Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Pirska - 04.09.10 - klo:15:18
-
Minä leivoin aiemmin useampaa sorttia kahvileipää herättäjäseuroihin. Sitten akat, anteeksi naiset, alkoivat nuhdella, että ei sitä noin monta sorttia saa leipoa, kun toiset eivät uskalla pitää seuroja ollenkaan, kun eivät halua jäädä Pekkaa pahemmaksi. Niinpä sitten karsin tarjottavia ja usein leivon vain tavallista pullaa ja ostan ehkä karjalanpiirakoita siihen kaveriksi. Kenties jotain keksiä vielä ja siinä se on.
Leipooko joku itse karjalanpiirakat vai tarjoaako ollenkaan semmoisia? Mitä olette mieltä, onko parempi olla Marttana vai Mariana järjestäessään seuroja? :107:
-
Mikä armolahja on, Martan vai Marian.
Meillä srk:n työntekijä laittaa tarjoukset: yksi makea, yksi suolainen. Mutta meillä onkin kahdet seurat per vuosi. Ei emäntää rasita, eikä puhujienpyytäjää.
-
Minulla on Martan armolahja.
-
Mikä armolahja on, Martan vai Marian.
Meillä srk:n työntekijä laittaa tarjoukset: yksi makea, yksi suolainen. Mutta meillä onkin kahdet seurat per vuosi. Ei emäntää rasita, eikä puhujienpyytäjää.
Paitsi että pyytäjää rasittaa silti. Alpo Järvi tulee. Huomenna kysyn kanttoriamme. Hän on pitänyt äsken radiossa aamuhartauden ja on "alan mies" (termi on inside, ainakin hiukan, ehkä kontekstista voi päätellä). No voinpa tuon ilmaista: körttisukua ainakin jossain määrin. Alan mies -käsite on jäänyt mieleeni neljänkymmenen vuoden takaa kirjailija Pekka Kejosen suusta.
-
Paitsi että pyytäjää rasittaa silti. Alpo Järvi tulee. Huomenna kysyn kanttoriamme. Hän on pitänyt äsken radiossa aamuhartauden ja on "alan mies" (termi on inside, ainakin hiukan, ehkä kontekstista voi päätellä). No voinpa tuon ilmaista: körttisukua ainakin jossain määrin. Alan mies -käsite on jäänyt mieleeni neljänkymmenen vuoden takaa kirjailija Pekka Kejosen suusta.
Termi on tosi inside, kun kysymys on Pekka Kejosen keksinnöstä.
-
Meillä on ns. pää-emäntä joka kokoaa porukkaa vuoden seuroihin kerrallaan. Nimet listaan ja kolmen hengen akka-porukka miettii mitä kukakin laittaa. Periaatteella että ei monia lajeja.
Yleensä on pullaa ja kuivaa kakkua.Ja gluteenitonta muutamille.
On ollut myös karjalanpiirakoita, kinkkupiirakkaa,kaurakeksejä. ym
Lokakuussa on minun vuoroni taas tehdä osuuteni. Teen kurpitsahillopiirakoita=murokakkupoja päälle kurpitsahilloa jossa kanelia ja neilikkaa.
-
Meillä on ns. pää-emäntä joka kokoaa porukkaa vuoden seuroihin kerrallaan. Nimet listaan ja kolmen hengen akka-porukka miettii mitä kukakin laittaa. Periaatteella että ei monia lajeja.
Yleensä on pullaa ja kuivaa kakkua.Ja gluteenitonta muutamille.
On ollut myös karjalanpiirakoita, kinkkupiirakkaa,kaurakeksejä. ym
Lokakuussa on minun vuoroni taas tehdä osuuteni. Teen kurpitsahillopiirakoita=murokakkupoja päälle kurpitsahilloa jossa kanelia ja neilikkaa.
No johan oli valikoima. Itse en osaa kuin tehdä sämpylöitä. Toisaalta en ole kokeillut pullan tekemistä. Täytyy kai kokeilla. Jos vaikka tulisi ihan syötävän makuista.
-
Huom! salis, ei kerralla kaikkia, vaan n.tusinan akan valikoima. Pari laatua kerralla. Ei kilpailua.
