Tänään kävimme kylän lopetettavan ruotsinkielisen koulun tavaramyynnissä - huutokauppaa, myyntiä, ilmaista jakelua. Kirjat olivat ilmaisia, ja puolisen tusinaa niitä lähti matkaan. Nykterhetslära-kirjasen kanteen on nimensä piirtänyt koulupoika, joka ei kertoman mukaan ollut sisäistänyt sen opetuksia. 1933 painetun kirjan mukaan litra paloviinaa maksoi 36 mk. Samanhintaisia olivat kilo voita, kilo lihaa ja kaksi kappaa perunoita. Mitkä lienevät hintasuhteen nykyisin?
Sotahistorian harrastusta on vielä sen verran jäljellä, että oli otettava myös Kongliga Björneborgs regemente. Antecknigar om Satakunda knektars del i Sverige-Finlands krigshistoria. Erik Lindh. 1928. Maatalousteknologian historian harrastajalle kiinnostava löytö oli Landtbruks-Praktika, kaksiosainen noin 400-sivuinen kirja siistinä nahkaselkäisenä jälkisidoksena. Jordbrukslärans hufvudgrunder on vuodelta 1866 ja Husdjurskötselns hufvudgrunder, andra upplagan vuodelta 1876. Viimeksi mainittu on sikäli teologisesti mielenkiintoinen, että siinä on selostettu märehtijän ruoansulatus piirroksin havainnollistettuna.
Muiden joukossa oli myös Bokkatalog för Folkskolors Lärarbibliotek, vuonna 1920 aloitettu täytettävä kirja, jonka tuoreimmat merkinnät ovat 1940-luvun puolivälistä. Yksittäisenä luettelona se ei ole kovin arvokas, mutta jos käytössä olisi esim. edustava valikoima kansakoulujen vastaavia luetteloita, kyllä siitä saisi pienen opinnäytteen aikaan. Kaikkien käsinkirjoitettujen luetteloiden hävittämistä pitäisi aina ajatella kahteen kertaan.
Siitä vinkki nuorille: kun joskus joudutte huokailemaan isovanhempien, tätien ja setien perintökirjastojen kanssa, ottakaa huomioon, että tieto siitä, mitä kirjoja kokoelmassa on, on usein arvokkaampi kuin kirjat sinänsä. Luetteloikaa kirjat (valokuvaamalla se käy sutjakasti), sitten ne voi panna kiertoon. Muutaman sukupolven päästä voi olla hyvin antoisaa tutkia, mitä kirjoja isän isän isä ja äiti arvostivat.
Mt