Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Riitta-mummi - 05.05.09 - klo:10:25
-
Täytyy uuden ketjun alkajaisiksi kertoa taas Bassosta. Olen tainnutkin kertoa sen allergisuudesta ja tiukasta ruokavaliosta. Se on tietysi yksipuolinen, ja siksi se tekee sitä mitä ei koskaan ennen tehnyt. Varastaa!
Mökillä se kiertelee kuin kulkukoira kaikki isännän vanhat kalanperkuupaikat ja napsii vanhat ja uudemmatkin( Yök!) perkuujätteet.
Nyt on miehelle käynyt kova komento laittaa kaikki ylijäämä kompostiin, jonka olen kanaverkolla varmistanut.
Eilen katoin iltapäiväkahville kaksi muffinsia(paperivuokissa) valmiiki.
Menin olohuoneen puolelle siksi aikaa kun kahvi"tippui". Mentiin kahville. Muffinsit oli kadonneet ja Basso viimeisteli viimeisiä murusia hellan edessä.
Pienintäkään ääntä ei ollut kuulunut. Kuin varas yöllä. Tämä oli toinen kerta vähän ajan sisällä. Taannoin se söi raaán kyljyksen työpöydältä.
Tänään B teki aamulenkillä ripulia. Sanonta on tosi: ahneella on ...loppu! [-X
-
räyskät karjuivat neljään asti... ja melankolinen körttivirsiä veisaava mustarastas aloitti... :wink:
-
Vinha taasen valmistautuu kesään...se vaihtaa talvipalttoota kevyempään kesäpusakkaan... Miten voi eläimestä, joka on koko olemukseltaan ja kooltaan kuin HK:n sininen karvoilla, lähteä noin tolkuttomasti karvaa? Pohjavillaa ja pitkää turkkia....olen aina luullut, että sen aineenvaihdunta vilkastuu kesäisin ja siksi paino putoaa..nyt epäilen, että keventyminen johtuu karvasta... :roll: tai sit se on vaan aina keväisin laihiksella, jotta näyttäis paremmalta rannalla... :wink: se kuitenki laihtuu aina keväisin noin sata grammaa, niin siis otushan painaa talvella noin 800 grammaa, joten painon putoamisen kyllä huomaa...
Riitta-mummi, voit kesällä tulla tapaamaan miuta ja "näätää" jos haluat sen nähdä livenä. Sovitaan sitten kesällä muutenkin tapaamisista tarkemmin.
-
Joo, puolin ja toisin tavataan. Kirjoitinkin tuossa toisessa ketjussa muistutuksen. Basson ja Vinhan tapaaminen voi olla vinha! :D
-
Joo voipi olla, Vinha kun ei ymmärrä pelätä mitään ja on utelias. Osa koirista on sitä mieltä, että Vinha olisi kerrassaan metka lelu tai paisti ja pienet koirat eivät tiedä mitä sille pitäisi tehdä. Osa on jopa vähän pelännytkin. Yleensä koirat ovat kuitenkin aina hieman hämmentyneitä ja kummastuneita Vinhan nähtyään. Tai ehkä oikeammin nähtyään minut sen kanssa. Tulee olo, että koira miettii miksi ihmeessä olen ottanut tuollaisen elukan lemmikikseni... :lol:
Noh, samaa kyllä hämmästelee ihmisetkin...halusin seurallisen lemmikin ja unelmieni koira on irlanninsusikoira...jännä juttu, että fretti tuntui hiukkasen käytännöllisemmältä lemmikiltä opiskelijaluukkuun sijoitettuna ja opiskelijan lompakolla elätettäväksi. Ja on siinä vielä sekin juttu, että irlikset on miuta isompia...:wink:
-
Koiran kokoon voi suhtautua monella tavalla. Kuopuksemme joutui pikkutyttönä silmätysten Tanskan dogin kanssa. Hän totesi riemuissaan: - Tämä on minun kokoinen koira! Mielikuvaa ei häirinnyt se, että otusta jatkui ja jatkui ties missä asti heiluvaan hännänpäähän asti.