Sämpylän teko on piece of cake. Haaleaan veteen hiiva, suola, ripaus sokeria ja tilkka öljyä tai voisulaa. Sitten vaivataan sekaan esim. kaurahiutaleita, hiivaleipäjauhoja ja auringonkukansiemeniä. Nostatetaan kaksinkertaiseksi. Pyöritellään sämpylöiksi, malli on vapaa, paistetaan
250 asteessa 10-15 min. Kuumina ovat parhaita. Kylmiä voi käyttää hetken mikrossa.
Kaupasta saa valmiita sämpyläjaukosekoituksia. Pussissa on yleensä ohje.
Grahamsämpylät ovat herkkuani.
-
Sämpylöistä tuli mieleeni tyttäreni Martan (nimi on enne!) kotitalouden opiskelu yläasteella. Opettaja juorusi pari kertaa tytön tempauksista. Ensimmäinen tunti alkoi niin, että Martta tokaisi: - Opeta noille pojille, miten voileipä voidellaan, minä teen teille sämpylät sillä aikaa.
-
Jos Lotta saa siskon hänestä tulee Martta, jos se kuitenkin olisi veli niin sitten Martti. Nimi olkoon enne! Basso oli läskibasso.
-
Syödäänkös körttiseuroissa? ja kahvitellaan kans.!!!! Niissä, joissa vasra on käynyt vaan veisataan ja luetaan postillaa...ja kevennetään sydäntä istuallaan, kun kaikki näkee puhujan saman pöydän ympärillä....
Kotiseuroissa on joskus kyllä suola haukea, lohta ja muikkuja tms, leivänpäällisinä tarjottu....kahvin kera.
Karjalan piirakoita ja munavoita ja marjapiirakkaa oli edelliset tarjoukset, kun Alpo viime sunnuntaina rajantakaista työtä esitteli, mutta ne olivatkin kirkkokahvit.
Tuo tarjoomusten vertailu ja kilpailu näkyy kyllä pari kertaa viikossa vapaa-ehtoisten ylläpitämässä lähetyskahvilassa.
Minä tarjoan pelkkää leipää ja pullaa, jos vuoro osuu, useimmin silloin kun rouvat ovat lähetyslounas, myyjäis, markkina tms. talkoissa. :icon_lol:
-
Paitsi että pyytäjää rasittaa silti. Alpo Järvi tulee. Huomenna kysyn kanttoriamme. Hän on pitänyt äsken radiossa aamuhartauden ja on "alan mies" (termi on inside, ainakin hiukan, ehkä kontekstista voi päätellä). No voinpa tuon ilmaista: körttisukua ainakin jossain määrin. Alan mies -käsite on jäänyt mieleeni neljänkymmenen vuoden takaa kirjailija Pekka Kejosen suusta.
Hyvä tietää. Meillä kun "alan mies" merkitsee aivan muuta. Tuntee A-alan.
-
Vielä niistä tarjoiluista ajattelin, että onko sen pakko ajatella olevan kilpailua, jos joku tarjoaa useampaa tai erikoisempaa sorttia. ONKO NE EMÄNNÄT IHAN PAKKO HAUKKUA, jos he ovat hyvää hyvyyttään iloisella mielin leiponeet hyvää ja halunneet näin ilahduttaa seuravieraita. Jos viitsii ja jaksaa leipoa kerran vuodessa seuroihin useampaa sorttia, niin KENELTÄ SE ON POIS? Siltäkö tyypiltä, joka ei koskaan viitsi järjestää mitään?
Se on kuulkaa sillälailla, että jos emäntiä haukutaan liian runsaasta tarjoiluista niin varokaa, etteivät semmoiset emännät heitä pois koko seurojen tarjoilua. Antakaa vain vapaus tarjota ihan mitä itse kukin haluaa. Tarjotkoot joku sitten vaikka pelkät kahvit ilman sokeria ja maitoa, jos haluavat. Eikö se ole ihan oma asia. (http://cosgan.de/images/smilie/boese/s055.gif)
Voisinhan minäkin sanoa, että en minä viitsi tulla seuroihin, kun tuolla naisella on niin kauniit vaatteet ja on muutenkin niin hyvännäköinen. Miten minä viitsin tulla sinne näin kulahtaneen näköisenä. Onko sekin hyvännäköinen nainen vain järjestämässä kauneuskilpailuja seuroissa ja käykö niin, että rumat ja ränsistyneet eivät enää uskallakaan tulla seuroihin. Ei muuta kuin nuhteet hyvännäköisille ja komento, että pukeutukaa vain säkkiin ja tuhkaan.
