Tämä ei tavallaan liity tähän teemaan ja kuitenkin liittyy. Ehkä suurin ongelma johon törmää, on, että joku alkaa kokea tietävänsä millä kohtaa toinen vaeltaa, koska on kokent saman tai jotakin samaa . Seuraa aika tuskallnen pettymys. Tämä on eri juttu kuin tuo mistä Pyryharakka kirjoitti.
Tarkoitan sellaista tunnetta, että tietää mtä toinen kokee, juuri siitä syystä että on kohdannut itse samaa - ja vielä kokenut sen samoin. Ei niin että tuli mieleen eri yhteydestä ja niinpoispäin vaan: Olemme kuin henkiset/hengelliset kaksoset.
SAnovat kirjoissa näin mutta kerran jouduin sellaisen tärskyn näkemään. Se oli jotenkin niin turha - ja niin käsittämättömän suuri - pettymys sille toiselle.
Tämän voi kertoa kun ei ollut työasiaa. Kerran jumalanpalveluksen jälkeen eräs entuudestaan tuntematon ikäiseni nainen kysyi, lähtisinkö hänen kanssaan kahville. Oli kesä ja kaikki katukahvilat auki ja vielä kiva ilmakin. Ei kiirettä minnekään, joten mikäs siinä.
Hän kertoi ymmärtäneensä minua heti, nähtyään, kuinka aran oloisena hiivin penkkien taitse sivuun erilliselle jakkaralle istmaan. Oli nähnytkin tosi tarkasti, mutta johtopäätökset osoittautuivat vääriksi. Hän oli antanut tälle sisääntulolle sen merkityksen, että minä - "aivan kuten hän itse" hän selitti - arastellen saavun vieraaseen kirkkoon, kysellen, joudunko lähtemään täältä yhtä yksinäisenä pois kuin saavuin, vai miten se meni.
Minun oli selitettävä, että käyn aina tässä kirkossa ellei ole estettä tai vaikka kuumetta - tai jokin syy mennä toisaalle, jotain että pitää jotakin musiikkia esittää. Ja kun juna tulee aina pahuksen hankalasti, olen aina vähän myöhässä ja se on kiusallista. Yritän tulla niin etten häiritse ketään - siitä se aran näköinen hiippailu ja siitäkin että tämä myöhästely on toistuvaa, ja varmaan hieman häiritsee. Osoittauduin muutenkin aivan eri ihmiseksi kuin hän oli ennättänyt arvella. Hän oli ehtinyt jo ajatella minusta kauhean paljon, ja kun huomasi pakostakin etten olekaan sellainen kuin hänen mielikuvansa, hän suuttui. Ja pettyi, käsittääkseni aika kipeästi.
Mutta toisenlaiseksi tekeytyminen siinä tilanteessa olisi johtanut vain suurempaan pettymykseen lopulta. - Hän vaikuttaa teistä varmaan ihan omituiselta, ehkä vähän tasapainottomaltakin. En tiedä. En kuljeskele ympäriinsä tekemässä diagnooseja, vapaa-aika on saatava pitää vapaana.Tosiasiassa hän taisi olla vain kauhean yksinäinen ihminen, ja etsi kaltaistaan. Siitähän hän puhui paljon.
Pulma taisi olla siinä, että hän etsi juuri itsensä kaltaista ihmistä, jotakuta jolle voisi sanoa: Olen kokenut täsmälleen samoin. Ajattelen aivan samoin.
Jos vieras olisi kelvannut ja kelpaisi, hän ei varmaan olisi niin yksinäinen. Alkuunhan jokainen on vieras, johon täytyy vähitellen tutustua. Kahta samanlaista lumihiutaletta ei ole, ei kahta samanlaista ihmiskohtaloakaan. Siten tuo "minä muistan sen miltä sinusta nyt tuntuu" on - no, lukekaa toistamiseen. - Ja silti jokaisella on tähän taipumusta.
