Autuaaksi tekevä Usko

[Sanneli]

Saattaa olla että nyt tajusin mitä ajat takaa. Tuo armon "omistaminen" kyllä kuulosti jännältä, ei se edelleenkään minun armoani oo vaan Jumalan armoa. Mutta kun tuonne tuon vanhurskauttamisenkin sotkit mukaan niin selkeytti kyllä huomattavasti että mikä nyt liittyy mihin. Ja ymmärtämisongelmastahan se on taas ollu kiinni eikä erimielisyydestä

[Jampe]

Saattaa olla että nyt tajusin mitä ajat takaa. Tuo armon "omistaminen" kyllä kuulosti jännältä, ei se edelleenkään minun armoani oo vaan Jumalan armoa. Mutta kun tuonne tuon vanhurskauttamisenkin sotkit mukaan niin selkeytti kyllä huomattavasti että mikä nyt liittyy mihin. Ja ymmärtämisongelmastahan se on taas ollu kiinni eikä erimielisyydestä

Ok.  Voin ihan mielelläni korvata armon "omistamisen" jollain toisella termillä. Itsellekin se vähän särähtää, mutta kun en äkkiä keksinyt muutakaan.  Tai siis taisinhan minä sanoa jotain siihen suuntaan että sillä päästään armon osallisuuteen. Joku keksiköön paremman termin!

[Viisveisaaja]

Pitäisikö itkeä vai nauraa, Viisveisaaja?    Taidan mieluuummin itkeä.





 


Etkö sinä hyvä ihminen huomaa että juuri niinhän sinä itse ajattelet?  Sinähän nimenomaan väitit että se Jumalalta saatu usko parantaa asemaasi ehtoollispöydässä uskoa vailla olevaan publikaaniin  nähden siten, että hänelle ehtoollisesta ei sinun mukaasi ole hyötyä kun sinulle "sydämenuskosi" tähden taas on?

Pitääkö kaivaa tuolta ylhäältä suora lainauksesi jossa näin esität?

Ehkä olisi syytä kaivella.
Sulla on joku outo tarve vääntää asia toiseksi kuin se on esitetty.

Sun mielestä ei saa olla tai tarvitse olla uskoa, kun menee esimerkiksi ehtoolliselle.
Silloinhan sitä ei osaa eroittaa muusta.
Sillä uskolla joka sulla on menet ehtoolliselle.
Eikö se silloin uskon aikaansaamaa tekoa.
Eli uskon teko. Ja kirjoitin vielä lahjaksi saatu usko ei oma tekoinen usko.

No olet niin tyhmä, että en jaksa enempää tästä.

[steal]

Lusikka tähänkin soppaan.

Itse kun olen käynyt ehtoollisella aikanaan, niin ajattelin vain sitä asiaa kun Jeesus teki sen ensimmäisen ja  niitä sanoja mitä hän raamatun mukaan sanoi. En miettinyt sen enempää vaan otin vastaan "Lihan ja veren" .
Sittemmin minulle on  "uskovaiset" sanoneet etten olisi saanut käydä ehtoollisella koska en ole riittävän uskovainen, mitä sitten tarkoittivatkaan. No, empähä sitten ole enää käynytkään koska en tiedä onko minulla lupaa ehtoolliselle Jeesuksen muistoksi.
.

[seppos]

Lusikka tähänkin soppaan.

Itse kun olen käynyt ehtoollisella aikanaan, niin ajattelin vain sitä asiaa kun Jeesus teki sen ensimmäisen ja  niitä sanoja mitä hän raamatun mukaan sanoi. En miettinyt sen enempää vaan otin vastaan "Lihan ja veren" .
Sittemmin minulle on  "uskovaiset" sanoneet etten olisi saanut käydä ehtoollisella koska en ole riittävän uskovainen, mitä sitten tarkoittivatkaan. No, empähä sitten ole enää käynytkään koska en tiedä onko minulla lupaa ehtoolliselle Jeesuksen muistoksi.
.

Tarkoittivat, että et kuulu heihin. Käy vapaasti ehtoolisella

[Salis]

Luettuania sekalaisen määrän tekstiä, olen edelleenkin seuraavaa mieltä.

a) Ihminen ei voi ennalta tietää pelastuksesta. Jos tietää, Jumala ohitetaan pelastajana.
b) Jumala on kuitenkin kaikkivaltias eikä ihminen voi ohittaa Häntä.
c) Jumala on siis portti, vain Jumala voi pelastaa. Siksi ei ole automaattista pelastusta eikä pelastuvarmuutta.
d) Pelastus riippuu Jumalan armollisuudesta.

[Riitta-mummi]

Ja lisää maustetta tähän soppaan.

 Usko, toivo ja rakkaus, mutta suurin näistä on rakkaus.

Ilman rakkautta, Jumalan rakkautta ihmistä kohtaa, ei ole uskoa. Ilman rakkautta ei ihmisellä ole lähimmäistä. Ilman rakkautta ei ole rakkauden tekoja.