-
Tarjotkoot joku sitten vaikka pelkät kahvit ilman sokeria ja maitoa, jos haluavat.
Ennen on kuulema seurailmoituksen lopussa ollutkin 'Sok. muk.' eli Sokerit mukaan.
-
Taisi olla noin vuodet 1939-1950 kun sokerit piti olla omasta takaa kaikenmaailman juhlissa ja vierailuilla.
Hopea-askissa oli paremmilla ihmisillä, peltirasiassa köyhemmillä ja kaikilla ei ollut sokeriin varaa, saati kahviin....
Kilpailu tarjoomusten runsaudella ei ole hyväksi edes körttiseuroissa.
Karjalassa olen tuon nähnyt monesti, kun meille suomalaisille haetaan sellaista, mitä itse ei normaalisti ole varaa syödä.
-
Kilpailu tarjoomusten runsaudella ei ole hyväksi edes körttiseuroissa.
Täysin samaa mieltä ja tiedänkin ihmisen, jonka seuroissa tarjotaan pelkästään teetä ja korppuja.
-
Miksiköhän katsotaan kilpailuksi jos sydämen kyllyydestä haluaa antaa. Kateutta se pikemmin taitaa olla.
Jos on niinkuin meillä kole emäntää leipomassa, niin varmasti tulee kolmea eri laatua vaikka kaikki leipoisivat pullaa. Siinä sitten vertailtaisiin
kenen pulla on maukkainta.
Kun nyt eletään runsauden aikoja, miksei jaettaisi tätäkin hyvää.
Todellinen vaatimattomuus on muuta kuin harmaata vaatetta tai vesirinkeliä. Hyvä ruoka parempi mieli. Hyvät kahvit, sama juttu!
-
Taisi olla noin vuodet 1939-1950 kun sokerit piti olla omasta takaa kaikenmaailman juhlissa ja vierailuilla.
Hopea-askissa oli paremmilla ihmisillä, peltirasiassa köyhemmillä ja kaikilla ei ollut sokeriin varaa, saati kahviin....
Kilpailu tarjoomusten runsaudella ei ole hyväksi edes körttiseuroissa.
Karjalassa olen tuon nähnyt monesti, kun meille suomalaisille haetaan sellaista, mitä itse ei normaalisti ole varaa syödä.
Minä olen omassa lapsuudenkodissani nähnyt, kun vieraille tarjotaan semmoista, mitä ei ole NORMAALISTI vara syödä. Minä en pidä sitä edes pahana. Eiväthän vieraat ole jatkuvasti syömässä, vaan on juhlavaa, kun on vieraita käymässä. Minusta se on ihan Raamatun mukaistakin, että ollaan vieraanvaraisia. Melkoisen köyhistä oloista olen minäkin lähtenyt ja voinpa sanoa, että ei vieraanvaraisuus ole ainakaan köyhdyttänyt vanhempiani. Uskaltaisin jopa sanoa, että siinä on ollut oma siunauksensa.
Jos seuravieras on niin OMAVOIMAINEN, että pärjää pelkällä kahvilla, niin voihan sitä kahvileivän kohdalla nostaa hattua ja jatkaa eteenpäin. Itse en allekirjoita missään tapauksessa sitä, että kilpailisin jonkun kanssa tarjoamisten suhteen. Haluan tehdät asiat niin hyvin kuin voin enkä panna kynttilääni vakan alle.
Ennen vanhaan syötiin arkena todella yksinkertaisesti ja juhlissa paremmin. Nykyään syödään arkena kuin viimeistä päivää. Seuroissako sitten pitäisi kompensoida sitä laittamalla oikein askeettinen tarjoilu? :107:
-
Itse ole vielä seuroja kahvittanut (tulossa on), mutta kirkkokahvejä olen ollut järjestämässä. Minä nautin ihan vaan leipomisestaisommalle porukalle, kun kotioloissa yritän sitä välttää (paino nousee). Omassa seurakunnassa on monenlaista kahvittajaa. Toiset tyytyy kaupan ostopullaan ja pipariin, toiset tarjoavat sen seitsemää sorttia suolasta ja makeaa. Itse yritän pysyä keskitiellä, 2-3 tarjottavaa, joista vähintään yksi käy moniallergisille (maidoton, munaton, gluteeniton ja soijaton) ja kaikki ovat maidottomia / laktoosittomia ja soijattomia(=soijaton+soijalesitiinitön). Näin mahdollisimman moni kahvivieras saa nauttia tarjoomuksista.
