Uskonnonsyöttö vol4.

[karjalaisenkyösti]

Mitä loppujen lopuksi tavoittelet, Köpi?

Voisin lisätä vielä, että minulla on jonkinlainen positiivismielinen sisäinen pakko tehdä tätä toimintaa.
Kukapa tietää, vaikka se sisäinen pakko juontaa juurensa juuri sen kaavan mukaan, jota Jampe minusta kaavaili.

Toinen esimerkki positiivismielisestä sisäisestä pakosta: tulee pakko saada suklaata ja näinollen haen sitä kaupasta.
Tällaisiin sisäisiin pakkoihin kovin harvoin mikään järkipuhe auttaa, ainakaan lyhyellä aikavälillä.
Pidemmällä aikajänteellä järkipuhekin saattaa auttaa.

Veikkaan, että jossain vaiheessa tulee aika, jolloin tuollainen Raamattuikkunatoiminta on laitonta, eli kyllä se viimeistään silloin loppuu.

[seppos]

Tuskin se laittomaksi muuttuu jos asiassa pysytään. Meillä on perustuslain turvaama sananvapaus.

[Leena]

Tosi suuret kiitokset molemmille. Tarkoitin kyllä tällä kertaa tätä bussikampanjaa kustannuksista kirjoittaessani, siis taisin olla vähän epätarkka itse.

Ei ole minun asiani arvostella vilpitöntä hanketta, enkä edelleenkään peruuta sitä kertomustani kokemuksesta: Mistähän tämä pätkä oli - kiinnostuksesta tarkastaa - lopulta järkytyksestä, hyvänenaika, entä jos Jumala onkin olemassa?Toisaalta väliin mahtui seurakuntanuoren aktiiviaika, ja yhtä tietoinen ja päättäväinen luopuminen jo noin 18-vuotiaana, sillä kuvittelin että ääriviidesläisyys todella edustaa ainutta - ei edes kristinuskon tulkintaa, vaan kristinuskoa. Jeesus oli täysin epämääräinen uskoontulojen, raamatunlukuohjelmien, rippien  sun muiden sivutuote, jokin liitännäislahja, ymmärsin sen mutta en tiennyt mistä löytää koko Jumalan Poika.  -  Mutta olin siitä huolimatta ennättänyt kuulla riittävästi.  -Toisaalta, mistä tiedän, kuinka monen laita on samoin?

Nyt on näin:  Tämäntyyppisissä jutuissa ymmärrän nyt kyllä paremmin Jampea.  Ei toimita siksi, että suklaa on hyvää, vaan ajatellaan, mitä tästä ehkä seuraa. Ei  Raamattu niin pyhä kirja ole että sitä tulee lasikaapissa säilyttää, tietystikään.   Mutta näen riskit jokseenkin samoin. Erityisesti tuo herkästi mieleen tuleva, jonkinlainen marsipaaniuskonto - enkä puhu Sinusta, Köpi - saattaa lopulta jopa loukata suomalaisia, me olemme melko ykstotista kansaa. Joskus myös ihmisen tunne kätkeytyy valepukuun, vastakohtaansa. Ei se aina ole pilkkamielellä, joka irvii Jassoo, ja mitähän nyt?  Tosiasiassa ollaan kiusaantuneita ja loukkaantuneitakin.

On kyllä, totta, puhuttava Jumalasta ihmisille, seuraavat sukupolvet on opetettava. Eräs pääepäilyistäni nuoruuden viitoslaisessa seurakuntanuorten menossa koski tätä  Minunko siis on täysin olemattomilla tiedoillani  ja elämänkokemuksellani toisia tosiaan opetettava, eikö kotien, koulujen ja siihen tehtävään koulutettujen henkilöiden? Kyllä, sanon että uskon, jos kysytään, kysytty on ja olen kyllä saanut aikuisiällä siitä harmia, jota en todella odottanut.  No, kuka keksii minkäkin syyn työpaikalla purkaa yleistä ärtymystään selvään kiusantekoon, ei siinä kummemmasta ollut kysymys.  Ei siitä marttyyrikruunua saa - enemmän minua on epilepsiasta kiusattu, 90-luku oli naispuolisille lääkäreille se käymättä jätetyn nais-keskustelun traaginen aikakausi.  En tappanut itseäni kuten liian moni kollega erityisesti "mustana vuonna" -94, , hankin uuden ammatin. 

. Siitä huolimatta: Onko vähintään yhtä tärkeää puhua ihmisistä Jumalalle kuin päinvastoin? 

