Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Riitta-mummi - 07.11.14 - klo:08:29
-
E-E S:n aamun lehdessä oli hieno juttu. Voisin kuvitella itseni tällaiseksi kirjailijaksi. Aine voisi olla esim.
Ajatuksia kaivon tyhjentämisestä.
http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/2014/11/06/kokemuskirjastossa-ei-maistu-kuiva-paperi-vaan-eletty-elama?ref=paijat_hame-section-teaser-latestCurrent-teaserCategoryMain
-
Anni Kytömäki: Kultarinta
Anni Kytömäki (körtillinen sukunimi) (s.1980) on koulutukseltaan luontokartoittaja. Hän on työskennellyt kansalaisjärjestöissä ja muusikkona. Kotiseudullaan vanhassa Hämeessä (Wanhassa Hämmeessä!) hän kulkee harjuilla, soilla ja sammalmetsissä, kuuntelee tuulta ja etsii polkuja tarinoihin, jotka saattoivat olla totta. (etulieve)
-
Viime aikoina olen lukenut muutamaa tekstiä yhä uudestaan oppiakseni ne ulkoa. Ensi-ilta meni jokseenkin hyvin, vaikka yksi virke pääsikin unohtumaan.
http://www.kaakko135.fi/tapahtumat/elama-yhta-sirkusta-runokuvaelma-ensi-ilta-7112014
-
Hyvä Pena ! :eusa_clap:
-
Martti Luther isänä ja puolisona ;
http://www.esse.fi/1536-rakkaus-pelasti-lutherin
-
Runokirjojen ohella on kirjastosta lainalla Markku Ojasen Hyvinvoinnin käsikirja.
Markku Ojanen on psykologian emeritusprofessori, joka tunnetaan myös onnellisuusprofessorina. Hän on julkaissut useita teoksia psykologiasta, uskosta ja yhteiskunnasta.
Ja Askel-lehtikin lainassa.
Joskus lainaan lehtiä, selailen niitä vaikken kaikkea luekaan.
Samoin cd:tä lainailen toisinaan.
Lehtien lukusali on hyvä kyllä kirjastossa mutta nykyään useimmiten tuon lehdetkin kotiin luettaviksi jos löydän kiinnostavia.
-
Sattuipa kummallisesti. Leena käytti jossakin kirjoituksessaan muutaman säkeen Viisauden kirjasta ( Viis... )
Olin muutamaa päivää aiemmin lainannut Vanhan Testamentin Apogryyfikirjat, joita en ollut
koskaan tutkinut, sillä hengellinen lukemisto on minulle ikääni nähden melko uutta, Raamattua ja viidesläisyyden ja vapaiden suuntien kustanteita lukuunottamatta.
Nyt olen selaillut sitä jonkin verran ja kiinnostukseni Viisauden kirjaan heräsi. Siinä on minusta aivan oikeita näkemyksiä. Miksi sitä ei ole otettu nyky-Raamattuun, on kai se ettei kirjoittaja nimestään huolimatta ole kuningas Salomo, vaan pidetään häntä kreikkalaisena, Platonilta oppinsa saaneena.
Toinen asia on se , että jos nähdään kirjoittajan tarkoittavan itseään, se on melko ylpeilevää puhetta. Kuitenkin, mitä tähän mennessä olen lukenut, kahdeksan lukua, se on viisautta vaikka toistaakin itseään. Kuten Sananlaskutkin tekevät.
Sirakin kirjaa olen joslkus nähnyt siteerattavan. Sen saatan myös lukea.
-
Viidestä varaamastani kirjasta kolme on tänään lainattavissani: C Jung, T Mannermaa ja Ignatius Loyola.
Kirja Franciscuksesta ja Petri Merenlahden Ihmisen näköinen jumala ovat vielä lainassa. Olen 1. jonossa.
-
Olen päässyt kiinni Anni Kytömäen Kultarintaan.
Kuusisataaneljäkymmentäneljä-sivuinen teos "... maalaa pienillä, tarkoilla siveltimenvedoilla eeppisen tarinan 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä. Kultarinta hehkuu sammalten tuhansia värejä, vaeltaa korpien uumeniin ja kipuaa karhunkallopetäjään. Levollinen ja inhimillisyydessään ajaton esikoisromaani rakentuu taiten viritetyistä kohtauksista ja käänteistä, joita synnyttää arvaamaton ja oikullinen elämä itse." (takakansi)
-
Olen edennyt neljäkymmentä sivua Tuomo Mannermaan kirjassa Pieni kirja Jumalasta. Hän kirjoittaa kaunista kieltä
jota minun oli aluksi hieman vaikea sisäistää. Nyt olen !V luvussa Lahja. Nyt löytyi jotakin uutta ja suurta:
Kristuksessa on ilmennut Jumalan ystävällisyys ja ihmisrakkaus, filantropia.
Luther tähdentää, ettei koko Raamatussa ole suloisempia sanoja Jumalan
armosta kuin nämä kaksi: ystävällisyys ja ihmisrakkaus.
Koira, hevonen ja delfiini ovat ihmisrakkaita, jatkaa Luther. Niillä on luonnostaan
halu ja rakkaus ihmiseen. Samanlainen halu ja rakkaus ihmisiin on Jumalalla.
Hän ei ole osoittanut vain suopeaa mielialaa heitä kohtaan. Jumala ei vain ota
ihmisiä vastaan ja siedä heitä ympärillään. Hän etsiytyy heidän luokseen ja
pitäytyy heihin ollakseen heidän kanssaan.
-
Ignatius Loyolan Pyhiinvaeltajan kertomus on edennyt kohtaan jossa Pyhiinvaeltaja joutuu neljän kirkonmiehen kuulusteluun puhumisistaan Salamancassa.
Tekstissä tulee eteen mm. kuolemansynnit ja lievät synnin . Niitä googlaillessani löysin tämän tekstin Paavalin seurakunnan sivuilta. Aiheesta on myös Jaakko Heinimäki kirjoittanut kirjan, josta lähdetieto tekstin alla.
Erityisesti kirjoittajan esiin ottama ylpeyden synti on minulle tuttu.
https://www.helsinginseurakunnat.fi/seurakunnat/paavali/hengellinenelama_0/kuolemansynnit-mitaneoikeinovat.html
-
Mulla on kirjastosta nyt runokirjojen ja askartelu- ja käsityölehtien lisäksi fil. maist. Kai Vakkurin kirja jota olen eilenkin lueskellut.
Kirjan nimi Leikki ja luovuus.
Ihan hauskaa luettavaa esimerkkeineen päivineen.
Alkaa leikin olemuksesta ja käsittelee paljon asiaa eri puolilta.
Sanoisinko että hauskaa luettavaa.
-
Haapajärven juhlilla yksi Kytömäki niminen nainen oli pöntössä, oli vanhaa körttisukua. Kuka tietää näistä kahdesta Kytömäestä "yhteensä".
-
Haapajärven juhlilla yksi Kytömäki niminen nainen oli pöntössä, oli vanhaa körttisukua. Kuka tietää näistä kahdesta Kytömäestä "yhteensä".
En tiedä kuin vähäsen Annista ja Timosta. Anni on kirjailija Hämeestä ja siis Kultarinnan kirjoittaja ja Timo on aktiivinen lintuharrastaja Keski-Suomesta, Laukaasta. Heidän välisestä, mahdollisesta sukulaisuussuhteesta ei ole tietoa. Molemmat syvävihreitä, siis heitä, joita Juhani Huttunen taannoin Kotimaa24:ssa haukkui "ekofasisteiksi". Nämä "ekofasistit" ovat oikeasti surullisia ja murheellisia luonnon tuhoutumisesta verrattuna tavan vihreisiin. Syvä- tai ekovihreät ei ole poliittinen puolue.
Peukutus "ekofasisteille". :023:
-
Kreikkaa suurin annoksin. Minä oletin ilmoittaneeni että luin passiiviin asti, mutta minun oletettiin lukeneen imperfektikin niin että minulle tuli hirmuinen kiire >:(. Minua huvittaa nähdä mitä siutä tentistä tulee >:(
Mutta minä olen siis tehnyt suuryrityksen ja oppinut ainakin joitakin seikkoja. Nimittäin minä en osannut soveltaa mitään kinä lähinnä ihmettelin mitä ne kaikki sinnetänne ripotellut turhanpäiväiset pikku sanat siellä teki... Nyt ninä tiedän mutten vielä välttämättä muista.
-
Rikos ja rangaistus menossa.
Lukeminen sujunut turhan hitaasti verrattuna siihen, että tapahtumat ovat yllättävän intensiivisiä. Yleensä suhtaudun varoen ns klassikoihin mutta tämä on ollut todella positiivinen poikkeus. Alunperin innostuin kun eräs Venäjää ja venäläisiä paremmin tunteva ystävä suositteli, sanoi että jos haluat ymmärtää jotain kansasta ja sen mentaliteetista, niin lue Dostoa jne.
-
Voi, huomenna tai siis tänään saan ryhtyä oikeaan kirjaan! Ovat arkeologioita suorittaneet kaikista temppeleistä mitä oli. :icon_biggrin:
-
Frommin uskonto ja psykoanalyysi tuli paketissa. Katsonpa mitä se on syönyt. Arkeologioita voisin katsella ainakin kuvina. Saisinpa pääni pois pyörältä. Kamalaa astua tyhjään sillä tavalla.
-
Huomena ovat kaikki tilaamani haettavissa kirjastosta. Franciscus, Jung, Merenlahti, Nouwen ja Loyjola.
Olisinko viisaampi jos olisin osannut lukea nämä jo vuosia sitten. Nyt on palava kiinnostus tietää ja ottaa käyttöön. :017:
Omasta hyllystäni otin eilen ties monennettako kertaa lukuun Jaakko Haavion Ukko-Paavon eväät.
-
Mulla on nyt lukemisissa menossa Eläinrunojen kirja - toimittanut Satu Koskimies
Ja Kirsi Kunnaksen - Valoa kaikki kätketty.
-
Kirjastoon en oikein ehdi, kun on maalla polttopuusavotta ja täällä kaupungissa kaikenlaiset lastenkuljetusjutut ja taloyhtiö on vaatinut myös paljon. Oman ajan yritän ottaa iisisti. Eihän tässä hätää ole, elämisen laatu on hyvä.
-
Tänään olen hiukan lukenut Anna-Mari Kaskisen runoja.
Niin ihania kuvatkin aina toisella sivulla ja hänellä on mielestäni tosi hyviä oivalluksia, sanoja osuvia ja kuvaavia runoissaan ja mietteissään.
