Mitä luin/luen viimeksi 7.

[Riitta-mummi]

Luin taas pari dekkaria. Anna Janssonin Pääkallovaras. Hyvän ihmistuntijan järkyttävätkin kuvaukset ihmisten Mistä Mikin johtuu ja Mihin Sitten Joudutaan-kuvaukset oli eräs parhaista dekkarien lukukokemuksista. Toisen vetäisin keveähkösti perään. Mari Jungstedtin Kesän kylmyydessä oli puolestaan TV-viihteen omaista sarjamuraajan jahtaamista. Verisillä banaalein lisäyksin tehdyillä murhilla oli yksi ja sama motiivi. Poliisit eivät tajunneet mitään, mutta olihan sankari alueuutistoimittaja joka pokasi lisäksi yhden kirjan naisista. Siitä jäi tympeä maku jälkeensä.

Nyt olen uppoutunut taas Pirkko Saision maailmaan. Kainin tyttäret on aiemmin lukemistani poikkeava. Kahden naisen tajunnanvirtaa suhteestaan. Molemmilla on tietty uskonnollinen kasvatus.
Kirjassa on aforismien tapaisia lauseita jotka ruokkivat. Toisaalta kirjailija yrittää liikaa elämänfilosofiaa. Aiemmin se esim. Elämänmenossa ja Betoniyössä syntyi siinä sivussa. Ja hienosti syntyikin.

[mies valaan vatsasta]

Luin taas pari dekkaria.

Voisi tehdä hyvää minullekin lukea välillä jotain kevyempää...

Nyt on luvun alla kuitenkin Kirjallisuudentutkimuksen peruskäsitteitä. toim. Outi Alanko ja Tiina Käkelä-Puumala. (Tietolipas 174, SKS)

Jotenkin vaikea käsittää. Siis kirjaa.
Tätä on ollut kirjoittamassa ja toimittamassa kaksitoista suomen kielen asiantuntijaa. Ilmeisesti näin vaikean kielen kirjoittamiseen vaaditaan parin kymmenen vuoden kielen akateemista tutkimista ja syvää vierasperäisiin "sivistyssanoihin" tutustumista. 
Tai kaikkihan on kiinni tekstin tulkintakontekstista: omassa kontekstissani suurin osa termistöstä on liian vaikeaa. Täälläkin varmaan on useita, jotka kirjaa lukisivat vaikka keskellä jalkapallo-ottelua yksinkertaisena välipalana.

Jos tätä ei olisi "pakko" lukea, niin jättäisin lukematta. Vaikka aihe on mitä mielenkiintoisin, en viitsisi kiusata itseäni tällä.
Siirrynkin välillä lukemaan Aarre saviastioissa. Qumramin tekstit avautuvat. Toim. Jutta Jokiranta.
Ainakin tässä on kielellistä snobbailua osattu vähän vähentää. (Ilmeisestä tätä siis halutaan myydä laajemmallekin yleisölle...)

[Leena]

Pitkästä aikaa Risto Santalan pienestä pojastaan kirjoittamansa kirjan "Pieni astia Pyhässä Maassa". Siivosin hyllyä ja se oli pienenä ja liukkaana pudonnut muiden taakse. Istahdin ja aloin lukea. Taitaa olla varsinainen bestseller, ei tunnu vanhenevan ollenkaan.

[PekkaV]

Herättäjäjuhlaopasta
Aholansaari Sinfonietan konsertti on lauantaina kirkossa klo 22. Foorumilaisten kokoontumisen kanssa kilpailee ja on vaarassa voittaa Sinfonietan huoltotyö = soittajan / -jien lasten hoito.

[mt]

Nyt on luvun alla kuitenkin Kirjallisuudentutkimuksen peruskäsitteitä. toim. Outi Alanko ja Tiina Käkelä-Puumala. (Tietolipas 174, SKS)

Jotenkin vaikea käsittää. Siis kirjaa.
Tätä on ollut kirjoittamassa ja toimittamassa kaksitoista suomen kielen asiantuntijaa. Ilmeisesti näin vaikean kielen kirjoittamiseen vaaditaan parin kymmenen vuoden kielen akateemista tutkimista ja syvää vierasperäisiin "sivistyssanoihin" tutustumista. 
Tai kaikkihan on kiinni tekstin tulkintakontekstista: omassa kontekstissani suurin osa termistöstä on liian vaikeaa. Täälläkin varmaan on useita, jotka kirjaa lukisivat vaikka keskellä jalkapallo-ottelua yksinkertaisena välipalana.

