Linnut osa 5

[Riitta-mummi]

Taas se sepelkyyhkyn poikanen istuu samalla oksalla. Ruokaa vartoilee. Toinen lehati lentoon meidän tammesta kun menin siihen juurelle koiranputkia repimään.
Siinä se oli varmaan istuksinut eilenkin, lähellä sisarustaan. Meidän tammi ei näy meidän ikkunaan joten seurasimme tätä toista. Ainakin neljä tuntia se siinä kyyhötti, sitten oli poistunut yöpuulleen.

Puiden alla on selvät jämät kyyhysenmaito-aterioista, valkoista läiskää reilusti.
On meillä nyt lystiä kaupungissa. Korppikin raakkui äsken takametsässä. Se on aika suuri metsä, ainakin kaksisataa hehtaaria. Kaikenlaista puustoa löytyy. Myös lehtoja, sekametsää, havumetsää, kallioita ja notkoja. Hollolan puolta enimmäkseen, alkaa jo kohta meidän tontin takana.

[myyrä]

Alkaa olla se aika vuodesta kun peltojen yllä näkee risteilemässä saalistelevia sarvi- ja suopöllöjä. Äsken näin yhden, mutta oli jo niin hämärää, ettei kiikareilla erottanut tarkempia tuntomerkkejä kumpi se oli. Toivoin, että kuulisin poikasten piiskutusta, mutta olivat hiljaa.

Kerran seisoin pitkään liikkumatta pellon laidassa ja huomasin suoraan kohti tulevan pöllön. Se tuli aina vain lähemmäksi ja lopulta näkyi jo naamakin selvästi. Sarvipöllön oranssit, isot ja pyöreät silmät tuijottivat kohti ilmeettömästi. Oli pakko liikahtaa, kun aattelin, että kohta kopsahtaa kynnet pääkoppaan. Kepeän sulavasti se väisti - mitähän lienee aatellut?

Suopöllön silmät on keltaiset ja sillä on musta naamari joka tekee sen melko häijyn näköiseksi.

Kyllä sitä poikasääntäkin kohta kuulee. Se on sydäntäsärkevää, ruosteisen saranan kitinää muistuttavaa.

Viime kesänä näin poikasia istuskelemassa yhden lahon riistatornin päällä. Ne on mukavan näköisiä pieniä menninkäisiä.

[myyrä]

Käpytikka tonkii just nyt jotain pihlajan alla. Mukava katsella sitä tikan omasta näkökulmasta ylhäältä päin. Sinänsä tässä ei ole mitään ihmeellistä, mutta se on minusta vähän ihmeempää, että tikka on tämän vuoden poikasia ja jo noin iso. Täysin punainen päälaki paljastaa sen nuoreksi koiraaksi (vanhalla koiraalla on vain niska punainen). Hyvin lentää...

Pitkää ikää tikkaselle ja hyviä käpyjä.

[seppos]

Käpytikka tonkii just nyt jotain pihlajan alla. Mukava katsella sitä tikan omasta näkökulmasta ylhäältä päin. Sinänsä tässä ei ole mitään ihmeellistä, mutta se on minusta vähän ihmeempää, että tikka on tämän vuoden poikasia ja jo noin iso. Täysin punainen päälaki paljastaa sen nuoreksi koiraaksi (vanhalla koiraalla on vain niska punainen). Hyvin lentää...

Pitkää ikää tikkaselle ja hyviä käpyjä.

Kun söisikin vain käpyjä, mutta meidän käpytikka on pesärosvo ja vie pikkulintujen poikasia ruoaksi omilleen.

[myyrä]

Kun söisikin vain käpyjä, mutta meidän käpytikka on pesärosvo ja vie pikkulintujen poikasia ruoaksi omilleen.

Se on totta. Käpytikka on pesärosvo ja linnunpönttöjen pitäisi kai olla sementistä ettei se jostain nurkasta sisään tulisi. Se nyt vaan kuuluu luonnon kiertokulkuun, joskin käpytikkakanta jostain syystä lisääntyy muiden tikkojen vähentyessä. Ihmisen vaikutusta?

Yksi valkoselkätikkojen rengastaja kertoi nähneensä miten käpytikka onki valkoselän kolosta munan kerrallaan ja söi ne itse kolon haltijan seuratessa sivusta.

[Pena]

Arvioin aamulla peipposen laulun tiheydeksi noin viisisataa säettä tunnissa. Taitaa tehdä vuorokaudessa tuhansia. Jotkut ne jaksavat!

[myyrä]

Tukkimiehen kirjanpidollako?

[Pena]

Siinä aamuvirkeänä se peipponen aloitti uuden säkeen noin seitsemän sekunnin välein. En seurannut tilannetta kovin pitkään, vaan rupesin hankkimaan itselleni aamiaista. Tutkimustulos ei siis täytä tieteellisyyden kriteerejä.

[myyrä]

Sinitiaisen poikasia muutamia istui aamulla nätissä rivissä koivun oksalla. Onpa mukavia palleroita.  Joillakin linnuilla on jo uusintapesintä menossa; ainakin peippo visertelee aamulla vähän turhankin voimakkaasti ikkunan vieressä.

[Leena]

Se on totta. Käpytikka on pesärosvo ja linnunpönttöjen pitäisi kai olla sementistä ettei se jostain nurkasta sisään tulisi. Se nyt vaan kuuluu luonnon kiertokulkuun, joskin käpytikkakanta jostain syystä lisääntyy muiden tikkojen vähentyessä. Ihmisen vaikutusta?

Yksi valkoselkätikkojen rengastaja kertoi nähneensä miten käpytikka onki valkoselän kolosta munan kerrallaan ja söi ne itse kolon haltijan seuratessa sivusta.

Miksei se tehnyt mitään - onko käpytikka jotenkin aggressiivinen tyyppi? Olen aina luullut että linnut puolustavat pesiään hanakasti, ja jotkin maassa pesivät kiinnittävät ihmisen huomiota poispäin pesästä minkä ennättävät - tapahtuuko tämä vasta kun poikaset on ulkona munista?

[myyrä]

En tiedä käpytikan agressiivisuudesta, mutta esim. omaa talvireviiriään se puolustaa omia lajitovereitaan vastaan. Valkoselkätikka on hitusen isompi, mutta miksi se ei puolustanut pesäänsä on arvoitus.

Ainakin kanalinnut tekeytyvät siipirikoksi pieniä untuvikkojaan suojellakseen. Ei ne munapesää sillä tavalla suojele.

[vaivattu sielu]

Olipa eilen hieno veneilykeli Päijänteellä. Laulujoutsen perheessä 5 aivan pientä pirpanaa. Täytyi oikein pysähtyä ihailemaan "perheonnea".

[Pena]

Kangaslammen Kitukalliossa näin haukan, joka taisi olla nuolisellainen. Ei lekutellut kuin tuulihaukka ja toi mieleen tervapääskyn.

[Leena]

Hurja hurja hurja... minun terassini portti näkyy jääneen auki ja pesimisoikeusharakka käveli siitä sisälle. Minähän sanoin että jonakin päivänä se on liian lihava jaksaakseen lentää... mitähän se oli vailla...kun nousin vilkaisemaan, se sai kyllä kintut alleen, ja avitti siivillä...

[myyrä]

Aamulla katselin sisältä kiikareilla kun harmaasieppo ruokki poikastaan puutarhakeinun kaiteella. Paikalla oli kolmaskin lintu; liekö koiras vai toinen poikanen? Syötettävä oli jo emonsa kokoinen ja lensi kuin vanha tekijä.