Se en kyllä tarjoa kiinnostavaa puuhaa juttujen parissa, joka noin ylipäänsä kuuluu omaan spontaniteettiin, mutta kyllä vain ainakin itseltäni unohtuu tarpeettoman usein.
On aina, aina hyvä ajatella: Mitä tästä seuraa?

[Jampe]

Olen korostetusti tuonut täälläkin esille sitä näkemystä, ettei uskonnon ja Jumalan kanssa ole järkevää päsmäillä liian henkilökohtaisesti ja oma-aloitteisesti. Minulla se liittyy juuri tähän puheena olevaankin ajatteluun kiinteästi. Ymmärrän tietenkin että uskossa on oltava henkilökohtaisuus ja Jumalaan on hyvä mieltää henkilökohtainen suhde. Asian kääntöpuoli kuitenkin on se, että ajaudutaan individualistiseen, etten sanoisi suorastaan anarkistiseen uskoon jossa suhde Jumalaan määritellään itse ja toteutetaan myös itse, valitettavan helposti. Tästä voi hyvinkin helposti johtua sellainen näkemys jossa jokainen myös oma-aloitteisesti määrittelee/mieltää omat "tehtävänsä" olletikin kun korvaankuiskuttelijat lupaavat: "Jumalalla on juuri sinulle varattu tärrrrrrrrrrkeä tehtävä".  Ihminen alkaa hyvin helposti uskomaan tällaisia imartelevia puheenparsia joilla kiertelevät saarnaajat hankkivat suosiota. Mikäpä olisikaan ihanampaa kuultavaa oman takkuisen tarpomisen keskellä kuin että juuri minä olen se valittu ja erityistehtäviä varten koulittu avainhenkilö jonka toiminta tuottaa suuuuuuuuuuurta ja valllllllltavaa siunausta niin monelle...  huoh!

Todellisuudessa taitaa kumminkin olla niin että on vain muutama harva jolle on oikeasti valittu noinkin kivikkoinen uskonsankarin ja toisten opettajan/evankelioijan tie.  Meidät muut (99,9999999999999999%) on kutsuttu hoitamaan perhettämme ja toimittaamaan arkista askarettamme ja siten palvelemaan omalla paikallamme.  Mitään ihmeellistä on siis turha odottaa kieli pitkällä. Kun lisäksi lasketaan arjen takut, väsymykset yms. niin onhan siinä ympäri kiertelevällä korvaan kuiskuttajalla ikäänkuin tilaus alkaa uskotella kaikille rukousjonossa seisoville ja muillekin että heistä tulee, jos nyt ei uusia Luthereita niin ainakin Paavalin pikku apulaisia ja hengellisen sodankäynnin sankareita. Tätä kun tietyissä piireissä vuodet läpeensä aivopestään niin ihmiset alkavat itse toteuttaa "profetiaa" mitä erikoisemmilla itsevalituilla tavoilla. KUka menee kadulle traktatit kourassa ja kuka mitäkin. Touhuta pitää koska muutenhan minä en olekaan mikään tärkeä hengellinen avaintekijä vaan tavallinen armoa tarvitseva piku synnintekijä jolla on suoriutumista jo siitäkin "tylsästä" ja epähohdokkaasta arkisesta kutsumuksesta jonka keskelle on pantu elämään.  Onko siitä selvempää merkkiä olemassa kuin että elämme sen keskellä ja meidän pitää nyt sitä tehdä?


Kovin oma-aloitteellinen ja individualistinen suhde Yläkertaan voi koitua monellakin tavalla tahattomaksi horjahdukseksi kaikkea edellä olevaa vasten peilaten.  Toki on myös niin ettei pidä riistää oikeutta henkilökohtaiseen aspektiin näissä asioissa ja tarvitseehan ihminen sitäkin kokemusta. Mutta jokin raja ja selväjärkisyys pitää kaikessa olla.

[Pirska]

Tuota, öh, minä olen ymmärtänyt, että karjalaisenkyösti käy ihan tavallisissa töissä ja elää normaalia perhe-elämää iloineen ja suruineen. Ihan tavallisen enemmän ja vähemmän tylsän arjen ja pyhän pitämisen lisäksi hän laittaa johonkin Helssingin rakennuksen ikkunaan joitain Raamatusta poimittuja lauseita. Kaiketi hän ei usko tätä tehdessään olevansa mikään uskon sankari tai saavansa tällä toiminnallaan vip-korttia matkalla taivaaseen. Voin toki olla väärässäkin, mutta suonette anteeksi. 

