Paavali on välittämässä lukijoille
Jumalan Evankeliumia,
jonka oli saanut tiedoksi
suoraan Jeesukselta.
Takana on
Alkulause ja Tervehdys,
selvitys
Synnistä ja Sovituksesta
sekä
Uudesta Elämästä Kristuksessa
päätyen siihen kuuluviin kärsimyksiin.
Nyt Paavali alkaa
vuodattamaan sydäntään
Israelin tähden.
- Minä sanon totuuden Kristuksessa,
en valhettele
- sen todistaa minulle omatuntoni
Pyhässä Hengessä -
että minulla on
suuri murhe ja ainainen kipu
sydämessäni.
Sillä minä soisin itse olevani
kirottu pois Kristuksesta
veljieni hyväksi,
jotka ovat minun sukulaisiani
lihan puolesta,
ovat israelilaisia:
heidän on lapseus
ja kirkkaus
ja liitot
ja lain antaminen
ja jumalanpalvelus
ja lupaukset;
heidän ovat isät,
ja heistä on Kristus lihan puolesta,
hän,
joka on yli kaiken,
Jumala,
ylistetty iankaikkisesti,
amen!
Ankarimman koulukunnan fariseuksena
Paavali tiesi, mistä puhui,
kun puhui israelilaisista.
Heidän on kaikki
lapseudesta alkaen
ja Jeesus on heistä.
Israel
Aabrahamin Iisakin ja Jaakobin Jumalan
Vaimona
toi maailmaan Jeesuksen.
Egyptin faaraolle
Jaakobin Jumala sanoo näin:
- Israel on minun esikoispoikani;
sentähden minä sanon sinulle:
Päästä minun poikani palvelemaan minua.
Mutta jos kieltäydyt päästämästä häntä,
niin katso,
minä tapan sinun esikoispoikasi.
Israelille kuuluu siis lapseus.
Ja Israel vapautui Egyptin orjuudesta
ja matkasi kohti luvattua
koko ajan kirkkauden pilven alla.
Lapseus oli siis jo aiemmalta ajalta.
Kirkkaus alkoi tuosta pääsiäistapahtumasta.
Aiemmat liitot saivat
kiveen hakatun lakiliiton
Jumalan ja Israelin välille
jumalanpalvelussäädöksineen
ja lupauksineen.
Jumala täytti lupauksensa
lähettämällä Poikansa maailmaan.
Sana tuli lihaksi ja asui
ihmisten keskellä,
mutta Hänen omansa
eivät ottaneet Häntä vastaan.
Mutta kaikille,
jotka ottivat Hänet vastaan,
Hän antoi oikeuden tulla
Jumalan lapsiksi.
Ja näin olemme alkutekijöissä.
Heidän on lapseus,
mutta se ei ole konkretisoitunut vielä.
Mutta kaikki tulee täyttymään.
- Mutta ei niin,
että Jumalan sana olisi harhaan mennyt.
Kirj:
Sana ei ole poispudonnutKaikki tulee toteutumaan
myös Israelin kohdalla.
Ja kohta huomaammekin,
että Paavali ikäänkuin
kertaa Israeliin soveltaen sen,
mitä on jo edellä tuonut esiin:
Laista
Jumalan uskollisuudesta
Jumalan vanhruskaudesta
Uskosta
Lupauksesta
Kirkkaudesta
Armosta eli Suosiosta.
Tämän kaiken täytyy toteutua
ja se tulee toteutumaan Israelin kohdalla.
- Sillä eivät kaikki ne,
jotka ovat Israelista,
ole silti Israel
Jeesuksen ensimmäistä tulemusta
kärsivänä Messiaana
seuraa Jeesuksen toinen tulemus
Kuningasten Kuninkaana.
Ja silloin tapahtuu
Israelin kansan kohdalla
kaikki edellä selvitetty.
Silloin Israel kokee sen,
että se ei enää ole
vain lihan puolesta
Aabrahamin siementä
vaan Jumalan lupauksen lapsi.
- eivät kaikki ole lapsia sentähden,
että ovat Aabrahamin siementä,
vaan:
"Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläiset";
se on:
eivät ne,
jotka lihan puolesta ovat lapsia,
ole Jumalan lapsia,
vaan lupauksen lapset,
ne luetaan siemeneksi.
