Mitä luin/luen viimeksi

[Leena]

Tulin vain poikkeen, mutta huomasin tuttuja täällä...  hei hei hei Pena...se on karseen huono     mitä sinä luet, hei. Siitä saa enintään    parhaimmillaan ja   pahimmoillaan, en löydä kuvaavinta kuvaa.  Jos se vielä viruu sinulla  niin ehdotan että lue vain viimeinen luku tai keskeltä se jossa Bonhoeffer opettaa Berliinin yliopistossa! Siis olemme luennolla Luominen ja lankeemus!  Se on siedettävä.  Uhhuh. 

Kannattaa lukea hyviä biografioita, Schlingensiepenin ja Bethgen, ja rinnalla koko DB:n oma tuotanto. Ehdottomasti. Siitä menee       sekaisin  ja loppuelämän on koukussa. Oli vain ihmiseksi hyvin erikoinen. Siinä oli Imitatio Christi, joka ei ylierotisoitunut eikä ollut elämälle vieras - jukra. Kadehdin.

[mies valaan vatsasta]

Keväinen  mainoskampanjan tavoitteet alkavat tuottamaan näköjään hedelmää tekijälle.

Ainakin minun kohdallani tämä pitää varsin hyvin paikkaansa.

Olin jopa ajatellut ottaa lähtökohdakseni esseeseen juuri Tervon oman lausahduksen uutisista. Haastettelussa Tervo totesi olevan irvokasta, että pääministerimme on maan suurin lööppijulkkis ja kokoomus työväenpuolue.

...
Nyt kuitenkin menen lukemaan Aapeli Saarisalon Erämaan vaeltajaa. Tapani Ruokasen kirjoittamasta Ukko-Paavo -kirjasta alkaa jo hiukan aikaa olla kulunut.

[Leena]

Nyt oon pudonnut mutteihan tuo ole ensimmäinen kerta.

Evankelisen uskon mies on päässyt selville vesille uudestisyntymiskysymyksessä joten me  jatkamme Roseniuksen seurassa    .  En tiedä oliko hänellä sellainen vaihe todella vai oliko se ainoastaan Saarisalolla, ja tämä hieman jäähdyttää.  Ja hieman nopeasti hän päätyi ilmeisesti olemaan uudestisyntynyt, kun tutusti metodisteihin - itse tapahtuma jätetään kuvaamatta tosin. Ehkä se vielä tulee vastaan. - tämä kuuluisi lintuketjuun mutta mainittakoon että taloyhtiön harakasta on tulossa aivan tavattoman lihava. Se poikkesi tuossa.    No niin, ja Roseniusta putkeen, hohhoi.

[maisakai]

Minulla edelleen yöpöydällä menossa Martti Simojoki - kirkon ääni. Kiinnostava, mutta hidas lukea, kun niin aina alkaa nukuttaa ja kirjakin on niin painava...

Bussilukemisena kevyempi eli pokkari: Sofi Oksasen Stalinin lehmät. Tähän mennessä ollut erittäin kiinnostava ja esikoisteokseksi erinomaisen sujuvasti kirjoitettu.

[juhani]

Olen lukenut D. Bonhoefferin tenttikirjana ja kielteisesti yllätyin... siinä sitä on paskaa... ryhdyin lukemaan uudestaan Lutheria, Lauri Haikolaa ja Viljo Porkolaa. Kyllä jo DB:tä lukiessa toisaalta "Jumala on kuollut"- teologialle on tilausta... mutta en minä jaksa... Luoja on ääretön ja kaikkitietävä minulle.

[Leena]

Olen lukenut D. Bonhoefferin tenttikirjana ja kielteisesti yllätyin... siinä sitä on paskaa... ryhdyin lukemaan uudestaan Lutheria, Lauri Haikolaa ja Viljo Porkolaa. Kyllä jo DB:tä lukiessa toisaalta "Jumala on kuollut"- teologialle on tilausta... mutta en minä jaksa... Luoja on ääretön ja kaikkitietävä minulle.

Mitähän sitten mahdoit lukea - Etiikanko? Matti Hyrck oli josks tenttinyt sen ja sanoi ettei käsittänyt mitään. Minä kasitin - se oli kyllä enemmän meidän alan ihmisille, eli siinä on paljon terveydenhuollon ettiisiä kysymyksiä.   En olut kaikesta yhtä mieltä, jokin on kesken ajattelemisen,  mutta käsitin sen poleemisuuden juuri natsien rikoksiin nähden. Ja samaa hyvää ovat toisetkin saneet aikaan.  