-
Kiinnostavia apokryfisia tarinoita paitsi että nukuttaa. :015:
-
Kiinnostavia apokryfisia tarinoita paitsi että nukuttaa. :015:
Tobitin (Tobian) kirja on erikoinen tarina. Mikä on koiran merkitys?
-
Olen päässyt jo yli puolivälin Heikki Räisäsen Taistelua ja tulkintaa-kirjassa.
Tästä sainkin idean, että Vantaan juhlilla, joiden tunnus ei ole "Kotona maailmankaikkeudessa", raamattutunnin voisi pitää Heikki Räisänen. Mehän olemme jo tottuneet tämän ajan Raamatun tulkintaan mm. Jaakko Heinimäen raamattutunnilla.
Kirjassa oli koskettava kohta jossa kerrottiin eräästä siunaustilaisuudesta, missä vakiintuneen kaavan sijaan käytettiin muotoa:
Maasta olet sinä tullut;
Maaksi sinä olet jälleen tuleva;
Ihmisen elinpäivät ovat kuin ruoho. Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole.
Tämä sopisi varmaan monen nykyihmisen vakaumukseen?
-
Tobitin (Tobian) kirja on erikoinen tarina. Mikä on koiran merkitys?
Koiruuden otto matkalle viitannee persialaiseen vaikutukseen, he kirjoittivat tarinoita joissa otettiin koira matkatoveriksi. Matkatarinat olivat heillä suosittuja ylisummaan. Ehyen juutalainen ei se siis ole, joskin paljon juutalaista on, kuten että otetaan vaimo omasta kansasta ja ollaan varsin kuuliaisia vanhemmille jotka saavat arvokkaat hautajaisetkin. Kreikkalaisuutta vaikutusta on vähän. Tobit on isä ja Tobia hänen poikansa. Tarina on kirjoitettu nautittavaksi, on romaani.
-
Koiruuden otto matkalle viitannee persialaiseen vaikutukseen, he kirjoittivat tarinoita joissa otettiin koira matkatoveriksi. Matkatarinat olivat heillä suosittuja ylisummaan. Ehyen juutalainen ei se siis ole, joskin paljon juutalaista on, kuten että otetaan vaimo omasta kansasta ja ollaan varsin kuuliaisia vanhemmille jotka saavat arvokkaat hautajaisetkin. Kreikkalaisuutta vaikutusta on vähän. Tobit on isä ja Tobia hänen poikansa. Tarina on kirjoitettu nautittavaksi, on romaani.
Kuvataiteilijoita se on kiinnostanut kovasti.
http://catholiclane.com/the-gospel-according-to-tobit/tobit/
http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Rembrandt_-_Tobit_Accusing_Anna_of_Stealing_the_Kid_-_WGA19108.jpg
http://www.cgfaonlineartmuseum.com/f/p-feti1.htm
-
Ovathan monet hienot taiteilijat ymmärtäneet eläimet Jumalan luotuina ihmisen rinnalle. Kiitos kuvista, kuvittaja-Pena !
Minua viehättävät juuri kertomus-muotoiset Raamatun kirjat, kuten Apostolien teot, Joona ja Job.
Joonasta kirjoittaa Petri Merenlahti kirjassaan Ihmisen näköinen Jumala:
"Joonan kirja on ilkikurinen parodia profeetan kärsimyksistä
ja ylemmyydentuntoisesta marttyyri-ideologiasta. Se kyseen-
alaistaa ajatuksen Jumalasta valittujen erinomaisuutta
pönkittävänä majesteettina, joka kohtelee ihmisiä säälimättömästi
massana. Tarinan edetessä pakanat osottautuvat profeettaa
jumalaapelkäävämmiksi, eikä Herra suostu kurittamaan heitä
pelkästään siksi, että Joona voisi kehua olleensa oikeassa.
Kirjan loppusanat kääntävät vanhatestamentillisen pyhän
sodan idean päälaelleen. Kun pyhässä sodassa vihollisten
kotieläimetkin oli surmattava, Joonan kirjan Jumalan käy erikseen
sääliksi viattomia l u o n t o k a p p a l e i t a, jotka Niniven
hävitys tuhoaisi."
sivulla 29
-
Petri Merenlahti, Kirkko ja kaupunki-lehdessä 2011.
http://www.kirkkojakaupunki.fi/hartaus/parantavaa-lukemista
-
Olen lukenut kirjamessuilta ostettuja suht. uusia kirjoja:
Tommi Kinnunen, Neljäntienristeys (sittemmin Finlandia-ehdokkaaksi seuloutunut, kypsää tekstiä, vaikeat ihmissuhteet)
Pajtim Statovci, Kissani Jugoslavia (säkenöivä teos)
Minna Lindgren, Ehtoolehdon pakolaiset (naurattaa, mutta myös tuo näkösälle erilaiset vaihtoehdot vanhuuden vietolle)
Nyt juuri aloitettu: Chimamanda Ngozi Adichie, Kotiinpalaajat (terävää rotukirjallisuutta)
Näitä ennen uppouduin Knausgårdin ja Donna Tarttin järkäleisiin.
-
^ Minna Lindgren kertoi kirjastossa työstää kirjaansa esitellessään, että vanhusten palvelutaloissa housujen laskeminen maksaa 10,-, nostaminen 15,-.
(Helpompi purkaa kuin rakentaa.)
-
Tuo mitä PekkaV kirjoittaa, todentui myös minulle kun kävin 101-vuotiasta ystävää tapaamassa. Kaikki käynnit huoneessa hoitohenkilökunnalta laskutetaan.
-
Lisää kreikkaa. :kahvi:
-
Iiro Viinanen: Vaaran vuodet 1991-1995. Entisen valtiovarainministerin päiväkirjaa tiukoilta 90-luvun alkuvuosilta. Yöunet näkyy joskus aina menneen talouden murheiden takia. Viinasen subjektiivisra, mutta monin osin siitä huolimatta uskottavaa kerrontaa. Muutamaa vielä tänäänkin politiikassa mukana olevaa vaikuttajaa on luonnehdittu.
-
Kreikkaa.
On niin symppis opettaja siellä etäällä että täytyy sille osata.
Muutenkin etävirtuaali on varsin jännittävää. :icon_biggrin:
Tänään täytyy päästä ulos ja nukkua ilmeisesti otti lujemmille kuin oli määrä se kun tuli syöksylasku siihen kieleen kaikkiin painoihin passiiveihin imperfekteihin. Sisar soitti ja hänelläkin on kokemus jonka sanoi kun vasta ajattelin että kuumenee aivonsa. Kirjaimellisesti.
Hän on kaksossielu, erittäin erityistä :icon_eek:
Kyl varmaan tänään lepuutan päätä jäähdytellen vielä katselen miten on apokryfiset uineet kulttuuriin.
-
Lukevainen kansa! Kuka muistaa Torsti Lehtisen Kierkegaard-kirjasta kustantajan ja painovuoden, minä luin sen ja vein takaisin ja nyt olen viitannut siihen ja tarvittisin viitteen kirjallisuusluetteloon? Se oli semmoinen, mikä hän oli, ei kovin paksu. Kertoi muistettavasti Kierkegaardin kuolemasta, sen muistan aina. Siinä sanottiin juuri että jos luotu irrotetaan Luojastaan luotu joutuu sille luonnottomasn tilaan eikä voi välttyä tulemasta melankoliseksi.
-
Saanetko vastausta, kirjallisuusluettelo on aika tärkeä - olla oikein :eusa_angel:
-
Lukevainen kansa! Kuka muistaa Torsti Lehtisen Kierkegaard-kirjasta kustantajan ja painovuoden, minä luin sen ja vein takaisin ja nyt olen viitannut siihen ja tarvittisin viitteen kirjallisuusluetteloon? Se oli semmoinen, mikä hän oli, ei kovin paksu. Kertoi muistettavasti Kierkegaardin kuolemasta, sen muistan aina. Siinä sanottiin juuri että jos luotu irrotetaan Luojastaan luotu joutuu sille luonnottomasn tilaan eikä voi välttyä tulemasta melankoliseksi.
En oo ikinä tuommmoista nähnytkään, mutta Antikvaarissa näyttää olevan mm tällainen
http://www.antikvaari.fi/haku.asp?CurrentPage=3&Submit=Seuraava%20sivu&nimi=&aika=0&tekija=Lehtinen%20Torsti&myyja=0&tryhma=0&kieli=kaikki&stype=full&haku=#HT
-
Jos Paavo Ruotsalaista on pistetty eri kansien väliin... so. mitä PR tarkoitti? Se ei ole mitenkään paha mainitakseen Sörenin ja eksistentialismin. Ei huono.
-
Olen ajatellut, että jos Paavo olisi aikalaisemme, vaikka ilman koulutustakin, hän olisi osannut neuvoa alatien, so. Ilman töitä, armosta ja rakkaudesta. Mutta ei mitään höttöä !
Voisi kuulua käsky: Akanperkeleet hiljaa ! :003:
Samaa piikikkyyttä kuin Lutterissa löytyy niissä jotka muuttavat maailmaa.Samaa yksilöllisyyden teemaa kuin Kierkegard korostaa on ollut Pietarilla, Lutterilla ja Paavolla. My collection !
-
En oo ikinä tuommmoista nähnytkään, mutta Antikvaarissa näyttää olevan mm tällainen
http://www.antikvaari.fi/haku.asp?CurrentPage=3&Submit=Seuraava%20sivu&nimi=&aika=0&tekija=Lehtinen%20Torsti&myyja=0&tryhma=0&kieli=kaikki&stype=full&haku=#HT
Useita kustantajia ja painoksia, ks. Fennica-tietokanta:
http://bit.ly/1v72Nb5
Mt
-
Kreikkaa. Aoristivartalot kehissä. :icon_eek:
-
Sinulle joka luet tätä kirjaa
Lähes kaksituhatta vuotta sitten syntyi kaukaisessa maassa lapsi, joka sai nimekseen Jeesus. Hän kasvoi ja varttui sinun laillasi. Hänestä tuli mies, joka uhrasi elämänsä kaikkien meidän hyväksemme.
Siten hän osoitti, että Jumala rakastaa meitä ja tahtoo myös meidän rakastavan toisiamme.
Ihmisten pahuuden tähden Jeesus ristiinnaulittiin. Hän kuoli, mutta Jumala herätti hänet ja otti hänet luokseen taivaaseensa. Jeesus pelasti meidät synnin vallasta. Hän, Jumalan Poika, on Vapahtajamme, ja hän on lupauksensa mukaan luonamme joka päivä.
