Pässit huomasivat että ilman aamuaurinkoa, he eivät voisi opiskella,
käydä töissä, eivätkä jaksaisi lähteä liikkeelle.
Niinpä he ihastuivat Aamu Aurinkoon. Aurinko hymyili heille aina, kun oli lämmintä.
Aurinko ei unohtanut heitä, vaikka julmat pilvet hämäsivät onnettomia pässejä.
Julma pimeys ja kylmyys saivat pässit tuntemaan itsensä hyvin pieneksi.
Eikä silloin edes äiti aurinko heistä välittänyt. Ja niin ne luulivat.
Koulussa oli oma aurinkokuntansa ja töissä.
Opettaja aurinko antoi sysi mustalle lampaalle toivoa ja teki sen kanssa yhteistyötä.
Sillä muut eivät ymmärtäneet mustaa lammasta.
Opettaja-aurinko toi paljon valoa ja lämpöä, sillä musta lammas ei paljoa muita aurinkokuntia tuntenut.
Opettaja Aurinko antoi mustalle lampaalle oikean lampaan arvon.
Mustat Pilvet olivat häikälemättömiä lampaita sillä ne juorusivat pahaa mustasta lampaasta ja nauroivat sen
salaisuuksista. Ja ne saivat selville, että musta lämmas oli ihastunut Opettaja Aurinkoon.