Siinä nelitoistavuotiaana totesin että Jeesus Nasaretilainen kuuluisi pikemmin historian kuin uskonnon puolelle, siitä pitäen etsin tietä sillä riparilla luin kuumeessa ja vuodelevossa tuon: Rauhan minä jätän teille, minun rauhani. En minä anna teille, niin kuin maailma antaa" Joh 14:27 (?). Kaikki tässä meni kyllä niinpäin, ettei Jumala minusta hellittänyt.
Körttiläisyyttä edelsi Dosentin valmistava kurssi, jossa ihmisen ja Jumalan välille ei aseteta mitään, jossa ihminen on pieni lankeava ja erehtyvä, eikä häntä Jumala sittenkään hylkää.
Myöhemmin tosin löysin Siikkareista ne virret joita äitini veisaili kotona, joita itse suuresti rakastin. Ah, herää sydämeni, sekä Suo Jeesus paras opettaja mun itseäni tuntea.
Siinä se on. Toivon kotiin pääseväni kerran, kaikesta ikävästä huolimatta mitä täällä onnistun matkaansaattamaan. Ihminen kuuluu toisten luokse, ja syntisten sekaan kelpaan tyylillä olkoon ny yks tommonenkin, totes Luoja kun lapualaasen loi... .