Jos kohderyhmään kuuluva lukija - kuten sinä - ei asiatekstiä ymmärrä, asiateksti on huonosti kirjoitettu. Suomen kielen ja kirjallisuuden loppututkinto ei tarkoita sitä, että henkilö osaisi kirjoittaa selvää suomea ja selittää vaikeita asioita kansantajuisesti.

Tieteenharjoittajien helmasyntinä on myös oppineisuuden osoittaminen kielenkäytöllä. Aivan kauheaa potaskaa olen lukenut vaikka miten monesta kirjasta. Eräät taiteentutkimuksen ja yhteiskuntatieteen suuntaukset ovat tälle sairaudelle alttiita, systemaattista teologiaa unohtamatta. Viimeksimainituista minulle on muodostunut käsitys, että vasta professuurin saatuaan systemaatikko vapautuu kirjoittamaan normaalisti.

Kirjoittajien koulutuksessa toistetaan vanhaa viisautta: huonosti kirjoitettu on huonosti ajateltu. Ja päinvastoin. Kävin kerran läpi nipun kirjakaupassa myynnissä olevia yleistajuisia suomen kielen kielioppeja ja arvioin, voisiko jotakin suositella kirjoitustaitoaan kehittäville. Testikohtana oli predikatiivi. Yhtään kirjoittajaa en olisi ottanut töihin sen näytön perusteella. Kaikki olivat varmasti esittäneet asiansa periaatteessa oikein, mutta minulta ne selitykset menivät kyllä yli hilseen, vaikka olen sentään opiskellut suomea yliopistossa ja sitä opettanutkin. Asia on kieltämättä hankala, mutta yhdessäkään kirjassa ei ollut pienintäkään yritystä. Painettiin vain Emil Nestor Setälän raivaamaa polkua, tulkaa perässä jos ehditte...

Mt

[mies valaan vatsasta]

Jos kohderyhmään kuuluva lukija - kuten sinä - ei asiatekstiä ymmärrä, asiateksti on huonosti kirjoitettu. Suomen kielen ja kirjallisuuden loppututkinto ei tarkoita sitä, että henkilö osaisi kirjoittaa selvää suomea ja selittää vaikeita asioita kansantajuisesti.

Tieteenharjoittajien helmasyntinä on myös oppineisuuden osoittaminen kielenkäytöllä. Aivan kauheaa potaskaa olen lukenut vaikka miten monesta kirjasta. Eräät taiteentutkimuksen ja yhteiskuntatieteen suuntaukset ovat tälle sairaudelle alttiita, systemaattista teologiaa unohtamatta. Viimeksimainituista minulle on muodostunut käsitys, että vasta professuurin saatuaan systemaatikko vapautuu kirjoittamaan normaalisti.

Kirjoittajien koulutuksessa toistetaan vanhaa viisautta: huonosti kirjoitettu on huonosti ajateltu. Ja päinvastoin.

Suomen kielen ja kirjallisuuden loppututkinto tarkoittaakin, että osaa käyttää kaikkia kielen mahdollisia kierouksia. 
Tosin se vaikuttaa huonolta tavalta myydä kirjaa.

Mutta eipä huolta: monilla jo alaa opiskelevillakin on kuulemma hankaluutta sanaston kanssa.

Näiden aloihin johdattavien kirjojen tasoissa on todella eroa, monesti saman teoksen sisälläkin taso vaihtelee.
Hyvin sen havaitsee artikkelikokoelmissa, kuten juuri tässä mainitsemassani "Kirjallisuudentutkimuksen peruskäsitteitä" eepoksessa. Esim. teemaa käsittelevä artikkeli oli helppo ymmärtää, osasta en muista enää edes aihetta (saati ymmärrä teemaa).