Bonhoeffer itse tuskitteli ajan loppumista siihen lopulta syöksyessään,  ja sitä ettei saanut käsiinsä toivomaansa lähdemateriaalia - hän ryhtyi siihen kiihkeällä kiireellä kuultuaan että' ns. Zossen-arkistot on löydetty, ja hänen kuolemantuomionsa sitä myöten selvä - vankilasiirtokin sen todisti.  Kannattaisiko vilkaiosta nyt matkan päästä uudestaan. Jos jok oli umpiluterilainen niin Bonhoeffer - vielä niin että todella ymmärsi Ltherin tekstejä eikä haksahtanut siihen jälkiluterilaiseen sotkupyykkiin ortodoksisuden ajasta puhumattakaan. B:n oma väitöskirja Commnio Sanctorum (tai Sactorum Communio riippuen oinko laitos englantia vai saksaa) on siitä mitä loistavin esimerkki.
Vankilakirjeet?  Juuri äsken ymmärsin miksi erään runon nimi on "Katumus ja kiitollisuus" ja mitä hän sillä tarkoittaa. Mietin miksi joku kadottaa skonsa Jumalaan nähdessään keskitysleirin - miksi joku vain lujittuu. Ehkä sen käsittäminen, että kristinuskon Jumalan suuruus on omituisen paradoksaalista - pienuuteen kätkeytyvää - oli hienoa.

Ja kenties ei tarvitse kadehtia niin riivatun tavalla ja rähjätä siitä ettei minusta   tehty Bonhoefferin toista painosta   vaan tämmöinen   vaan, niin tämähän ei ole keneltäkään pois: Meidän Jumalamme toimii erikoisesti, hän jakaa ihmisen osan - ei ota sitä pois. Siinä tapaksessa jokaisen osa on osa kokonaisuutta, ja katuessamme kadumme koko maailmamme tähden ja yhdessä ja kiittäessämme kiitämme sen tähden ettei meitä hyljätty. Outo Jumala meillä.

[santtu-62]

Outo Jumala meillä.

Hmmm… ei minusta.
Koska viesti ketju käsittelee kirjallisuutta niin lainaan seuraavasta kirjasta vastaukseni edellisen viestin toteamukseen,” outo Jumala”: 

Matkalaukkueetikko  Martti Linqvist
Heikki Tervonen
Kirjapaja 2005
s.279 – 280.

”Jumalani! Olen tässä tänä aamuna. Sinä loit minut omaksi kuvaksesi ja siksi olen olemassa. Ajoittain toivon, että katsoisit minuun. Toisin ajoin pelkään, että teet niin. Monesti olen yrittänyt tehdä itseni paremmaksi saadakseni Sinun hyväksymisesi.
Olen ajatellut, että Sinä et voi sietää minua, koska olen tuntenut, että olen liian iso, liian pieni, liian ruma, liian huono, liian lapsellinen, liian maallistunut, liian hurskas, liian vihainen ja liiaksi täynnä itsesääliä.
Toisinaan ehkä liian viisas, liian itsetietoinen, liian itsevarma.
Tänään tahdon lopettaa kaiken näyttelemisen.
En tahdo jatkaa pelaamista enkä piiloutumista Sinulta, Jumalani, tahdon olla tosi, sekä Sinulle että itselleni – tässä ja nyt – muuttamatta mitään, piilottamatta mitään, näyttelemättä mitään.
Jumala, Sinä loit minut olemaan se persoona joka minä olen.
En häpeä olla se ihminen, joksi minut loit.
En tahdo piilottaa luomustasi minussa.
Olen tässä.
Sinä olet siinä.
Sinun nimesi tarkoittaa ` Sinä olet se joka olet` niinpä sen vuoksi minä olen.
Siunaa minua, että tuntisin olevani elossa, Aamen”

[santtu-62]

Laivojen lunnaat
Aarne Pynnönen

"Maailma on vaarallinen paikka elää ja käydä kauppaa, ainakin meritse. Kun jo ammoin unohdettu merirosvous pöllähti uudelleen maailman tietoisuuteen Somalien peijoonien alkaessa rosvota laivoja Adenin lahden suulla, havahduttiin karmivaan todellisuuteen. Aiemmin luultiin, että pienimuotoista merirosvousta ilmenee vain Etelä-Kiinan merellä, vaan toisin oli. Totuus oli synkkääkin synkempi. Pakko tähän oli puuttua. Koko torjuntavastyuu sälytettiuin YK:lle, jonka pääsihteeri Pankki Moon neuvottomana värväsi vastikään Nobelin rauhanpalkinnon saaneen Martti Ahtisaaren johtaman CMI:n antamaan kertakaikkisen kuoliniskun yhä röyhkeämmäksi käyneelle merirosvoukselle. Kirja kertoo, miten CMI:n nerokas operaatiopäällikkö ja hänen palkkaamansa konsultit kävivät kaikessa hiljaisuudessa torjuntataistoon soveltamalla Rooman inperiumin aikana hyväksi koettua `divide et impera`-taktiikkaa. Loppuuko globaali merirosvous suomalaisilla konsteilla? Se jää yhä nähtäväksi, mutta vloimallisesti on yritetty.

