Mielestäni Olavi Peltolan puheessa (Lutherista ja Ruotsalaisesta) 10.9.2003 on hyvin kuvailtua uskoa:
" Usko itsessään on tavalla tai toisella kaiken meidän ansiomme, kykymme, voimamme kieltämistä. Se, joka uskoo Kristukseen, tunnustaa itse olevansa jumalaton, kadotettu, neuvoton. Olen tyhjä ja voimaton. Siksi usko on täysin ihmisen omia ansioita vailla, mutta se saattaa Kristuksen kuoleman ansion osallisuuteen. "Mitä usko on? Usko itsessään on kaiken meidän ansiomme kieltämistä, sillä se, joka uskoo Kristukseen, tunnustaa itse olevansa jumalaton, kadotettu, neuvoton ja omistavansa siksi Jumalan vanhurskauden "lain täyttymyksen" Kristuksessa."
Usko on sen tunnustamista, ettemme ole mitään Jumalan edessä. Pelastusvarmuudesta puhuminen on omavanhurskautta, joka ohittaa yksioikoisesti kaikkivaltiaan Jumalan tahdon.