Selkeästi kirjoitettu on selkeästi ajateltu, opetettiin meille lukiossa. Mitenkähän tätä kirjaa on ajateltu?

[mt]

Suomen kielen ja kirjallisuuden loppututkinto tarkoittaakin, että osaa käyttää kaikkia kielen mahdollisia kierouksia. 
Tosin se vaikuttaa huonolta tavalta myydä kirjaa.

Kirja on myyty, kun se on saatu kurssi- tai pääsykoekirjaksi. Monopolimarkkina.

Tasapuolisuuden vuoksi hyvä esimerkki, Matti Larjavaaran Pragmasemantiikka (SKS 2007). Vaikeaa kielifilosofista asiaa, mutta en usko, että kovin paljon selkeämmäksi kieliasua saisi täsmällisyydestä ja kattavuudesta tinkimättä. Kirjoittajan tyyliin kuuluvat olennaisena osana hänen itse keksimänsä esimerkit, kuten seuraava hoitokielen empaattisuutta kuvastava viittaus henkilöön:
"- Huomenta, herra Rummukainen! Otammekin heti alkuun tämän peräruiskeen.
(- Neiti on hyvä vain ja ottaa siitä ensin.)"

Kirja soveltuu hyvin kesälomalla luettavaksi, ei kuitenkaan kovassa helteessä. Sitä kommentoimalla voi helposti hermostuttaa ystävät, ja uskoisin, että sen avulla pääsee myös hienovaraisesti eroon ei-toivotuista vastakkaisen sukupuolen edustajista. Riski siitä, että toinen osapuoli on myös innostunut pragmasemantiikasta, on nähdäkseni varsin vähäinen. Ja jos on, miksi siitä pitäisi eroon päästä?

Mt

[PekkaV]

Sallikaa lasten tulla - Herättäjä-Yhdistyksen vuosikirja 2009: Roni Smolar : Onko juutalaisvastaisuus Euroopassa nousussa? -- Esitelmä Aholansaaren teologikokouksessa 5.8.2009
Vielä kesken oleva lukemiseni herätti kysymyksen, miksi juutalaisilla oli "jo Vanhan testamentin aikoina" erilaiset tavat ja he asuivat omissa kaupunginosissaan; sillä kirjoittajan mukaan j-vastaisuus johtui eristyneisyydestä. Miksi he eristäytyivät?

Vuosikirjassa on lisäksi mm.:
 
Juha Ikolan seurapuhe Seinäjoen herättäjäjuhlien aattoseuroissa Körttiläisten mannekiini haussa. Hän aloittaa: "Oletteko jo ehtineet olla kauneusleikkauksessa?"

ja

Miira Sippolan alustus Körttifoorumissa Aholansaaressa 26.9.2009 : Teatterin tehtävä kristinuskon puolustajana.
Hän päättää alustuksensa kehoitukseen avata kämmenet kiitosvirsien aikana: "Antakaamme kehon seurata kiitostamme. Luojamme ansaitsee sen. Me itse ansaitsemme sen."
Tästä juohtui mieleeni aiempi kehoitukseni karvahattujoukkueelle avautua ilman ennakkoasenteita joogan tarjoamille mahdollisuuksille.

Sallikaa lasten tulla - Herättäjä-Yhdistyksen vuosikirja 2009:ää voi tilata osoitteesta http://www.h-y.fi/kauppa/
hintaan 17.00 €.

[Riitta-mummi]

Kirjastosta tänään hain 3 uutta dekkaria: Stieg Larsson, Leena Lander ja Leena Lehtolainen.
Mikko Juva: Aika etsiä, aika löytää. Sukutarinoita sadan vuoden ajalta Juvelis-Juvat.
Johanssonit, Kailat ym. Katsoin ensin valokuvat ja aloitin mielenkiinnolla lukemisen.

Vielä eräs kirja suomalaisista naiskohtaloista, toimittanut Caius Kajanti.

Tyttäreltä tuliaisina muutamia Hesarin kuukausiliitteitä ja naistenlehtiä ja jättikuvaristikkolehti.

Näissä menee pari viikkoa mökkikauden avausta odotellessa.