Raamattu kertoo meille Jeesuksesta ja hänen opetuksistaan. Siinä kuvaillaan myös sen kansan vaiheita, jonka Jumala oli valinnut Jeesusta ensinnä vastaan ottamaan. Samoista asioista kerrotaan tässäkin kirjassa. Sen tarkoituksena on ennen kaikkea opastaa sinua Jeesuksen luo. Hän tahtoo olla sinunkin parhain ystäväsi. Seuraa hänen opetuksiaan.
Lue Raamattua.
Lapsuuden ikainen koulun uskontokirja.
Martti Simojoki - Jaakko Haavio - Vilho Myrsky - Oma uskontokirjani
Julkaisija WSOY
-----
Tälläisen helmen, aarteen metsästin kirpparilta ihan uutena vaikka kouluhallitus on hyväksynyt tämän oppikirjaksi 26. päivänä maaliskuuta 1953
Ihmeelliset ovat Jumalan tiet ja johdatukset.
Kiitollisin mielin.
------
Valtava on tuo teksti lukijalle jo heti kirjan ensilehdillä.
-
Myös ilahdutti kirjastolöytöni tältä päivältä, Jaakko Löytty - Toivoa toisillemme jaamme.
-Kauniit kuvat ja puhuttelevat tekstit.
-
Lapsuuden ikainen koulun uskontokirja.
Martti Simojoki - Jaakko Haavio - Vilho Myrsky - Oma uskontokirjani
Julkaisija WSOY
-----
------
Valtava on tuo teksti lukijalle jo heti kirjan ensilehdillä.
Minullakin on tallessa tuo Oma uskontokirjani kansakouluajoilta 60-luvun puolivälistä :023:
-
:023: :eusa_angel: :039:
-
Riemulla Timo Veijolan kirjaa Teksti tieto ja usko sekä ihmisenä Jumalan maailmassa, vaikka en tykkääkään keerygmoista. >:( Niissä on se vaara että side historiaan katkeaa oikeasti toisin kuin jos kun todetaan että tällä hetkellä näyttää siltä ja tältä. Tutkijoilta unohtuu usein tuo nöyrä "tällä hetkellä" . Jos deuterojesajan suuhun pannaan kaikki niin entäs jos tosiaan oli tritojesaja jonka aikaan jo varrottiin Messiasta?
Kai eksegeetit pakosta tarvitsi keerygman apuvälineeksi. Barth pärjäsi ihan hyvin ilmankin. Docens ei piittaa kummastakaan vaan sanoo että Jumala näyttää meille kuvia opettaessaan meitä. No kai, kun kristityistä halki aikojen 90 prosenttia on ollut lukutaidottomia,
pitäkööt sitten keerygmansa. Se on käsittääkseni jokin privaatti ilmoitustodellisuus, joka viis veisaa historiasta.
Ja hirveätä millainen määrä arvauksia siinä on! Minä luulin jo vaikka mitä kun kuuntelin Räisästä.
-
Taas kerran Asterix Opeliksin orjalaeva eli Asterixia savoksi. Hauskaa luettavaa.
-
Taas kerran Asterix Opeliksin orjalaeva eli Asterixia savoksi. Hauskaa luettavaa.
Minä olen huomannut, että muiden kuin oman murteen lukeminen on helpompaa, jos lukee ääneen. Ehkä siksi, jos on ollut murteen kanssa tekemisissä pääasiassa vain kuulon varassa.
Opeliksin orjalaeva ja myös Isoon Talon Ankka ovat hauskoja :icon_biggrin:
-
Helsingin kirjamessut 2014: Jaksot (58) http://areena.yle.fi/tv/2439888
-
Anni Kytömäki: Kultarinta
Anni Kytömäki (körtillinen sukunimi) (s.1980) on koulutukseltaan luontokartoittaja. Hän on työskennellyt kansalaisjärjestöissä ja muusikkona. Kotiseudullaan vanhassa Hämeessä (Wanhassa Hämmeessä!) hän kulkee harjuilla, soilla ja sammalmetsissä, kuuntelee tuulta ja etsii polkuja tarinoihin, jotka saattoivat olla totta. (etulieve)
Esikoiskirjailija 2014 Anni Kytömäki: Kultarinta. Anni Kytömäen Kultarinta on rakkausromaani ja historiallinen romaani, mutta erityisesti se ylistää metsää. Teos alkaa vuodesta 1903 ja päättyy vuoteen 1937. Kytömäki halusi kirjoittaa Suomen kuohuvista vuosista. Esikoiskirjailija rakastaa luontoa ja suorastaan elää metsässä. Toimittajana Nadja Nowk.
http://areena.yle.fi/tv/2439803
-
Esikoiskirjailija 2014 Anni Kytömäki: Kultarinta. Anni Kytömäen Kultarinta on rakkausromaani ja historiallinen romaani, mutta erityisesti se ylistää metsää. Teos alkaa vuodesta 1903 ja päättyy vuoteen 1937. Kytömäki halusi kirjoittaa Suomen kuohuvista vuosista. Esikoiskirjailija rakastaa luontoa ja suorastaan elää metsässä. Toimittajana Nadja Nowk.
http://areena.yle.fi/tv/2439803
:eusa_clap:
-
Luen nyt Kylli Kosken elämänfilosofia kirjaa...pikkuinen kirja..."Sanat kuin elämänilo"
Ja Anni Korpela ja Eija Rytkönen - Lähellä alkua.
Kesken myös on Aku Ankka.
-
Kristinuskon ja juutalaisuuden juuret arkeologian näkökulmasta. Hyvin kunnianhimoinen yritys, eikä näytä toimivan. Alueesta joka on moneen kertaan miehitetty ja pienin ajoin yhden kansan hallinnassa yritetään rakentaa kertomusta jonkin pienen kansan uskonnosta kun ensin on todettu ettei sitä oikeasti ollut.
Huomaan miksi nukahdan tähän. Liian paljon sanoja arvattavasti, oletettavasti luultavasti voidaan todeta ei voida todeta varmuudella epäilyttää saavutetaan varmuus epävarmuustekijöistä joka tapauksessa aivan päinvastoin kuin Vanha Testamentti syyttää monijumaluudesta alueella palveltiin monia jumalia joista epäillään palvellun Baal ja Astatre nimisiä jumalia.
Erityisen mieltäkiinnittävää, opettavaa ja antoisaa. >:(
-
Sainpa " märehdittyä " tuon Petri Merenlahden kirjan lopulta, koko satsin. Toivon että se nyt sulaa ja vaikuttaa " tuotantooni ".
Olin aloittanut rinnalla Franciscus Assisilainen, Kutsu köyhyyteen lukemisen. Nyt paneudun sitten siihen. Iloiseksi teki pyhimyksen ajatus;" Veljien on näytettävä, että he iloitsevat Herrassa, ja ovat hilpeitä ja rakastettavia ".
Amen. :eusa_clap:
-
Olen lukenut eilen ja tänään surullista Maijan tarinaa - Toimittanut Johanna Hurtig ja Mari Leppänen
Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö yksilön ja yhteisön traumana.
Kova vaikenemisen muuri, lasta ei kuunneltu, ei välitetty.
VL;n piirissä tapahtunut.
Tosi kauheita joutunut kokemaan tämä "Maija" - nimi muutettu kirjassa.
-
Olen käynyt kirjastossa saadakseni po kirjan, mutta vielä pitää odottaa.
-
Pidän Kari Kuulan kirjoituksista. Niitä löytyy netistä runsaasti. Tämä Usko voi ahdistaa on hyvä.
http://www.karikuula.com/56
-
Matti haki kirjastosta tilaamiamme kirjoja. Minulle tuli Jonas Lagus, Evankeliumin ääni. Kirja on painettu vuonna 1938, WSOY.n 10markan sarjaa. Huonokuntoinen, ruskistunut ja pienipränttinen luettavakseni.
Olavi Kareksen esipuhe oli historiaa joka tuli taas kerrattua.
Kun kävin ensimmäisen kirjeen kimppuun, kaipasin tietoa kenelle se oli. Paavo ruotsalaiselle ja N G Malmbergille useimmat varmaan, mutta...
Vähättelemättä piiruakaan Jonas Laguksen merkityksestä körttiläisyydelle, totesin että teksti on aikansa elänyttä, kaanaankieltä, johon olen työlästynyt pahan kerran.
Paavon kirjeet luettuani ei tullut samaa tuntua, hempeämielistä ja hurskastelevaa.
Oli tietenkin aikansa lapsi. Turun romantiikan ilmapiirissä oppinsa saanut, kuten Kares heti mainitsi.
Tässä taas nähdään kuinka tärkeää on sanoman, etenkin Sanan, painaminen ajanmukaisestii. Uudempia laitoksia voisi katsella. Tämä oli kirjaston ainoa.
Kristus oli radikaali juutalaisuudessa. Hänet tapettiin sen vuoksi.
-
Varsinainen lukemiseni on kuitenkin tuo fransiskaanien vähimpien veljien sääntökunnan perustajan Franciscuksen,
elämään ja toimintaan liittyvä Kutsu köyhyyteen.
Laguksen evankeliumiin verrattuna se on paljon mielenkiintoisempi ja hengellisesti puhuttelevampi.
Toki enemmän silmäiltyäni Lagusta, havaitsin opin olevan armollinen.
S Teinonen ja P Annala ovat saaneet Assisin pienen suurmiehen elämän tänäkin päivänä laulamaan Luojan ylistystä.
Liki tuhat vuotta sitten eläneen assisilaisen opetukset, jopa sääntökunnan säännöt, ovat koeteltua ja hyväksi havaittua tienviittoja. Tietenkin on otettava huomioon tekojen tien ja katolisuuden, sekä veljien yhteiselämän vaatimukset. Mutta pohja on luja. Huomaan körttiläisyyden noudattavan monia kehoituksia.
-
Sainpa " märehdittyä " tuon Petri Merenlahden kirjan lopulta, koko satsin. Toivon että se nyt sulaa ja vaikuttaa " tuotantooni ".
Olin aloittanut rinnalla Franciscus Assisilainen, Kutsu köyhyyteen lukemisen. Nyt paneudun sitten siihen. Iloiseksi teki pyhimyksen ajatus;" Veljien on näytettävä, että he iloitsevat Herrassa, ja ovat hilpeitä ja rakastettavia ".
Amen. :eusa_clap:
Hei minkä Merenlahden? Minulla on yksi, ihmisen näköinen Jumala. Yritän toista kierrosta mutta ensimmäinen kerta kun luin se muistutti vähän liikaa sen ruottalaisen huippukirjailijan kuka hän on tekemää " Om Gud" joka sitte käännettiin nimel " Jumalasta". Se ilmestyi vähän liian pahasti edellä herättääkseen epäluuloja kun sisälsi tasan samoja sanontoja. Vaikka sattuuhan sitä. Toivoiisin että Merenlahti olisi merkinnyt lähteet, kun niitä on kuin väitöskirjatyössä. Jo niin suurin määrin että ihmettelen miten ne mahtuvat suppeahkoon tekstiin ellei joka riville tule puoltatoista.
