Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Rajan poika - 01.11.15 - klo:19:16
-
Kalajoen rantakivikossa kurkisteli päivällä musta eläin, leuanalus oli valkeaa. Kuvittelin että olisi ollut minkki, mutta toisaalta netistä löytyneet saukonkin kuvat tuntuivat sopivan kulkijaan. Ei ainakaan näyttänyt pahemmin pelkäävän, parin metrin päästä kurkki kivenkolosta.
-
Vaikea on avittaa. Minkki on pieni ja vikkelä, saukko vastaavasti kookkaampi. Minkkejä runsaasti, saukko on harvinaisempi.
-
Ensi kertaa on silmiini osunut citykaniineja. Nyt viikonloppuna peräti kaksi. Olivat siinä määrin erivärisiä, että sama yksilö ei tule kyseeseen. Paikallisjänikset ja rusakot samoin tunnen, niihin siis on mahdotonta sekottaa.
Sutta juosta jolkottaa nyt sitten näillämain. Saa nähdä asettaako jokin lauma kehäteiden välimaille.
Hugelikugeli ilmeisesti rohkenee lemmikkimessuille, sillä kutsu oli houkutteleva. Kiintoisia nuuskutuskohteita, ja mitä en voisi Herra Hugolta riistää. Siellä saattaa päästä tyttösiilin makuun. Tai kuvaannollisesti. Hugeliinin toivon elävän täyden siilielämän. Se kelpaa kyllä poikamiespankkiin, mutta siilien kiinnostus on erityisen suuri mysteeri. Niiltä puuttuu kokonaan varsinainen lisääntymisinto kausineen, niitä huvittaa tai sitten ei.
Minua pelottaa mutta sanovat että messut koituvat siilille suureksi riemuksi sielunvirkistykseksi ja runsaiksi hajuelämyksiksi joista jää pitkä onnellinen muisto.
-
Miten menetellä rotan kanssa. Se majailee oletan näin kukkalaatikkoni alla Ja syöttäessäsi Otto Oravaa se jopa säikäyttää Oton tiehensä vaikka Otto kyllä rähjää sille jotakin oravakielistä pitkät pätkät rotta tulee vaan.
Samoin linnut.
Kai siltä pitäisi ottaa nirri pois vaan miten? Vieläkö saisi loukkoa? Myrkky minua kauhistaa, en tahdo erehdysmyrkyttää muuta luomakunta enkä oikeastaan råttaakaan, ellei se häiritsisi toisia. Otto on sentään kamu pitkältä ajalta.
-
Kutsu pinseri kylään.
-
Hän välittömästi on kutsun saanut
-
Karhun tekemää kuvataidetta:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1446703130783.html
Kelpais kyllä mullekin !
-
Kutsu pinseri kylään.
Voisiko joku pinseri saapua? Onko se määrätty koira joka nujertaa kernaasti rottia ja sellaista? Olisiko täällä vapaaehtoisia pinsereitä?
Minun yleissivistykseni etenee massiivisella vyöryllä suuntaan kerrallaan. Nyt olen sivistynyt siiliseikoissa.
-
Kyllä sitä rottaa voisi yrittää myrkyllä poistaa turvallisestikin. Pitäisi vain rakentaa filmivanerista laatikko ja siihen aukot, joista rotta mahtuu ja myrkkysyötit ovat sisällä. Kissa eikä siili mahdu, mutta kesyfretin kanssa olisi toisin.
-
Kyllä sitä rottaa voisi yrittää myrkyllä poistaa turvallisestikin. Pitäisi vain rakentaa filmivanerista laatikko ja siihen aukot, joista rotta mahtuu ja myrkkysyötit ovat sisällä. Kissa eikä siili mahdu, mutta kesyfretin kanssa olisi toisin.
Täytynee koettaa kunhan Otto Olavinpoika Orava ei mahdu. Juuri nyt iski tautiainen mutta minkäs sille. Se vain lienee kivulias kuolema mutta jos laitan sekaan jauhoista parasetamolia joka tosin saattaa estää syönnin.
Miten tämä ohjelma lukee kivuliaan kivilinnakkeeksi >:(. En tajuu.
Vanerinkäsittely on niin ja näin mutta löytyy kyllä tanakkaa pahviaskia. Kissanruokalaatikoita säästin kun joku vinkkasi että kotisiili pitää laatikoista.
Siilithän jo horrostanevat, ei ole näkynyt kouraantuntuvaa, en ole asetellut ateriavateja liioin. Kyllä se on minun joutavaa hentomielisyyttä, kun voisin suoda pinserihyökkäyksen tapahtuvan. Hyökkäys on nopeaa menoa, myrkky kestää kauan ja se tuntuu ikävältä , mutta voi olla ettei minulla ole tästä tietoa, sisar pelotteli ihan jauhoksi minut.
-
Siilithän jo horrostanevat, ei ole näkynyt kouraantuntuvaa, en ole asetellut ateriavateja liioin. Kyllä se on minun joutavaa hentomielisyyttä, kun voisin suoda pinserihyökkäyksen tapahtuvan. Hyökkäys on nopeaa menoa, myrkky kestää kauan ja se tuntuu ikävältä , mutta voi olla ettei minulla ole tästä tietoa, sisar pelotteli ihan jauhoksi minut.
Ymmärrän, että pinseri on tässä tapauksessa rottia pyytävä koira. Ahtaissa tiloissa ei taitaisi onnistua. Kunnon maatiaiskissa onnistuisi ajan kanssa. Myrkkypyytäminen nykyisillä menetelmillä ei ole sen julmempaa kuin toisella eläimellä hätyyttäminen. Myrkyn sisältämä laite pitää suunnitella rakennettavaksi lujasta materiaalista ja aukot millimetrin tarkkuudella. Ja ainahan myrkkyjuttu voidaan asettaa verkkohäkin sisään.
-
Ymmärrän, että pinseri on tässä tapauksessa rottia pyytävä koira. Ahtaissa tiloissa ei taitaisi onnistua. Kunnon maatiaiskissa onnistuisi ajan kanssa.
Rottakoira on kissaa tehokkaampi juuri tuon 'ajan kanssa' -syyn takia. Pinseri ei ole kooltaan paljon isoa kollia suurempi. Kääpiöpinseri on kissaa pienempi.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pinseri_%28koirarotu%29
https://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%A4%C3%A4pi%C3%B6pinseri
-
Tässä videossa nähdään myös rottakoira, kääpiöpinseri, joka on kollikissaa pienempi. Ja paljon muuta hauskaa ja aika pelottavaakin. Sininen papujaija kissanpoikasen neää nyppimässä on vaarallista puuhaa, minusta ainakin.
https://www.youtube.com/watch?v=pCbx4zlAUk4
-
Pitäisiköhän hankkia toinenkin lemmikki sillä ainoatakaan pinseriä en tunne. Jos täällä,joku omistaa hän ilmoittautukoon.
-
Opiskelin pinserin. Tämä suurempi saattaisi luonteen puolesta soveltua sillä yksi leikkisä vilkas ja virikkeitä vaativa koira oli minulla puolikkaasti eli tukihoidossa kunnes todettiin ettei lapsi 4 ihme kyllä ole koiralle allerginen todellakaan, vaikka kaikelle muulle hän oli. Se oli aika hurjaa aikaa, sillä minulle riittivät vähäisemmät virikkeet. Olin huojentunut koiran muuttaessa suunniteltuun kotiin jolloinkin näillämain syksyä olisiko 16 v sitten. Silti se oli vähän minun koirani aina. Koetimme pitää tasapuolisesta kiihtymyksestä huolta, sillä koira oli päivähoidossa siinä kodissa johon päätyi.
Tahtoisin todella tietää mikä eläin rimputtaa kelloa joka minulla on terassilla. Terassi itsessään on aika kauheassa kaaoksessa, mutta eläin hän on. Kello on sellainen joskus ollut enkelikuvio, jota voi kilisyttää. Se on ajat sitten pudonnut jotta hahmoa ei hahmota mutta kilisee yhä.
Kun menen kurkistamaan kilisyttäjä katoaa ja ikkunasta hän ei näy joten ihminen joka useasti tulee sisälle sitä kautta ei pyri tällä kertaa sisälle. Se saattaisi olla Otto Orava, jolloin olisimme ratkaisseet pähkinäkysymyksen. Muutoin siihen kyllä rotta pääsee. Ikävähän nälkäkuolemakin on, mutta jos se lähtisi itse. Minulla ei ole oikein välineitä sen tuhoksi, veruke tai ei. Loukkuja saa mutten halua sellaisiin muita eläimiä.
-
Ihmiskorva muistuttaa siilistä varmaan jotakin herkkupalaa, koska sitä koetetaan haukata. Se nuuskutetaan suurta huolekkuutta noudattaen niin että tuntui samalta kuin korvalääkärissä jonka jälkeen sitä ihan todella koetettiin puraista useasta kohdasta. Joko kyseessä oli pyrkimys joka viittaa Hugon tarvitsevan pääsyä poikamiespankkiin tai sitten todella ruokavalio, aina samaa mato- raksu- sirkkatarjoilua alkaa kyllästyttää. Koetan varoen antaa pientä palasta kuoretta, ja pakkasessa on pakastettua torakkaa joista tosin olen kuullut että ne tapettuina ja pakastettuina ponkaisevat matkaan ja lisääntyvät. Ne pysyvät pakastimessa siis.
Muuten Herra Hugon elämäntavat huolettavat minua. Nukahdan ja herään ja mennessäni katsomaan se on painunut koisimaan potkittuaan itselleen fleeceistä uuden majan. Kun sanon, Hugelikugeli armaani on yö ja siilin leikkiaika, se kömpii pyörään ja ryhtyy hölkkäämään.
Täytyy vielä viedä se lääkäriin taas, minä epäilen hypotyreoosia ja kaikkea mitä voi epäillä. Luultavasti sillä on vain tämmöiset tavat.
-
Ymmärretään Leena toisemme. Minä olin nuorra miessä melko kova metsästäjä, Sinä et kivimuurissa sellaista harrastusta voi harjoittaa. Loukku ei ole julma, sehän pyytää elävältä. Mitä sitten tehdään, on toinen juttu.
-
Ymmärretään Leena toisemme. Minä olin nuorra miessä melko kova metsästäjä, Sinä et kivimuurissa sellaista harrastusta voi harjoittaa. Loukku ei ole julma, sehän pyytää elävältä. Mitä sitten tehdään, on toinen juttu.
Kyllä minä arvioin että ymmärrän hyvinkin. Minuun on vaikuttanut sisar joka keräilee loukusta hiiret ja virvoittaa ne joten se vaikutti, ja tahdonhan minä rotan tiehensä. Pelkään että orava menee loukkuun, ei sillä muuta väliä ole, nyt kun olen seuraillut kuinka rotta tekee toisille olevaisille ilmikiusaa. Tiedän ettei jokainen pidä oravista liioin mutta Onni Otto ja Oswald ovat keikkuneet täällä pikku poikasista ja puolilemmikkejä minulle, siis ovat saaneet keinua verhoissakin lopulta.
