Kirjoittaja Aihe: Kysymys  (Luettu 33196 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10558
Vs: Kysymys
« Vastaus #105 : 29.09.19 - klo:09:18 »
Arvailen lämpimikseni kun siellä joskus paljon kuljin. Roomalaiskatolinen kirkko? Sano vain jos meni väärin.

Tiilenpunainen kun on tummaa tiiltä, kuin viistoon Runeberginkatuun nähden kun siitä mennään kapeaa tietä ylös kaltsille, jotenkin ei heti arvaa kirkoksi.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 26441
Vs: Kysymys
« Vastaus #106 : 29.09.19 - klo:09:50 »
Jos kuva on jo 1800-luvun lopusta, niin mitä olisivat nuo katolla olevat rakenteet ? Onko vasemmalla oleva kivitorni ehkä hissin konehuone ? Entä oikealla olevan, pieni-ikkunaisen osan tarkoitus ?, saunat ja pesuhuone  ?

Rakennus näyttää rapatulta.



Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 26441
Vs: Kysymys
« Vastaus #107 : 29.09.19 - klo:12:37 »
Jokohan tärppäsi katsottuani monia satoja kuvia.
Tässä Signe Branderin kuvassa oikealla laidalla on talo jossa on nuo piirteet joista kirjoitin. Tämä on myöhemmin otettu sillä nyt on jo monia taloja viertyksin. Se vanha puutalokin on oikealla. Ollaan siis Kalliossa, kirkko sen todistaa.
Onko nämä kalliot Josafatin kallioita ?

https://www.hel.fi/hel2/kaumuseo/panoraamat/yhteiset/panoraamat_kallio.html
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10558
Vs: Kysymys
« Vastaus #108 : 30.09.19 - klo:00:17 »
Eipä tärppää, olin väärässä paikassa mielessäni eli Töölössä ja Töölön kallioilla.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10558
Vs: Kysymys
« Vastaus #109 : 14.10.19 - klo:23:37 »
Minulla on teille hieman ahdistavampi kysymys.

Mittee mie tien? Kun anteeksipyyntö olisi niin selvää, ja sitä yritin, vaan henkilö ilmoittti että se on nyt tarpeetonta.  En siis pääse edes niin pitkälle.

Taisin kertoa siilististä, joka hommasi itselleen sähköimpedanssivaa’ an, siis semmoisen, joka huijaa ihmisiä luvatessaan näyttää kehokoostumuksen.  Että olemmeko rasvaa luuta lihasta. Hän itse ” jätti vain karkit” mikä oli tosi hyvä asia, kun on diabeetikko. Hän innostui laihduttamaan muita ja ryhtyi jonkinlaiseksi mentoriksi ja ohjaajaksi, varoitin kyllä, ettei oikein saisi kun ei ole koulutusta. Mutta eihän hän ota rahaa siitä joten en nyt tiedä onko tuo ohjaajaksi heittäytyminen mitenkään rikos.

Minulta löytyi kaaaauhea painoindeksi, yli 35, siis se on aina ollut kauhea.  Kun nuorena urheillin. päivittäin, vaatekoko oli 34 ja paino pysyi lukemissa 71-73, mistä olin nyreä.  En jaksanut käsittää, miksei paino putoa. Söin niin vähän ja olin koko ajan liikenteessä.


 Sillä yritin selittää, ettei nämä ole niin yksinkertaisia.  Olin lihaksikas. 

Sittenhän minulle puhkesi epilepsia, ja paino pikkuisen nousi mistä vähät. Lyrica nosti sen ihan ihmelukemiin, ja vakuutan että 7 tuntia balettia o n erittäin rasittava ja lihasta keräävä liikuntalaji. Inhosin sitä lääkettä koska minulle nälvittiin töissä siitä kun olin niin hölmö että kerroin siitä yhdelle erittäin entiselle kaverille. Hän levitti asian ja mikäs siinä muuten mutta psykiatrian puolella sitä käytettiin väärin, syytä en tiedä.  Einsiitä tule hyvä olo!

.......................