[mies valaan vatsasta]

Kirja on myyty, kun se on saatu kurssi- tai pääsykoekirjaksi. Monopolimarkkina.

Niinhän se on. Onneksi sain kappaleen kirjastosta, ei tarvinnut rahojaan käyttää.

Tasapuolisuuden vuoksi hyvä esimerkki, Matti Larjavaaran Pragmasemantiikka (SKS 2007). Vaikeaa kielifilosofista asiaa, mutta en usko, että kovin paljon selkeämmäksi kieliasua saisi täsmällisyydestä ja kattavuudesta tinkimättä. Kirjoittajan tyyliin kuuluvat olennaisena osana hänen itse keksimänsä esimerkit, kuten seuraava hoitokielen empaattisuutta kuvastava viittaus henkilöön:
"- Huomenta, herra Rummukainen! Otammekin heti alkuun tämän peräruiskeen.
(- Neiti on hyvä vain ja ottaa siitä ensin.)"

Kirja soveltuu hyvin kesälomalla luettavaksi, ei kuitenkaan kovassa helteessä. Sitä kommentoimalla voi helposti hermostuttaa ystävät, ja uskoisin, että sen avulla pääsee myös hienovaraisesti eroon ei-toivotuista vastakkaisen sukupuolen edustajista. Riski siitä, että toinen osapuoli on myös innostunut pragmasemantiikasta, on nähdäkseni varsin vähäinen. Ja jos on, miksi siitä pitäisi eroon päästä?

Mt

Pitääpä laittaa korvan taakse ja tutustua. Vaikka kaverini ovat jo nykyään usein raivon partaalla kun siteeraan tuon kaltaisia kirjoja

Tuo kieliasu on todella merkittävä tekijä kirjassa. Jos lauseet ovat mahdottomat rönsyileviä ja pitkiä, ajatuksessa on vaikea pysyä mukana. Yksinkertainen kieli on todella kaunista ja helposti ymmärrettävää. Sen olen oppinut lehdille työskennellessäni.

Toinen on sanaston selittäminen tai käsitteenmäärittely. Hyvä ohje monen tyyppisiin teksteihin on lukiossa esseen kirjoittamiseen annettu: "Kirjoittakaa tekstinne siten, että sen pystyy pikkusiskonnekin ymmärtämään." Sanasto pitää olla siis niin tarkkaan määriteltyä, että kaikki oleelliset käsitteet voi oppia tekstistä.

Koska lukemani kirjan nimi on alkaa sanalla "johdatus" olisin kaivannut enemmän juuri käsitteitten selventämistä.

Tietysti sen verran pitää tässä itsekin vastapainoa tälle "haukkumiselle" antaa, että toinen "johdatus" oli helposti ymmärrettävissä: "Teologia. Johdatus tutkimukseen" oli helposti luettavaa ja yleistajuista (koska siinä määriteltiin käytetty sanasto).

[marianne]

Menossa Bram Stokerin Dracula 

[Antti Juhani]

Leevi K. Laitisen Lapsuus lahkon vankina.  Raskasta luettavaa, kun ajattelee kuinka julmia voidaan olla viattomille lapsille. Koko lahko oli sairasta touhua. Näitä uskonnon varjolla tapahtuvia kiusaamisia pitäisi ottaa reippaasti esille. Se myllynkivi ratkaisu olisi näissä paikallaan, ainakin vertauskuvallisesti. Miten on sen armon kanssa tälläisissä tapauksissa? Pohdin vaan.

[mt]

Tänään kävimme kylän lopetettavan ruotsinkielisen koulun tavaramyynnissä - huutokauppaa, myyntiä, ilmaista jakelua. Kirjat olivat ilmaisia, ja puolisen tusinaa niitä lähti matkaan. Nykterhetslära-kirjasen kanteen on nimensä piirtänyt koulupoika, joka ei kertoman mukaan ollut sisäistänyt sen opetuksia. 1933 painetun kirjan mukaan litra paloviinaa maksoi 36 mk. Samanhintaisia olivat kilo voita, kilo lihaa ja kaksi kappaa perunoita. Mitkä lienevät hintasuhteen nykyisin?