Ne varmaan jätettiin siksi merkittemättäkin :003:
-
Pidän Kari Kuulan kirjoituksista. Niitä löytyy netistä runsaasti. Tämä Usko voi ahdistaa on hyvä.
http://www.karikuula.com/56
Pidän Kuulasta kovasti, ja nyt käsitin mitä se tarkoitti, antaa sydämensä Jumalalle! Minun ongelmani oli etten käsittänyt mitä sillä tarkoitettiinkaan. :repee: Mutta tässä on eräs niistä tämän ajan ajatuksista, tietysti nyt aivan oikeassa kohdassa, mistä olen yhä epävarmempi.
Luulen että täällä on siitä keskusteltu joskus ja vaikka taisin olla hyvin erimielinen Pirskan kanssa niin täyä puolta nyt kyllä kaipaan, nimittäin tuo itsetutkimisen reputtaminen ja hylkääminen ylisummaan on mielestäni sittenkin pahasta. Tämä on käsitykseni nyt ja tällä hetkellä, ja saattaa muuttua.
Siitä en ole kuullut kuin yhden saarnan ja sepä oli Herättäjän kirkkopyhässä jolloin tuo liikaa khii-äännettä viljelevä pappi piti seuroissa vastasaarnan eli oli meno kuin Histan häissä.
Kun ajattelen näin: jos rohkeaa katsoa itseään peiliin eikä näe kuin kelvottomuutta niin ensimmäisenä tulee uskaltaa esittää tämäkin kysymys, onko peili mahdollisesti pilalla.
Usein nimittäin heillä jotka syyttävät herkästi itseään, on vika peilissä. Ehkä juuri vaikea uskonyhteisö toimii sellaisena. Se kannattaa vaihtaa. Ja voi kysyä että jos olenkin masentunut. Silloin näkee aina itsensä vain huonona. Asioitten torjuminen jättää mielenpohjalle liian usein epäilyksen siitä että kyl minussa sittenkin on pahasti säröjä.
Docens lähettää terveisiä että tulee joskus nähdä niinkin että elämän pirstaleisuus ei ole aina paha tapaus, jokin pirstale saattaa heijastaa jotakin Jumalasta ja siihen on tyytyminen.
-
Docens lähettää terveisiä että tulee joskus nähdä niinkin että elämän pirstaleisuus ei ole aina paha tapaus, jokin pirstale saattaa heijastaa jotakin Jumalasta ja siihen on tyytyminen.
Viisas Docens.
L. Cohen riimittelee näin: "There is a crack, a crack in everything, that´s how the light gets in."
-
Kari Kuula:
http://www.karikuula.com/53
-
Kun ajattelen näin: jos rohkeaa katsoa itseään peiliin eikä näe kuin kelvottomuutta niin ensimmäisenä tulee uskaltaa esittää tämäkin kysymys, onko peili mahdollisesti pilalla.
Tuosta tuli ääriesimerkkinä mieleen anorektikko, joka näkee peilistä ylipainoisen rumiluksen, vaikka muut näkevät hänessä nälkiintyvän ihmisparan.
Olen ajatellut Jeesuksen 'niinkuin te mittaatte, teille mitataan' -ajatuksen liittyvän tähän itsensä kelvottomaksi tuntemiseen. Onko muita ihmisiä arvostelevan taustalla lapsena ja nuorena itse saatu kritiikki ja siitä kehkeytynyt huono käsitys itsestä. Muita mittaava näyttää tahtomattaankin asettuvan itsekin saman tarkkailun alle. Lähimmäisen hyväksyminen ja kunnioittaminen heijastuu kai sitten myös itsensä arvostamisena. Voiko sitä oppia ja harjoitella?
-
Voi.
nimimerkillä Kokemusta on
-
Timo Veijolan kirjoja joussa hänen artikkeleitasn on. Jetzt lesen wie En tiedä minne Docens livisti, no luemme sitten Teksti tieto ja usko. Se on vasta hyvä.
-
Luin Tomtom-navigaattoria. Minulla on huomenna 91,4 km Kainuun opistolle Mieslahteen. Sama määrähän on ollut edellisilläkin kerroilla, mutta niin menottaa. Navigaattoria pitänee ensi talvena vain varata läppärissä. Espanjan matkalle emme voi lähtä, kun on meille tarvetta täällä kotona. Käydään jossain muualla sitten, kun päästään. Navigaattori on hyvä lukulaite.
-
Luin joululahjakirjani jo viime viikolla :003: Pukki vähän närkästyi. Kirja oli Robert Brantbergin "Nikke Pärmi - Musta nuoli". Olihan se kiinnostava.
Ostin konvehtirasian itselleni joululahjaksi, mutta en aukaise sitä ennen kuin aattona :eusa_angel:
-
Ville Kivimäki: Murtuneet mielet
... kartoittaa tässä teoksessa rintamamiesten psyykkisen kestämisen ja murtumisen syitä ja vaihtelua toisen maailmansodan eri vaiheissa... (takakansi)
Toisin kuin tietoisen valinnan tehneet rintamakarkurit, "sotaneurootikot" voitiin potentiaalisesti nähdä sodan uhreina, mutta tämä uhri oli vailla sankarillisia, sotivan yhteisön koheesiota vahvistavia merkityksiä. Kansallis-kristillisessä ideologiassa ja kokemusmaailmassa rintamasotilaat ja heidän uhrauksensa liitettiin historialliseen jatkumoon: esi-isiensä tavoin uusi sukupolvi suomalaismiehiä oli valmis antamaan kaikkensa isänmaan puolesta, ja tällä uhrilahjalla lunastettiin yhteinen tulevaisuus. Mieleltään järkkyneet sotilaat olivat tässä mielessä historiattomia; he olivat ikään kuin väkivaltaisia merkityskatkoksia kansakunnan eheässä, lineaarisessa historiassa. Ehkä tästä syystä toisen maailmansodan mieleltään järkkyneitä sotilaita on ollut vaikea sisällyttää kansalliseen historiankirjoitukseen aina näihin päiviin saakka. (s. 403)
-
Yksi joululahjakirjoistani on tämä:
http://www.hs.fi/kulttuuri/a1407298449740
Alun rankat kuvaukset hätkähdyttivät, mutta jatkoin urheasti ja alkoikin kiinnostaa.
Kirja on saanut HS:n kirjallisuuspalkinnon, 15 000 euroa, esikoiskirjailijoille.
-
Joululahjaksi saamani Fnlandia-voittaja saa nyt odottaa, kun kirjaston pikalainahyllystä löytyi lainaan Minna Lindgrenin Ehtoolehdon pakolaiset. :icon_lol:
-
Aloitin Annikki Mattilan teoksen Taivaan Isän puutarhuri, Elma Aaltonen 1913-1998. Kirja kertoo Suomen Lähetysseuran rakastetusta kirjailijasta, joka tunnetaan myös nimillä Mei Ngen ja EA-täti. Hän oli vanhempieni kurssitoveri lähetyskurssilla, mutta lähti Kiinaan heidän suunnatessa Lounais-Afrikkaan. Kiinan jälkeen Elma Aaltonen oli vuosikausia Taiwanilla. Minulla oli kunnia ja varsinkin ilo tehdä yhteistyötäkin hänen kanssaan. Tuloksena oli jatkokertomus lasten lähetyslehti Tottoon ja myöhemmin siitä julkaistu lastenkirja Veli-Villen kolme maailmaa.
http://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=909136
-
Muistaakseni olemme joitakin vuosia sitten jutelleet täällä Penan ja Leenan kanssa lähetyspappi Väinö Kanteleesta ja tyttäristään, joista toinen asui naapurissamme 1950-luvun alkupuolella.
Sunnuntain messun aloitusvirren oli suomentanut Väinö Kantele. Virsi 32 Me lapset pienet riennämme.
V.K : http://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4in%C3%B6_Kantele
Olivatko samoilla lähetysmailla Elma Aaltosen kanssa ?
-
Ennen kuin Mao 1951 karkotti lähetyssaarnaajat Kiinasta sekä Elma Aaltonen että Väinö Kantele työskentelivät Luoteis-Hunanissa. En tähän hätään osaa sanoa, olivatko samassa kaupungissa. Taiwanille Väinö Kantele ei enää lähtenyt.
http://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4in%C3%B6_Kantele
-
Joululahjaksi saamani Fnlandia-voittaja saa nyt odottaa, kun kirjaston pikalainahyllystä löytyi lainaan Minna Lindgrenin Ehtoolehdon pakolaiset. :icon_lol:
Ollahan Minnan kaa luokkatovereita.
-
Huruki Murakami: Norwegian Wood. Keltainen kirjasto, 2012, suom. Aleksi Milonoff
Takalieve:
"Norwegian Wood on traagisen kaunis rakkaustarina 60-luvun lopun tokiolaisista opiskelijoista. Se on kulttikirjailija Haruki Murakamin kansainvälinen läpimurtoteos.
Aina kuullessaan lempikappaleensa Norwegian Woodin, Toru Watanabe muistaa ensirakkautensa Naokon, parhaan ystävänsä Kizukin tyttöystävän. Muistot vievät hänet opiskeluaikojen Tokioon, missä hän ajelehti ystävyyden, seksin, intohimon ja surun vietävänä.
Kahden vaativan naisen välillä kipuilevassa Torussa ruumiillistuvat nuoruuden..."
-
Sain loppuun Martti Huurteen kirjoittaman "9000 vuotta Suomen esihistoriaa". Moni asia "selvisi".
-
Sain loppuun Martti Huurteen kirjoittaman "9000 vuotta Suomen esihistoriaa". Moni asia "selvisi".
Kertoiko ettei kymenlaaksolaiset ole oikeita suomalaisia vaan Baltian pakolaisia? :icon_biggrin:
-
Tässä on nyt kolme.
Männistö, toim. Pahuuden ongelma.
Ojansuu, Lankeemus.
McGrath, Ateismin lyhyt historia
Onneksi hyllyssä on :026: Sanctorum Communio.
Jos sentään kirjoitetaan ekklesiologiasta, Docens?
-
>:(. Tai mitähän tulee telkkarista.
-
Voice of Finland meni jo, kohta 10-uutiset
-
Eipä tullutkaan 10-uutisia...vaan toiselta kanavalta Avec Tastula...Areenasta löytynee...