Minä olisin mielelläni pitänyt tämän Marjan ystävänäni, mutta niin, että hän olisi sallinut minun nyt sitten hoitaa nämä lääkepöhötykset itse, kun tässä on sellainenkin asia että syön todestaan sen 700 kcal keskimäärin, ei vain ole nälkä.

Ja kun tämä vaatisi ihan oman lääkärin selvityksensä, sisätaudeilla vaikka. Munuaisista tai jotain, ettei ole vikaa. Kun Candesartaniin lisättiin diureetti, paino putosi viikossa kilokaupalla. Ja kun sekin määrättiin vähän kiireesti. Mutta totta, seurasin paineita ja oli se ihan hyvä.

................

Menisin tervariin, siellä on ihan hyviä lääkäreitä, ja jos hoitaja ottaa ensin tunniksi selittämään, mitä meni ja tuli ja mitä mitenkin, jos lisäksi itse kirjoitan sepustuksen niitten omaolo- nettiin, ei tarvi maksaa itseään kipeäksi. Ja kun se on jo 22.10. 

............

Eli minä voitaisin homman näin.
Hän ei.

He tulivat tänne huutaen selittämään yöllä ——- puolisonsa Petri halusi tietää mitä lääkiksessä opetetaan, oliko meillä kotiapulainen ( no tasan ei )  peräännyin kohti terassin ovea ja selitin rauhallisesti kaikenlaista.

Lopuksi Marja halasi minua, ja kuiskasi että ihmiset on kukin persoonansa.  En tiedä mitä tarkoitti, mutta pääsin nukkumaan.

Aamulla välit sitten oli poikki.

Hän tarvitsee väliaikaa minusta. 

Olin itse puuskahtanut, että tarvin pienen tauon nyt. Että tänne ei tulla yöllä, ei vain tulla. Ja on asioita, jotka hoidan itse kun kerran olen niin sanonut.

Hän siis kopioi minun taukotarpeeni.

.........??

Asia painaa mieltäni koska tämmöistä en ole kokenut, en. Voinko mitään tehdä —-= hän on laittanut estot Facebookiin ja kaikkeen mahdolliseen, ja jotenkin on tutina, että hän kuuluu ihmislajiin jota en entuudestaan tunne:  ikivihaisiin. Ja aika vähästä.

Kun ajattelen miten tylysti olen täällä kirjoittanut ja saanut anteeksi, olkoon että olen ärtyisä ennen kuin menee taju. Ja miten totuin pikku tenavana että anteeksi myös annetaan, ei pyyntöä kuitata millään ” Sinun ei tarvitse pyytää minulta anteeksi, tarvitsen lepoa kun olet levittänyt minusta ja kumppanistani niin ikäviä tietoja ystävilleni—— enkä ole!  Minä en tunnekaan hänen ystäviään!   


...............

Mitä i h m e t t ä minä voin?

.......................

No, minulla on tässä paino noussutsiitä kun aloitettiin Lyrica. Minä inhoan sitä lääkettä mutta vielä pahemmin vihaan oireitani, ja siten kiitollinen.
« Viimeksi muokattu: 14.10.19 - klo:23:47 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10558
Vs: Kysymys
« Vastaus #110 : 14.10.19 - klo:23:54 »
Ja kun opin pyytämään ja antamaan anteeksi, minulla on paha olla, ehkä turhaan, kun kerran ovi on läimäisty lukkoon pam, ja kavereita ei enää olla, minä en leiki sun kanssas.

Jotenkin olen selvinnyt niin maan hyvin ja onnistunut pitämään ystäväni, vaikka siitäkin sanoin kipakasti, että valita sen kelvottoman lääkärin esimiehelle, mitä,sinä tänne soitat ja ruikutat, enhän minä edes tunne sitä.  Se kuittaantui niin et hän nauroi, tää valittaja.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Paikalla seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15392
    • http://www.samila.1g.fi
Vs: Kysymys
« Vastaus #111 : 15.10.19 - klo:00:35 »
Ja kun opin pyytämään ja antamaan anteeksi, minulla on paha olla, ehkä turhaan, kun kerran ovi on läimäisty lukkoon pam, ja kavereita ei enää olla, minä en leiki sun kanssas.