Kun vielä muistaa laittaa kunkin tarjoomuksen viereen mille erityisruokavaliolle kukin tarjottava sopii, niin kaikilla on parempi mieli. Itse aika hankalaa ruokavaliota noudattavana, joudun jatkuvasti kysymään mitä kukin pulla / kakku sisältää ja mitä raaka-ainetta on käytetty leipomiseen, joten olisi hyvä jos emännät tietäisivät kakkujen raaka-aineet ja vaikka onko leivontaan käytetty maitotuotetta, margariinia tai voita (tav/ väh.lak/maidoton).
-
Vielä niistä tarjoiluista ajattelin, että onko sen pakko ajatella olevan kilpailua, jos joku tarjoaa useampaa tai erikoisempaa sorttia. ONKO NE EMÄNNÄT IHAN PAKKO HAUKKUA, jos he ovat hyvää hyvyyttään iloisella mielin leiponeet hyvää ja halunneet näin ilahduttaa seuravieraita. Jos viitsii ja jaksaa leipoa kerran vuodessa seuroihin useampaa sorttia, niin KENELTÄ SE ON POIS? Siltäkö tyypiltä, joka ei koskaan viitsi järjestää mitään?
...............................Antakaa vain vapaus tarjota ihan mitä itse kukin haluaa. Tarjotkoot joku sitten vaikka pelkät kahvit ilman sokeria ja maitoa, jos haluavat. Eikö se ole ihan oma asia. (http://cosgan.de/images/smilie/boese/s055.gif)
HYVÄ Pirska :023: Kilpailu kilpailu kilpailu kenellä enemmän kenellä vähemmän kuka parempi kuka huonompi :078:
ja tiedänkin ihmisen, jonka seuroissa tarjotaan pelkästään teetä ja korppuja.
Ei mitään vikaa tässäkään.
Minä olen omassa lapsuudenkodissani nähnyt, kun vieraille tarjotaan semmoista, mitä ei ole NORMAALISTI vara syödä. Minä en pidä sitä edes pahana. Eiväthän vieraat ole jatkuvasti syömässä, vaan on juhlavaa, kun on vieraita käymässä. Minusta se on ihan Raamatun mukaistakin, että ollaan vieraanvaraisia. Melkoisen köyhistä oloista olen minäkin lähtenyt ja voinpa sanoa, että ei vieraanvaraisuus ole ainakaan köyhdyttänyt vanhempiani. Uskaltaisin jopa sanoa, että siinä on ollut oma siunauksensa.
Kuulostaa tutulta. Ja kun seuravieraita tuli matkojen päästä, oli suolaista ja makeaa. Yövieraille muikkukukkoa ja soppaa. Meistä penskoista oli sitäpaitsi mukavaa leipoa pikkuleipiä ja kakkuja ja karjalanpiirakoita, sai sitten itsekin herkkuja. Ja tietysti käytiin salaa napsimassa takahuoneessa, kun äidin silmä vältti..
Otsikon kysymykseen vastaus: Jos leipoisin, niin rukiisia karjalanpiirakoita ja munavoita plus joku makea. Vaihtoehtona voisi olla kylmää kinkkumunakasta ja vaikka paprikaviipaleita :003:
-
Kiitos etukäteen memelle seuratarjoilusta!
Mä olin luvannut hommata pullat viime pyhän Herättäjänseuroihin - hain Sinuhen leipomosta viisi pullapitkoa. Emännät olikin tehneet valmiita voileipiä ja niidn päälle hyvät lisukkeet.
Tekisi mieli pyytää: "Anna meille joka päivä viimepyhäinen leipämme!" Kiitos kahvi-emännille!
-
Hyvät oli pullatkin. Ja ihanaa kuivaa kakkua, ja kahta lajia. Kiitos Mauno, Pirkko ja Kaarina, ja kuka lienee vielä ollut kyökkivuorossa. 3.10. on miun paistamat pullat( jos onnistuu, muutoin Sinuhen paistamat).