-
Utelias pikkukarhu.
http://www.youtube.com/watch?v=NTnkNvHkgls
Tohmajärveltä löydettyä pentua oltiin seurattu kymmenisen kilometriä. Jäljittäjän ihmeeksi matkalta löytyi vain pieniä makuusijoja ja tassunpainalluksia. Emoa ei ollut näkynyt.
-
Maan ystävä 2/09 lehdessä epäillään, että Bileamin aasi osoitti suurempaa hengellistä herkkyyttä kuin Jumalan profeetta. :icon_biggrin: Sama kirjoitus esittää mm. kysymyksiä voiko eläimillä olla hengellistä elämää ja hengellisiä kokemuksia ja myös: voiko ympäristöaktivistilla olla hengellistä elämää? :icon_wink:
Eräs brittiläinen anglikaaniteologi (Andrew Linzey) väittää, että ihminen oli paratiisissa kasvissyöjä; lihansyönti johtuu syntiinlankeemuksesta.
Hauskoja pohdintoja.
-
Tulee mieleen viisastella, että saivatko Aatami ja Eeva siis Paratiisista karkottamisen yhteydessä uudet kaikkiruokaisille sopivat hampaistot ja lyhyemmät ruoansulatuskanavat.
-
Paratiisista karkoituksen yhteydessä Herra teki Aadamille ja Eevalle vaatteet nahasta.
Jospa hän antoi surmattujen eläinten lihat syötäväksi, ikäänkuin muistutukseksi, että hedelmiä ei enää riitä kuten Edenissä.
Basso on ollut puolentoistakymmentä kertaa kotiseuroissa. Kahvipöydän alla se tyytyväisenä ja hartaana kuntelee veisuuta. Ja tiedän että se pitää siitä kovasti. Kuten myös klassisesta musiikista.
Herättäjäjuhlille vanhus ei taida sittenkään tulla (minun valintani) vaikka intoa sillä kyllä autossa-istumiseen on.
-
Ensimmäinen västäräkinpoikanen meidän juuriajetulta nurmikolta ruokaa pyydystämässä.
-
Kerttu vaikutti poikkeuksellisen isolta ja rauhalliselta koiralta, kun kohtasimme piha-aidan toisella puolen villisti vilistävän ja metelöivän chihuahuapentueen. Kaikki on suhteellista, sanoi Einstein.
-
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/200905299676075_ul.shtml
Härkätaistelu on aina ollu asia mitä en oo suvaannu. Sympatiat häriän pualella, kun voitti kaksijalakaasen elukan, joka on kiusannu tuhansia härkiä hengettömiksi. Nykyihiminen vois jo nämä taistelut jättää kattomatta. >:(
http://www.youtube.com/watch?v=_lL1SWQtCVs
-
Päästiin seuraamaan illalla pitkään sarvipöllön saalistelua. Se sai myyrän tai hiiren ja söi sen ja sitten taas kurvailemaan niityn ylle. Hienoja käännöksiä se teki ja lensi sulavasti ja äänettömästi. Sillä on hienot oranssit silmät. Liekö pesä jossain lähellä?
Nyt on pakko pitää ikkunoita auki kun on niin lämmin. Rastaat pitää melkoista meteliä, satakieli lauleskelee vähän kauempana ja leppälintu aika lähellä. Nuoriso cruisailee kartsalla bensaa polttaen ja kohta jyskii tavarajuna satamaan.
Yöllisiä ääniä piisaa kyllä.
-
Meinasin tuossa toissa pyhänä tehdä autollani väkivaltaista tuttavuutta sarvettoman hirviön kanssa. Aika oli lähellä puolta yötä ja etäsyys vajaa pari metriä. eli läheltä pit. Tuollainen pitkäjalkainen elukka, kun tulee kolarissa tuulilasista sisään. Piakka oli omakotialuetta, missä on metsälöitä Tuusulan Lahelassa. Onneksi varjelus oli mukana. Ei siinä jarruttaa ehtinyt, kun elukalla ei ollut valot päällä. Jolu vilkku pitäisi niille määrätä pakolliseksi.