-
Leenan oppikirjoen asioista puhuttiin myös näissä kirjoissa:
Pajtim Statovci, Kissani Jugoslavia. Pahuuden jäljistä pienten ihmisten elämässä Kosovon albaaneilla
Grace McCeen, Ihana maa. Erilaisuuden sietämättömyydestä selviämisestä. Jehovantodistajien elämää.
Joel Haahtela.Kaikki mitä olen häneltä lukenut ! Salailun seuraukset, ateistisia ajatuksia.
Pidän em. kirjoja, sen lisäksi että tyyli miellyttää, paljon yhä edelleen ajatteluttavina. Silloin kirjailija on onnitunut kun esiin tuomansa asiat pyörivät usein lukijan mielessä.
-
Leenalle: kyllähän geenejä on meille tullut Baltiasta, Ruotsista ja idästä, näitä saamelaisia. 9000 vuotta on pitkä aikajana, joten milloin mitenkin. Kymenlaaksossa ja Karjalassa on iloisia ihmisiä. Jäin kirjan luettuani miettimään, että minkähän sortin geenit minussa on, länsi- vai itäsuomalaiset vai löytyykö ihan lappalaisiakin. Isäni oli Kuusamosta, jossa väestö on laventunut 14 perheestä Savon suunnalta tulleita ja kahdesta lappalaisperheestä ja äitini oli Lapuanjokivarresta Alahärmästä.
-
Leenalle: kyllähän geenejä on meille tullut Baltiasta, Ruotsista ja idästä, näitä saamelaisia. 9000 vuotta on pitkä aikajana, joten milloin mitenkin. Kymenlaaksossa ja Karjalassa on iloisia ihmisiä. Jäin kirjan luettuani miettimään, että minkähän sortin geenit minussa on, länsi- vai itäsuomalaiset vai löytyykö ihan lappalaisiakin. Isäni oli Kuusamosta, jossa väestö on laventunut 14 perheestä Savon suunnalta tulleita ja kahdesta lappalaisperheestä ja äitini oli Lapuanjokivarresta Alahärmästä.
Karjalass a on, kymenlaaksossa paremmin happamia jotka on hyvin vankkumattomasti sitä mieltä että kaikki mitä ei tehdä niinkuin meillä on aina tehty on pahantekoa.
Kotka on hilpeä poikkeus, satamakaupungissa on aina ollut hohtonsa ja seurakunta sekalaista. Väki on vaihtunut monipuolisen työllistymisen ansiosta. Muut tehtaat perivät väkensä talollisten nuoremmista pojista tai seudun pienviljelijöistä. Eikä niillä ollut satamaa eikä siten käypäläisiä joilta jäi kansainvälisiä perintötekijöitä ympäri maailmaa.
-
Tempaisin lisääkin kärsimyskirjallisuutta, mutta taidan sentään jatkaa Docensin ekklesiologilla. Siinä on seikkoja jotka hyödyttää poimia ja on niitä ihmisiä hyllyssä joita käsitellään Luther ja Duns Scotus jonka sain kirjamessuilta arpajaisvoittona. Ja muitakin.
Jotenkin kypsähdin kärsimykseen, mikähän mahtaisi olla syynä. :-\ . Välillä jotain virkistävää minulle.
-
Kyllä, välillä pitää tempaista ja virkistellä kunnolla. "Kertarysäys on parempi kuin ainainen narina"- opin mukaan. Kuulehan, olen vain vähän lukenut, sen verran että pääsin ulkotöistä teltanliepeen alle nukkumaan :003:, että nyt saisit selventää Docensia vähän kotoperäisesti, onko Docens elävä vai sellainen Fantom.
-
Leenan kypsyminen tenttikirjoihinsa on minullekin tuttu tunne vaikka en olekaan oikea opiskelija. Kun luin kymmenkunta kristillisten mystikkojen kirjoittamaa teosta tuntui alkuun hyvältä, sitten tuntui että ahmin tietoa ähkyyn saakka ja oli paras tarttua muunlaiseen, keveämpään kirjallisuuteen.
Lukaisin Ritva Oksasen Näyttelijätär, Enni Mustosen Lapsenpiika ja Maria Romanchukin Ei, rouva presidentti, ja jopa oloni keveni.
Tänään olen aivan alkulehdillä Olli Jalosen Miehiä ja ihmisiä ( voi mikä nimi ! ) Finladiaehdokkaan kanssa.
Ollaan taas Hämeenlinnan Myllymäen maisemissa, ja se on elävää historiaa minulle. Kirja tapahtuu vuoden 1973 maisemissa. Asuimme siinä vierellä Turuntiellä vuodet 1966-1967.
Kristillisen mystiikan pariin palaan huomisesta alken. Liityn ryhmään joka tutustuu hengelliseen ohjaukseen
ohjaajapastorin johdolla. Anna-Mari toimii ohjaajana.
-
Finlandia Juniorin voittajaa (Maresi) lueskelen ennen kuin annan sen neiti näpsälle synttärilahjaksi.
-
Suomalaisten viinapää on kehno. Ja surkeita nuo kaupunkien lähiöpubit. Oulun Tuirassa kaksi surmattu täälle iltaa, mm Kalevassa.
-
Ei kai Tuiran surmia voi surkean viinapään piikkiin laittaa. Tappajalla oli kirves mukana jo pubiin mennessään.
-
Viinapäissään sitä yleensä toista irvitään, ainakin jos toinen on tummaihoinen. Kun ei selvinkään päin jotkut voi olla sivistyneesti. Tästä en enää jatka. Olen pahoillani, että näinkin paljon arvostelin.
-
Viinapäissään sitä yleensä toista irvitään, ainakin jos toinen on tummaihoinen. Kun ei selvinkään päin jotkut voi olla sivistyneesti. Tästä en enää jatka. Olen pahoillani, että näinkin paljon arvostelin.
Mitä suotta, oikeassahan olet. Oulun tapaus vain oli selvästi jotain muuta.
-
En ole tutustunut tapaukseen. Alkoi kiinnostaa. Rasismia?
-
En todellakaan tiedä, lehdessä ja uutisissa mainitaan "tumma".
-
Niinpä, eilenillalla etsittiin tummaihoista, mutta sävyn astetta ei mainittu. Nyt olemme kuulleet, että oli maahanmuuttajataustainen henkilö.
Siis luin lehtien nettisivuja, kun viestiketjun otsikko liittyy lukemisen.
-
Ilmiselvästi kiusattu ihminen joka tapauksessa.
-
Huhumyllyhän tässä on jauhanut, siis Tuiran tappotöissä. Olin alussa luulossa, että kyseessä olisi ollut afrikkalaistaustainen henkilö. Eiväthän somalit juo viinaa tai kaljaa, mitä ne silloin pubissa tekisivät. Olin väärässä. Nyt jauhaa nihilistinen media. Ensin on tutkittava poliisin toimet. Enpä ole juuri nähnyt kirjoitusta uhreista, muuta kuin alkutiedot. Omaisista puhumattakaan, onko vaimoa, lapsia. Näyttää siltä, että poliisilla on ollut riittävät tiedot julkaisuunsa "että pysykää sisällä, kyseessä on vaarallinen henkilö". Siis tappelu/purematilanne ja huhun mukainen lupaus tehdä pahaa Oulussa. Pitkävartinen kirves on sellaiseen tarkoitettu. Viranomainen, ettei vaan syyllisty rasismiin, joutuu tulemaan jälkijunassa tietojensa kanssa. Muut siinä porskuttavat ja uhri sekä omaiset ovat viimeisenä.
-
Saarnan käsikirjan lähes läpi. Paljon on toistoa siinä, ja ohjeita joissa olisi pitänyt ottaa maallikkokollegio mukaan jos kerta saarna on vuoropuhelua seurakuntaan päin. Yhä pidän, että ei ainakaan saa toteuttaa keskusteluna se menee ihan totta pieleen. Tai vaatii hirmuisesti tietoa seurakunnasta.
Monta ohjetta jotka sai minun voihkimaan. >:( >:(
-
Tämä pitänee lukea. http://yle.fi/uutiset/ulkoministerion_virkamies_20_vuoden_kehitysyhteistyohankkeet_menneet_taysin_hukkaan/7749065 :kahvi:
-
Julkistan täten elämäni ensimmäisen, jos tätä foorumin palstaa ei katsota, kirja-arvostelun.
Kirjoitin sen Kotilieden Himolukijoiden keskusteluun omalla samaisella nimimerkillä jota käytän aina.
Näkyy vierittämällä linkkiä alaspäin.
http://kotiliesi.fi/puheenaiheet/himolukija/olli-jalonen-miehia-ja-ihmisia
-
Luin Riitta-mummin arvion lukemastaan kirjasta. :039:
Minä taasen olen kertonut mielipiteeni matkustamisesta ko. aviisin lukijapaneelissa.
Lukija-aktiiveja me.
-
Ai kuinka kivaa !. Jos kenelle tulee mainittu lehti, niin tänään tulleessa numerossa on juttu Rusasen sisaruksista, jossa he kertovat tyttärelleni olevansa körttisukua Kainuusta.
En ole koskaan kirjoittanut yleisönosastoihin tms. Vain kerran laitoin "näppiksen " palstalle oikaisun kun syyttelivät koiria Kilpiäisten laiturin kakoista. Ei olleet koirat tehneet tarpeitaan, vaan joutsenet.
On mukava kun lehdissä on alkanut olla selvästi enemmän uskonasioista. Ihan asiallisia pieniä vilauksia milloin kenenkin elämässä, ei saarna- tai todistustyyliin.
-
Ai teilläkin on neiti Näpsä. Lapsi numero 1 kutsuttiin täten kunnes tämä luettelointi osoittautui välttämättömäksi ryhmästä tuli suurehko.
Luen rippikoulun kädikirjaa ja olen mietteliäs. Mitä te olette mieltä ulkoluvusta? Se saattaa, siis saattaa edustaa ymmärryksen vastakohtaa. Nyt on vain
-Todettu että se jarruttaa muistisairauksia, saattaa jonkin estää
-Ja kuulkaa. Kun minä en ymmärtänyt jotain juttua, luin ulkoa sen. Jostakin syystä ymmärsin vain sitä tietä. Juttu tuli vastaan uudessa yhteydessä ja taas uudessa ja viimein ymmärsin.
-joskus tajusin ulkoaopettelun ajalla, kun siis näin vaivaa
Mikäs siinä on ymmärrellessä jos heti ymmärtää. Kaikkea ei ymmärrä. Mitä pahaa siinä on että lujee ensin ulkoa? Tämä kirja paheksuu kauttaaltaan.