[Leena]

Näin varmaan on kuten kirjoitat, Pirska. Itse kun en ketään tunne, yritän varoa ottamasta kantaa henkilöön ja se taitaa olla viimeiseen saakka viisasta muutoinkin. Tosinhan Jampe tuolla edempänä kirjoittaa Köpistä hyvin sympaattisesti. Pidin siitä, että kiistakumppanista voidaan henkilönä pitää ja häntä arvostaa, vaikka oltaisiin kuinka kiivaasti erimielisiä asiasta.

Ehkä tuon uskonsankariuden jonkin asteinen markkinointi itselleni, ja lopulta suuri ihmettely siitä että mitäs tämä nyt on, saa kyllä käsittämään Jampea kovasti.  Täällä tosin siihen ei törmääkään.

Olen tässä miettinyt marttyyriutta, kun mietin Bonhoefferia (no jopas nyt on ihme, kuinkas nyt juuri Bonhoefferia, kuulkaa, epileptikoilla on taipumus päähänpinttymiin ) ja sitä mitä se nyt sitten oli suuressa määrin. Mänttiä arkea!  Arkea josta riistetään paljon iloja, sitähän merkitsi matkustuskielto, kirjoituskielto ja jokin dosentuurin peruuttaminen, puhekielto, ja näillä mentiin. Kyllä se on ollut pitkään pelkkää tavallista ikävämpää arkea. Ja sitten se mitä nyt varsinaisesti marttyyritaipaleena pidetään, vankilavuodet, kyllä siitä oli ylevyys kaukana. "Saatanko sittenkään kestää tätä, entä jos kuitenkin erehdyin"! Ja kun piti juuri mennä naimisiin. No missä se oikeudenkäynti viipyy - älä välitä, Dietrich, meillä on sinulle oikein hyvä asianajana, koetetaan saada sinut vapaaksi, ihanaa, kiitos! 


Tällä kertaa miehiä tuntematta kiinnitin huomiota vain tähän: En oikein saanut selkoa Kyöstin tavoiteesta, hän sanoi ihan vaatimattomasti että hänellä on tapa tehdä kaikkia spontaaneja juttuja --- eri asia kai kuin uskonsankaruus.  Mutta koska itse olen kauhistunut tarpeekasi usein,mitä seurasikaan,  ellei mietitty viiteen kertaan, mitä seurasikaan,  jos toimittiin niin tai toimittiin näin  (no, Siperia opetti eli se typerä ammatti) , aloin ajatella nyt kuten Jampe. Hän katsoi toiminnan taakse. Pidin siitä, Jampe," mitä tästä seuraa" on vastuun kantamista.

Ja se "uskonsankaruus" lienee arjen sankaruutta. Aina. Jos sellaista tilataan. Pientä ja näkymätöntä.

[karjalaisenkyösti]

On tietysti hyvä pohtia, mitä tekemisestä seuraa.
Hyvä on myös pohtia, mitä tekemättömyydestä seuraa.

[karjalaisenkyösti]

"Jumalalla on juuri sinulle varattu tärrrrrrrrrrkeä tehtävä".  

Jumala on antanut juuri minulle erään hyvin suuren ja valtavan tärkeän tehtävän, jolla voi olla vaaaaltavan suurrrrrrrria ja kauaskantoisia vaikutuksia tulevaisuutta silmälläpitäen.
Tämä tehtävä on vielä kaikenlisäksi todellatärkeä erikoistehtävä, johon juuri ketään muuta ei ole asetettu.
Olen hyvin iloinen, että juuri minut on tähän tehtävään valittu.

Kerron tästä SUURESTA Jumalalta saadusta erikoisen tärkeästä ja hienosta tehtävästä vähän tuonnempana.
Tämä tehtävä luo uskoa tulevaisuuteen ja tuo valtavan suurta merkitystä myös minun omaan elämääni.

[mt]

Jumala on antanut juuri minulle erään hyvin suuren ja valtavan tärkeän tehtävän, jolla voi olla vaaaaltavan suurrrrrrrria ja kauaskantoisia vaikutuksia tulevaisuutta silmälläpitäen.
Tämä tehtävä on vielä kaikenlisäksi todellatärkeä erikoistehtävä, johon juuri ketään muuta ei ole asetettu.
Olen hyvin iloinen, että juuri minut on tähän tehtävään valittu.