-
Ensi kertaa kun nyt oltiin kuukausi poissa mökiltä samoin kuin naapurit niin meidän rantaan on kuikka tehnyt pesän. Sain siitä aika hyvän kuvan, kun se lilluskeli vedessä ja kamerassa 18x zoom. Heinikossa se hautoo kahta munaansa.
-
Ensi kertaa kun nyt oltiin kuukausi poissa mökiltä samoin kuin naapurit niin meidän rantaan on kuikka tehnyt pesän. Sain siitä aika hyvän kuvan, kun se lilluskeli vedessä ja kamerassa 18x zoom. Heinikossa se hautoo kahta munaansa.
Onnittelut!
Kuikat kuulemma on tulleet nykyään rohkeammiksi. Ennen pesivät sisämaassa vain salolammilla. Ei vaan hylkäisi muniaan.
-
Niinpä ovat tulleetkin ! Meidänkin mökkijarven kuikan tulevat lahdelle muulloinkin kuin "ilmojen eellä", eivätkä sukeltele heti säikäyksissään. Uiskentelevat kaikessa rauhassa. Nyt oli taas kolme yhdessä.
Viime keskiviikkona löysimme rantakivien välistä kuolleen harmaalokin. Puoliso tarkasti vainajan. Sitä oli ammuttu kolmeen eri kohtaan. Siipi poikki, jalka poikki ja rinnassa reikä.
Voi ihmisparkaa joka sen on tehnyt!
Tapauksesta tulee pieni kirjoitus Padasjoen sanomiin ensi viikolla.
Tänään sireenintuoksu houkutteli yhden ritariperhosen ja kaksi amiraalia meden imentään.
Kaali ja sitruunaperhoset nautiskelivat myös. Ynnä kaksi palleroista kimalaista. Ne antoivat kukkakärpäsille hatkat heti kun yrittivät apajille.
-
Niinpä ovat tulleetkin ! Meidänkin mökkijarven kuikan tulevat lahdelle muulloinkin kuin "ilmojen eellä", eivätkä sukeltele heti säikäyksissään. Uiskentelevat kaikessa rauhassa. Nyt oli taas kolme yhdessä.
Viime keskiviikkona löysimme rantakivien välistä kuolleen harmaalokin. Puoliso tarkasti vainajan. Sitä oli ammuttu kolmeen eri kohtaan. Siipi poikki, jalka poikki ja rinnassa reikä.
Voi ihmisparkaa joka sen on tehnyt!
Tapauksesta tulee pieni kirjoitus Padasjoen sanomiin ensi viikolla.
Tänään sireenintuoksu houkutteli yhden ritariperhosen ja kaksi amiraalia meden imentään.
Kaali ja sitruunaperhoset nautiskelivat myös. Ynnä kaksi palleroista kimalaista. Ne antoivat kukkakärpäsille hatkat heti kun yrittivät apajille.
Jahas, kaikki linnut on pesintäaikaan rauhoitettuja. Harmaalokki on niitä harvoja, jotka ei muuna aikana ole. Jotkut yksilöt on erikoistuneet tappamaan muiden lokkien poikasia - lähinna selkälokin, koska lajit pesii usein samoissa yhdyskunnissa.
Ritariperhosta en ole nähnyt moniin moniin vuosiin. Hieno havainto.
-
Kuikasta kun puhuitte niin tuli mieleen yksi mökkikirjaankin kirjoitettu tapaus yli kymmenen vuoden takaa. Pikkuveljeni Mikko oli sillon joku semmonen oisko kolmi-nelivuotias ollut ja oli mummun kanssa rannalla kun järvessä näkyi uiskentelevan telkkä. Mummu lähti kiireellä hakemaan kameraa ja käski Mikon pitää lintua silmällä. Telkkä sukelsi, ja s-vikainen (sanoi ässän yleensä ännänä, minäkin olin Nanna) Mikko tuumasi: "Nyt ne uppot."