Meneekö orava erehdyksessä rotanloukkuun?
Toimiiko pahviaskista näperretty rotta-ansa? Kivimuurin suurin ongelma on, ettei siellä voi mitään värkätä missä tarvii käsisahaa merkillisempää vekotinta eikä vaneria ole lähikaupoissa.
-
Orava ei mahdu rotalle loukkuun tehtävästä aukosta menemään. Rotta on luolaeläin ja nuivaa itsensä hyvin pienestä reiästä sisään, orava on pöyhevämpi. Pahvia en suosittele, koska siihen syödään ylimääräiset aukot hiirienkin toimesta.
-
Orava ei mahdu rotalle loukkuun tehtävästä aukosta menemään. Rotta on luolaeläin ja nuivaa itsensä hyvin pienestä reiästä sisään, orava on pöyhevämpi. Pahvia en suosittele, koska siihen syödään ylimääräiset aukot hiirienkin toimesta.
On hyvä että on ystäviä jotka tietävät. Sitten hankin loukkuja. Niitä saa lähikaupasta.
-
Sain hyvät neuvot siililääkäriltä jolla Herra Hugo kävi alkutarkastuksessa. Se tarvitsi lämmikettä. Kaveriksi tulleen kasvattajan kanssa tilattiin lämpömatto ja nyt lämmitän kaappia lisää kuumavesipulloilla. Umpikaappi onneksi on, ihmisillä on vaikka mitä vempaimia.
Mainioin oli kun Kugeliini sai teltan. Se nuuskutti sitä ihmeissään ja innoissaan siis sylkipallosia muodostaen, ja koetti ryömiä alle. Piti vähän auttaa oviaukosta sitä ja se on nyt rakkaampi kuin oli ensimmäinen huopa josta se potki itselleen teltantapaisen. Teltta on hyvin esteettinenkin ja sovelias juoksupyörän vierellä.
Lisäksi opin että siilit ylisummaan nukkuvat talvena paljon, kunhan eivät horrostaa on hyvä. Hugelon tapa näykkiä minua on jotenkin liikuttava. Siis korvan ja sormen pureskelu vaikkei sormella olisikaan matoa.
Sen tarmokas uurastus juoksupyörässä on niinikään hauskan näköistä.
Pidämme tapanamne siinä kahdeksalta laulaa yhdessä siiliäinen kiiliäinen, Hugo rakas siilukkainen, Siili pieni ihme on, ja muita tunnettuja kappaleita. Hugelo painautuu tiiviisti kaulaa vasten ja päästelee äännähdyksiänsä. Se on jaksottain pitkät ajat aivan vaiti. Sitten lähdetään liikkeelle, seuraa tavanmukainen ruokatuf ja Hugo illastaa.
Ihminen jolla ei ole siiliä on elämässään siilinkokoinen aukko.
-
Hugelokugelon elämä jatkuu entisellään, iltalauluhetkellä se kiipeää vasemmalle olkapäälle. Se oppii varmasti paljon uusia siililauluja ja valot sammutettaisiin lauletaan vielä yhdessä Sammuu valot alkaa siiliyö, siili juoksee leikkiä siili lyö, siili kaapin järjestää ja siilielo nyt alkaa koska alkaa siiliyö. Se on hyvin liikuttava laulu.
Perhe on ymmällään siilin sijoittamisesta joulunviettoon. Aivan suotta. Se saa yhden kylppärin jossa on lattialämmitys ja otan mukaan pyörän, teltan ja joitakin tärkeitä hiiriä. Hankin suurmatoja ja muuta siilin erikoisherkkua.
Ja kun nyt ajattelen, paikalle saapuu kaksi koiraa ja kaksi kissaa, annamme syrjäisimmän kylppärin ja salpaamme oven kissoilta tai Hugeliini saa nukkua päivät minun vuoteessani omassa rakkaassa teltassansa. Kyllä kaikki järjestyy. Ovia on pitänyt aina lukita kissoilta, niillä on taipumus päästää kaikki neljä pakoon.
Uusin koira on pienoismäyris jonka isäntä pettyi kun ei kasvanut, tarkisti vasta sitten ja kuuli ettei se kasvakaan. Hän on jotenkin tekemisissä Lapsi 1:n kanssa jolle periytti näppärästi koiran.
-
Uusin koira on pienoismäyris jonka isäntä pettyi kun ei kasvanut, tarkisti vasta sitten ja kuuli ettei se kasvakaan. Hän on jotenkin tekemisissä Lapsi 1:n kanssa jolle periytti näppärästi koiran.
Kääpiömäyräkoira on luonnesuuruus. Kyllä sen kanssa pärjää. Joskus ne meinaavat haukkua naskuttaa, mutta sellaisen yleensä pystyy poiskouluttamaan.
-
Pystyykö joku parempisilmäinen laskemaan kuinka monta pentua tällä koiraemolla on ?
https://youtu.be/55Ts2ryz1VE
-
Pystyykö joku parempisilmäinen laskemaan kuinka monta pentua tällä koiraemolla on ?
https://youtu.be/55Ts2ryz1VE
Päädyin neljääntoista. Saiko joku enemmän?
-
Suurta neuvottomuutta aiheuttaa Hugelokugelon halu nukkua ja unia öisin välillä juuri juoksupyörähyllyllä. Ei muuten mutta sen on hyvin vaikeata päästä ramppia ylös, koska pyörän takatuet. osuvat hankalasti aukon kohdalle. Hugeliini koettaa sitten hypätä mutta siinä se ei onnistu, olen nyt jo useana iltana valvonut ja siepannut sen joko kämmeniin tai saanut tuupattua ylös. Siitä on kasvanut suuri poika.
Se ei pidä makuupussista, teltassa pääsee paremmin kääntymään ympäri sisällä ollen. Ilman telttaa se menee pyörähyllylle joka tapauksessa.
-
Eläinten ystävyyttä yli roturajojen. Oppisimmeko tästä ?
https://youtu.be/eBZFMGQziCQ
-
^
Katselin kauan, opittavaa todella olisi.
-
Olimme ilman raksuja monta iltaa ja kun niitä saimme, en ymmärtänyt antaa vain muutamaa. En ole milloinkaan nähnyt eläimen niin hotkivan ja on eläimiä, myös hotkivia, meillä ollut. Katselin kauhistuneena kuinka kuppi tyhjeni kertahaukkauksella ja aavistin pahaa.
Aivan oikein. En nukkunut. Hugelokugelo sähisi ja pallotteli tuskissaan eikä mitenkään päin ollut hyvä eikä koskettaminen ollut hyvä ja parisen yötä valvoin. Se kyyhötti onnettomana juoksupyörässä, mutta ei tullut kouraantuntuvaa.
Vesi sekä vesi helokkiöljyllä lopulta auttoivat ja tuhti annos oli puserrettu siististi fleecematon reunalle. Seuraavana iltana nautimme vain muutaman raksun ja aloitimme viisaina siileinä matosista. Jo luisti paremmin. Nyt olemme jo toipuneet ja kykenemme nauttimaan siililauluista, siiliyö, siiliyö, käynnistyy siilityö ynnä muista joissa kerrotaan joulun sanomasta siilillisesti.
-
^
Jännää tarinaa. Onko niin, että lämpimässä oleva siili ei horrosta, vaan se elää "kaverinasi"? Ruokinta näyttäisi olevan kellosepän tarkkuuta vaativaa.
-
Karhu on purrut miestä käteen tänään Ilomantsissa. Lisäksi se oli läimäyttänyt tassulla päähän. Mies on joutunut käymään sairaalassa. Karhu oli suojellut pentuaan.
Ilomantsissa laajat alueet on tyhjentyneet hirvistä. Liekö syynä alempana olevan uutisen sudet?
Tohmajärven Värtsilässä on liikkunut jo pitemmän aikaa arviolta 16 sutta. Sen takia lapset kyyditään kouluun kunnan toimesta. Ilmeisesti sellaisiltakin alueilta, joissa kyytejä ei muuten tarvittaisi. Susien määrä on poikkeuksellisen suuri ja olen miettinyt, mikähän ne on yhdelle pienelle alueelle tuonut. Rajan takaahan niitä tulee.
(Ylin uutinen Verkko Karjalaisesta ja alemmat Ylen Itä-Suomen alue-uutisista.)
-
Tuo määrä taitaa olla susilaumaksi iso. Ovatko ne useampana laumana?
-
Tuo määrä taitaa olla susilaumaksi iso. Ovatko ne useampana laumana?
Uutisessa ei kerrottu sitä. Luulisi, että useammassa laumassa. Äsken myös alueuutiset kertoi Ilomantsin karhusta. Molemmat kontiot oli paenneet paikalta eikä tapahtuma aiheuta jatkotoimia. Nyt kun lunta ei ole, niin karhut ei saa nukuttua. Pesään on voinut mennä vettä (jos ne ovat edes nukkumassa olleetkaan.)
-
Tuo määrä taitaa olla susilaumaksi iso. Ovatko ne useampana laumana?
Oli susista Ylen nettiversiossakin.
http://yle.fi/uutiset/lapset_kyyditaan_kouluun_vartsilassa__alueella_jopa_16_sutta/8466590
-
^
Jännää tarinaa. Onko niin, että lämpimässä oleva siili ei horrosta, vaan se elää "kaverinasi"? Ruokinta näyttäisi olevan kellosepän tarkkuuta vaativaa.
Juuri näin.
Tosin kyseessä on eri siili. Ne nitä liikkuu luonnossa ovat ns eurooppasiilejä tai eurooppalaissiilejä, ja niistä olen joskus maininnut, jos joku tapaa tienposkessa hyvin pienen, sen saa poimia mukaansa ja toimittaa lääkärille tai minulle, tulen hakemaan, sillä alle 800g siili menehtyy horrostaessaan siis kuolee nälkään, siksi niitä syötetään syksyllä niin lihottaen.
Afrikkalainen nelivarvassiili kesyyntyy ja kiintyy hoitajaansa vaihtelevasti, ne ovat kovasti yksilöitä. Alkuun Hugo sähisi minulle mutta vähitellen tuli mielellään syliin ja nyt se kiipeää vasemmalle olkapäälle painautuu kaulaa vasten ja erikoista kyllä, pitää lauluista. Se oppii sanojakin, luulen, sillä se asuu vitriinissä täällä meillä, semmoisessa suuressa, jossa sillä on monta kerrosta. Kun otan juoksupyörän pestäväksi se sähähtää, mutta rauhoittuu nykyään kokonaan,
kun sille sanoo että Leena tässä vain, tai laulaa kaappia siivoillessaan tutuinta laulua "Hugo paras siili on" .
Joku antaa siilinsä juosta vapaana, mutta se ei ole turvallista. Siili on utelias ja terävähampainen. Hugo on siitäkin erikoinen, ettei se tahdo lähteä vapaana tutkimaan maailmaa. Se pyrkii heti lattialta syliin, ja kerran kun eksyi, meni ihan piikkipalloksi. Meillä vain on tämä rytmiero, eli periaatteessa minä nukun yöt ja Hugo päivät. Me kohtaamme illalla mutta jos en itsekään nuku, seurailen sen puuhia. Enpä tiennyt että noita lemmikkisiilejä edes on, kuin vasta syksyllä.