Ei vain näytä nikään didaktinen viisaus sitä tosiasiaa muuttavan että nuoret aikuiset eroavat kiihkeästi kirkosta. Jossain mättää vaikka on rukoushelmetkin. Pojat kuulemma niidtä pitävät. Tietysti poika näpertelee mieluummin kuin rukoilee tai tuijottelee kynttilää. >:(
-
Hieno alustus kirkon auktoriteetistä Tomi Karttuselta. Leena on häntä aina silloin tällöin maininnut. Ohjaaja-auktoriteetti ?
Yksi lause ylitse muiden; Kirkot kohtaavat ehtoollisessa. Muutakin hienoa runsaasti. Myös kommentit. Kaksi tuttua sieläkin.
https://www.kotimaa24.fi/auktoriteetin-ongelma-ja-lahja-kristus-kirkon-auktoriteettina/
p.s. Kiitos kun Kotimaa24 pitää yhä blogit maksuttomina.
-
Hieno alustus kirkon auktoriteetistä Tomi Karttuselta. Leena on häntä aina silloin tällöin maininnut. Ohjaaja-auktoriteetti ?
Yksi lause ylitse muiden; Kirkot kohtaavat ehtoollisessa. Muutakin hienoa runsaasti. Myös kommentit. Kaksi tuttua sieläkin.
https://www.kotimaa24.fi/auktoriteetin-ongelma-ja-lahja-kristus-kirkon-auktoriteettina/
p.s. Kiitos kun Kotimaa24 pitää yhä blogit maksuttomina.
Tomi on minun fb kaveri ja minä luen että on muutenkin kaveri, kun aina auttaa kun kompuroin Docensin kanssa. Hän lsittou tuon linkin faceenkin. Hän aina laittaa kaikkia esim ekumenialinkkejä että pysyy ihmiset tontilla. Minä arvostan häntä suuresti hän on viisausihminen ja huippuälykäs ja tajuaa kaikkia hyvin vaikeita seikkoja.
Olisipa sinnepäinkään viisas, oppisi juuri vaikeat asiat helposti :icon_eek:
-
Kaikki tuo kävi ilmi myös hänen kirjoituksessaan. En ole kuullut hänestä muulloin mistään.
.....
Älykäs kirjailija on mielestäni Olli Jalonen. Sain nyt vihdoin nautiskellen lukemani Miehiä ja ihmisiä ( Steinbeck Hiiriä ja ihmisiä tyylinen tarina sisältyy kirjaan ). Hurmaava loppuluku sisältää myös suomalaista rock-historiaa. Muska, Häämuistojen valssi on pojalle linkki isän ja äidin nuoruuteen. Myös sen salaisuuksiin.
Muska: https://www.youtube.com/watch?v=MTuCtgSnrcE
-
Seikkailin netin maailmassa. Aloitin Rybinskistä Venäjältä innostuttuani näkemään missä päin hiihtajämme kilpailevat.
Katsoin Jaroslavin alueen tietoja, hiukan sen alueen muitakin kaupunkeja kuten Rostovia.
Sitten halusin nähdä missä on Sarov jossa vaikutti munkki Serafim josta olen lukenut ja ikonikin hänestä tuli ostettua Pietarista.
Serafimista löysin linkin Sastamalaan jossa on hirsinen pieni ortodoksikirkko.
Ja sieltä löytyi linkki Uskonnot Suomessa. Yli 1000 yhteisöä tms. :017:
http://www.uskonnot.fi/yhteisot/
-
löytyi linkki Uskonnot Suomessa. Yli 1000 yhteisöä tms. :017:
http://www.uskonnot.fi/yhteisot/
Mielenkiintoinen nimi tuo Kirkkaanvihreä ry, joka on tosin lakannut olemasta. Muinaisuskonnot/uuspakanuus sarjaan kuulunut yhdistys. Minä diggailen suomalaista muinaisuskontoa. Taitaa olla toistakymmentä yhdistystä; suurin Taivaannaula, joka sekin on kyllä pieni.
Vapaassa markkinataloudessa pitää olla paljon erilaisia uskontoja.
-
En mene tenttiin en en en. Koko päivä nukkumiseen kun kuume vaan nousee ja nousee heti uudestaan ja se nukuttaa niin sikanaan haluan lukemaan muuta kuin näitä tyhmiä kirjoja tai Lapsi numero Kolme täytyy tavoittaa referoimaan minulle käytännöllinen teologia. Hän on käytännöllinen ja hyvin teologinen persoona.
Ja tämä Rippikoulun käsikirja! Täällä käydään kaikki psykoanalyytikot vuorotellen läpi ja Piaget aloittaa marssin joka ei ole tosin. Minä luulin että.. No ja yksi ja sama mitä luulin. Kamalaa kun avaa kirjan ja kaikki toisten ihmisten kotiaaveet pölähtää silmille.
-
Katselin muutaman osittain tietämäni yhteisön. Muutoin menin vain alun aakkosjärjestyksessä. Kävi kiinnostamaan Bruno Gröningin ystäväpiiri. Hän on jo 1950-luvulla kuollut saksalainen ihmeparantaja. Outoa, että Suomessa edelleen on ystäviä ja jonkin verran tietoa linkissä. Jopa pieni videonpätkä tehdystä elänkerrasta.
Raha näyttelee jokaisella merkittävää osaa. Eräät varakkaat ihmiset suorastaan perustavat oman yhteisönsä. Sen verran aina opillista eroa löytyy, että pitää saada oma sakki hallintaan. :icon_sad:
Älkää ottako kukkaroa mukaan, sanoi Jeesus. Vaan kyllä me körtitkin uhrataan ja tehdään kökkää. Porukka on kuitenkin yhden lipun alla pysynyt. :eusa_clap:
-
Olen monta kertaa ollut kriittinen lehdistön informoinnin vuoksi. Eipä kannattaisi, sillä yleensä media on ollut nyky-Suomessa hyvin tehtäviensä tasalla. Luin nyt tietoa, että venäläiset ovat ostaneet maata Ähtärin varikon ympäriltä, vähän aikaa sitten oli artikkeli samoista ostoista laivaväylien vieriltä. Nämä ovat strategisia toimia. Jos Imatran, Lappeenrannan ja muiden itä-rajan kuntien alueelta ostetaan omakotitaloja, sellainen on perhebisnestä. Pitää muistaa, että Venäjällä on päätös käyttää yli 500 miljardia euroa asevarusteluun. Maitten osto voi olla saman asian lavennusta. Kun 500 miljardia on käytetty, Suomessa joudutaan pelkäämään kuin Talvisodan alla.
-
Olen monta kertaa ollut kriittinen lehdistön informoinnin vuoksi. Eipä kannattaisi, sillä yleensä media on ollut nyky-Suomessa hyvin tehtäviensä tasalla. Luin nyt tietoa, että venäläiset ovat ostaneet maata Ähtärin varikon ympäriltä, vähän aikaa sitten oli artikkeli samoista ostoista laivaväylien vieriltä. Nämä ovat strategisia toimia. Jos Imatran, Lappeenrannan ja muiden itä-rajan kuntien alueelta ostetaan omakotitaloja, sellainen on perhebisnestä. Pitää muistaa, että Venäjällä on päätös käyttää yli 500 miljardia euroa asevarusteluun. Maitten osto voi olla saman asian lavennusta. Kun 500 miljardia on käytetty, Suomessa joudutaan pelkäämään kuin Talvisodan alla.
Missähän lehdessä näitä tietoja on ollut? Varmaankin Ilta-Sanomissa? Siinä lehdessä on päivittäin niin paljon negatiivista Venäjästä, että en yhtään ihmettelisi Venäjän todella aloittavan sodan pelkästään tuon lehden takia. En osta iltapäivälehtiä enkä lue niitä enää edes netistä; otsikot kauppojen kassoilla kertovat kaiken ja lisäksi olen kuullut näistä roskalehdistä muualta ihan tarpeeksi. En pelkää tippaakaan Venäjää. Stubbin-Haglundin ihmeelliset ulkopoliittiset kiemurat jätän omaan arvoonsa. Keltanokat asialla.
-
Pitää muistaa, että Venäjällä on päätös käyttää yli 500 miljardia euroa asevarusteluun. Maitten osto voi olla saman asian lavennusta. Kun 500 miljardia on käytetty, Suomessa joudutaan pelkäämään kuin Talvisodan alla.
Onko Venäjällä varaa käyttää noita miljardeja? Yksi selitys NL:n sortumiseen on, että USA pakotti sen kuluttamaan aseisiin yli resurssiensa ja kauppajonoissa kärvistelevä kansa poltti päreensä. Lieko tuo ihan noin; minun järkeeni se kyllä käy hyvinkin.
-
Tietysti toivon, että olisin väärässä. Mutta kirjoitetulla tavalla asiat nyt etenevät. Parikymmentä vuotta on pitkä aika, rahaa tulee ja sitä menee. Venäjällä kansalle ei jaeta yhteistä hyvää siten kuin lännessä. Valtiolla on ykköskäyttöoikeus siihen, mitä saadaan.
-
Missähän lehdessä näitä tietoja on ollut? Varmaankin Ilta-Sanomissa? Siinä lehdessä on päivittäin niin paljon negatiivista Venäjästä, että en yhtään ihmettelisi Venäjän todella aloittavan sodan pelkästään tuon lehden takia.
Venäläisten maakaupoista on kuluneen vuoden aikana kirjoitettu useissa lehdissä, Helsingin Sanomista useihin maakuntalehtiin, ja viimeksi presidentti on maininnut asian.
En ole havainnut, että Ilta-Sanomien Venäjän-uutisoinnissa olisi osoitettu olevan isompia virheitä. Samoja asioita on ollut muissakin lehdissä. Ilta-Sanomat on esim. Ukrainan kriisin alkuvaiheissa pikemminkin poikennut joukosta edukseen. Tuolloin oli hyvä lukea tätä "Erkon keltaista", jos aikoi pysyä ajan tasalla. Toinen Venäjän-asioissa seuraamisen arvoinen lehti on Hufvudstadsbladet kokeneen Anna-Lena Laurénin ansiosta. Kova sana tällä saralla on myös Venäjä-kirjastaan palkittu Kalle Kniivilä, 90-luvulla Kansan Uutisissa työskennellyt toimittaja, jonka lehti nykyisin on Malmössä ilmestyvä Sydsvenskan.
Mt
-
Paavo Lipposen muistelmien kakkososa vuosilta 1979-1995 ja Matti Klingen Pinaatti ja Saint-Simon, päiväkirja 2013-2014.
-
Zyriza voitti. Saapahan nähdä onnistuuko se "sosialisoimaan" Kreikan 300 miljardin velat muille.
-
Zyriza voitti. Saapahan nähdä onnistuuko se "sosialisoimaan" Kreikan 300 miljardin velat muille.
