Eläimet 9

[Pena]

Netissä oleva tieto kertoo rusakon levinneen kaakosta Oulun korkeudelle asti. Ankarat talvet ovat välillä vähentäneet kantaa.

[1944]

Rusakot menevät ylöspäin ja metsäkauris tuli Ruotsista rantamaita myöden alaspäin. Jänisrutto ja muut taudit ovat pahempia kuin talvet.

[Pena]

Rusakko tarvinnee metsäjänistä suurempana enemmän ravintoa ja pitkäraajaisempana ja -korvaisena hukkaa herkemmin lämpöä. Miten lie turkin eristyskyvyn laita? Näin pakkastalvet suosivat ymmärtääkseni perinteistä pupujussiamme kilpailussa tulokkaan kanssa.

[1944]

Kovallakin pakkasella olen nähnyt rusakon "piiloutuneena" syyskynnöksellä pelkän maan päällä. Kyllä ne tarkenevat sen keltaisen rasvansa avulla. Metsäjäniksella voisi arvella olevan helpompaa pensaikoissa, mutta sillä on kettu ja ilveskin luontaisena vihollisena väijymässä. Avonaisella maalla rusakon vihollisena on ihmisen koira, autot ja sairaudet. Poikastuotto  on iso, mutta niin on myöskin kuolleisuus kummallakin lajilla. Itse en oikein perustanut jäniksen metsästyksestä nuorempana. En myöskään vesilintujen ampumisesta. Olin luodikkomies latvalintujen perässä ja toisena olivat pienpetojen pyytämiset eri tavoilla.

[Pena]

Kovallakin pakkasella olen nähnyt rusakon "piiloutuneena" syyskynnöksellä pelkän maan päällä. Kyllä ne tarkenevat sen keltaisen rasvansa avulla.

Tarkenevat, jos ruokaa riittää.

[1944]

Jospa ruoka riittää.

[Pena]

Jospa ruoka riittää.

Rusakoilla on tainnut olla vuosia talvien puolesta jokseenkin lokoisat oltavat.

[Riitta-mummi]

Meidän kotieläimellä ruoka riittä, kunhan vaan kelpaa. Maksa ja juusto ovat Themiksen herkkuja.
Parasta mitä se tietää on Pedigreen puruluu.

[1944]

Olisin samaa mieltä, että kasvisruokaa syövät eläimet pärjäävät. Pensaissa on kaikenlaisia silmuja , mitä napsia. Oikeastaan on niin, että jänis ei syö mitä sattuu, vaan se maistaa ensin. Jos se tuntee, että eväässä on jotain haitta-ainetta, se siirtyy seuraavaan kohtaan. Linnut ovat lujilla. Sen vuoksi haluan niitä ruokkia. Elämäjärven haikara menehtyi todennäköisesti olosuhdestressiin. Oli kuitenkin hieno asia, että se pääsi ruokkijansa kera mediaan.
 Liharuokaa tarvitsevat petoeläimet, kettu, susi ja ahma, koska eivät horrosta, ovat oma lukunsa.
Kotikoiran, koska sellaisen otamme, on tietenkin saatava sopiva ruoka. Meidän mäyris-Hemmo oli ruon suhteen helppo, se ei syönyt koskaan liikaa, sillä se osasi jättää lautaselleen sen "liian" eikä siten lihonut. Eikä se ärissyt toiselle koiralle, jos se meni Hemmon lautaselle.

[Leena]

Eikö se haikara tärskähtänyt voimajohtoon ja kuollut sähköiskuun. Olin hyvin murheellinen sen luettuani.

Hugelo on kovin kasvanut. Se on piakkoin eurooppasiilin mittaluokkaa. Ongelma on, että se on nyt kahdesti nopeana siilinä tärskähtänyt kaapista ulos. Olin säätämässä lämpöä kun sain siilin päähäni ja eilen koetin asetella pyöräänsä niin, että en muserra sitä kun se haluaa potkiskella omatoimisesti pesän itselleen, ja äkkiä siili juoksee rampin ylös, pyrkii pyörään ilmeisesti kouraantuntuvaa toimittamaan,  ja putoaa.