-
Olen ihastunut tähän ranskalaiseen seisojarotuun, DŽAuergne.
Hauskoja koiramaisia hetkiä pentueella: https://youtu.be/Q_DJwxhfjX0
Themis on hyvin lähellä tätä rotua. Erittäin ihmisystävällisiä molemmat.
-
Taidan käyttäytyä Hugeliinia kohtaan itsekkäästi välillä. Se on hyvin unelias siili, joten kohtaamisistamme tulee toisinaan lyhyehköjä. Koetan poimia sitä syliin unimaan iltasella, se virkustui ja rupeaa tuunaamaan itselleen pesää fleeceistä ja siilihuovasta mutta sen pitäisi antaa nukkua ainakin yli kahdeksaan siiliunta.
Se livistää rakoseen ja rupeaa palloksi. Ja sanoo moittivasti kun sen pyydystäen, tututuhhuhuhuuhuhuhuh! Minä pyytelen anteeksi. - Tuhtuhtutututihuhuhutuhuh!
- mutta Leena rakastaa, rrrrrakastaa Ugeliinia niin.... - tuh!
Ja niin se pääsee kotikaappiin.
Mitähän siitä joulusta tulee. Se menee johonkin koloon ja pallottelee. Ja sydäntäni särkee. Kyllä suloisimpia ovat hetket, joina Hugeliinin tassut on pestävä ka se sitten kuivuu sylissä, aivan ottaen uniset. Se nukkuu erikoisesti, selällään ja tassut käppytässä vatsalla usein.
Kaipaisin willisiiliä myös siilisivustolla kertovat kuinka niitä hoivaavat.
-
Tavallaan on somaa että täällä tuhisee tuo pieni olento, jolla on lujasti oma tahto. Voihan sitä vastustaa, mutta sitten voi Hugeliini mennä piikkikerälle eli se siitä. Jotakin somaa siinä kuitenkin on, että tuosta huolimatta kun äskenkin vilkaisin ettei kaapissa ole kylmä siilille, se tirkistää unisin silmin pesästään jonka se tahtoo ihan itse potkia itselleen, ja kun siinä lauleskelee hiljaa se ei yhtään sähise eikä puhise. Jollakin tapaa se luottaa siihen että tuo ihmisolevainen pääsääntöisesti antaa sen olla rauhassa.
Kyllä edelleen mietin niitä siiliäisiä joita löytävät tienposkesta. Jos asuisi lähempänä metsää saattaisi löytää. Sellaisen hoito terveeksi ja lihavaksi siiliksi, joka sitten horrostaisi lopun ns talvea olisi tosi kutsumukseni.
Sitä vähän itkin kun oli joku sitonut siilin jalat siimalla ja levittänyt suuhun liimaa. Eläinsuojelurikoshan se on, mutta on mikä on niin paha oli olla.
Joku kai tuttavoituu omaan eläimeensä. En vastusta koiria kissoja hamstereita kaniineja marsuja hevosia poneja joista kokemus on, mutta ne ovat sisaren yleiseläimiä. Siilissä on jotain niin jotain!
-
Minua kyllä onnellistuttaa Herra Hugo. Olen kiinnostunut ylisummaan siileistä ja siilisuojelusta, ja unelmani on piensiilien suurviljely usein kaapein. Tahtoisin tietää millaiset tekijät vaikuttavat siihen että jostakin kehittyy sylisiili kuten on Herra Hugo ja toisesta ei.
Olisi kiintoisaa todella että omistaisi yhden huoneen jossa vain olisi siilejä, ne ovat niin helliä, tunteikkaita, viehättäviä, hieman arkoja mutta myös päättäväisiä ja omaperäisiä!
Ja allergisille siiliäinen on hyvä lemmikki.
-
Jokin eläin jyskyttää terassilla nyt. En näe mikä mutta joku siellä elämöi harjanvarren kanssa. Tietty se piiloutuu, kun menen katsomaan, eikä ole taskulamppua. Näinhän minä jo ikkunasta ettei kyseessä ole ihminen tai naapurin koira, joka ei suljetusta portista pääsekään.
Kun sitä aikansa jatkui muistin miten rotta teki saman tempun kuin oravat joulun alla, eli nousi ikkunaa vasten seisaalleen tähyten sisälle. Ja minä paadutin sydämeni. Valitettavasti en enää voi. Vieräytin yhden talipalloista lattialle. Tosin Onni ja Ottokin käyvät kerjuulla ja elämöivät hyvin tehokkaasti.
Valossa on katsottava, olisiko Samuel tai jokin muu siili liikkeellä sen näkee kouraantuntuvasta.
Siilistä en ole varma. Siis siitä kuuluuko se uhanalaisia lajeihin. Jonakin vuonna oli niin laskettu, kanta oli hälyttävän matala, muttei käsittääkseni sentään. Suojeltava se on, sen kanta niukkenee hälyttävästi koska horrostuspesän teko ei onnistu ellei siili saa ateriaa. Hyönteismäärän väheneminen haittaa sitä pahoin. Pitänee asettaa ateriavati.
-
Hugelokugelo ryömi eilen kämmenelleni mikä oli somaa. Epäilen sen halunneen Siililaulujen lisäksi kuoretta, se oli niin vetoava, ja saatuaan kuoreen se innostui pyrkimään kaappiin. Lisäksi me jo lauloimme.
-
Kävin saunalla ja huomasin rusakon kököttävän päivälepoaan istutuskuusen oksiston alla. Hyvä siinä on olla, ei ole nykyään irtokoiria juoksentelemassa ja riistan hajuja etsimässä. Oma mäyriksemme Hemmo ei olisi kuunaan hyväksynyt rusakon ettone-paikkaa saunapolun varteen. Puolen tunnin ajon jälkeen Hemmo olisi palannut ilmoittamaan, että "en saanut kiinni, mutta annoin sille lähdöt". Ja minä olisin vuolaasti kehunut: "hyvä Hemmo, pidetään tanhua puhtaana. Erinomaista työskentelyä, jatka samaan malliin."
-
Koulussa opin, että rusakko on eteläinen laji. Miten pohjoiseen se on levinnyt?
-
Mistä muistaisin, että rusakko olisi ollut tehokas leviämään?
Täällä majailee ensimmäinen näkemäni citykaniini, tässä pihallamme. Kuinkahan se pärjää kylmässä? Lintukanta on niukentunut enkä viime päivinä ole nähnyt Onnia enkä Ottoa.
Hugeloinen elää tervettä siilielämää. Totesin eräälle SY viralliselle kasvattajalle saapuneen mamusiili Pavelin Tsekeistä muistaakseni. Saapui lentäen Finnairilla, turistiluokassa, ja paperit on Pavelilla kunnossa. Hyvännäköinen hattu sillä, tilasin heti Hugolle samanlaisen. Tosin Huho ei hyväksy otsapiikkeihinsä kajottavan ja aika ilmeikäs sen kampaus välillä onkin. Ehkä se kantaa hattua niskassaan.
-
Tällä korkeudella on peltojen laidoilla rusakoita ihan metsästykseen asti. Ne risteytyvät metsäjäniksen kanssa. Arveleisin, että Kemin Tornion alueellakin olisi rusakoita, en ole varma.
-
Netissä oleva tieto kertoo rusakon levinneen kaakosta Oulun korkeudelle asti. Ankarat talvet ovat välillä vähentäneet kantaa.
-
Rusakot menevät ylöspäin ja metsäkauris tuli Ruotsista rantamaita myöden alaspäin. Jänisrutto ja muut taudit ovat pahempia kuin talvet.
-
Rusakko tarvinnee metsäjänistä suurempana enemmän ravintoa ja pitkäraajaisempana ja -korvaisena hukkaa herkemmin lämpöä. Miten lie turkin eristyskyvyn laita? Näin pakkastalvet suosivat ymmärtääkseni perinteistä pupujussiamme kilpailussa tulokkaan kanssa.
-
Kovallakin pakkasella olen nähnyt rusakon "piiloutuneena" syyskynnöksellä pelkän maan päällä. Kyllä ne tarkenevat sen keltaisen rasvansa avulla. Metsäjäniksella voisi arvella olevan helpompaa pensaikoissa, mutta sillä on kettu ja ilveskin luontaisena vihollisena väijymässä. Avonaisella maalla rusakon vihollisena on ihmisen koira, autot ja sairaudet. Poikastuotto on iso, mutta niin on myöskin kuolleisuus kummallakin lajilla. Itse en oikein perustanut jäniksen metsästyksestä nuorempana. En myöskään vesilintujen ampumisesta. Olin luodikkomies latvalintujen perässä ja toisena olivat pienpetojen pyytämiset eri tavoilla.
-
Kovallakin pakkasella olen nähnyt rusakon "piiloutuneena" syyskynnöksellä pelkän maan päällä. Kyllä ne tarkenevat sen keltaisen rasvansa avulla.
Tarkenevat, jos ruokaa riittää.
-
Jospa ruoka riittää.
-
Jospa ruoka riittää.
Rusakoilla on tainnut olla vuosia talvien puolesta jokseenkin lokoisat oltavat.
-
Meidän kotieläimellä ruoka riittä, kunhan vaan kelpaa. Maksa ja juusto ovat Themiksen herkkuja.
Parasta mitä se tietää on Pedigreen puruluu.
-
Olisin samaa mieltä, että kasvisruokaa syövät eläimet pärjäävät. Pensaissa on kaikenlaisia silmuja , mitä napsia. Oikeastaan on niin, että jänis ei syö mitä sattuu, vaan se maistaa ensin. Jos se tuntee, että eväässä on jotain haitta-ainetta, se siirtyy seuraavaan kohtaan. Linnut ovat lujilla. Sen vuoksi haluan niitä ruokkia. Elämäjärven haikara menehtyi todennäköisesti olosuhdestressiin. Oli kuitenkin hieno asia, että se pääsi ruokkijansa kera mediaan.
Liharuokaa tarvitsevat petoeläimet, kettu, susi ja ahma, koska eivät horrosta, ovat oma lukunsa.
Kotikoiran, koska sellaisen otamme, on tietenkin saatava sopiva ruoka. Meidän mäyris-Hemmo oli ruon suhteen helppo, se ei syönyt koskaan liikaa, sillä se osasi jättää lautaselleen sen "liian" eikä siten lihonut. Eikä se ärissyt toiselle koiralle, jos se meni Hemmon lautaselle.
-
Eikö se haikara tärskähtänyt voimajohtoon ja kuollut sähköiskuun. Olin hyvin murheellinen sen luettuani.