Tuskin sen ihmeemmin kuin toisetkaan. Taisi olla kehno hanke tuo yhteisvaluutta. Tietysti hölkkä inflaatiosta devalvaatioon ja taas menoksi inflaatioon oli rasittavaa. Ei oikein ikin ollut jyvällä asuntovelastaan.
Mutta se mahdollisti jonkinlaisen sääntelyn. En viitsisi katsella 90-lukua toiseen kertaan, siitä ei opittu mitään. Kreikkalaisilla on vielä kurjemmin luulen, jos todella ei ole varaa matkustaa äänestämään.
Ja ketähän se Kokoomuksen Nuorten näpsä ja nätti nutta vähän no,niin no niin typy tarkoitti kun julisti että "sen toisten rahoilla rälläämisen on nyt loputtava". Kohta on vaalit meilläkin ja tiedän ketä en äänestä.
Kenenhän rahoilla neiti itse rällää? Ei hän ainakaan kirpputorilta vaatteitaan ollut hakenut, hyvä jos tämän maan rajojen sisältä. Eikä takuulla ollut itse leikannut tukkaansa.
-
Siis minä luin viimeksi tätä foorumia.
Tulin kyllä mainitsemaan perehtyneeni rk-kirkon pääeksorkistiin.
Eksorkismi kuulemma auttaa jos siihen uskoo.
Ja kotona on hyvä olla paljon pyhiä esineitä.
Miksei se hyvä ole, jos auttaa ja lohduttaa ja sitä mietin onko suomenkielessä vivahde-ero kun sanoo, persoonallinen paha tai personifioitu paha joka nyt on tietty englannin personified eli mitä pahaa mä tein muka. Mietin onko puhuttu paholainen olemattomaksi ja paha tekemättömäksi.
Siinä on eksorkisti kyllä oikeassa ettei hänen luettelemiaan tauteja sovi paiskata psykiatrille. Jonossa nimittäin näytti olevan endokrinologian ja neurologian alaa ainakin. :003: Jatkamme suurella innostuksella kohti opponointia. Amorth ja minä. Docens vetäytyi hyllyyn nukkumaan.
Eikö Leenalla olekin hauskaa.
-
Haruki Murakami: 1Q84: osat 1 ja 2. Englannista suom. Aleksi Milonoff. Keltainen kirjasto 444. Helsinki: Tammi, 2013. ISBN 978-951-31-7109-4.
Romaani, joka julkaistiin Japanissa ensin kolmessa osassa vuosina 2009-2010. Romaanista tuli pian sensaatio. Ensimmäinen painos myytiin loppuun julkaisupäivänä ja kuukaudessa myyntiluvut nousivat miljoonaan.
Taustatieto
Murakami kirjoitti romaania neljä vuotta ennen kuin keksi kirjalle alun ja otsikon. Otsikko on japaniksi sanaleikki vuoden 1984 lausumisesta, mikä viittaa George Orwellin teokseen Vuonna 1984. Q-kirjain ja japanilainen numero 9 (transliteroidaan tavallisesti "kyũ") ovat homofoneja, joita käytetään usein japanilaisissa sanaleikeissä.
Ennen teoksen julkaisua Murakami ei paljastanut romaanista mitään, koska paljastukset olivat vähentäneet hänen aiemmin julkaistujen kirjojensa uutuudenviehätystä. 1Q84 sai tästä huolimatta merkittävästi ennakkotilauksia.
Kuten monien muiden Murakamin aikaisempien teosten kohdalla, hän viittaa eri artisteihin Vivaldista Leoš Janáčekiin sekä The Rolling Stonesiin ja Billie Holidayhin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/1Q84
-
Kun aloitin Tommi Kinnusen Neljätienristeyksen, niin ensimmäisten sivujen jälkeen ajattelin heittää lukemisen koska tyyli oli kohta Olli Jalosen lukemisen jälkeen kovin " helppohintainen" ja tapahtumat raakoja.
Uteliaana Kainuun kuvauksiin jatkoin urheasti. Nyt voin sanoa; Keskeneräistä ei pidä arvostella, ja näin kävi tässäkin.
Vasta kaikkien ihmiskohtaloiden summa sai näkemään mistä oli kysymys. Onni luuli olevansa osa ketjua Isien pahat teot... jne. Siitä ei ollut kysymys mielestäni, vaan ihmisten sietämättömästä käyttäytymisestä erilaisuutta kohtaan.
Liias sitä, liian tätä, näinhän se yhä menee.
Uskallan nyt yhtyä kirjan kehujiin. Melkoinen teko esikoiskirjailijalta. Kirja näkyy olevan myös paperikirjojen myyntilistan kärkikymmenikössä.
Antti Majander näkee pintaa syvemmälle arvostelussaan:
http://www.hs.fi/kulttuuri/a1393308545664
Kohta lähden hakemaan Olli Jalosen Poikakirjan kirjastosta.
-
Poikakirja on aluillaan. Kyllä Jalonen on sitten mieleiseni kertoja, sen huomaan kun olen lukenut monta näitä uusia kotimaisia! Otin eilen myös Sirpa Kähkösen Graniittimiehen, sekin Finlandiaehdokas, jossa on uutuutena vain 1 viikon laina-aika. En pystynyt lukemaan montaakaan sivua kun sietoraja ylittyi epäinhimillisten olojen kuvauksessa Leningradissa 1922.
Olen ikääntyessäni alkanut kaihtaa kaikkein rajuimpia kuvauksia. Tein päätöksen myös lopettaa tanskalaisen tv-sarjan katselun, tuon kotimaassankin kiistellyn sotahistorian kuvauksen 1864. Ryhmäseksikuvaukset ihmisten kesken ja eläimiin sekaantuminen veti viivan sietämisen ja kestokyvyn väliin.
Mutta Jalonen. Hän puhuu omaa kieltäni vaikka on kymmenen vuotta nuorempi. Jopa
pienen pojan ajatukset ja listat ovat samoja kuin minulla pienenä tyttönä on olleet.
-
Sielunhoidon käsikirjaa ja mieluisasti!
Kiinnostavin oli havainto siitä, että ihmisten kyky kokea syyllisyys on laimentunut. Nykyisin häpeä on paljon tutumpi, koetumpi, sielunhoidollisissa keskusteluissa tunnistetumpi. Kirja on vuodelta 1997, toinen painos, mutta edelleen käytössä ja todella hyvä onkin.
Runsas häpeän käsittely, sen tuttuus ja tunnistettavuus, myös eräs artikkeli joka käsittelee häpeän korostumista syyllisyyden väistymistä täysin, tietysti jättää jälleen miettimään missä on historian taju, kun häpeästä kirjoitetaan 'kätkettynä ja vaiettuna" itsessään ihan viisaasti. On tilanteita joissa niin on, mutta verrattomasti useammin päinvastoin.
Täs piti saada kursiivia ei tullut: Mira, juuri valmistunut erityispedagogi, kyläili ystävänsä uudessa kodissa. Hän otti pari lasillista valkoviiniä, lähti nopeasti, ei "ollut yhtään humalassa" ja arvioi hyvin voivansa ajaa kotiin.
Pian lähdettyään Mira osui ratsiaan. Hän puhalsi sakkopromillet, ja soitti järkyttyneenä kolmannelle ystävälleen: " minä häpeän niin että voisin siis kuolla! Ja vielä ammattilainen jonka pitäisi olla esikuva. ". Ystävien keskustelu käsitteli Miran häpeää eri näkökulmista päätyen siihen että parhaallekin sattuu.
Täysin puhumatta jäi mahdollisuus että Mira olisi saattanut kapeilla kotikaduillaan aiheuttaa vakavan onnettomuuden, sillä elettiin kesää ja lapset leikkivät turvallisina pitämillään alueilla. Onnettomuus olisi saattanut tapahtua valtatiellä ja koskea Miran omaakin henkeä ja terveyttä.
Ei paha.
-
Minullekin kävi niin, että Neljäntienristeys oli aluksi jäädä kesken, mutta sinnikkäästi jatkoin ja pääsin loppuun, kun oli kyse kirjapiirimme kirjasta, josta keskusteltiin yhdessä. Tarina alkoi vetää vasta puolivälissä. Tapahtumapaikka on kuulemma Koillismaalla eli Kuusamo, ja tarinassa on paljon omaelämäkerrallista ainesta mukana.
Poikakirjasta pidin myös kovasti. Odotan jo, milloin saan käsiini Miehiä ja ihmisiä.
-
Kiitos maisakai kun jaoit lukukokemuksesi. Olli Jalosen nostan nyt yhdeksi lempikirjoittajistani.
Minä taas mahdan jakaa kanssasi päänsärkykokemuksen. Pelottava särky kiusaa lähes vain makuulla ollessa.
-
Yritin saada Sirpa Kähkösen kirjan minäkin lainalle. Nyt luen varmasti, kerta siinä on "tosi" tekstiä ison pilkotuksen tuolta puolelta.
-
Ostin alesta Torsti Lehtisen kirjan Kun päättyy Pitkäsilta. Luin sitä jo bussissa. Onneksi hoksasin ajoissa keskeyttää lukemisen, etten päätynyt Karhulan sijasta Haminaan.
-
Luin Anja Lampelan Lankarullatytön. Kertoo tarinan autistilapsesta, hänen perheestään, ihmisen yksinäisyydestä ja erillisyydestä. Anjan tapaan kirjassa on myös rikos, jonka jälkeen ihmissuhteet alkavat järjestyä. Olen kuullut tätä kirjaa sanotub surulliseksi, mutta minusta se vain kuvasi elämää, surullisuutta en olisi huomannut, ellei sitä olisi minulle sormella osoitettu. Ehkä olen surumielinen ihminen.
-
Jessica Suni: Hoito (Tammi 2014).
Kirja tarttui mukaan kirjastosta vain hauskan nimensä takia. Kansikuvasta päätellen se on kevythömppää.
Ei ole. Se on hyytävä, tarkka, hyvin kirjoitettu kuvaus n-ilmiöstä, vaikka n-sanaa ei muistaakseni mainita. (Enkä tarkoita n-sanalla mitään ihonväriin viittaavaa.)
-
Aloitin tunti sitten Tuomas Kyrön uusimman kirjan, Mielensäpahoittaja ( joku ). Kirjailijasta en tiennyt mitään muuta kuin jonkun valokuvan lehdessä. En katso tv-ohjelmia jossa hän on ollut.
Nauramisen lopetettuani, käännyin googlailemaan miestä. Mitä ! Taas Hämeenlinnassa asunut ja koulunsa käynyt, Parolannummella sotilaana aloitellut, Tilkassa sotilasuraansa lopetellut humoristi. Monta kirjaa oli allaolevan mukaan jo ilmestynyt, ennen kuin hän ymmärsi olevansa menestyvä kirjoittaja.
