Aloitin eilen aamulla Irja Alhon ja Anneli Kauppisen kokoaman teoksen "Käyttökielioppi" (SKS toimituksia 1154, Tiede).
"Kielioppi on kuvaus kielestä, mutta se on myös kielenkäytön voimavara. Käyttökielioppi on moderni kielitiedon oppikirja, jossa kieliopin eri tasot, kuten sanaluokat, muodot ja rakenteet esitetään puhutun ja kirjoitetun kielen merkityksien ja käyttötarpeiden yhteydessä. Kielen normien perusteita havainnollistetaan käytön kautta."
Luin päivässä pakollisen osuuden, eli noin puolet kirjasta.
Aloittaessani olin päättänyt jättäväni leikin siihen. En olisi voinut uskoa kieliopin oleva niin vetovoimaista luettavaa, että lukisin koko kirjan.
Tänään aion yrittää toista kirjan puolta.
Teksti on sujuvaa, eikä kielioppikokoelmille tyypillisesti "luettelomaista" asioiden esittämistä. Hyvin kirjoitettu ja jäsennetty leipäteksti kuvailee sääntöjen taustoja, niiden yhteyttä toisiinsa sekä puhutun ja kirjoitetun kielen eroja. Eroja havainnollistetaan lukuisilla tekstiesimerkeillä kolumneista, romaaneista, novelleista, saduista, haastatteluista ja reportaaseista. Kaikki lähdetekstit löytyvät kirjan lopusta.
Tätä kirjaa lukiessa huomaa, mikä on erona kielen ja kirjallisuuden tutkijoilla.
Jos pitäisi valita julkaisulle toimittaja, valitsisin kielentutkijan, en kirjallisuudentutkijaa.
Selkeät lauseet, selkeät termit ja käsitteenmäärittelyt. Kirjoittajat välttävät turhaa vierasperäisillä sanoilla brassailua. Tämä tekee kirjasta jokaiselle ymmärrettävän, vaikka kielioppiin kuuluu valtavasti vaikeaa vierasperäistä sanastoa.
Suosittelen jokaiselle kielenhuollosta ja kielen rakenteesta kiinnostuneelle. Edistyneemmille tämä lienee jo liian "kevyttä", mutta hyvä aloitus jokaiselle.