Hugelo on kovin kasvanut. Se on piakkoin eurooppasiilin mittaluokkaa. Ongelma on, että se on nyt kahdesti nopeana siilinä tärskähtänyt kaapista ulos. Olin säätämässä lämpöä kun sain siilin päähäni ja eilen koetin asetella pyöräänsä niin, että en muserra sitä kun se haluaa potkiskella omatoimisesti pesän itselleen, ja äkkiä siili juoksee rampin ylös, pyrkii pyörään ilmeisesti kouraantuntuvaa toimittamaan, ja putoaa.
Voi hirveää miten pelästyin. Siinä meni yö itkeskellen, sillä olin varomaton. Pitelin siiliä sylissä ja koetin katsoa ettei se satuttanut tassuja tai vatsaa. Pian se pyrki kaappiin, poikkesi pyörässä ja vetäytyi sen taakse, se kun tahtoo ehdottomasti pesiä juuri siellä. Otin sen kyllä toisenkin kerran syliin ja seurasin sen tekemisiä yön. Kyllä se söi lohtuherkkupalaa kuin terve siili, juoksi pyörässä ja kömmittyään unimaan esitti tavanomaisen ärtyneen tuhuhuh? Kun vein pyörää pestäväksi. Oli se sille järkytys sillä tuli aamullakin syliin.
Me menemme kuitenkin lääkärille sillä kynsiä tämä ei anna leikata. Samalla katsotaan, ettei jäänyt mitään pahempaa.
-
Emmin kovasti saisiko tuosta tuplakaapista kahden siilin kodin minun tekee mieli toista. Tyttöä. Syy taitaa olla sama kuin sisarella nuorena, kun hän alkoi pelätä edellisen eläimen menehtymistä, oli jo jokin jonka turkkiin itkeä se menetys.
mutta myös saada pikkusiilukoita olisi suuriarvoista.
-
Vain niiden ruoan tuotanto ei sovellu. Minä en pystyisi järjestämään tänne torakka-akvaariosta, minulla on siinä rajoite. Ja koska torakka vielä halkaistuja ja pakastettunakin lähtee liikkeelle täyttämään maata Kugeliini ei nauti torakkaa.
Äsken putosi vielä raskaammalla hyllyltä nasta mutta kiinnitin varanastalla ja ainakin Hugelo kykenee esittämään mielipiteen, kun se joutuu heräämään kesken unimisensa. Pakko oli pakko, sillä se hylly jolla kookas siili oleskelee, juoksee painavahkossa pyörässä ja noin, täytyy kiinnittää lujasti.
Kyllä siili on ihmisen eläin. Kun se ihan puhuukin.
-
Meidän Themis, lintukoira, on n. 13-vuotias vanha rouva. Vanhuuden oireita on jo sekin, ettei se enää pääse yläkertaan itse. Matti kantaa sen sylissään vaikka painoa on yli 25 kg.
Se on pelottavaa. Yksi horjahdus ja jommallekummalle käy huonosti. On eri juttu kantaa saman painoista Marttaa ' reppuselässä' huvikseen. Silloin saa ottaa toisella kädellä tukea kaiteesta, tarvittaessa.
Siis, eläimellistä menoa meillä. Nimittelemme vaaria koiranpennuksi, niin halukas hän on kujeiluun. On ollut aina.
Onneksi jää Kilpiäistenlahdella on jo paksu, ja onneksi Themis ei halua jäälle mennä kun jalat liukuvat. Se pelkää, Matti ei.
-
Voi sentään. Rupesin heti suunnittelemaan koirankantoreppua. Hyvä ystäväni siilipuireistä kutoi hienot sukat toiselle koiralleen kun se palelee, ja se käyttää niitä, olin ihan varma että ei tul mittä siit assiast. Ompelemani makuupussi miellytti pienmäyräkoiraa, tuplakerros fleeceä ja nepparit, mutta Wilma paleleekin aina.
Hugelokugelo on ainakin testannut uutta majaa tai sitten se oli tiellä, olin satavarma, ettei se halua toiseen kaappiin eikä se mahtunut kuin sinne mentävän aukon eyeen. Poikkesin kysymässä missä Hugo unoi ja Tuhhh kuului pyöränn takaa kuten aina
,
-
Minä suunnittelen portaiden päälystämistä kokolttiamaton palasilla. Toteutan sen kunhan saan ' Matti- koiranpennulta' suostumuksen.
Nyt portaiden reunoilla on jo vuosia olleet sellaiset valmiit tarranauhat, mutta niistä ei ole enää apua.
Portaat ovat ns. avoportaat ja jalat lipsuvat, ainakin koiralla, sinne taakse ja jalka voi vääntyä.
Älyttömän kalliita ovat valmiit, kantatut porrasmatot. Se olisi satojen eurojen satsaus viiteentoista portaaseen.
Ostan muutaman metrin mattoa ja leikkaan lähes koko portaan peittävän kaistan ja kiinnitän ne sinitarralla. Se kyllä pitää. Tasanteen matonkin on pitänyt paikoillaan jo kolme vuotta.
-
Iski atakki vaan helpottaa jo! Tuumin heti kantoreppua koiruudelle ja sukkia meidän Wilmskke. Wilma ei ehkpitäiei niitä
Hugeliini on ainakin poikennut uuspesässään, mutta aamutuh kuylui. Åkyllå pyörän takaa taas. On siinä iteppäine siilu.
-
Kas, näkyy että oli paha kohtaus kun tuo kuuluu toipumisvaiheeseen ja muka ohi menee. Sain iilukan perustarpeet kuntoon, mutta iltahugi jäi. Tänään kiilukka koputti seinää jysk jysk jysk, ja kieltäytyi syömästä muualta kuin sylissä kämmeneltä.
Siinä se aikansa myllersi omassa huovassaan mutta kun aliin laulaa, se kiirehti ylös kaulalle. Testasin hieman epäsiilistä, eli aloitin Mozartin Voi, che sapetella Figaron häistä ja iilukka pysyi ihan hievahtamatta paikallasn. Sitten kokeilun samasta Barbarinan Che perduta ja kyllä vain, tämä siili pitää suuresti musiikista.
Myyvät semmoisia ksylofoneja joissa kosketinta painaen soikin kappale. Jos saisi edullisesti tahtousin katsella, pitäisikö hugelo siitä. Rapisevat pussit ja kilisevät linnut on aikaa sitten kuolattu.
-
Herra Hugon lääkäripäivä, mitäs ei antanut minun leikata kynsiään, ja voi voi pikkuressua. On se hyvä viedä muutenkin sillä ei oikein siili saisi aivastella. Katsomme samalla onko hän suuresti liikalihonut ja sen putoamisen jäljet, sillä vaivaa se minua.
Onneksi on siililääkäri, hän kai kysyy jo eikö tätä eläintä milloinkaan kylvetetä, mutta kun siilin kokemat stressit täytyy jaksottaa niin eilen emme kylpeneet, koska se on aina itkun asia enkä mielelläni herätä Herra Hugoa kesken unien. Me toivumme nauttien kuoretta keinutuolissa ja olemme onnellisia ja likaisia. Sitten taas sopeudumme pestyihin fleeceihin.
-
Siilukkani kiilukkani sai lääkärin huudahtamaan: Hyvä tavaton kiinka kesy siili! En ole ikinä nähnyt näin kesyä! Manikyyri ja pedikyyri sitten tarvitsi ainoastaan hieman tukea, ei tarvinnut Herra Hugoa lääkitä. Mutta olimme pulskistuneet johtuen kaiketi joulukuoreen runsaudesta.
Tänään jälleen itkeskelimme kylvyssä.
Toivoisin ettei lämpimässä vedessä tassuttaminen tuottaisi kärsimystä. Hugwloiben tarrautuu oiktis käsivarteeni.
Mutta se vaikuttaa rakastavan musiikkia. Minua kiinnosti, kun hän nyt on jokin liitukautinen, kuinka vanhaa musiikki on! Siilillä on kosiolaulunsa kyllä. Hugelo pitää eritoten Mozartista. Se kiiruhtaa takaisin ja painautuu kaulaani vasten, vaikka olisikin jo sanonut tavanomsisen ruokatuhin, kun aloitetaan mikä hyvänsä aaria. Olemne siis rohkeasti edenneet siilimusiikista vaikka ne aloitamme iltamme tutulla Kuka keksi siilin tai Hugo paras siili on.
Se saa niistä sylkipallosia. :icon_biggrin: !
-
Minulla on taas lainakissa viettämässä pitkää viikonloppua. Hieman tuo ihmeissään kurnuttaa, vaikka onhan se täällä käynyt ennenkin.
-
Osku lainakisu pirputti koko yön niin, etten saanut kunnolla nukuttua :012: Nyt sitten tuossa nukkua tuhisee vieressäni.
-
Meidän vanhempi emokissa NöpöStiina eli Nöpö kadonnut tuntemattomalla tavalla.
Mutta nuori ylväs NikoDeemus eli alias Niko on kuin Kissapöllö, isot silmät ja tarkkana kuin porkkana.
Niko on naaraskatti vaikka nimi viittaa poikaan...mutta ulkomaillahan on Nicole kyllä naisen minimi, eikun siis nimi. :kahvi: :kahvi:
-
Råtta elää ja voi hyvin. Huomasin kuinka: se kiipeää lintujen amppeliin ja työntää sapuskat alas. Nyt se jäi ymmälleen sillä talipallo oli liian kookas.
Tekstaus sisarelle: Rottaongelma! En pysty tappamaan! Johon sain kiihkeän ryöpyn vastaustekstejä
- Miksi pitäisi?
- Älä tapa!
- Naapurit ovat ongelma rotta ei
- Anna olla sen rotan se häipyy kesällä itsestään
- Oikeutta rotilke!
-Oikeutta rotille!
Kiitos, tekstasin. En tapa. Toivon että häipyy.
-
Minusta rotta on haittaeläin, mutta kukin taaplaa tyylillään.
-
Minusta rotta on haittaeläin, mutta kukin taaplaa tyylillään.
Minustakin råtta on haittaeläin. Tuo on juuri se kesyrotta, arvelen. Sillä oli älliä asettua juuri tälle terassille, mokomalla. Tuo sisaren tyyli on rulettanut meillä aina. Kun pyydettiin katiskalla syömäkalaa hän viskeli itkien kaikki kalaset mereen takaisin. Verkonsoudusta ei tullut mitään jos oli paikalla. Minua ei häirinnyt mitenkään, ja jos olisin yhä vaaleatukkainen leena ruo råtta olisi jo entinen råtta.
Minä muutuin sisaren kaltaiseksi kun hiustenväri vaihtui toteamme. Se tapahtui itsestään. Kyllähän vaaleakin tukka tummuu mutta ei se saa uutta väriä.
-
Hugelo raukka kuunteli sävyisänä musiikkia, mutta huomasin sentään milloin siili on piinassa. Se vallan syöksyi matosastian kimppuun. Hirveä nälkä poloisella.
Nyt olen järjestänyt sille seikkailuratoja kun sillä oikeastaan on tuplakaappi, eli matoskätköjä on siellä täällä. Se on hyvin hauskaa. Autoakin ajaa joukko matoja, suurlelun alle on kätketty sekä niihin joita voisi käyttää unipesinä. Hugelohan nukkuu ilman mitään pesiä peiton alla. Erikoinen tapaus!