Voi hirveää miten pelästyin. Siinä meni yö itkeskellen, sillä olin varomaton. Pitelin siiliä sylissä ja koetin katsoa ettei se satuttanut tassuja tai vatsaa. Pian se pyrki kaappiin, poikkesi pyörässä ja vetäytyi sen taakse, se kun tahtoo ehdottomasti pesiä juuri siellä. Otin sen kyllä toisenkin kerran syliin ja seurasin sen tekemisiä yön. Kyllä se söi lohtuherkkupalaa kuin terve siili, juoksi pyörässä ja kömmittyään unimaan esitti tavanomaisen ärtyneen  tuhuhuh? Kun vein pyörää pestäväksi. Oli se sille järkytys sillä tuli aamullakin syliin.

Me menemme kuitenkin lääkärille sillä kynsiä tämä ei anna leikata. Samalla katsotaan, ettei jäänyt mitään pahempaa.

[Leena]

Emmin kovasti saisiko tuosta tuplakaapista kahden siilin kodin minun tekee mieli toista. Tyttöä. Syy taitaa olla sama kuin sisarella nuorena, kun hän alkoi pelätä edellisen eläimen menehtymistä, oli jo jokin jonka turkkiin itkeä se menetys.

mutta myös saada pikkusiilukoita olisi suuriarvoista.

[Leena]

Vain niiden ruoan tuotanto ei sovellu. Minä en pystyisi järjestämään tänne torakka-akvaariosta, minulla on siinä rajoite. Ja koska torakka vielä halkaistuja ja pakastettunakin lähtee liikkeelle täyttämään maata Kugeliini ei nauti torakkaa.

Äsken putosi vielä raskaammalla hyllyltä nasta mutta kiinnitin varanastalla ja ainakin Hugelo kykenee esittämään mielipiteen, kun se joutuu heräämään kesken unimisensa. Pakko oli pakko, sillä se hylly jolla kookas siili oleskelee, juoksee painavahkossa pyörässä ja noin, täytyy kiinnittää lujasti.

Kyllä siili on ihmisen eläin. Kun se ihan puhuukin.

[Riitta-mummi]

Meidän Themis, lintukoira, on n. 13-vuotias vanha rouva. Vanhuuden oireita on jo sekin, ettei se enää pääse yläkertaan itse. Matti kantaa sen sylissään vaikka painoa on yli 25 kg.

Se on pelottavaa. Yksi horjahdus ja jommallekummalle käy huonosti. On eri juttu kantaa saman painoista Marttaa ' reppuselässä' huvikseen. Silloin saa ottaa toisella kädellä tukea kaiteesta, tarvittaessa.

Siis, eläimellistä menoa meillä. Nimittelemme vaaria koiranpennuksi, niin halukas hän on kujeiluun. On ollut aina.
Onneksi jää Kilpiäistenlahdella on jo paksu, ja onneksi Themis ei halua jäälle mennä kun jalat liukuvat. Se pelkää, Matti ei.

[Leena]

Voi sentään. Rupesin heti suunnittelemaan koirankantoreppua. Hyvä ystäväni siilipuireistä  kutoi hienot sukat toiselle koiralleen kun se palelee, ja se käyttää niitä, olin ihan varma että ei tul mittä siit assiast.  Ompelemani makuupussi miellytti pienmäyräkoiraa, tuplakerros fleeceä ja nepparit, mutta Wilma paleleekin aina.

Hugelokugelo on ainakin testannut uutta majaa tai sitten se oli tiellä, olin satavarma, ettei se halua toiseen kaappiin eikä se mahtunut kuin sinne mentävän aukon eyeen. Poikkesin kysymässä missä Hugo unoi ja Tuhhh kuului pyöränn takaa kuten aina
,

[Riitta-mummi]

Minä suunnittelen portaiden päälystämistä kokolttiamaton palasilla. Toteutan sen kunhan saan ' Matti- koiranpennulta' suostumuksen.
Nyt portaiden reunoilla on jo vuosia olleet sellaiset valmiit tarranauhat, mutta niistä ei ole enää apua.
Portaat ovat ns. avoportaat ja jalat lipsuvat, ainakin koiralla, sinne taakse ja jalka voi vääntyä.

Älyttömän kalliita ovat valmiit, kantatut porrasmatot. Se olisi satojen eurojen satsaus viiteentoista portaaseen.
Ostan muutaman metrin mattoa ja leikkaan lähes koko portaan peittävän kaistan ja kiinnitän ne sinitarralla. Se kyllä pitää. Tasanteen matonkin on pitänyt paikoillaan jo kolme vuotta.