Nyt puhut, Köysti, asiaa! Erikoistehtäväsi toteuttamisessa tulet todennäköisesti kokemaan monenlaista vaivaa ja vastusta, mutta älä lannistu äläkä kuvittele itseäsi sen tähden huonoksi ihmiseksi. Työsi lopullista satoa et ole näkemässä, ovathan sen vaikutukset niin kauaskantoisia, että vasta tulevat sukupolvet voivat niitä arvioida.

Mt

[karjalaisenkyösti]

Nyt puhut, Köysti, asiaa! Erikoistehtäväsi toteuttamisessa tulet todennäköisesti kokemaan monenlaista vaivaa ja vastusta, mutta älä lannistu äläkä kuvittele itseäsi sen tähden huonoksi ihmiseksi. Työsi lopullista satoa et ole näkemässä, ovathan sen vaikutukset niin kauaskantoisia, että vasta tulevat sukupolvet voivat niitä arvioida.

Mt

Näinhän se on. Täyttä asiaa puhut.
Helppoa ei aina tule olemaan, mutta antoisaa kyllä tehtävän suoritus on.

Maailmassa on vain eräs toinen henkilö, jolla on tuo sama tehtävä.
Tällä hetkellä tuo erikoistehtäväni kohde on tämän toisen henkilön muassa Länsi-Suomessa, joten tehtävän suoritus tällä erää on lähinnä skypellä soitto (ja puhelimellakin).
Pitää yrittää huolehtia, että tehtävän kohde ei pääse minua unohtamaan ennen, kuin saapuu taasen Espooseen.

[Leena]

On tietysti hyvä pohtia, mitä tekemisestä seuraa.
Hyvä on myös pohtia, mitä tekemättömyydestä seuraa.

Totta, mutta sama asia. Tekemättömyyskin on valinta, sekin on teko. 

En edes väitä, että ihminen olisi aina kaikesta täysin tietoinen - vain kymmenys sielunelämästämme on tietoista!  Mutta se tietoinen on käyttöön tarkoitettua.

Kaikesta huolimatta siis: Luulen niin, että on hyvä tietää, mitä tekee. Kylväjäkin tietää nimenomaan kylvävänsä, ei viskelevänsä pikkuesineitä huvikseen. Jos, jailmeisesti,  kun, näet että tämä on tehtäväsi, ja tiedät mitä teet,  hyvä!  Jopa autan. Kunhan itselleni vakavasti perustelen mitä itse puolestani teen tai jättäisinkö tekemättä. En usko että on väärin kysyä: Mitä tästä seuraa?

Ja oppia historiasta.
Se on viisas opettaja.
Itse mietin: Onko tätä tehty meillä ennen? Miten kävi? No, tunnen yhden tapauksen - riittääkö?

 Mutta on todettava itsekriittisesti: Yhdestä subjektiivisesta näkökulmasta on näin.  Mutta yhdistysasioista on kokemusta.  Olimme tosin... tai ilta oli pitkällä, mutta... tiedän kyllä, se on helppoa, mutta Seppo näkyy jo neuvoneen. Netissähän sen voi tehdä jos on pankkitunnukset, PRH:ssa saa jonottaa turkasen pitkään.

[karjalaisenkyösti]

Raamatusta irroitettu yksittäinen lause on haaste "markkinoinnin näkökulmasta". Olen itse kokenut, että monet Raamatun lauseet tarvitsevat tuekseen ympärillä olevan tekstin, jotta se aukeaa. Jos ei ole lukenut Raamattua, ei lauseet aukea. Se ei haittaa, että lause jää pyörimään jonnekin alitajuntaan, mutta koen, että Raamtun yksittäisellä lauseella on hyvin vähän tehoa. Siis siinä mielessä, että joku lauseen bussissa lukenut kiinnostuisi lauseesta niin paljon, että alkaisi kaivata sanojen tarkempaa tutkimista.

Raamattuikkunalla ollista teksteistä on valittu 10 bussikampanjaan.
Olen miettinyt sitä, mitä sanoit.
Jollain tavalla ymmärrän, jollain tavalla en taasen saa otetta tuosta, jonka kerroit.

Nuo ed. mainitsemaani tekstinpätkää ovat siis revitty irti kokonaisuudestaan.
Esim. "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä" on lausuttu jossain samassa yhteydessä, kun Jeesus antoi lähetykäskyn ja muita ohjeita.
Toisaalta, tuo sama ajatus on mukana monessa muussakin asiayhteydessä, jossa Jeesus oli.
Mitä tässä lauseessa jää uupumaan, jos se otetaan irti asiayhteydestään?
Tai, onko olemassa jokin asiayhteys, johon tuo tuo lause ei sopisi?