Aamulla on kiinnostava katsella, missä on poikettu. Autokin siirtyy usein hyllyltä toiselle. jotta siili saa siililliset virikkeensä.
-
Jymsjymsjymsjymsjymsjyms. Iilukka pinkoo pyörässä korvat lepattaen. Se jo toisin ajoin antaa tassua pyydettäessä, mutta ehkä eleellä on eri merkitys kuin koirilla (mikä heillä on?). Tuntuu herttaiselta, kun varovainen viileä siilintassu painuu hyvin nuuskutettua ja tunnistettua sormea vasten.
-
No kylpypäivä, valmistelen kohta lämpöisen vesikerroksen jossa tilkka helokkiöljyä jossa olisi määrä tassuttaa. Pidän käsivartta turvapuuna mutta Herra Hugo kiipeää itkien pois. Sitä on pidettävä sylissä ja lohduttaen puheltava puhtaan tassun autuudesta. Laulettava.
Ehkä tuo uusi, käy eespäin, siili voimakas, kannustaa. Äl orjasiili parka, täst alkain ole, tarmollas, jo murra kauhusalpa. Min kuntos keksii hampaas syö, se olkoon uljasn siilin työ jonk eestä poistuu kylvyn yö, jonk eestä poistuu kylvyn yö... >:(.
Joku siili pesee tassunsa päivittäin.
-
Hugo on oppinut pitämään pyöränsä puhtaana totean. Se tekee tarpeensa huolellisesti ateriointihyllylle koska ne siitä oitis katoavat. Se kai inhoaa sitä puhdistusaineen tuoksua.
" Siili tuoksuu omasta mielestään hyvältä, joskin muutamat ihmiset ovat toista mieltä". Kukahan tuon selvitti? Kysymällähän sen tietysti saa tietää. :icon_eek: olinpa tyhmä minä.
-
Missä Tuusulanjärvi muuttuu joeksi aivan Hyrylän keskustassa asustaa saukko (lutra lutra) kalaportaan päässä. Ilmeisesti siinä on hyvä ruokapaikka.
-
Saukko on oleillut täällä Vesijärveen joka vuosi avautuvan Polttimon sulan laitamilla.
Lutra lutra on sille oiva nimi, lutrailee vesissä.
Meidän oma eläimemme, Bourbonnaisen seisoja Themis, oli aamuyöllä klo 4 virkkuna
ja minunkin täytyi sitten olla. Se ulkoili Kankkosen pihassa. Tarpeet se teki sentään omaan pihaan. Jäätiköille se ei mene, joten valinnanmahdollisuuksia ei ollut paljon.
Ilmeisesti se oli herännyt supikoiran hajuun. Puoli tuntia siinä ainakin kului. Otimme sen takaisin nukkumalla yli seitsemään.
Supikoira nukkuu talviunta, mutta heräilee kun on leutoa. Nyt on.
-
Herra Hugo on oppinut vastaamaan kun kysyn missä pikku iilukka tai muuta. Viimeistään kun sanon, Hugo sano tuh!
Se on kätevää nyt koska tiedän missä se seikkailee. :icon_biggrin:
-
Herra Hugo on niinikään omaksunut hämmästyttävän tavan.
Se koputtaa ollessaan tyytymätön.
Taas kerran kiikutellessani ihmettelin mistä tuo voi kuulua. Ovelta? Naapurista, siis yläkerrasta?
Ei vain kuulu!
Se kuuluu Villa Hugosta!
Menen tarkastamaan tilannetta. Kyllä vain, hereillä ollaan.
Olin asettanut lämpöpullon väärin, ensinnä eri tavoin kuin yleensä eli Herra Hugon kyhäämän majan kylkeen pitkittäin.
Sen tulee seistä pystyasennossa jotta Hugelo saa aseteltua peitteensä vapaasti sopivan etäisyyden päähän. Se on alkuun kiistatta kuuma.
Korjaan tilanteen, tarjoan lohturaksuja ja koetan laulaa uniuniuna.
Siili tyyntyy.
-
oi siili! Menen tervehdykselle ja kuulen, tyytymätön tutuh! Uh! kuuluu vaikka on jo pyöräkin paikallaan. Siili, tuo ahmatiksi nimetty, saa kämmeneltä tarjottuna raksuja. Se ei huoli niistä.
-uhuhuh! Huhuh! Tuh.... Uhtuttuhuhuh!
- otttaako Leenan murukulta matosia?
- Uhuh!
Siili, tuo ahmatiksi nimetty ei syö.
Pahastunut sävy on kiistaton.
- Tuleeko Hugeloinen yliin?
Hugeloinen tarkoittaa juuri sitä!
Hugeloinen poikkesi sylissä, mutta perin varhain!
Nyt se rientäen kiiruhtaa ja yhtyy innokkaasti lauluun. Se kiistatta laulaa myös. Viisi-kohdeksan tai jotain, koska välille improvisoimme lisää.
Hugo paras siili on, Kuka keksi siilin, Minust oli, kuin olis me soudeltu, Siili pieni paras muru, Äiti lasta tuudittaa.... Kerran siili lahjaks saat nää kairain kultamaat.
Siili on. Siis siilissä on jotakin. :icon_eek:
-
Kaveri on joutunut sairaalaan, joten ryhdyn muutamaksi päivää kissanhoitajaksi. En ehkä siirrä kissaa tänne, mutta käyn sitä kerran - pari päivässä katsomassa, siivoan hiekkalaatikon, täytän ruoka- ja juomakupin, ja jonkin aikaa seurustelen.
-
Minusta on hienoa, että pidämme eläimiä ja niiden edesottamuksia seuraamme ja niistä tykkäämme.
-
Raamattukin opettaa; Pitäkää huolta luoduistani ( vanhan käännöksen mukaan )
Olen yrittänyt, ja saanut niiltä vastineena iloa ja hellyyttäkin. Puhumattakaan maidosta, lihasta,nahasta, turkiksista, villasta, höyhenistä. Niiden elämän seuraaminen on hauskaa ja opettavaista, kuten monista tv:n luonto-ohjelmista on
huomattu.
Just äsken mietin kuinka hiljainen meidänkin aamiaisen vietto olisi jos me kaksi vanhaa kahvikuppiemme ääressä vain nuokkuisimme. Nyt Themis istuu pöydän päädyn
viereen sille vartavasten asetetulla matolla ja pitää huolen seurustelun
sakramentista. Lisänä on hellät koskettelut .
-
^
Näinhän se on. Odottelen, että olisin vanhempi ja vähiin mennyt, niin koiran kaveriksemme otan. Siis ettemme Hymerillä Iberian niemimaan retkiä enää kykene tekemään.
-
Nyt muistutan jälleen sulaweden aikaan pulaan ja kylmyyteen joutuneista eurooppasiileistämme. Jos kohtaatte tsi koiranne kohtaa sellaisen harhailemassa korjatkaa talteen. Se ei ole luonnonsuojelurike. Lähettäkää vaikka yksityisviesti, mikäli ette pysty huolehtimaan/ siili kiikarissa- sivuston kautta löydä helposti hoitajaa. Yleensä halukas löytyy. Heillä usein on esimerkiksi sauna josta he luopuvat siilin hyväksi.
Tulen omakustanteisesti hakemaan, poikkeutan siilieläinlääkärillä jollainen täällä on, lihotan ja katsotaan josko sen saisi jatkamasn horrostamista. Ellei enää, hoitelen kevääseen ja kehitän jotain.
-
Hugo ressu, kyseenalainen hoitajansa oli tarjonnut vitamiiniherkkuvesikuppia unimahyllylle jossa se kaatui. Eikä nuorsiilini mahdu edes siirtymään pyörään, voi, se seisoo piikit tanassa juuttuneena rakosessa. Jos jokin on mahdoton missio niin mahduttaa juoksupyörä hyllylle jolla eurooppasiilin mittoihin venähtänyt kääpiösiili haluaa niinikään nukkua. Kun siili tahtoo niin siili tahtoo.
Onneksi oli vastapestyjä fleecekappaleita joita tarjota, lohduttelin Hugeloisen, autoin pyörään ja jäin kehumaan sen suunnattoman hienoa juoksutyyliä ja Hugo leppyi.
Kuulin uutisia kaksossisarestaan, on kolmannes Herra Hugon koosta.
Miksi eläimemme kasvavat jäteiksi ihmetteli sisar. Normaalikeskimittaiseen rotuun arvioiduista koirista kehkeytyi suurkoiria kissoista XXL ja marsut. Kuinka saattaa marsu kasvaa kissaan kokoon ja sitten siiliäinen, joka rakastaa kaappiaan, tämä on vielä kääpiösiilimitoille suurvitriini?
Täytynee mennä jollekin puutyökurssille ja rakentaa XXL vitriini. Herra Hugo juuttuu Villa Hugossa jota niin ihailimme ihan kohta kiinni ja se on kasvava poika!
-
Näin kirjastoreissulla saukon, nousi välillä jäälle ja välillä sukelsi veteen. Varikset sitä härnäsi. :)
-
Vielä 5-6 vuotta sitten pidin joen varressa ja Mustamaan sillan alla minkeille rautoja, conibear, sellaisessa lautatorvessa, että pyöreä aukko sisään oli noin viisi senttiä. Lopetin metsästyksen, kun havaitsin, että saukko oli jokeen palannut. Alkoi tuntua siltä, että jos myöhäissyksyllä poikaset ovat vielä niin pieniä, että reiästä mahtuvat rautoihin. Ohjeessa on, että 7 cm aukko on saukolle vielä turvallisen pieni.
-
Kaipaan oraviani, Ottoa Onnia ja Oswaldia jonka kohtalo hännättömänä saattoi olla karu. Otto poikkesikin. Kesä toisaalta oli hurja kun niitä lappoi sisälle. Nokosilta herään ja orava rauhallisesti aterioi, ei muuten mitään mutta ne pähkinät ajattelin syödä sillä kertaa itse. Orava tyynenä pistelee niitä poskeensa, mutta näky kyllä oli naurun arvoinen: Mitäs me nyt tehdään? Jatkui vähän malliin että sinusta en kuule tiedä mutta minä syön tämän pähkinän tässä nyt. :icon_lol:
Talven pakkaspäivinä ne poikkesivat kuin milläkin luukulla kurottautumassa vatsa ikkunaa vasten kun luukusta sai pähkinää. Helsingissä on oravankin elämä haasteellista, mutta missä ne ovat nyt?
Keskuspuistossa? Siis metässä?
-
Joku siivekäs hyönteinen on herännyt asunnossani henkiin. Sen verran levottomasti lenteli lampun ympärillä, etten pysty tunnistamaan. Jokin koisa tms. Ei kuitenkaan koi, joita taannoin jouduin hävittämään.
-
Yleensä siili nukkuu unipesässä vaan Herra Hugo ri, ja se on tapsuttanut innokkaasti. Katsiun mitä kummaa. No, hyllyn päällyste saa kyytiä h,. Ehkä se elää luontoelämää, on kaiveleva siili.
