Linnut osa 5

[myyrä]

Ahaa, asut siis siinä lähistöllä.    Harmaasirkku on tiedossa, mutta niin kauas en lähde. Harvinainen laji jokatapauksessa kyseessä.

Itse tulin juuri Viinijärven uimarannalta, jossa olin itikoitten (itäsuomalainen vastine hyttyselle) syötävänä. Menin liian aikaisin, koska pikkuharvinaisuus, rastaskerttunen, aloitti vasta noin tunnin odottelun jälkeen. Se on kerttusista suurin ja ääni on hyvin voimakasta, metallinsointista raksuttelua. Kaulushaikara puhalteli jossain vastarannan ruovikossa ja härkälintu mylvähteli tyynellä järvellä. Muita iltauimareita ei näkynyt.

[seppos]

Isokoskelo tuossa juuri poikasineen sivuuttaa tonttimme nousematta maihin. Sorsat nousevat maihin ja syövät mustikat. Sorsia on useampi pesue päivän mittaan, mutta koskeloita vain tämä yksi.

[hippiäinen]

Minä seuraan tässä pihan 'huvimajassa' (seinät 'hyttysverkkoa', joten hyvä tiirailla) löhötessäni kirjosieppojen poikasruokintaa pönttöihin. Tiaisten lapsukaiset taitavat piiskuttaa jo pusikoissa. Ja lehtokertulla on aina yhtä paljon asiaa 

Aika lailla kesäinen sää.

[hippiäinen]

Käpytikka ja laulurastaat aamuaterialla tai oikeestaan heille varmaan jo lounasaikaa tai ainakin jo hyvinkin mones aamiaiskattaus.

[myyrä]

Kävin pitkästä aikaa vanhempieni haudalla. Hauta on seurakuntayhtymän hoidossa ja kyllähän sinne kirkkaanpunaiset begoniat oli ilmestyneet.

Hautausmaa on männikköä ja seassa muutamia koivuja. Parvi ilmeisiä isokäpylintuja äänteli männyissä. Ei ollut optiikkaa mukana (harvemmin pidän hautausmaalla ), mutta ääni oli sen verran jymäkkää köpöttelyä ettei pikkukäppäreillä ole sellaista. Muista linnuista mm. hernekerttu oli äänessä.

[PekkaV]

Myyrä! Oli harvinaisen näköinen lintu tien varressa pensaassa: varpusta pienempi, mutta mikä huomiomme kiinnitti, nokan ympärys oli punainen! Nokka oli kuin varpusella, tylppä ja paksu.
Mikähän lintu oli kyseessä? Osaisitko niukan kuvaukseni perusteella sanoa?

[seppos]

Myyrä! Oli harvinaisen näköinen lintu tien varressa pensaassa: varpusta pienempi, mutta mikä huomiomme kiinnitti, nokan ympärys oli punainen! Nokka oli kuin varpusella, tylppä ja paksu.
Mikähän lintu oli kyseessä? Osaisitko niukan kuvaukseni perusteella sanoa?

Saanko veikata. Kuulostaa tikliltä.

[myyrä]

Myyrä! Oli harvinaisen näköinen lintu tien varressa pensaassa: varpusta pienempi, mutta mikä huomiomme kiinnitti, nokan ympärys oli punainen! Nokka oli kuin varpusella, tylppä ja paksu.
Mikähän lintu oli kyseessä? Osaisitko niukan kuvaukseni perusteella sanoa?

Tikliä minäkin veikkaan, mutta sen nokka on kyllä terävämpi ja ohuempi kuin varpusella. Tiklejä näkee usein tienvarsilla takiaisissa ja ohdakkeissa. Tikli on värikäs ilmestys.

Ei kotimaisissa linnuissa muita punaympäryksisiä ole.

[PekkaV]

Kiitos!
Täytyy tyytyä vastauksiin.
Mutta jos se olikin joku ensimmäinen havainto Suomessa. 

[Riitta-mummi]

Vai olisiko ollut punavarpunen. Hakusanalla punavarpunen löytyy kuvia. Olen kerran nähnyt sellaisia Padasjoella.

[myyrä]

Kiitos!
Täytyy tyytyä vastauksiin.
Mutta jos se olikin joku ensimmäinen havainto Suomessa. 

Siinäpä se. Vahanokka?

[myyrä]

Vai olisiko ollut punavarpunen. Hakusanalla punavarpunen löytyy kuvia. Olen kerran nähnyt sellaisia Padasjoella.

Vanhan punavarpuskoiraan lähes koko pää on punainen. Naaraalla ja nuorella koiraalla punaista ei ole (paitsi nuorella koiraalla voi ihan vähän olla). Pensas kyllä sopii punavarpusen oleskelupaikaksi.

[Riitta-mummi]

Saan tällä siunatulla hetkellä katsella sepelkyyhkyjen ruokailu-idylliä Kankkosen pihapuussa.
Meidän takametsässä pesineet kyyhkyläiset toivat kaksi poikastaan tammen oksalle
johon emot kantavat ruokaa nälkäisiin suihin.
Poikaset istuvat aivan kadun reunassa olevan tammen puolivälissä ja emot ovat nyt ruoan haussa.
Kuvustaan emo syötti pitkän aikaa molempia vuorotellen. Ikinä en ole moista nähnyt. Matti tuli kertomaan ja katselimme niitä n. 10 -15 m päästä.
Mikä idylli, mikä kokemus. Ja kaupungissa!

[Riitta-mummi]

MM-jalkapallon katsominen katkeili kun toinen sepelkyyhkysen poikanen jäi tammen oksalle oleilemaan. Siinä se on nyt kolme tuntia nököttänyt pidellen kovassa tuulessa itseään siivenhankojen ja kynsien avulla paikallaan. Ilmeisesti on ruokalevolla tai sitten pelottaa lentoon lähteminen. Toista poikasta ei näy, mutta oksalle jäänyt osaa jo hiukan huhuilla.
Kyllä emo varmasti tietää missä poikanen on. Se on jo aika suuri, täysikasvuista rastasta suurempi.

Nyt juuri se kääntyi oksalla toiseen suuntaan ja verrytteli siipiään.
Onkohan se siinä vielä aamullakin. Seurataan.
Monenlaista jännittävää tiedossa täksi illaksi.

[Pirska]

En osaa kuin huuli pyöreänä ihmetellä tuota teidän lintujen tuntemusta. Minä kuuntelin aamulla, että jotain isoäänisiä siipiniekkoja oli liikenteessä. Ääni muistutti lähinnä lokkien kirkumista, mutta lienevätkö olleet edes niitä. Tiedä, vaikka olisi ollut joku ruostunut ovensarana.