-
Täysin samaa mieltä ja tiedänkin ihmisen, jonka seuroissa tarjotaan pelkästään teetä ja korppuja.
Tätä täytyy nähtävästi täsmentää.
Tarkoitin, että joku leipomistaidoton tahtoisi pitää seurat, ei halua ostaa kaupasta valmista jne. ja jättää seurat pitämättä, koska on nauttinut muitten seuroissa hyvistä leipomuksista.
Toinen asia, mitä tarkoitin, oli, että mahdollisesti näistä leipomuksista voi tulla jopa pääasia. No...tuskinpa sentään.
Pitikin mennä tähän hiiva(tin) leipomisasiaan mukaan? :017:
ps. äitini leipoi seuroihin kädet savuten vaikka mitä ja joskus kutsui vielä siskonsakin leipomaan
-
Tätä täytyy nähtävästi täsmentää.
Tarkoitin, että joku leipomistaidoton tahtoisi pitää seurat, ei halua ostaa kaupasta valmista jne. ja jättää seurat pitämättä, koska on nauttinut muitten seuroissa hyvistä leipomuksista.
Toinen asia, mitä tarkoitin, oli, että mahdollisesti näistä leipomuksista voi tulla jopa pääasia. No...tuskinpa sentään.
Pitikin mennä tähän hiiva(tin) leipomisasiaan mukaan? :017:
ps. äitini leipoi seuroihin kädet savuten vaikka mitä ja joskus kutsui vielä siskonsakin leipomaan
Niin mutta ajatteleppa, että niitä kauniita ja tyylikkäästi pukeutuneita naisia menee seuroihin. Miten sinne enää rumat akat tuulipuvuissaan kehtaavat mennä? Tuleeko siitä hyvin pukeutumisesta pääasia? Eikö se ole vähän sama asia?
Jos olisimme kuitenkin sen verran armeliaita, että hyväksyttäisiin jokainen semmoisenaan. Kaikkien ei tarvitse osata kaikkea eikä olla kaikessa hyviä. Yksi osaa puhua, toinen veisata, kolmas leipoa, neljäs kuunnella, viides pukeutua tyylikkäästi j.n.e.
-
Niin mutta ajatteleppa, että niitä kauniita naisia menee seuroihin.
Erittäin mielelläni ajattelen. :003:
Joo...ollaan armeliaita.
-
Hyvä Pirska, kukin toimikoon taitojensa ja lahjojensa mukaan. :023:
-
Kahvileivästä ja memestä tuli mieleeni vanha juttu Ambomaalta. Meme Regina Alho leipoi Onayenan ruokakomeron peltipurkit niin täyteen pikkuleipiä, että niitä tarjottiin hänen omissa hautajaisissaan (1949) ja jaettiin loput vieraille kotiin viemisiksi. Vanhan makuisesta kahvileivästä sanottiin niin, että minäkin muistan: - Maistuu ihan Onayenan spenssille*.
(*spenssi tullee sanasta dispensary, toim. huom.)
-
Olen kuullut vitsin, jossa hautajaisissa joku sanoo toiselle, että otahan siitä pullaa, se on ruumiin itsensä leipomaa.
-
Olen kuullut vitsin, jossa hautajaisissa joku sanoo toiselle, että otahan siitä pullaa, se on ruumiin itsensä leipomaa.
Voi ei ei, täällä läkähtyy. :icon_eek:
-
No ei vähä mitä. Olen kuullut hautajaisista, joissa p i k k u l e i v i s t ä sanottiin, että ne ovat vainajan leipomia.
-
Soittelin just yhelle kolmesta kahviemännästä seuraavien seurojen tiimoilta. S oli serkkunsa luona Joensuussa. Onkohan myyrällä Lahessa serkku? :icon_lol: . Nyt on kaikki oorningissa. S tekee pikkuleivät, P kuivan kakun joka käy myös keliaakikoille, mie teen laktoosittomat pullapitkot.
Nyt omenasoseen keittoon. Sitä tulee niin paljon että pullapohjaiselle omenapiirakalle riittäisi ainetta. Vuoro tulenee taas kevät-talvella.