-
Meidän kotielän herätti yöllä ennen klo 1. Se pyrki kovasti ulos ja minä nousin päästämään.
Ei sillä ollut vatsavaivoja vaikka se toissa-aamuna oksensi.
Supikoiran se taas vaistosi pihalla liikkuvan, sen häätöön oli kiire.
Uneni katkesi joksikin aikaa. Kymmenisen minuuttia kului ennen kun kuin se viheltelemällä tuli sisälle.
-
Teimme päiväkävelyn Ruoriniemessä. Se on Vesijärveen työntyvä upea asuinalue jota hyvät kävelytiet reunustavat. Sitä vastapäätä koilliseen näkyy Mukkulan kartano puistoineen. Väliin jää Niemen venesatama ja Polttimon sula.
Kävimme lintuja sulassa katsomassa. Noin viidenkymmen sorsan lisäksi oli kaksi laulujoutsenta. Jokohan ne ovat muuttomatkalta palanneet, vai salliko lauha talvi niiden viettää kylmät ajatkin siinä sulassa ?
Polttimon lähellä on ruokaa sorsille, naakoille ja puluille. Suuret viljarekat pudottelevat jyviä lastia purkaessaan. Tämä on vuosikymmenien perinne.
-
Tuttuja alueita Ruoriniemessä, ystävät asuivat siellä komeissa järvimaisemissa.
Samoin asuvat edelleen, mutta järven toisella puolella :039:
-
Metsästäjäin Keskusjärjestön mallitila taitaa olla toisella puolella sitä isoa järveä. Olen tilalla ollut opintomatkalla.
-
Niin joo eilen lenteli ulkona ehta kärpänen.
-
Kyllä tuo iilukka on ihmeellinen! Kun oli kohtausilta, otin sen kumminkin syliin tavan mukaan, pahin oli ohi ja kädet aivan vakaat. Siili tarttuu puseroon ja puree sitä lujasti. Sen jälkeen se juoksi olkapäälleni ja näykki korvaa, jo niin että sen tunsi auts, vaikka jos siili puree puremalla, niin lähtee palanen korvaa mukanaan... Ja vielä näykkäsi sormea, ja se jäi todella ihmeellisesti katselemaan vaikka yleensä sen ilmoitettua tuh, mikä on tavanomainen ruokatuh, se painelee puuhiinsa. Se tuijottaa ja tuijottaa ja minä tuojotan takaisin. Se saattaa aistia kohtauksen myös ennalta, eli toimia hälyttimenä.
Tänään sureksin sisaren perheenjäsentä, röpökissa Rölliä joka kuoli syöpään. Toinen kissoista etsii ilmeisesti Rölliä koska esimerkiksi hakeutuu saunanlauteiden alle, jossa Röpö viihtyi, Leonardo ei ikinä. Uusi perheenjäsen noudettiin koska asia oli sovittu, Oliver eli kotoisesti Olli kolli. Leksa tuijottaa Ollia ja seuraa siskoa ja vaikuttaa syyttävältä.
No siili ei ole pitkäikäinen ja laulusessiossa alkoi itkettää, kauhistusta, Herra Hugolla on samassa hetkessä piikit pystyssä. :-\. Herra Hugo tahtoo tasaisen iloisen yhteisen hetken mutta se todella tahtoo sen, ei edes syö ellei lauleta. Kipeällä kurkulla ihan hirveää mutta nopeasti antibiootti alkoi tehota.
-
Kenttäpiispa Pekka Särkiöllä on kanala. Augusto-kukko esiintyy Pääsiäisen katunäytelmässä. Kolme kiekaisua tulevat varmuudeksi nauhalta, kertoo aamun lehti.
Tässä Pekka esittelee komeaa kukkoaan. Sillä oli hyvin ankea lapsuus. Se oli munana
vieraan kanan alla, eikä sitä hyväksytty vaan äitipuoli yritti nokkia sen hengiltä.
Pekka pelasti ja hoiteli kuntoon. Kiintymys on molemminpuolinen.
Hyvää Pääsiäistä Pekalle ja Augustolle !
video alkaa mainoksen jälkeen
http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/2016/03/18/ennen-kuin-augusto-kolmesti-kiekuu---katso-video
-
Muurahaispesässä oli jo herätty, auringon puolella kävi kuhina vaikka pesän varjoisampi sivu on vielä lumen peitossa. Kevättä kohti mennään :039:
-
Meille palaisi oravapari syömään auringonkukan siemeniä maasta. Näin on ollut monin talvin. Tikkapari takoo sian ihraa laudalta. Punatulkuille pitäisi osata varata oikeata ravintoa.
-
Tänään sureksin sisaren perheenjäsentä, röpökissa Rölliä joka kuoli syöpään. Toinen kissoista etsii ilmeisesti Rölliä koska esimerkiksi hakeutuu saunanlauteiden alle, jossa Röpö viihtyi, Leonardo ei ikinä. Uusi perheenjäsen noudettiin koska asia oli sovittu, Oliver eli kotoisesti Olli kolli. Leksa tuijottaa Ollia ja seuraa siskoa ja vaikuttaa syyttävältä.
Omituista, en ole viikkoihin nähnyt kissaa (tässä lähiössähän noita irtokissoja kulkee ja pihallanikin käy), mutta kun luin tuon, sellaisen huomasin. Piti ihan nousta ikkunaan sen tekemisiä seuraamaan, kun se kai reviiriään tarkasti. Kuin olisi sinne materialisoitunut viestin voimasta.
Mutta kissoista, niillä on kaverit ja ei-kaverit kuin ihmisilläkin, ja tuota kuolleen kaverin etsiskelyä esiintyy. Minulle on väitetty, että kuolleen näkeminen, haistelu ja koskettelu auttaisi eläintäkin tajuamaan, ettei toisesta enää ole eläjäksi. Niinpä kun toinen kissani aikoinaan lopetettiin kotona, annoin jäljelle jääneelle tämän tilaisuuden, mutta ei se ollut mitenkään kiinnostunut. Ja jatkoi elämäänsä kuten ennenkin. Mutta ne eivät olleetkaan kaveruksia, eivät esim. koskaan nukkuneet yhdessä kasassa. Nuorempi oli pentuna otettu vanhemman kaveriksi, ensimmästen päivien sähinän jälkeen vanhempi sen adoptoikin ja hoiti aikuisuuteen asti, mutta sitten kuin olisi ajatellut, että miksei tuo jo lähde omilleen, etsi omaa kotia.
-
Aamulenkillä kuulin pururadan metsäköstä metson "korkinavausääntä". Ehkä kunto olisi noussut enemmän, jos olisin mennyt katsomaan, mutta pururadan oravanpyörä ei sitä sallinut. Niin pitkälle kuitenkin suunnittelin, että punainen myssy olisi pitänyt kääntää nurin valkoinen puoli esiin, jottei ukko olisi pitänyt minua kilpailijanaan?
-
Vasta tänään sain tarkennettua Themiksen syntymäajan . Lapsenlapseni oli arvioinut sen olevan n. 13 v.
Tänään hän muisti sen vihdoin ihan tarkkaan. Se tuli hänen kotiinsa tasan viisitoista vuotta sitten, juuri näihin aikoihin kevättä. Itse hän täyttää kolmekymmentä parin viikon kuluttua. Siitä se lopulta selvisi. Themis on syntynyt marraskuussa 2000 Ranskassa.
On siis ihmisiässä n. 105-vuotias. En enää kummastele kun sitä yläkerran portaissa pitää auttaa.
Myötätunto ja hellyys täyttävät mieleni.
-
Tässä jälleen linkki lintujen, hylkeiden, mäyrän ym. seurantaa Eestissä ja Lätissä.
https://www.eenet.ee/EENet/kaamerad.html
-
Tanskassa näimme ensimmäiset charolaisnaudat syömässä tuoretta kevätaaluaa. Ranskassa näkyvät jo ensimmäiset tyhjiin kalutut hakamaat. Kaikensorttisia pikkuhirviä on nähty, tien varsille oli kuollut liikenteen uhreina mäyriä, oli yksi lahokaskin arveluni mukaan. Isot muuttolinnut olivat jo Ruotsissa tuossa.
-
Joutsenia olen jo muutamina päivinä nähnyt.
-
Samoin. Lenkeilläni kuulen joutsenten ääniä, välillä näenkin.
Lentävät tästä taajaman yli.
-
Saksassa Kaltenkirhenin Thermessä oli naapurilla kovin äkäiseltä vaikuttava schäfer, kun se tuli kohti, pysähdyin ja aloin puhua sille saksaa. Sehän lopetti haukkumisen ja tuli minua haistelemaan. Sen illan aikana koira seurasi minua kävelyllä ja syötin sille suomalaista makkaraa, iso koira, ei pieni määrä pikriiniä missään tunnu. Isäntä oli vähän apea ja maistissaan, kun vihkimätön vaimonsa oli hiljan kuollut. Hän oli radioamatööri. Sitä hän ihmetteli, kun hänen koiransa ei minulle rähjännyt. Kerroin, että olin koiralle selittänyt edellisen sukupolven saksalaisen ja suomalaisen olleen keskenään aseveljiä. Koira ymmärsi heti, että mekin voimme niin olla ja olimme muutaman tunnin ajan kavereita. Koiran omistaja vastasi radioamatöörimäisesti "ändöstud". Thermen stellplats oli hiljainen ja saimme hyvät unet. Paikka oli Hampurin yläpuolella.
-
Tutustuimme Themiksen kanssa uuteen tuttavuuteen, nuoreen Bretagnen bassetiin.
Se osasi osoittaa kunnioitusta vanhaa maannaista, vai pitäisikö sanoa, maannarttua,
kohtaan.
Veikeä otus, matala kuin mäyräkoira, karkeakarvainen. Googlen kuvissa näyttävät korkeampijalkaisilta. Kasvanevatko jalat iän myötä ?
Tämä on jo vanhempi yksilö; http://3.bp.blogspot.com/-gKfK_W48ibs/Tqw5XNVvUuI/AAAAAAAAElA/Ny16o2n1oYY/s1600/IMG_0141a.jpg
-
Pellon halki kulkevan hiekkatie ojassa oli sammakonkutua, paikassa josta joka kevät sitä pongaamme.
-
Onko näin oikein vai väärin, mutta hellyttävää on.
Iivari; http://www.iltasanomat.fi/lemmikit/art-2000001168445.html
Juustota löytyy video poikineen ; https://youtu.be/V16LkpaHsso
Minäkin yritän kesyttää variksiani, mutta se on jäänyt vain ruokkimiseksi. Tosin olen huomannut että ne seuraavat minua korkeuksistaan.
-
Kerran kohtasin usean vaskitsan pesän siivotessani tuttavani mökin pihaa. Nurmikolla lojuneen levyn alta paljastui kuparinhohtoinen elävien kiemuroiden uskomattoman upea kuvio. Sitä saattoi nimittää jopa taide-elämykseksi. Olin aiemmin tavannut vain yksittäisen vaskitsan, joka muistaakseni katosi nopeasti ruohikon kätköihin.