"Kenenkä te sanotte minun olevan?"
Jossain asiayhteydessähän Jeesus tuonkin kysyi.
Minulle herää kysymys, että onko jokin asiayhteys ihmiselamässä, johon tuo kysymys ei sopisi?

"Pitäkää usko Jumalaan" tai "Seuraa minua".
Sama juttu. Lauseita irroitettuna asiayhteyksistään, vaan nuokin ajatukset Raamatussa toistuvat eri yhteyksissä.
Liekö asiayhteyttä, johon nämä irralliset lauseet eivät sopisi?

Jne...

Toki näitä lauseita lukiessa vo herätä kysymys, että mitä on Jeesuksen seuraaminen tai mitä tarkoittaa "usko Jumalaan" jne...
vaan kyllä se kysymys heräisi silloinkin, vaikka kaikki nimenomaiset asiayhteydet olisi siinä tekstin muodossa mukana.
Ei niissä ympäröivissä teksteissä taideta kovin usein kaikkea selittää.
Jeesuksella näytti olevan tapa puhua ihmisille asioita, joista Hän tiesi, että ihmiset eivät ymmärtäisi mitään.
Jeesus kertoi että Hän mm. kertoo vertauksia siksi, että ihmiset eivät ymmärtäisi, mistä on kyse.
Ne, jotka sitten syystä taikka toisesta motivoituivat etsimään ja Jeesukselta kyselemään, heille Jeesus sitten selitti opetuksensa ymmärrettävästi.

Täältä löytyy ne 10 tekstipätkää:
http://www.h-y.fi/foorumi/index.php?topic=1692.30

Onko niistä joku/jotkut mielestäsi sellaisia, että asiayhteyden puuttuminen jotenkin hämärtää niiden sanomaa?

[Leena]

Miten on, jos ottaisi huomioon kuitenkin myös sen millä muulla tavalla teksti äkkiä tulee tulkituksi?   "Seuraa minua" bussin kyljessä tai liikenteessä yleensäkin herättäisi itsessäni aika lailla hilpeyttä, enkä jostakin syystä puhuisi suomalaisille juomisesta mitään... tiedän tiedän. Jeesus ei tarkoita että otetaas vielä yhdet. Mutta kun tuon luin, aloin ajatella että tuoppi kyllä maistuisi. Ja jos ottaa huomioon, miten vähän minä nyt edes voin juoda, niin salamannopea assosiointi oli kyllä tyrmistyttävä.

Et kysynyt mutta vastaan nyt minä,. kai se kummajainenkin:  Kaikki ne toiset olivat minusta hyvällä maulla, harkiten ja ilmeisellä kokemuksella valittuja. Joku saattaa sanoa että kaikki, saa nähdä.

Pidin nimenomaan siitä että olivat Jeesuksen puheita. Jos on kuten valitettavan usein on, tavallisesti saadaan kuulla että  "Kyllä, tottakai Jeesus, mutta silti..." "Niin niin tietenkin Jeesus, mutta myös..."  ja kuitenkin on niin että se kaikki "mutta myös" ja "silti" on jotakin jonka hän kyllä osaa tärskäyttää kunhan saapuu itse. 

Olen edelleen yhtä ymmällä kuin helmikuussa, mutta minkäs sille.  Taidat olla asiastasi vakuuttunut. No, kyllä olen nyt ymmälläni, olen... tarvitsetko apua?

[Leena]

Antakaa anteeksi, kristiveljet ja sisaret, kun koko ajan tekstaan, koettakaa kestää. Minulla on pari tekstiä kesken tekemisen ja toinen kesken ajattelemisenkin ja kolmas olisi osattava skannata paperiversiosta, neljäs kääntää saksaksi, viides ranskaksi, siis tehdä lähes kaikki 2 viime vuoden rästihommakin,  ja nämä uudet ohjelmat ja  koneet tekee minut hulluksi, siis, sen osan joka ei vielä ole... ja ulos ei voi mennä, kun aivot kiehuu... tulee pidettyä tauot näin täällä näin.

Kutsun joskus sitten kaikki tänne Suuren Tekstauskohtauksen Päättöseuroihin. Riitta saa taas chatata jonkin hyvän keitoksen, ja kahvia saatte.

[Pirska]

Antakaa anteeksi, kristiveljet ja sisaret, ---

Kaikki tähän asti...

Kyllähän täällä itse kullakin välillä pönttö viheltää ja rakkineet riivaavat. Se on elämää se, koetetaan kestää.