Jotenkin olen selvinnyt niin maan hyvin ja onnistunut pitämään ystäväni, vaikka siitäkin sanoin kipakasti, että valita sen kelvottoman lääkärin esimiehelle, mitä,sinä tänne soitat ja ruikutat, enhän minä edes tunne sitä.  Se kuittaantui niin et hän nauroi, tää valittaja.
Naurulla peitetään usein häpeä.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10558
Vs: Kysymys
« Vastaus #112 : 15.10.19 - klo:03:54 »
Naurulla peitetään usein häpeä.

Nauruun purskahdetaan toisinaan myös oivalluksesta: no niinhän se on, mitä minä tällä Leenaa kiusaan.

Tuohon saattaa kätkeytyä toki häpeä tai nolostuminen. Mutta oivaltava nolostuminen kasvattaa tai oikeammin, vapauttaa:  Leena ei olekaan kaikki lääkärit. Kaikki lääkärit ei olekaan Leena. Leena onkin vain Leena, ja Leena oli jo lukioaikana hyvä ystäväni, Leenan kanssa käytiin sunnuntai- iltaisin kävelyllä ja juteltiin kaikkien maailman ihmisten kuulumiset ja samaa voin minä jatkaa. Kun Leena onkin se sama Leena. Ehkä Jeesus- nappi takinkäänteestä puuttuu.

.................

Häpeä on terve ja terveellinen tunne.  Ihan kuin syyllisyys.  Niitä vain on vaikea erottaa toisistaan. Syyllisyys odottaa rangaistusta, häpeä katsoo taaksepäin; tarvitsiko minun......

Elämästä ei tulisi mitään ilman niitä, kumpainenkin ohjaa käytöstä suuntaan, joka ei tee toiselle pahaa. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa, ja Anne pysähtyi silloin oivaltaessaan, Leenasta on tosiaan kenkkua saada syytökset niskaansa tilanteesta jossa hän ei ollut mukana. Ja taidanpa pi tää sitä tapana, eli jos lopettais.


Muistan analyysistani ne kohdat kun transferenssi ratkesi, ne kuuluu päättyvän nauruun. No piti ainakin mulla paikkansa.  Että joopa, tuo on istunu hiljaa puoli vuotta ja minä olen kehitellyt siitä vaikka mitä rosvojuttuja.

Juteltiin sitten muusta.

.....................

Kun näistä jompi kumpi sitoo ihmisen ———- kuten erään potilaani, joka häpesi tekemätöntä tekoa, se oli jäänyt ajatuksiin, ja lopulta selvitettiin mikä oli hävettävää ————— tai usein kohdatut ihmisen, joka  menee poliisille antamaan itsensä ilmi taposta, ja ” tapettu” elää ja voi hyvin, on oikeus etsi.ä apua itselleen.

,,,,,....................

Seppos, ei pysähdytä tuohon puheluun.

Eläydy niihin jotka tulivat tänne rähjäämään, ja puhuivat aika kamalia.   En pääse itse eteenpäin, katkaisiko Marja välit, koska kenties häpesi sitä öistä rähäkkää?


Pulmana on, etten taida tuntea kovin hyvin, hän ikään kuin oli yrittämässä ystävyyteen, mutta jokin piteli——.minä olisin niin mielelläni ollut ystävä, eli tällä puolen kaikki oli kunnossa, kun hän vaikka toi siilitarvikkeita joita oltiin tilattu ulkomailta ja pyysin että jäisi kahville tai jotain, oltiin v a r o v a s t i pääsemässä jutteluväleihin.  Niin arkaa pyrkimistäkään en ole kohdannut, hän tuntui miettivän koko ajan mistä mie tykkäisin...... Liikaa! Ehkä se menee hänellä niin.  Hänes vaan on jotain hyvin hyvää.

Tuttavista on tullut kavereita, kavereista ystäviä.   Ihmettelin kuin se on niin  hiipivää. Ja kun haluisin tietoonsa tuon, hän ennätti tulla rakkaaksi. Koki nyt minut miten vaan. Tuommonen riita on yks tyhjän kanssa. Rakkaal en nyt tarkoita siis mitään eroottista meininkiä.