-
Siilejä liikehtii, rotista alan saada tarpeekseni, nyt menen ja itketän Herra Hugoa. Se on pakko pestä.
-
Nyt löysin sen vaskitsan pesän. Kääntelin kuivaa lehtikompostia. Sen kuivimmassa osassa oli muurahaispesän alku, mutta alakerrasta tuli esiin vaskitsa. Se työntyi vähän kasan sisään näyttäen sormenvahvuielta puun juurelta.
Tiesin kyllä että tällaisia lehtikasoja suosivat siilit. Aiemmin niitä on siinä ollutkin.
Päivällä Urajärven suunnalla näimme ketun pellon reunassa. Tyttären pihassa oli kissa vastassa. Emme päästäneet Themistä autosta ennen kuin se häipyi johonkin.
Hevoset tulivat katselemaan kun lapioimme niiden tuotoksia säkkeihin.
-
Siiliyhdistyksen jäsenyys on tuottanut huikeasti iloa, mutta tietty siilit niinikään. Ujo nuori poikkeaa illastamassa siinä kahdeksan tienoossa mikäli on katettu, ellei ole se lähtee pois ja hiipii suojaan kun tarjoillaan toista lautasellista. Toiset vain kääntävät pään poispäin.
Suurin riemun aihe on kaksi, äänekästä tuhinaa pitävä herrayksilö ja ilmeisen tiine tyttö, ja kun vilkaisin isäni nikkaroimaa horrostuspesää valmiina suururakkaan se osoittautui puhtoiseksi. Ihmettelinkin mistä nuhruista sammalta satelee terassilleni. Se lienee siistitty ilosta perhetapahtumaa varten, ainakin niin toivon. Ihmisten kyhäilyt kelpaavat juuri poikaspesiksi ja tietysti pöiväunipesiksi.
Enhän minä mihinkään tästä voi lähteä. Yläkerran uudi naapuri lupasi jo pitää näistä huolta mutta kun jaeltiin se ajoittain jaeltava lintu- oravaruokkimiskielto hän tuli ihan hädissään selittämään
Hän ei uskalla koska ei tiedä mitä ihmiset siitä sanoisivat.
Olin aika yllättynyt.
Jos ei uskalla koska pelkää saavansa jonkin taudin niin tajuaisin, siitähän varoiteltiin. Lintu ja orava ja kun on nähty se rotta. Mutta siili syö siististi ja nopeasti ja sen jälkeen lautanen viedään pois. Eikä rottaa ole nähty aikakausiin. Mihin lie hävisi. Se rotta siinä nimittäin oli pointti, kun se tulee ja levittää ties mitä.
Mutta siis pelätä ihmisten sanomisia. Kun niiltä on tässä talossa maailman yksinkertaisinta välttyä. Minua inhottavat joskus puheet ja etenkin juorut tai perättömät syytöksrt ja silloin hankkiudun tieheni, mutta ihmiset Helsingissä..... Mitä ne sanoo. En usko että ainakaan minusta mitään.
Siilille on surullisen vaikea selittää että Teerenpelin terassi suljetaan viikoksi. Yhdistyksestä joku tietomies kirjoitti että lämmin kevät ja runsas hyönteismäärä, relax. Heinäkuun alku on sitten seuraavan sesongin aikaa.
-
Aamulla suoritin kevään ensimmäinen uloskannon kellariasta. Tämänkertainen kellariasukki oli pikkurillini pään kokoinen sammakko. Se loikki jyrkissä portaissa. Vein sen ulos suojaisalle ojanpenkalle ja toivotin hyvää kesää. :039:
-
Tänään näin, miten Terri (borderterrierinarttu) suhtautuu jäniksiin. Oli selvästi kiinnostunut katua ylittävästä rusakosta, mutta pysähtyi vain ääneti ihmettelemään. Rusakkokin otti tilanteen rauhallisesti ja koikkelehti omille teilleen sen kummemmin hötkyilemättä. Edellinen samanrotuinen koiramme Kerttu olisi pistänyt jäniksen menoon vauhtia äänekkäällä kannustuksella. Kerttu olikin alfanaaras, kun Terri taitaa olla korkeintaan gamma.
-
Tappelu! Tappelu! Tappelu! Suursiili yrittää häätää pienempää pois vaikka ateriavateja, niitä on!
-
Tarjoilu päättyykin jotta oppivat kohta jo saalistamaan itse terveellisemmän ruokansa. Näin opastaa Siiliyhdistys.
Heinäkuun alussa sitten alkaa sesonki, yllätyksekseni, sillä silloin syntyvät poikaset ja emoset on syötettävä. Minullahan on tämä horrostuspesä, sen oli joku siili siivonnut ihan kauniisti.
-
Siilit ovat ottaneet tTeerenpelin terassin jälleen omakseen ja yksi niistä on tiine, näyttää, ei siili muuten ole ympäripyöreä. Toimitettiin lehteä jos tarvitsee synnytyspesää. Hyvin oli siivottua, kun kurkistin sisälle. Ehkä täytyy keräillä lisää.
Pihaan on niinmuodoin muuttanut citykaniperhe jonka toivomme välttyneen kaupungin länsioda vaivanneesta citykaniiniviruksesta joka tappoi niitä paljon. Poikaset ovat vielä aivan pieniä, mutta vilkkaita.
-
Themis oksensi puoli neljän aikaan. Alkoi sohvan suursiivous johon meni puolisen tuntia.
Nyt kävin kaupasta hajunpoistajaa hakemassa muiden siivousaineiden lisäksi, oksennuksen haju säilyy muuten ikuisesti.
Onneksi on muutenkin ohjelmassa siivousta huomisen serkkuvierailun takia.
-
Toivomme että Themis on jälleen kunnossa.
Suuri Siili-ilta, ensimmäinen saapuja oli vallan liikuttava, uusi tulokas joka nautti kaksi ateriavadillista ja yhä katseli toiveikkaana ovelle kunnes sai kolmantensa.
Ensimmäinen siilin splätsikokemus, kyllä pelästyin eli onneksi on tuo siilien ystävät-sivusto, sieltä vastattiin oitis. Siili retkotti reidet oikosenaan ja varovasti katselken huomasin, se hengittää kyllä. Menin lähemmäs ja pääsi äkkiä koivilleen muttei paennut kuin vähän piiloon ja siihen jäi.
Kyseessä oli vaaraton Hedgehoch Splats tai sinnepäin. Siili lätsähtää noin syötyään hieman liikaa ja käsittääkseni vain, jos ympäristö koetaan turvalliseksi, eli tämä veti henkeä eikä ajatellut poistua ennen uutta annosta. Oli kyllä kantakävijä minulla eli oletin että sai infarktin ja mietin mistä apu, osaanko elvyttää ja voi ei. Kohta olisin kiitänyt yössä siili ämpärissä ( samoin neuvottu konsti )metsinässä päivystystä.
-
Kyllä Themis on taas voimissaan. Se oksentelu tuli kun syötimme sille raakaa lihaa jota sen vatsa ei enää sulata.
Edesmennyt Basso-koirani tulee taas ajatuksiin kun sain kyselyn Helsingin Yliopiston eläinlääketieteelliseltä tms. professorilta. Asia koskee epileptikkokoiran ruokavaliota. Vainajatkin kysellään. En ole vielä vastannut kun en ole ehtinyt etsimään Basson henkilöllisyystodistusta. Vastaus aloitetaan koiran rekisterinumerolla tms.
:023:Seurustelin lemmikkivaristeni kanssa taas jo aamuvarhain. Matti on siitä hyvin-hyvin vihainen. Hänen kotikasvatukseensa kuuluu että varikset pitää tappaa, vähintään kivittää. :013:
-
Lystikäs kriisi. Itse valvon siilien illastamista ja jokainen iltameno hirvittää. Kayson ettei tuhina rtene tappeluksi ja jokainen saa ateriavatinsa jo saapuessaan. Oli hikinen ilta eilen.
-
Minulla on ollut aika monta elättivarista poikasena. Elivät hengissä alkutalveen asti, vapaina. Jokaisen nimi vuorollaan oli Mooses. Sitten Oulussa asuessamme seitsemän mustaa kollikissaa, vapaina. Elivät verraten lyhyen ajan. Jokaisen nimi oli vuorollaan myös Mooses. Jotenkin musta väri meriteeraa minulle Mooseksen olomuotoa.
-
Palasin keskelle paheksuvaa tuh tuh tuhinaa ja kolme siiliä pyöriskeli terassilla. Ruoka oli syöty, asetin sitä avarasydämisesti tarjolle, mutta eihän näillä kiireen kierää. Nauroin mahdottomasti, ne oli siinä niin tosissaan. Siilisapuskoihin kuluu jo enemmän kuin omaani, huh.
Täyttelin lautaset ja lopulta niitä hiippaili tiehensä, kunnes muuan yöllinen kulkija poikkesi vilkaisemaan vieläkö tarjoillaan. Söi kaksi ateriavadillista.
Tehokkaita käyntikortteja on jätetty, eli tolun kulutus kasvaa niinikään. Mutta niin rattoisaa on kun pihalla aterioi toinen ja sisällä juoksee toinen siili. Tämä pihatoinen on pysyvämpää kamaa eli tuhisee jo aamusta. Asuu joko kukkalaatikon alla tai luukuttaa tuossa horrostuspesässä. Sinne näin tosin hipsivän yhden ympäripyöreän.
Herra Hugo ei oikein rentoudu sylissä kun terassinovelta kantautuu maalaisserkkujen tuoksahtelu. Sitä vähän taitaa huolestuttaa.
Taas käy tuhina. Kai minä vielä yhden vadin katan.
-
Naapurissa oli yleinen muikunjako. Aamun saalis oli yli 500 muikkua, joista meille tuli 60kpl eli pyöritetään ruisjauhossa ja paistetaan voilla.
-
Prisman kalatiskillä oli muikkua 4,90 euroa kilo. Ostin 600 gr. Matti perkasi, minä kevytsuolasin ja pidin pari tuntia. Ladoin ne halstariin ja Matti kypsensi ne grillissä.
Varikseni saivat perkuujätteet.
Eläimiä muikutkin ovat. :003:
-
Muikku on hirmu hieno eläin syötäväksi ja jotenkin silakkaa herkullisempi vaikka miten että lapsena savusilakka oli parasta mitä on keksitty. Silakkaa ei saa hirveän usein tai ehkä nopeat kaupassakävijät löytävät ne pois.
Vähitellen pitäisi siirtää siilit luonnonravinnon varaan. Siili-ihmiset ovat tässä kysymyksen edessä. Niitä lappaa tietysti mutta kun on tiineitä joukossa ja ainahan osa on liikuttavan laihoja ja saapuvat jo ties miten varhain. Niitten sapuskoihin kuluu enemmän rahaa kuin omiini. Hugo syö säästäväistä ja terveellistä ötökkä- ja erilaista matosruokaa ja harjoittelee yhtä uutta makua kerrallaan.
