Joku jossakin on aika ajoin vakaasti vakuuttunut siitä että häntä syyllistetään vaikka kukaan ei sitä tekisi; on vain itsessään valpas näkemään syyttäjiä joka puussa ja pensaassa.
Tämän tason vainoharhaisuus näyttää olevan varsin yleistä ihmislajille: kyse lie huonosta itsetunnosta taikka jostain lapuuden aikaisesta psyykenmaailman vammasta.
Väitän, että monesti kyse on terveestä huonosta omastatunnosta, jossa edes osittaisenkin parannuksen tekeminen sattaisi jo auttaa.
Minulla on kuukausilippu julkisiin paikalliskulkuneuvoihin.
Joskus saatan unohtaa lipun kotiin, mutta nousen kuitenkin paikallisjunaan ja matkaan töihin enkä viitsi maksaa uudesta lipusta.
Minulla on koko matkan ajan tunne, että syyttäjä (lipuntarkastaja) tulee milloin mistäkin suunnasta ja tästä johtuen pälyilen pelokkaana ympärilleni.
Jos minulla ei olisi voimassaolevaa kuukausilippua kotona, pälyilyni olisi ehkä vieläkin intensiivisempää.