Ilman Jeesuksen ristinkuolemaa ei ole syntien sovitusta. Ilman anteeksisaamista ei ole uskoa. Ilman Jumalaa ei ole toivoa. Ilman toivoa ei ole uskoa. Ilman uskoa ei ole rakkautta.

Tämä on kehä. Jumala on rakkaus.

[Salis]

Mielestäni Olavi Peltolan puheessa (Lutherista ja Ruotsalaisesta) 10.9.2003 on hyvin kuvailtua uskoa:

" Usko itsessään on tavalla tai toisella kaiken meidän ansiomme, kykymme, voimamme kieltämistä. Se, joka uskoo Kristukseen, tunnustaa itse olevansa jumalaton, kadotettu, neuvoton. Olen tyhjä ja voimaton. Siksi usko on täysin ihmisen omia ansioita vailla, mutta se saattaa Kristuksen kuoleman ansion osallisuuteen. "Mitä usko on? Usko itsessään on kaiken meidän ansiomme kieltämistä, sillä se, joka uskoo Kristukseen, tunnustaa itse olevansa jumalaton, kadotettu, neuvoton ja omistavansa siksi Jumalan vanhurskauden "lain täyttymyksen" Kristuksessa."

Usko on sen tunnustamista, ettemme ole mitään Jumalan edessä. Pelastusvarmuudesta puhuminen on omavanhurskautta, joka ohittaa yksioikoisesti kaikkivaltiaan Jumalan tahdon.

[vaivattu sielu]

Ja lisää maustetta tähän soppaan.

 Usko, toivo ja rakkaus, mutta suurin näistä on rakkaus.

Ilman rakkautta, Jumalan rakkautta ihmistä kohtaa, ei ole uskoa. Ilman rakkautta ei ihmisellä ole lähimmäistä. Ilman rakkautta ei ole rakkauden tekoja.

Ilman Jeesuksen ristinkuolemaa ei ole syntien sovitusta. Ilman anteeksisaamista ei ole uskoa. Ilman Jumalaa ei ole toivoa. Ilman toivoa ei ole uskoa. Ilman uskoa ei ole rakkautta.

Tämä on kehä. Jumala on rakkaus.

Nyt on ihan pakko    Riitta-mummille!

"Usko on taivaallisen Lääkärin käsiin heittäytymistä. Ken lääkärin luo menee, hän ei yleensä osaa iloita siitä, että hän joutuu lääkärin käsiteltäväksi. Näin ei uskovakaan uskoessaan Kristukseen läheskään aina osaa iloita Auttajastaan. Tuskin hän tuntee edes luottamusta Kristukseen. Hän vain hädässänsä heittäytyy Hänen varaansa. Sitä on usko. Ihminen joutuu toteamaan, kuinka vähän hän vielä Kristukseen luottaa. Hänen täytyy sanoa - Herra, minä uskon, auta minun epäuskoani. Mutta tämä juuri on pelastavaa uskoa.
Jumala salaa meiltä uskomme, niin ettemme itse sitä näe. Muuten alkaisimme kenties uskoa omaan uskoomme ja pitäisimme sitä pelastuksemme perustuksena, vaikka perustus onkin Kristus, vain Kristus" - Martti Simojoki Päivän Sana kirjassaan.

Rohkenen edellä käydyistä keskusteluissa uskosta, esittää oman mielipiteeni. Selvästi on käynyt eri kirjoittajien kirjoituksista ilmi sekä oma uskomme pelastuksemme perustuksena, että usko Kristukseen ainoana perustuksena. Näin on ollut aina ja näin myös tulee olemaan.

"Jeesus sanoi hänelle: Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat" Joh. 20:29

Uskomme tulee nojautua ulkopuolellamme olevaan todellisuuteen, Jumalan pelastustekoihin ja ylösnousseeseen Herraamme. Uskossa horjuvien ja ilman kokemuksia omaavan on hyvä tämä aina muistaa. Meidän ei tarvitse itsestämme puristaa irti kokemuksia. Kokemukset eivät ole pääasia, eivätkä ne meitä pelasta. Kristus on pelastuksemme takaaja ja hän on olemassa meistä riippumatta. Uskotko siihen?

[Jampe]

Sun mielestä ei saa olla tai tarvitse olla uskoa, kun menee esimerkiksi ehtoolliselle.

No ei tarvitse.  Eikä tarvitse olla mitään muutakaan tuomista.  Se vaan sanotaan että joka syö ja juo erottamatta muusta, tekee sen tuomioksensa.  SE ei vaadi mitään uskoa, se pitää käsittää!

Sillä uskolla joka sulla on menet ehtoolliselle.

Väärin. Minä en mene ehtoolliselle uskolla, vaan autolla. Loppumatkan kirkon sisällä yleensä kävelen. En siis ratsasta sinne uskon valkealla ratsulla.

Ja kirjoitin vielä lahjaksi saatu usko ei oma tekoinen usko.

Se ei vaikuta asiaan.

No olet niin tyhmä, että en jaksa enempää tästä.

Sieltäpä se sitten lopulta tuli!  Sanottava ilmeisesti loppui?