Yhtenä iltana plötkötti siili takakoivet oikosenaan ja huohotti ja kirjoitin jo hätääntyen mikä on. Sillä oli hedgehoch platsch eli siiliplätsi. Se oli syönyt enemmän kuin jalat kantoivat ja otti lukua mutta kylläpä pelästytti. Se siitä nousi jaloilleen kun jaksoi jälleen kantaa heikot sääret. Äsken astuin yhden plätsiksessä olijan ylitse eikä se hetkahtanutkaan. Ne sitten myös käyvät kosiolauluihin täällä.
-
Muikkuvuoka on valmista syötäväksi. Perkuukset näyttävät maistuvan variksille.
1 kg kokonaista muikkua, perataan, ei pestä vaan pyyhitään talouspaperilla.
1 nippu kesäsipulia
1/2 ruukkutilliä
1 tölkki paseroitua tomaattia
1/2 putkiloa tomattipyreetä
1 1/2 tl suolaa
valkopippuria
kalamaustetta
pinnalle korppujauhoja ja cheddarjuustoa
Syödään joko perunan tai ruisleivän tai molempien kanssa + salaattia.
Lisäksi voi annokselle hölvätä smetanaa tai kermaviiliä
-
Kauheaa tuhinaa johin heräsinkin enkö alkuun tajunnut mikä nyt on. Siileillä on jotain menossa. Kauhean äkäistä, mutta en muuta voinut juin. Kippasin ateriavadillisen mutta kyse on jostakin muusta nyt.
Ei kun puhina.
-
Avatessani aamulla sälekaihtimen loikki asfalttia pitkin pihaa pitkittän Pupu Tupuna aivan rauhassa, kun melkein kaikki ovat mökeillään.
-
Meidän pihalla on elellyt citykaniperhe. On vähän naapurien kanssa arvailtu elävätkö pitkään kun täällä on liikkeellä sitä citykaniinien verenvuotokuumetta. Pääasiassa Länsi-Helsingissä tosin. Se tappaa nopeasti, kaatuu osapuilleen juoksusta.
Siilit käyvät edelleen. On jotenkin mahdotonta myydä eioota kun ne tulevat niin täpinöissään. Yksi on olettaakseni se sama joka horrostikin, ei väistele minua, on selvästi raskaana. Joku siellä rapistelee, menen antamaan aamupalaa.
-
Avatessani aamulla sälekaihtimen loikki asfalttia pitkin pihaa pitkittän Pupu Tupuna aivan rauhassa, kun melkein kaikki ovat mökeillään.
Kun lapsenlapset menivät ulos siellä olikin kaksi pupua
-
Sateiset kelit, onkohan oravilla huonot eväät saatavissa luontaisesti. Päättelyni perustuu siihen, kun talvisen ruokintapaikan ruohosta oravat kaivelevat auringonkukan siemeniä. Sinne on syntynyt kolme kahvikupin kokoista kuoppaa. Orava(t) istuksii siinä vieressä punaisessa kesäasussaan ja mutustaa nopein suun liikkein jotakin. Tilanne vissiin helpottui siinä vaiheessa, kun leikkasin pitkän ruohon. Hajuaisti lienee kuitenkin tärkein löytäjä.
-
Harmittaa että oravien ruokinta nyt virallisesti kiellettiin. Ne hajottivat puutarhassa kaiken, mutta olivat niin kertakaikkisen hauskoja säntäillessään sisälle ja keinuessaan verhoissa.
Siilipuuskutus kuului, kolme odotti ateriaa. Juuri ja juuri selviämme ensi yön siilivieraista laskin. Onneksi huomenna paistaa aurinko ehkä. Pääsee taas kauppaan.
-
Aika hurjaa. Herra Hu go toteaa kohtaukseni. Se puree paitaani eikä vielä kertaakasn ole erehtynyt. Ihmettelin eilen illalla, että mikä nyt on. Se pureksi vimmatusti. paidan kaula-aukkoa ja nyt alkoi basilaarikohtaus.
Varsin nerokas siili.
-
Tänä kesänä on ollut paljon kirjoituksia hyönteisistä eri paikoissa, vaarallisista punkeista ja itikoista joita on nyt paljon. Aamulla huomasin jonkinlaisen kutiavan elukanpureman sääressä, katsoin tarkemmin ja näytti kuin pieni tikku olisi mennyt ihon sisään. Pinseteillä se lähtikin helposti, ja kun tarkastelin tikunpalaa valossa, se alkoikin liikkua! En ole koskaan nähnyt niin pientä punkkia. Talouspaperin imureikä oli sille suuri kuoppa johon se upposi täysin. Toivottavasti se oli niitä harmittomampia versioita. Pieni näppy jäi ja kutinakin herkesi. Seurataan miten käy.
-
Muistan kuulleeni että jos punkki on ollut vain muutaman tunnin ihossa, se ei aiheuta muuta kuin kutinaa.
Koiralla on ollut jo turvonnut punkki, niitä saa myös täällä kapungissa. Kun emme oleile mökillä on vaara paljon pienempi. Minullahan oli männävuosina selässä jo tumma rengas elukan ympärillä. Kävin päivystyksessä ja sain kahden-kolmen viikon antibioottikuurin.
Koirille punkki ei voi olla vaarallinen, Basso-vainaassa niitä saattoi olla kymmenisen kerrallaan. Sen karvapeitosta ne oli vaikea huomata, käsikopelolla etsittiin. Themis on niin lyhytkarvainen, että näkemällä huomaa jos on punkki kiinnittynyt.
-
Meillä asuu neljä itsenäistä oravanpoikasta. Syövät niitä viimetalvisia auringonkukan siemeniä maasta. Kesyjä, koska eivät vielä tunne pahaa maailmaa.
-
Meillä asuu neljä itsenäistä oravanpoikasta. Syövät niitä viimetalvisia auringonkukan siemeniä maasta. Kesyjä, koska eivät vielä tunne pahaa maailmaa.
Niin minullakin asui koko viime kesän :icon_eek: Asuisi vieläkin, mutta tuli julkaistu kielto ruokkia oravia. Joku näki pyörävajassa sen rotan joka kyllä, kun tarkemmin nähtyäni tarkastelin, ei sittenkään tai nnut olla edes kesyrotta. Mahdollisemmin se oli peltomyyrä :repee:
Mutta en taitanutkaan lähteä nyt perheen juhannusviettoon, tulee hyvin ahdasta ja miten se selitettäisiin noille siileille että rafla on suljettu ja juuri jussina? Olen aika äkeissäni sisarelle joka kyllä järjesteli lisävuoteet sun muut mutta antoi sitten viime yönä tiedoksi tai vahingossa sain tietooni kuinka monta vävykandidaattia joukkoon liittyykään. Minusta heille kuuluu nyt etusija eikä jollekin kulahtaneelle tädille sillä eteenpäinhän lasten on katsottava mutta tietysti vanhemmat pitäisi ottaa huomioon ja se samperinmoinen siskokin. Oli niin selvää etten vain päässyt kun kesti hoksata kuinka saa juhlapyhät vapaiksi ( varaa monta päivystystä juuri alle). Tuli hinnakas juhannus kun täytyy maksaa lisävuode eikä minusta ja Herra Hugosta nyt ole junamatkaajiksi, täytyy mennä taksilla eli tätä jussia maksetaan sitten seuraava vuosi....
Mutta jos vanhemmat keksivät kuolla ennen joulua niin kyllä on mieleni paha. Sinne kun on pitkään menty niin että " jos tämä on viimeinen yhteinen,..." No lapset eivät osoita irrottautumisen merkkejä mikä tietysti on varsin mukavaa ja osoittaa että viihtyivät talossa mutta kerran joku saa sen kutsun muualle, jota ei jätettykään tottelematta.
Ai tämä oli eläinketju... T uli vähän muuta.... Anteeksi. Jää nykyään tämä pahoitellen totean yhden liuskan seuraamiseen ja se on tämä tai säätila
Mutta oikein oikein hyvää juhannusta ja hyviä herättäjäjuhlia kaikille.
-
Muistan kuulleeni että jos punkki on ollut vain muutaman tunnin ihossa, se ei aiheuta muuta kuin kutinaa.
Toivotaan niin. Kumma kun en edes eilen juuri liikkunut ulkona muuta kuin nurmikkoplänttini trimmaamisen ja postilaatikolle "lenkkeilemisen" verran. Niissä ei montaa minuuttia mennyt. Toissapäivänä tulin kyllä maalta, mutta vaatteet on vaihdettu sen jälkeen. Netistä katsoin että olisi larva-vaiheen puutiainen, eli poikanen.
-
Toivotaan niin. Kumma kun en edes eilen juuri liikkunut ulkona muuta kuin nurmikkoplänttini trimmaamisen ja postilaatikolle "lenkkeilemisen" verran. Niissä ei montaa minuuttia mennyt. Toissapäivänä tulin kyllä maalta, mutta vaatteet on vaihdettu sen jälkeen. Netistä katsoin että olisi larva-vaiheen puutiainen, eli poikanen.
Itselleni tuli samoin, en ymmärrä miten ja mistä, todennäköisesti uimarannalta seudulla jossa niitä oli. Tuli ensin pieni punainen rinkula joka katosi sitten parin päivän päästä suurempi. Sitten menin näyttämään sitä, pitkä vankomysiinikuuri mutta se sillä hävisikin.
-
Itselleni tuli samoin, en ymmärrä miten ja mistä, todennäköisesti uimarannalta seudulla jossa niitä oli. Tuli ensin pieni punainen rinkula joka katosi sitten parin päivän päästä suurempi. Sitten menin näyttämään sitä, pitkä vankomysiinikuuri mutta se sillä hävisikin.
Ne päivystävät heinänkorsissa, siksi pihanurmi pitää ajaa lyhyeksi.
-
Itselleni tuli samoin, en ymmärrä miten ja mistä, todennäköisesti uimarannalta seudulla jossa niitä oli. Tuli ensin pieni punainen rinkula joka katosi sitten parin päivän päästä suurempi. Sitten menin näyttämään sitä, pitkä vankomysiinikuuri mutta se sillä hävisikin.
Onneksi ei tullut sitä rinkulaa, ei taida tarvita antibiootteja. Kutiamaton näppylä jäi.
Tänään näin metsäteillä fillaroidessa käärmeitä, kolme elävää ja yhden täysin litistyneen. Ensimmäinen oli tietä ylittämässä ja sai sätkyn kun huomasi pyörän renkaan yhtäkkiä näkökentässään. Kyllä tuli vauhtia suomuihin. Toinenkin livahti paluumatkalla heinikkoon, kolmas lötkötti hievahtamatta tiellä. Nämä olivat kyitä, aiemmin bongasin nuoren rantakäärmeen. Musta, leuan alla valkoista.
-
Oravan poikasten vuoksi olen naapurin pienelle kissalle karjahdellut ja ajanut sitä pois. Tokkopa syömään kykenisi, mutta kissa saa hengiltä oravan. Olen kissan kanssa hyvä tuttu, että ei se minua meinaa uskoa.
-
Siirrytään osaan 10