Ei niitä ohittaa voi - Rossinia ainakaan. Ryömimisiässä Rossinin "varasteleva harakka" oli lempparini kerrottiin - on käsittämätöntä mitä lapset voivat sulattaa...
Mozartin oopperoita vaivaa tietty monotonisuus. Musiikki on perfetto - siinä on Mozartille ominainen lumovoima tallella - ja tietenkin Fidelio on surenmoinen. Mutta useiden klassisen ajan oopperoiden pulma on tarinan jonkinlainen jankuttavuus, aina sama perusjuttu ja se heijastuu musiikkiinkin. Jostakin syystä Wagnerin käteen ooppera instrumenttina istuu niin että ihminen on puolipökerryksissä...Ringistä menin ihan sikinsokin. Tannhäuserin jotkin kohdat jäävät päähän niin ettei niistä pääse, ja noin.
Beethovenin jotkin sonaatit tulevat mieleen joskus - ja niin että jää miettimään että mitä pahusta minä mietin - ai niin, kuutamosonaatin tai jotain alkua. Mutta eihän se tällä ole kuitti tietenkään. Griegin ainoa pianokonsertto on myös vähintään kaunis, samaten Grieg lied-säveltäjänä vastaa melkein Schubertia. Ja Tsaikkari ja...koko venäläiset.
Ja het-ki-nen minulta unohtui Richard Straussin liedit. Nuorena "Zueignung" oli kaikkikaikessa kunnes hoilotin sen puhki - myöhemmin muutamat muut, kten an der Nacht (menee sanan suvut sekaisin enkä viitsi kaivaa nuottia esiin... voi kiltti, kiltti Salis, etsi Zeignung, an der Nacht ja Allerseelen! Linkiksi kaikille!
Ääh - häipynyt. Seppos on paikalla...kuin olisi...