Sillä lupauksen sana oli tämä:
"Minä palaan tulevana vuonna
tähän aikaan,
ja silloin Saaralla on oleva poika".
Kun Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala
palaa Israeliin toisen tulemuksen myötä,
niin silloin lupaus täyttyy.
Jumalan armo ja suosio
esikoispoikaansa kohtaan
saa täyttymyksensä.
Saara on tässä esikuva Israelista,
joka edelleen odottaa lupauksen lasta.
- Eikä ainoastaan hänelle näin käynyt,
vaan samoin kävi Rebekallekin,
joka oli tullut raskaaksi yhdestä,
meidän isästämme Iisakista;
Lupauksen lapsi Iisak mieltyi Eesauhun.
Mutta Rebekka Jaakobiin.
Ja nyt lupauksen lapsi eli Jaakob
on mieltynyt olemaan Israel
lihan puolesta.
Mutta Jaakob tulee kokemaan
uudestisyntymisen ihmeen.
Ja silloin siitä tulee Israel.
Ja silloin toteutuu myös
lopputäyttymyksenä tämä:
- ja ennenkuin kaksoset
olivat syntyneetkään
ja ennenkuin olivat tehneet mitään,
hyvää tai pahaa, niin
- että Jumalan valinnan mukainen
aivoitus pysyisi,
ei tekojen tähden,
vaan kutsujan tähden -
sanottiin hänelle:
"Vanhempi on palveleva nuorempaa",
Rebekka sai tämän infon
synnytystuskissaan.
Ja siksi hän toimi niinkuin toimi,
jotta Jaakob saisi luvatun siunauksen.
- niinkuin kirjoitettu on:
"Jaakobia minä rakastin,
mutta Eesauta minä vihasin".
Miksi Jumala vihasi
tai oikemmin käännettynä
rakasti vähemmän
Eesauta.
Samoinkuin yksilöihmisessä
on taistelu, jossa
liha himoitsee Henkeä vastaan,
ja Henki lihaa vastaan,
niin on ollut
Iisakin ja Rebekan kaksosten välillä.
Edom on käynyt sotaa
estääkseen Israelin pääsyn
luvattuun maahan,
vaikka Israel pyysi lupaa
saada kulkea kiltisti maan läpi
valtatietä pitkin.
Mutta Daavid aikanaan valloitti
Edomin.
Mutta Israelin jakaannuttua,
Edom oli taas Juudan kimpussa.
Mutta vielä tulee aika,
jolloin Daavid istuu valtaistuimellaan
ja Daavidin poika hallitsee
Valtakuntaansa.
Ja silloin on valtatie
Egyptistä Assuriin
ja kaikki palvelevat Herraa.
Israelin kohdalla on nyt niin,
että sovitus on tapahtunut
sen maaperällä,
mutta Israel ei ole ottanut
vielä sovitusta vastaan.
Mutta heti kun se tapahtuu,
niin Jumala armahtaa Israelin.
Suuressa ahdistuksessa
Jaakob itse on synnytystuskissa
ja syntyvä lapsi on
Uudestisyntynyt Israel.
Tekikö Jumala siis väärin,
kun rakasti Eesauta
vähemmän kuin Jaakobia.
- Mitä siis sanomme?
Ei kaiketi Jumalassa ole vääryyttä?
Pois se!
Jumala rakasti Eesauta
äärettömän paljon verrattuna siihen,
kuinka paljon Eesau rakasti Jumalaa.
Eesau ei välittänyt esikoisuudesta.
Hän oli valmis vaihtamaan
sen yhteen ruskeaan soppaan.
Mutta siunauksen hän
kyllä olisi kyllä halunnut.
Ja kun ei sitä saanut,
niin siitä tuli iso parku.
Eesau kuitenkin jäi
isänsä ja äitinsä maisemiin,
mutta Jaakob joutui pakolaiseksi.
Jumala sai kuitenkin armahtaa
Jaakobin.
Jaakob kuitenkin joutui kokemaan
saman surun kuin Iisak
ja sitä ennen Aabraham.
Jokainen näistä kolmesta
menetti rakkaan poikansa ajaksi.
Room 9:1-14
2 Moos 4:22-23
ISRAEL Valittu
jatkuu ...
Tuoreimmat viestit