Apua!
Voi kun löytäisikin jotani sellaista nyt tähän.
Mutta joskus "the man has to do, what the man has to do"
Perheeni on nääntynyt voihkimiseeni! "No jos et rauhoitu ennen kuin teet uudestaan kaiken niin tee sitten" (saavatpahan itse olla hetken rauhassa).
Nyt siis ei auta: filosofiaa, kirkkohistoriaa, ja kiireiseen hakuun kirjaa katumuksesta, joskus ehkä myös surusta ja luopumisesta.
Minä alan seota... se osa minua joka ei ollut jo... menee tuhkatkin pesästä.
Sanokaa jokin hauska kirja, joka tekisi sielulleni hyvää, kai minulla jokin lupa on taukoihinkin, ja nyt en en, en, tee juttuja öisin, en enää ikinä. Nyt katsotaan kelloa. Pidetään lounastauot. Kahvitauot. Ulkoillaan. Ei ole liian kuuma enää.
Mutta sopisiko tähän juuri se Forrest Gump? Rikos ja rangaistus imee liiaksi samaan maailmaan, ja kohta on taas epäselvää, millä vuosisadalla Leena elikään.
