Toistasataa vuotta vanha se jo on. Eikä se rakkaus ollut prioriteeteissa ykkönen kun piti jotenkin elääkin. Eli kalastaa ne kalat ja parsia pöksyt kalastajalle. Saattoi olla jopa nykyistä viisaampi käytäntö. Tosinhan "paremmissa piireissä" miehen oli luvallista ja joissaakin maissa jopa ihan suotavaa pitää rakastajatarta, sivuvaimoa. Vaimokin sen tiesi. Marie Curien ja Paul Langevinin rakkaustarina ole eräs mielenkiintoiisimmista ikinä lukemistani. He kiintyivät lämpimästi toisiinsa joskus Pierre Curien jo kuoltua, ja Langevinien liiton ollessa jo muutenkin konkurssitilassa. Marie piti kiinni siitä, ettei suostu muuhun kuin selkeään avioliittoon, jos Langevin eroaa. Heidän kirjeenvaihtonsa joutui sensaatiolehtien käsiin, ja siitä alkoi taas sellainen tapahtumasarja joka sai itseni täällä pitkistä ajoista itkemään ja kävelemään edestakaisin rauhoittuakseni. Tosin Langevinin tapaisesta sinne tänne säntäilevästä pelkurista ajattelin että mikähän siinäkin miehessä... Myöhemmin Langevinilla oli julkisesti rakastajatar, hän rakastui Marien menetettyään sihteerikköönsä, mutta vaimo hyväksyi suhteen. Mitäpä yhdestä sihteeristä? Fysiikan nobelin palkinnon saaja oli vaarallisempi juttu.
Kyllä naiset ovat... Uskon alkukertomusluennossa tähän, ehdottomasti: Naiset on helpompaa saada mukaan ovelaan ja kavalaan. Miehet vain menevät kun viedään. No, tietenkin Adolf Hitler... Josef Stalin... Pinochet... en ole varma...muutan ehkä mieltäni kun ajattelen...
Keksittiin että takana on hirviönainen, ja ulkomaalaisjuutalainen kodinhajottajasalaliitto. Mistä maailmassa ne aina saavat nuo juutalaiset joka soppaan?