Sotahistorian harrastusta on vielä sen verran jäljellä, että oli otettava myös Kongliga Björneborgs regemente. Antecknigar om Satakunda knektars del i Sverige-Finlands krigshistoria. Erik Lindh. 1928. Maatalousteknologian historian harrastajalle kiinnostava löytö oli Landtbruks-Praktika, kaksiosainen noin 400-sivuinen kirja siistinä nahkaselkäisenä jälkisidoksena. Jordbrukslärans hufvudgrunder on vuodelta 1866 ja Husdjurskötselns hufvudgrunder, andra upplagan vuodelta 1876. Viimeksi mainittu on sikäli teologisesti mielenkiintoinen, että siinä on selostettu märehtijän ruoansulatus piirroksin havainnollistettuna.

Muiden joukossa oli myös Bokkatalog för Folkskolors Lärarbibliotek, vuonna 1920 aloitettu täytettävä kirja, jonka tuoreimmat merkinnät ovat 1940-luvun puolivälistä. Yksittäisenä luettelona se ei ole kovin arvokas, mutta jos käytössä olisi esim. edustava valikoima kansakoulujen vastaavia luetteloita, kyllä siitä saisi pienen opinnäytteen aikaan. Kaikkien käsinkirjoitettujen luetteloiden hävittämistä pitäisi aina ajatella kahteen kertaan.

Siitä vinkki nuorille: kun joskus joudutte huokailemaan isovanhempien, tätien ja setien perintökirjastojen kanssa, ottakaa huomioon, että tieto siitä, mitä kirjoja kokoelmassa on, on usein arvokkaampi kuin kirjat sinänsä. Luetteloikaa kirjat (valokuvaamalla se käy sutjakasti), sitten ne voi panna kiertoon. Muutaman sukupolven päästä voi olla hyvin antoisaa tutkia, mitä kirjoja isän isän isä ja äiti arvostivat.

Mt

[mies valaan vatsasta]

Siitä vinkki nuorille: kun joskus joudutte huokailemaan isovanhempien, tätien ja setien perintökirjastojen kanssa, ottakaa huomioon, että tieto siitä, mitä kirjoja kokoelmassa on, on usein arvokkaampi kuin kirjat sinänsä. Luetteloikaa kirjat (valokuvaamalla se käy sutjakasti), sitten ne voi panna kiertoon. Muutaman sukupolven päästä voi olla hyvin antoisaa tutkia, mitä kirjoja isän isän isä ja äiti arvostivat.

Hauskaa sikäli, että minulla on ollut veljeni kanssa jo muutaman vuoden ajan ollut tapana käydä lävitse ukkimme lapsuudekodin vanhoja kirjavarastoja aina siellä vieraillessamme. Niistä graduista en vielä tiedä, mutta isoveljeni seminaarityö yliopistossa ainakin löysi materiaalia isovanhempiemme kirjahyllystä.
Itse asiassa tein sitä viimeeksi pari päivää sitten. Silloin otin mukaani useita kansakoulun aikaisia uskonnon ja suomen kielen oppikirjoja, sekä muutamia kirjallisuusklassikoita.

Lisäksi mummoni löysi eräästä kaapista ukkini mummon Siionin laulut ja virret -kirjan. Sitä en ehtinyt mukaani kopata turvaan. Toivottavasti se löytyy vielä seuraavallakin käyntikerralla. Kun ottaa huomioon, että olemme Kainuussa, tuon kirjan löytyminen ei ollut mitenkään yllättävää.

Vähän uudempaakin kirjallisuutta on aina mukavaa lueskella täällä vieraillessa:
Nyt lueskelen pääsykoekirjojen lomassa Ernest Hemmingwayn romaania "Jäähyväiset aseille" ja seuraavaksi varmaankin Terho Pursiaisen nuoruudentuotosta "Uusin testamentti".

[myyrä]

Luen, kunhan saan ensin sen käsiini, kirjan nimeltä Laulujoutsenen perintö - suomalaisen ympäristöliikkeen taival (Suomen Luonnonsuojeluliitto ja WSOY).