[Jampe]

Luettuania sekalaisen määrän tekstiä, olen edelleenkin seuraavaa mieltä.

a) Ihminen ei voi ennalta tietää pelastuksesta. Jos tietää, Jumala ohitetaan pelastajana.
b) Jumala on kuitenkin kaikkivaltias eikä ihminen voi ohittaa Häntä.
c) Jumala on siis portti, vain Jumala voi pelastaa. Siksi ei ole automaattista pelastusta eikä pelastuvarmuutta.
d) Pelastus riippuu Jumalan armollisuudesta.

Luettuasi (tapasi mukaan) vain sekalaisen määrän tekstiä, totean sinulle kuten olen ennenkin todennut, että kannattaisi ensin lukea ja mietiskellä rauhassa kuka sanoi ja mitä sanoi niin voisi ehkä huomata vastanneensa liian usein liian hätäisesti.  Pyrkimyksesi ei ole näköjään keskustella vaan vastata.  Sitä edeltää korkeintaan hätäinen lukaiseminen mitä muut ovat sanoneet.
Ylimielisyyttä.

[Jampe]

Mielestäni Olavi Peltolan puheessa (Lutherista ja Ruotsalaisesta) 10.9.2003 on hyvin kuvailtua uskoa:

" Usko itsessään on tavalla tai toisella kaiken meidän ansiomme, kykymme, voimamme kieltämistä. Se, joka uskoo Kristukseen, tunnustaa itse olevansa jumalaton, kadotettu, neuvoton. Olen tyhjä ja voimaton. Siksi usko on täysin ihmisen omia ansioita vailla, mutta se saattaa Kristuksen kuoleman ansion osallisuuteen. "Mitä usko on? Usko itsessään on kaiken meidän ansiomme kieltämistä, sillä se, joka uskoo Kristukseen, tunnustaa itse olevansa jumalaton, kadotettu, neuvoton ja omistavansa siksi Jumalan vanhurskauden "lain täyttymyksen" Kristuksessa."

Usko on sen tunnustamista, ettemme ole mitään Jumalan edessä. Pelastusvarmuudesta puhuminen on omavanhurskautta, joka ohittaa yksioikoisesti kaikkivaltiaan Jumalan tahdon.

Niin, jos todella malttaisit joskus laskeutua alas sieltä norsunluutornistasi, huomaisit helposti että esim. minä olen tuosta ylläkirjoitetusta samaa mieltä. Ei taida vaan huuto kuulua niin korkealle?

[Pirska]

Nyt on ihan pakko    Riitta-mummille!

"Usko on taivaallisen Lääkärin käsiin heittäytymistä. Ken lääkärin luo menee, hän ei yleensä osaa iloita siitä, että hän joutuu lääkärin käsiteltäväksi. Näin ei uskovakaan uskoessaan Kristukseen läheskään aina osaa iloita Auttajastaan. Tuskin hän tuntee edes luottamusta Kristukseen. Hän vain hädässänsä heittäytyy Hänen varaansa. Sitä on usko. Ihminen joutuu toteamaan, kuinka vähän hän vielä Kristukseen luottaa. Hänen täytyy sanoa - Herra, minä uskon, auta minun epäuskoani. Mutta tämä juuri on pelastavaa uskoa.
Jumala salaa meiltä uskomme, niin ettemme itse sitä näe. Muuten alkaisimme kenties uskoa omaan uskoomme ja pitäisimme sitä pelastuksemme perustuksena, vaikka perustus onkin Kristus, vain Kristus" - Martti Simojoki Päivän Sana kirjassaan.

Rohkenen edellä käydyistä keskusteluissa uskosta, esittää oman mielipiteeni. Selvästi on käynyt eri kirjoittajien kirjoituksista ilmi sekä oma uskomme pelastuksemme perustuksena, että usko Kristukseen ainoana perustuksena. Näin on ollut aina ja näin myös tulee olemaan.

"Jeesus sanoi hänelle: Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat" Joh. 20:29

Uskomme tulee nojautua ulkopuolellamme olevaan todellisuuteen, Jumalan pelastustekoihin ja ylösnousseeseen Herraamme. Uskossa horjuvien ja ilman kokemuksia omaavan on hyvä tämä aina muistaa. Meidän ei tarvitse itsestämme puristaa irti kokemuksia. Kokemukset eivät ole pääasia, eivätkä ne meitä pelasta. Kristus on pelastuksemme takaaja ja hän on olemassa meistä riippumatta. Uskotko siihen?

Ehdin jo ajatella, että mihin olet joutunut, kun mitään ei ole kuulunut. Tervetuloa takaisin!

[Jampe]

Uskomme tulee nojautua ulkopuolellamme olevaan todellisuuteen, Jumalan pelastustekoihin ja ylösnousseeseen Herraamme.

Osuvammin ei asiaa enää voi sanoa!

[Jampe]

Pelastusvarmuudesta puhuminen on omavanhurskautta, joka ohittaa yksioikoisesti kaikkivaltiaan Jumalan tahdon.

Sanoessasi noin, todistat ainoastaan sen, että etsit itsestäsi pelastusvarmuutta!