- Lomilla käy näin: Vuorokausirytmi menee ympärs ja silloin ei vain herää ja aina se ottaa pannuun. Se kun on ainoa tilaisuus mis käyn. Minusta on kiva ettei kukaan tule jututtamaan. Otan ehtoollisessa aika tosissani sen "kätkeköön teidän..." eli menen piiloon sinne. Siksi kai sinne pitää päästä. Syntymässä säikähtänyt? Seuroihin meno jää aina vaiheeseen - päätän aina että nyt menen, kun tykkäsin niistä juhlista, tähän saakka on jäänyt sunnitelmaksi mutta onhan se enemmän kuin unelma.
- Aika monta saarnaa olen kuullut tuosta "nyt metsä kirkkoni olla saa" yleens aika ylistelevään sävyyn ja ain ottaa pannuun sekin. Miten niin. Sitten ajattelen et nojaa, pappi olis ehkä itse halunnu mökille viikonlopuksi perheen kanssa mutta sattui tämä pahuksen saarnavuoro ja se haikailee siksi.
- Hurjinta oli kun asui sedulla jos pakosta huomasi mistä viime työntekijäkokouksessa oli tapeltu ja se sovittelijatyyppi hoki sitä "me saamme kaikki yhdessä". Mun hurskaus kun on aika heikossa, niin minä menetin uskoni, toivoni ja rakkauteni isien kirkkoon joksikin aikaa. Sitten aloin kuunnella radiosta. Ihan kun muualla laskin kuin monta kertaa tänään se sanoo että "hellään syliin". Kun meni toiselle kymmenelle mailasin pastorille ja kysyin voisko keksiä vaihtelua. Taidan odottaa ain saarnalta liikoja. No johan taas tuli typerä vuodatus.