Eväiden vaihtoa meillä oli A.K.:n kanssa. Heillä leipä leivottin sihtikarkeista jauhoista, ja meillä se oli yleensä sitä omaa ruista. Makueroa oli, mielestäni voitin tässä kaupassa, mutta Antti oli mielestään myös voittaja. Palvattua hirvenlihaa oli kyllästymiseen saakka, ja ihmettelinkin miksi kaverit sitä niin mielellään halusivat maistaa. Olen jälkeenpäin ajatellut, että oli ne hirvetkin silloin paljon isompia, kun siitä yhdestä riitti niin runsaasti eri muodoin tehtynä ruuaksi. Jänispaistin, 14-vuotiaana ensimmäisen itse saatuna, mummini osasi myös tehdä maukkaan. Oliko siinä sitä sikaa suhteessa yksi yhteen. Lintupaistit olivat arkiruokaa. Kanoista tuli kiintiö täyteen, se valmistettiin ruuaksi, kun ei enää muninut, ikää 4-5 vuotta. Luulisin olleen, kun oli niin sitkeätä. Kanojen pitäminen oli mummin "bisnes." Munien pyyhkiminen rätillä ennen kauppaan viemistä, olivat niitä pikkuaskareita joihin osallistuttiin.
