Jatka tarinaa:

[Pena]

Riävälätäkkö? Onhan se taikinana aika vetelää, mutta paistettuna sentään pysyy muodossaan.

[Riitta-mummi]

Joo kyllä riäväkin Terrille maistuu, kunhan se ei ole jo kerran syötyä. Rannikkokaupungin ruusu, Kotkan mäyris kaipasi jo meren äärelle, joten se suunnisti Turun kautta kotiin.
Turussa meri oli jäässä ja ahtaajat lakossa, piispantalossa oli hiljaista. Ei hiiren hyppyä.
Kissa varmaan talon vahtina. Terri ei välittänyt kissasta vaan hyppäsi pendoliinoon ja matka kohti stadin maisemia, koti-Kotka jo mielessä kangastellen alkoi. ...

[Pena]

...niinpä se aikansa kuluksi ja ihan piruuttaan vaihtoi taas rotua ja rupesi Mukkulan spanieliksi.

[Riitta-mummi]

Voi, sentään! Sittenhän vaihtui sukupuolikin. Se toki ei nykyään ole ihme, vaan jos se koiralle tapahtuu, miksei ihmisellekin.
Körttikoirat eivät kysele toistensa asioita, vaan ovat suoraan mitä ovat, tyylillä :"Minun luu on minun ja sinunkin luu on minun. Ja kaikki narttukoirat ovat vain minun tai ainakin luulen niin", sanoo Basso talon isäntä.
Kotkan ruusu on tietenkin tervetullut seuraväen joukkoon, sanoo Riitta-mummi. Jos se vain körttifoorumin lempeälle isolle talonvahdille(koira-allergikolle) sopii.

[Sanneli]

Terri oli innoissaan tavatessaan Mukkulassa muitakin koiria - ja ihmisiä, mutta niistä se ei jaksanut nyt juuri välittää. Se oli nimittäin keksinyt uuden harrastuksen. Se halusi mitata, kuinka pitkä Mukkulankatu oikein koirantassumitalla mitattuna mahtaa olla? Terri kulki kadun toiseen päähän ja rupesi mittaamaan: yksi, kaksi, kolme, neljä...

[Pena]

Pari lintua katseli Terrin touhua. Aikansa ihmeteltyään toinen päästi iloisen naurun - harakka kun oli - ja toinen - pikkuinen ja punalakkinen - sanoi: - No voe tokkiisa!

[Riitta-mummi]

No ku eivät saaneet Bassolta kysyttyä, ottivat lentomatsin, harakka ja Malawinkardinaalikolibri.
Siipien kokoerosta ja käytetystä ajasta ei välitetty. Molempien matkamittariin kertyi
tasan 4 kilometriä.

Terrin kiertomatka jatkui...

[PekkaV]

...TERRITORIOSTA TOISEEN. Monenmoista sitten siellä. Kaikenlaista, en kiellä. Mutta sitten yhtäkkiä hän hämmästyi hämähäkkiä. Täkillä siinä aivan aidan juuressa Ristilukki musta körtti nauroi savolainen piru. Hymyili ovelana, tietävänä, saarnamies Saisiosta, vainioilta vanhan vaarin, taaton tuon tämänikäisen vaivaisen vastatuuleen toki torvelo.
Siitäpä saikin Pohjanpoika aatteen aikamoisen...

[seppos]

Jännittävä matka jatkuu osassa 2