.................
« Viimeksi muokattu: 15.10.19 - klo:04:00 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10558
Vs: Kysymys
« Vastaus #113 : 15.10.19 - klo:04:13 »
Eli minulle rakas katkaisi välit eikä oikeestaan selittänyt. Se että mie levitin hänestä ja kumppaneistaan juttuja hänen kavereille ei saata olla totta koska en hänen ystäväpiiriään ollenkaan tunne.  Ja kun se syytös tuli ihan saman tien aamulla. Siis kun mie mesessä pyysin anteeksi. En oikein tienny mitä, mutta kai yritin että korjattakoon tää outo tilanne. Tietty oli höhlä anteeksipyyntö. se. .

Tietty minul saattaa nyt olla siiliyhdistykses originelli maine kun hän on hallituksen puheenjohtaja, mutta en oikein  jaksa surra mokomaa. Jos niin kävi, sitä sanotaan projektioksi ja ikävää on että tässä ihmisessä tuntuu olevan jotain todella h y v ä ä. 

Ja jos hyvä ihminen survasee itsensä tuommoiseen turhaan sotkuun joka herättää kurjaa syyllisyyttä, kuinka mie ihminen sanon,  eihän se ollu kun pikkujuttu, enhän mie semmosesta välitä..... Olisit joskus ollu meillä, kun ikkunat helis kun jokainen karjui että eipäs vaan näin.


Tietty hälle saatto merkitä maailmanloppua että riideltiin.  Tai sitte hän tykkää olla riidoissa.
Se on niin hyvä. Älä anna auringon laskea vihasi yli. Se oli parasta mitä kotoa sain. Ja sisko, tietenkin.
« Viimeksi muokattu: 15.10.19 - klo:04:23 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10558
Vs: Kysymys
« Vastaus #114 : 15.10.19 - klo:04:32 »
Muistan kertomuksen, toden siis, pariskunnasta, joiden ainoa lapsi yleensä haki postin,  souti johkin mihin se tuli.

No,näytti tulevan ukonilma, tyttöä pelotti, hän oli siinä 15 v.  Sanoi ettei uskalla nyt lähteä. Äitinsä puolusti ja sanoi, odotetaan ukkosen mentyä, kyllä se posti siellä pysyy, se näyttää nousevan ja tässä on sen verta aavaa.

Ei, isä pakotti tytön, kun hän oli päättänyt niin, sitä oli noudatettava.  Tyttö lähti, rajuilma nousi, ja vene kaatui. Tyttö hukkui.

Sen jälkeen mies ei puhunut vaimolle yhtään sanaa.  Tietysti hän rankaisi itseään, mutta kai myös sitä vaimoa, kun ei lujemmin sanonut että ei tyttö nyt mihinkään mene.

Elivät maitaan, ja mies pysyi täysin puhumattomana. Hautaan asti, eikä kuolinvuoteellaan muuttunut. Niin meni sanaa sanomatta hautaan.

Mikä lie hänen kysymyksensä ollut.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 26441
Vs: Kysymys
« Vastaus #115 : 12.11.19 - klo:09:04 »
Ahdistaako ? Masentaako ? Tiedätkö mistä se nyt johtuu ? Miltä tuntuu ?
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10558
Vs: Kysymys
« Vastaus #116 : 18.11.19 - klo:14:53 »
Ahdistaako ? Masentaako ? Tiedätkö mistä se nyt johtuu ?

Tämä on niiiiin hyvä...

Toivoisin ettei kieli köyhtyisi.  Että jaksaisimme ja jokainen jaksaisi ajatella näitä, sillä "pahoinvointi" on aiheuttanut hullunkurisia tilanteita sairaalassa


Potilas on saanut poliklinikalla Grand mal - kohtauksen. Jälkiunen aikana hänet on siirretty osastolle kai lähinnä toipumaan. paperit jumittavat  jossain sanelussa, missä lie, mutta tuo pitäisi tulla raporttina ainakin hoitajille.

