen kanssa, mutta jostain syystä heidän tiensä olivat erkaantuneet ja niinpä hän meni naimisiin tämän nykyisen miehensä kanssa. Hellevi ei ollut siinä kyläpaikassa ensimmäistä kertaa ja jälleen kerran tämä rouva haikaili sen entisen poikaystävänsä perään.

Niinpä Hellevi oli sanonut talon emännälle, että älä roiku siinä entisessä, joka ei ole nyt mahdollista. Iloitse tästä miehestäsi, jonka olet saanut. Siinä tarvitaan tahtoa.

Ilmeisesti puhe oli mennyt perille, koska silmin nähden tyytyväinen isäntä oli aamulla kysynyt Helleviltä, mitä ihmettä tämä oikein oli sanonut hänen vaimolleen.   

[Pyryharakka]

Nykyajan 'rakkausavioliitto' taitaa olla jokseenkin uusi ilmiö. Aiemmin avioliitot solmittiin erilaisista tarkoituksenmukaisuussyistä ja oikeastaan sukujen tai muiden yhteisöjen kesken. Olin tänä kesänä Volter Kilven kirjasta tunnetussa Alastalon salissa kuuntelemassa kustavilaisen luotsi-, kalastaja- ja laivanvarustajasuvun tarinaa. Ei siihen juuri rakkaustarinoita liittynyt. Avioliitot liittyivät mereen ja siitä saatavaan elantoon. Rakkaus kai opittiin ajan mittaan, jos sille oli jonkinlaiset edellytykset.

Rakkausavioliitolla ei liene sellaista yhteisön tukea kuin vanhan ajan tarkoituksenmukaisuusliitolla. Kaikki on vain puolisoiden tunnesiteistä kiinni. Sillä voi selittää erojen suuren määrän. Kuohuvatkin tunteet laantuvat tai muuttavat kohdettaan.

Voi Pena, olet ollut entisen kurssikaverini kotona. Minä kävin siinä samaisessa Alastalossa kesällä -79. Silloin ei saarella ollut vielä sähköä.

Olen monesti miettinyt, kuinka suurta rakkautta oli kokenut se nainen, joka eli koko ikänsä naimattomana, kun sulhanen kuoli sodassa.
Olenpa tuntenut pariskunnan, jotka todella rakastivat toisiaan. Vaimo oli jäänyt nuorena sotaleskeksi ja pienet lapset sotaorvoiksi. Perheen isä oli pyytänyt ystäväänsä pitämään huolta perheestään, jos hän sattuisi kuolemaan ja ystävä jäämään eloon. Niin sitten kävi.

[Leena]

Olisiko siitäkin vähän monenkirjavaa käsitystä, mitä se rakkaus on, ja mitä sen toisen sitten pitäää, minkälainen se saa ja miten se nyt ei mitäkin saa. Useammin se kai näinpäin on: Kun et sinä koskaan mitään.
On niin tyhjentävästi sanottu tuokin, että kun sen monesti mielessään kuuntelee niin kysyyhän sitä, monestiko kumppani jaksaa nuo sanat kuulla. Kun et sinä ikinä mitään. Tai kun sinä aina - ja yleensä jotakin kielteistä. Ei ainakaan mitään, mikä osoittaa että kyllä rakastan, mutta myös kunnioitan sinua.

Ja miten äkkiä ne on sanottu.