Pynnösen huumori ei petä tässäkään kirjassa, jossa samat henkilöt kuin Sähköä ja siedätystä-kirjassakin, jatkavat seikkailujaan. "

http://www.nordbooks.net/index.php?page=125&lang=1

[Pena]

Leenan 'huonoksi' arvioima kirja oli oikein kiinnostava. Luin sitä pienissä erissä muuttoruljanssin lomassa. Tutustuin sen kautta Bonhoefferin lisäksi muihinkin henkilöihin, merkittävimpänä tietysti Kristus. Koetan pitää mielessäni, että tutustuin kirjan henkilöihin, jotka ovat parhaimmillaan vain heijastuksia todellisista vastineistaan.

[Leena]

Leenan 'huonoksi' arvioima kirja oli oikein kiinnostava. Luin sitä pienissä erissä muuttoruljanssin lomassa. Tutustuin sen kautta Bonhoefferin lisäksi muihinkin henkilöihin, merkittävimpänä tietysti Kristus. Koetan pitää mielessäni, että tutustuin kirjan henkilöihin, jotka ovat parhaimmillaan vain heijastuksia todellisista vastineistaan.

Onhan niitä erilaisia makuja maailmassa. Mutta usein ajattelen Bonhoefferin mietiskelyä itsestään ja elämästään täällä kaikkine suurine (hänellä ne olivat sitä) saavutuksineen, kun kuolemantuomio oli sinettiä vaille valmis. - "Sirpaleita - vain sirpaleita jotka lakaistaan pois ja unohdetaan. - Voisipa edes yksi niistä heijastaa jotakin Totuudesta."

Siihen olen itse pysähtynyt perusteellisimmin kun luin taas Vankilakirjeitä. Mietin, kuinka suuresta unelmasta tuossa on jo kysymys. Kahta vaille uskaltaako itse edes pyytää samaa, kun tuntee omat edellytyksensä - jos ihan jauhoksi vaan ja maanrakoon kun ne heijastukset saattaa olla ihan muuta.

 Kristuksen seuraaminen ei ole elämän vaihtoehto vaan itse elämä?

Nämä ovat niitä hetkiä joina peilit piilotetaan tässä huushollissa

[Pena]

Ei lasisia peilejä tarvitse piilottaa. Ne ovat vain optisia leluja. Lähimmäinen on parempi peili.

[Leena]

Ei lasisia peilejä tarvitse piilottaa. Ne ovat vain optisia leluja. Lähimmäinen on parempi peili.

Valitettavasti, niin...eikä ne kuvat juuri kauniilta näytä, nekään   mutta jos vois vähän korjata.   jää muuten viimeiseksi visioksi, ehkä ei juuri Kristuksen näköinen?

Jos se hengellinen ateriointi vaikuttaisi, eli aloitetaan Havahtuminen toiseen kertaan.

[Pena]

Eikö Kristukseen liity sellainenkin Raamatun jae - profetia - missä Häntä sanotaan niin vastenmielisen näköiseksi, että käännämme päämme pois? Muistanko väärin?

[Riitta-mummi]

Niinpä niin, vaikuttava profetia.  Jesaja 53: 2-12

http://ftp.funet.fi/index/bible/fi/1933,38/Jes.53.html

[Leena]

Seitsemäs jae on ollut jotakin, jota olen miettinyt niin pienestä kiun muistan. Hän ei suutansa avannut.

Kuin sitä sillai voi. Mekin täällä olemme keskustelleet tästä, onko se kynnysmatoksi rupeamista sitten, kristittynä eläminen. Kuulkaa, kerran yritin...meni meno mielenkiintoiseksi...mutta kun alkoi tulla palautetta sitä tuli niin että muutama oli vähän kalpeana siellä, kun sillai ihan yllättäen vielä  .

Sen jälkeen tuo kohta on ollut arvoitus taas.

Eikä se siinä tilanteessa Kristus  ainakaan  

Siis: Viimeksi luin Raamattua, Jesajan kirjaa, ajatuksen kanssa.