Ei se tule ---  Potilas heräilee jälkiunesta, ja tyypillisesti on hetken desorientunut eli suomeksi pallo hukassa, mis ollaan. Hän on päänsärkyinen ja pahoinvoiva ja siis pitelee oksennusta --- tää tapahtuu neurologin kierrolla. Nuori, hyyvin nuori neurologi on jo tahtonut psykiatrin mukaan, no muista syistä, mutta siinäpä ollaan.

Heräilevä neurologinen keisi yrittää sanoa jotta antakee kaarimalja, mutta kun ei hallitte sairaalakieltä, urisee jotain että on paha olo.

Neurologi ilmoittaa ettei täällä hoideta semmottia pahaoloja.  Kyllä ne siitä, kun reippaasti ottaa itteään niskasta ja tässä on psykiatri jonka kanssa voi keskustella pahoinvoinnista ja ---

Potilas oksentaa rajusti ja runsaasti sen neurologin kengille.
…………..

Esirippu. Psykiatri poistuu naurusta kaksinkerroin veskiin hohottamaan ja sieltä vatsaansa pidellen puikkii omalle poliklinikalleen. 

Mitäs hän neurologin tytöntynkä luki liikaa naistenlehtiä ---- Miksi nuoremme voivat pahoin?
Kaikkiko ne yrjöö?
……………………….

Ei. 

Mielentervauspalvelu ei poista semmottia oksennuksia.  Me olemme kadottaneet kykymme hävetä, saati tuntea syyllisyyttä. Tosihan on että molemmat edellyttävät kehitystä vähintään kaksivuotiaan tasolle. Sitä aikaisemmin kaikki on ainoastaan outoa oloa tai pahaa oloa. Kuvittelin, että kyseessä olisi vain toimittajan nokkeluus kun alettiin puhua pahoinvoinnista.

En ole enää ihan varma. Kirjoittajaryhmät imevät kuin sieni keski-ikäisiä naisia. Semmoinen tulee ja ilmoittaa, ei mulla oo mitään tekstiä mutta mä tulin...

pian käy ilmi ettei tämmöinen ole edes lukenut mitään niistä teksteistä, joita ryhmän jäsenet kirjoittivat-.

……………………………………….

Mutta huh uhhuh, he vuodattavat koko elämänsä, valitettavasti myös lastensa diagnoosit ja hoitopaikat (psykiatriset). Meitsi istuu lamautuneena.  Ei tää ole lukukokemus vaan elämänkokemus.

Lopuksi tyyppi valittaa että on outo olo. Ihmekö tuo, kun nämä vieraat ihmiset tässä eivät ole hoitoyksikkö. Ei siis nolous kun tuli mokattua. Ei syyllisyys lasten asioitten valuttamisesta.  Uupunut hän on. Jokainen on.

Hänellä on outo olo. Lapset voivat pahoin.  Tietty

…………………………………………

Ehkä me emme enää tunne häpeää tai syyllisyyttä- Aika kamalaa.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 14295
Vs: Kysymys
« Vastaus #117 : 18.11.19 - klo:15:00 »
^

 :023: :039:

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8393
Vs: Kysymys
« Vastaus #118 : 19.11.19 - klo:04:09 »

   Mitä me voimme tehdä?

Ensi kesänä :hiipia: Kauhavalle 3.7. Korkeimman suojeluksessa kuljen Pyhille paikoille, missä herätyksen tuulet puhaltavat.
Katso! Etkö jo näe!

http://www.kauhavanseurakunta.fi/toimintaa/kauhavan_herattajajuhlat_2020/juhlaviesti/

https://www.youtube.com/watch?v=v1mQT1u_45I

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 26441
Vs: Kysymys
« Vastaus #119 : 28.11.19 - klo:12:46 »
Onko Herättäjäyhdistys lähettänyt teille joulukortteja käyttöönne . Olen pitänyt niistä , mutta nyt joko ei ole tullut tai sitten olen ne kadottanut. Vai Postin lakkoko hidasti lähetyksen ?

 :114: R-m   Korttien kirjoitus mielessä
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)