Laita Pirska ilmoitus seuroistasi foorumin tapahtumiin, niin tullaan kauempaakin leipomuksiasi maistamaan. :039:
-
Riitta-mummi! Tein nyt niitä keittinpiirakoita sinun ohjeen mukaan. Tuloksena hyviä piirakoita ja yksi öljyssä palanut sormi. Lähden iltapäivällä kokoukseen, joten saa nähdä mitä on jpiirakoista äljellä kun illalla palaan kotiin. Miesväki kun saa noita piirakat iltaruuakseen.
-
Laita Pirska ilmoitus seuroistasi foorumin tapahtumiin, niin tullaan kauempaakin leipomuksiasi maistamaan. :039:
Hurja. Taatusti tullaan, kiitos vain jo edeltäkäsin. Mitenkäs pitkä matka sinne, ja pääseekös junalla?
Lahtihan on kivenheiton päässä joten Riittaa voisi joskus käydä livenä näkemässä muutenkin vaikka jollakin velvollisuusmatkalla sukulaisiin, kun juna menee ohi kuitenkin. Hyvä ruoka on hyvää ruokaa. Ja hyvät tyypit kanssa, ja enemmänkin. Niin, että kyllä siinä yhdet seurat menee :003:.
Jäin unelmoimaan kaksista voileipäkakuista, voileivistä ja kaikista muista mitä oli kehissä.
-
Tervetuloa seuroihin 3.10. klo.Lahden Diakoniaopiston Betel-saliin. Puhujana mm. Paulu Annala, Hgin Yliopistosta.
Kutsuisin Leenan myös kotiini sitä ennen, mutta minulla on täällä tytär, vävy ja pikku-ukot ja minä lähden paljon aikaisemmin seuroja valmistelemaan.
Niin hieno kokemus oli ystävien maaliskuinen vierailu meillä, messusa Mukkulan kirkossa ja seuroissa joissa seppos ja sanneli mm. puhuivat, että
sen toivon toteutuvan joskus uudelleen.
Vieläkin harmittaa se että oli pakko keittää se lohisoppa edellispäivänä . Kala oli ihan silppua. Nyt tekisin toisin.
Voileipäkakut maistuvat minullekin. Niitä en ole seuroissa saanut, mutta aina joskus merkkipäivinä herkutellaan. Itse en osaa tehdä oikea-oppista. Ruokakolmiosta tilataan. Kala-katkarapukakku on namia.
-
Hurja. Taatusti tullaan, kiitos vain jo edeltäkäsin. Mitenkäs pitkä matka sinne, ja pääseekös junalla?
Jäin unelmoimaan kaksista voileipäkakuista, voileivistä ja kaikista muista mitä oli kehissä.
Minäkin tulen :039:
-
Minäkin tulen :039:
Voi kun kiva, siellä nähdään.
Pirska parka minkä teit
-
Olipa kerran hyvin ihmeellinen leivonnainen, nimeltään Hermanni, Hermannin taikina sisälsi sekä hiivan että leipomusjauheen joten se kohosi komeasti.
Taikinaa ruokittiin uusin ainesosin puolitoista viikkoa, sitten Hermanni laitettiin uuniin kypsymään.
Niin Leenakin lähti asunnostaan kohti kauppaliikkeitä hankkimaan Hermannin varustuksia ja toimi täydellisesti ohjeen mukaan. Määräpäivänä Hermanni kaadettiin vuokaan ja pantiin uunin tietylle ritilälle tietylle lämmölle.
Leenan opiskellessa jotakin mitälie, kuului keitiöstä valtava PUFFFFFF, ja kolahdusten sarja. Leena syöksyi sinne pahojen aavistusten vallassa ja aivan oikein; Hermanni oli räjähtänyt uunissa. On epäselvää mikä sen kiihdytti, mutta vain pikkuosa Hermannia oli vuoassa, suurin osa pitkin uunia ja sitten se valui uuninluukun laitojen raosta pitkin lattiaa. Leena ei voinut olla ulvomatta naurusta, niin hullunkurinen oli Hermannin kohtalo, joskin sen sotkuja sitten siivottiin viikkomääriä. Silloin nauratti vähemmän.
Tämä tarina on täydellinen tositarina monin tavoin, mainittakoon että se osa Hermannia joka jäi vuokaan syötiin ja oli herkullista mutta Leena ei sen koommin ole yrittänyt juuri Hermannia.