Mitä tarvitaan tullakseen hyväksi kirjailijaksi ?
1. Olla erilainen. 2. Tehdä kaikenlaista 3. Asua Hämeenlinnassa, ainakin jonkin aikaa.
Runotytöt ovat montaa eri lajia.
Allaoleva Hesarin kuukausiliiteestä:
http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1406600415520
-
Valtioneuvosto on päättänyt, että Vaala siirretään v 2016 hallinnollisesti kuulumaan Pohjois-Pohjanmaahan, uutinen Kalevassa. Enhän tiedä, mitä käytännössä moinen siirto merkitsee. Meillä on aina ollut asiointisuunta Oulujoen virtaussuunnan mukainen Tervan kaupunkiin. Aikoinaan maksettuani vaimon veljelle maakaupan summan Kankaalan osuudesta jouduin pyytämään Kajaanista jonkin "paperin" lainhuutoani varten. En sitä saanut. Kirjeessä luki, että olen maata omistamattomana lainhuutoon oikeudeton, vaan tulee toimia siten, että ostamani osuus tulee luovutetuksi "isäntien" lisämaan ostomaaksi. Ehkä nämä asiat, jos vielä moista suojaklausuulia on, päätetään jatkossa Oulussa.
Heh heh eihän se noin mennyt. Olen minä 50 % osuudella Kankaalan "isäntä" :eusa_angel:. Ikivanhaa käytäntöä "reittä myöden" ei viranomainen voinut murtaa. :003:
-
Valtioneuvosto on päättänyt, että Vaala siirretään v 2016 hallinnollisesti kuulumaan Pohjois-Pohjanmaahan
Onkos Vaala ja vaalan karhut nykyään Kainuuta vai mitä seutua?
-
Välimaastossa sanoisin. Itä-vaalalaiset ovat pro Kainuu ja länsi-vaalalaiset ovat Oulun henkisiä. Manamansalon saari voisi kuulua Kainuuseen, koska sillä puolella on siltayhteys mantereeseen. Tällä länsipuolella on vain lossiyhteys, mutta se toimii ok. Kauan on tuosta päätetystä asiasta kättä väännetty. Vaalan Karhu on kunnan alueen urheiluseura.
-
Luen ensimmäisiä sivuja Olli Jalosen varhemmin, 1989, ilmestyneestä romaanista Johan ja Johan.
Nyt ymmärrän mitä mahtoi kirjastovirkailija tarkoittaa kun mainitsi, että Jalonen on vaikealukuista. Poikakirja ja Miehiä ja ihmisiä eivät sitä mielestäni olleet, mutta tämä on
kuin lyriikkaa. Avautuu kun on avautuaakseen.
Toisekseen on silmilleni paha, kun kirjan paperi on kellertävä ja printti tiheää, joten ahmimaan en kykene.
Muutaman sivun jälkeen alkavat Jalosen tutuiksi käyneet asiat tulla esiin. Vammaisuus, Hämeenlinna,polkupyörä, tähdistö, listailu, vinttikamari ja " ajattelen sen valmiiksi ".
Koska näistä muut paitsi polkupyörä ovat myös minun omiani, tunnen heimolaisuutta.
Tämä se on: http://www.luekirja.fi/olli-jalonen/johan-ja-johan/kirja/131/
-
Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjaa. Jään ja tulen kevät menossa.
-
Minäkin olen lukenut ne, koko sarjan. Paitsi jos Graniittimies katsotaan olevan samaa sarjaa, sen lopetin alkuunsa.
Ne ensimmäiset, Mustat morsiamet jne. ovat hyvää ajan- ja ihmiskuvaa.Viimeisin, Hietakehto ei niinkään kiinnostanut. Ilmeisesti se oli välityö enne Graniittimiestä.
...
Nyt yritän päästä Olli Jalosen erilaisen kirjoitustyylin rytmiin. Poika elää tässäkin elämäänsä Hämeenlinnassa. Nyt 1920-luvulla.
Uusimmissa kirjoissaan hän käyttää suorempaa tyyliä, vaikka henki on sama.
-
Graniittimies, sikäli kuin Finlandia-esittelyistä pääsin jyvälle, ei enää kuulu tuohon varsinaiseen Kuopio-sarjaan. Tosin samoja aiheita, Neuvostoliittoon menoa kai käsitellään siinäkin.
Minusta ensimmäinen osa Mustat morsiamet oli raskain luettava, sen jälkeen muut ovat tuntuneet jotenkin valoisammilta, vaikka raskaita asioita ihmiset läpi käyvätkin. Pari osaa taitaa vielä olla jäljellä Jään ja tulen kevään jälkeen.
Samaan aikaan on nyt luettavana myös Kähkösen samaan aihepiiriin liittyvä tietokirja Vihan ja rakkauden liekit.
-
Kirkkohallituksen kansliapäällikkön mielipidettä sain lukea Kalevasta. Pienen, pienen vähemmistön oikeuksien vuoksi jouduttaneen uhraamaan, taas kerran, ison enemmistön oikeudet. Siis tämä uskonnoton asiakokonaisuus. Nyt ymmärrän kolme asiaa: kun kirjoittelin Israelista, eräs ihmetteli, kun on antisemitismin pelkoa, sitten sama henkilö oli karkottamassa sotilaspapiston pois viroistaan ja edelleen "mä mitään usko...ihmettelen vaan" ja on ystäväkansaa. Että mistä oli sisäpiiritieto? Kukin tietysti taaplaa tyylillään. Mutta ei kait tälle forumille olisi syytä tulla tehtävän saantiaan toteuttamaan.
-
Graniittimies, sikäli kuin Finlandia-esittelyistä pääsin jyvälle, ei enää kuulu tuohon varsinaiseen Kuopio-sarjaan. Tosin samoja aiheita, Neuvostoliittoon menoa kai käsitellään siinäkin.
Minusta ensimmäinen osa Mustat morsiamet oli raskain luettava, sen jälkeen muut ovat tuntuneet jotenkin valoisammilta, vaikka raskaita asioita ihmiset läpi käyvätkin. Pari osaa taitaa vielä olla jäljellä Jään ja tulen kevään jälkeen.
Samaan aikaan on nyt luettavana myös Kähkösen samaan aihepiiriin liittyvä tietokirja Vihan ja rakkauden liekit.
Kun jätin Graniittimiehen lukemisen kesken, empä osannut arvata , että sama aika, sama paikka, Pietari vallankumouksen jälkeen tuli eteeni Olli Jalosen Johan ja Johan sarjassa.
Tässä kuvaus on niin eri lailla kerrottu, että olen erittäin utelias jatkamaan.
Jalosen satiiri neuvostobyrogratiasta propuskoineen, opintokerhoineen on samaa lattua kuin Bulkagovin Saatana saapuu Moskovaan . Sen olen tosi nähnyt vain tv-sarjana ja se oli hyvä.
Muuten teemat yksinäsyydestä, erilaisuuden sietämättömyydestä ja välivallan teoista ovat omaa jalosmaista laatua.
-
Kiivaasti kreikkaa saadakseni kurssini kiinni. Heti huomenna lähtee partisiippin kertaus. :icon_biggrin:
-
Jhumpa Lahiri: Tulvaniitty
... Lahirin kerronnan tyynen pinnan alla liikkuvat syvät ja voimakkaat virtaukset, kun hän kysyy, kumpi on kivuliaampaa, lähteminen vai jääminen? (etulieve)
-
Kreikkaa. Kaik on mänt. >:(. Epäilen etten opi sitä omin päin. Kun pääsis johkin vaiks kesäyliopistoon.
-
Kun pääsin sisälle Olli Jalosen tapaan kirjoittaa minästä hän, ja hänestä se, sekä käytellä repliikeissä lainausmerkkejä tai sitten ei, alkoi lukeminen sujua.
Kirja on huima kuvaus ihmisen raadollisuudesta. He raatelevat heikompaansa kuin susi lammasta.
Alla kulkee neuvostopolitiikan naurettavuus satiirina, mutta myös ajatukset joista Raamattu puhuu.
Googlailin kiinnostuneena mitä arvostelu sanoo netissä. Eipä paljon. Yllättäen löysin Kirkko ja kaupunki-lehden haastattelun arkkipiispa Kari Mäkisen ja kirjailija Riikka Pelon maininnat mieluisista kirjoistaan. Ja, Kari Mäkinen mainitsi juuri tämän kirjan !
Oli hänen listassaan muitakin joita minulla on ja joista pidän.
Kirja ei ole helppo, mutta sydänjuuria myöten möyhivä. Se uudistaa .
http://www.kirkkojakaupunki.fi/artikkelit/kirjat-joihin-palaan
-
Täytyy etsiä näistä lukemista. Mieli köyhtyy hyvää vauhtia. Ajattelin meneväni johkin lukupiiriin jossa lukevat. Ei tämä pelkkä tenttikirjojen lukeminen edusta mitään vaikka pitäisi oppimisesta kuinka. Lukupiirissä saattaisi olla muutenkin hauska kuunnella mitä ajattelevat. Saattaa haluta lukea jotakin uudestaan.
Pienen kirjan Bachin toisen puolison päiväkirjan joululahjaksi sain. Se oli hyvin suloinen katkelma mennyttä ja tuoretta sekaisin, ja kadotin sen oitis, lukisin mielelläni uudelleen. Samoin tahtoisin käsiini katsottavaksi Victoria Holtin kirjan Saari. tv-sarja oli onnistunut. Kertoi tosipohjaisen tarinan leprapotilaista jotka eristettiin saarelle, jossa heidän täytyi muodostaa oma yhteisönsä. Olen ajatellut että tämä Holt olisi paremmin rakkausromaanien rustaaja, sellaisten joita olisi lähemmä sata ja Kirjavalioissa kerran kuussa yksi lyhennettynä. Mutta sarja oli hyvin tehty. Siinä oli ajatusta.
-
Tai en tiedä. Kun keväällä 11tai jotain autoin niissä loppulausunnoissa ja luin yli 550 potilaskertomukset niin tulin kyllä liian kirkkaasti tietoiseksi siitä mihin ihminen kykenee ja kuinka julmuus näyttäytyy. Kaipaan jotakin raikasta sen jälkeen. Kai sen tähden kirjoitin nuorisokirjan. Tai vahingossa niitä tuli kaksi.
Vähän sana juttu kuin tuossa käytännöllisen tentissä. Vihasin niitä kirjoja mutta täytyihän ne opetella.
-
Siirrytään osaan X