Ikeen alle pakottamista verrataan alistamiseen. Antiikin kulttuureissa oli tapana pakottaa kukistettu vihollinen alittamaan symbolinen ies, joka oli muodostettu keihäistä tai miekoista.
Jaa...eli jos ajatellaan sitä aikaa, josta Jeesus otti käsitteensä, kun sitä eli, niin ikeen hyväksyminen ei merkitse suoranaisesti kantoapua. Olen näitä usein miettinyt. Jollakin ihmeen tavalla kuulee kaikin tavoin vakuuteltavan, että usko tekee kaikesta sitten määrättömästi helpompaa. Ei se tee - uusia kysymyksiä se vain herättää - mutta sanotaanhan samassa kohdassa "minn kuormani on kevyt kantaa ja minun ikeeni sopiva". Eli se "hiljainen ja nöyrä sydämeltä" ja rauhan löytäminen sitä kautta, rauhoittuminen ja suostuminen Jumalan tahtoon (kun tietäis mikä se on...) on lopulta helpompaa, kuin kantaa esimerkiksi sitä kuormaa jonka saa itselleen kerättyä hyvin nopeasti siitä kaikesta, mistä ihmiset huolensa saavat kerätyksi, menestyskilpailusta, kunnianhimosta, kateudesta, vertailusta. Jossain on sellainen lyhyt psalmi kuin "osaansa tyytyvän rukous" ja kyllä minä melkein muistan mitä siinä sanotaan mutten tietysti löydä numeroa kun tarvittaisiin...se on hyvä. Kuten tämäkin: "Vaikka minä kuljen ahdingosta ahdinkoon, sinä annat minulle voimaa elää"...minkä olet osalleni varannut, sen sinä, Herra, viet päätökseen" (138 lopusta). Vaikka huomaan tässä käyttäneeni ahkerasti tätä

niin ettei kai ihan helposta asiasta ole kysymys.
Mutta Jampe - en huomannut että täällä olisi puhuttu papin työstä ilman seurakunnan kutsua, viitattiin vain siihen ettei hommaan voi noin vain syöksyä, opinnot vievät aikaa ja ovat vaivalloiset, eli vähän sinnepäin kuin itsekin puhut.
Lähinnähän täällä nyt kulkee kuin kaksi kutsumuskertomusta; toinen puhuu tiettyyn työhön kutsumisesta, ja toinen siitä mahdollisuudesta että joskin paljon puhutaan työstä kutsumuksena ja aivan oikein, kaikenlaisista töistä, ja edelleen aivan realistisesti, ilman fiilistelyjä, kysymys tämän rinnalla, voisiko olla niin, että kristityksi kutsuminen merkitsisi työn lisäksi tai noin, jotakin muuta. Sisäistä asennetta, joka itselleni entistä suuremmassa määrin on alkanut merkitä rohkeutta. Eli ei se "nöyryyttä, hiljaisutta" ollut tässä tapauksessa ihan kynnysmattoilua.