-
Puoliso ja Basso olivat aamulla bonganneet kanadanhanhiparin poikasineen Kilpiäistenpohjan laiturilta. Kävin iltapäivällä toteamassa, että totta oli! Neljä suloista poikasta niillä oli välissään. Siinä sitten kaakatettelivat varoituksia pojilleen jos lie minullekin. Rohkeita ja ihmiseen tottuneita ne kyllä olivat.
Naapurin kalamies tiesi kertoa niiden pesäpaikan. En kerro.
Hanhet ovat joillekin jo riesa. Helsingin ja Espoon puistot ovat hyvinlannoitettuja ja uimarannat myös. Mutta kyllä oli uljas perhe. Siinä telkät ja sinisorsat ovat maalais-serkkuja.
Satakieli lurittelee kaiken yötä. Oli Tiitiäisenkin herättänyt yöllä. Kuulema Kotkassakin
rantapusikoissa laulavat.
Eilen kaupunkiin tullessamme näimme vielä aika monta töyhtöhyyppä Asikkalassa.
Ovatko ne todella jo paluumuuttamassa. Harmaasieppo ei ole tainnut vielä edes tulla
-
Puoliso ja Basso olivat aamulla bonganneet kanadanhanhiparin poikasineen Kilpiäistenpohjan laiturilta. Kävin iltapäivällä toteamassa, että totta oli! Neljä suloista poikasta niillä oli välissään. Siinä sitten kaakatettelivat varoituksia pojilleen jos lie minullekin. Rohkeita ja ihmiseen tottuneita ne kyllä olivat.
Naapurin kalamies tiesi kertoa niiden pesäpaikan. En kerro.
Hanhet ovat joillekin jo riesa. Helsingin ja Espoon puistot ovat hyvinlannoitettuja ja uimarannat myös. Mutta kyllä oli uljas perhe. Siinä telkät ja sinisorsat ovat maalais-serkkuja.
Satakieli lurittelee kaiken yötä. Oli Tiitiäisenkin herättänyt yöllä. Kuulema Kotkassakin
rantapusikoissa laulavat.
Eilen kaupunkiin tullessamme näimme vielä aika monta töyhtöhyyppä Asikkalassa.
Ovatko ne todella jo paluumuuttamassa. Harmaasieppo ei ole tainnut vielä edes tulla
Jos hyyppiä oli paljon ja kaikki aikuisia niin kyllä veikkaisin paluumuuttoa. Jää niitä vielä syksyksikin. Kyllähän harmaasiepot on tulleet. Tosin hyönteissyöjien muuttoakin vielä lienee. Lapinuunilintuja, joka on pesimälinnustomme viimeisin tulija, ei ole vielä kovin montaa ilmoitettu. Laji tosin ei ole yleinen.
Taigametsien tarunhohtoisia lintuja, sinipyrstöjä on tavattu ennätysmäärä. Se pesii (jos pesii) täällä esiintymisensä länsireunalla. Meikäläisen jaloilla niitä ei kyllä lähdetä etsiskelemään, koska lauleskelevat P-K:n, Kainuun ja Koillismaan itäosissa korkeilla ja vaikeapääsyisillä vaaroilla. Jospa jalat olisivat syksyllä kunnossa niin pääsisi todenteolla syysmuuttoa seuraamaan. Nykyään kun ei pysty seisomaan yhdessä kohtaa juuri ollenkaan.
Ja nyt iltaretkeilemään...
-
Jalkavaivoja minäkin olen potenut yli 15 vuotta. Nivelrikkoihin saan välillä kortisonipistoksia. Toisaalta liikkua pitää.
Onneksi lintuja näkee istualtaankin ja autostakin kuten ne töyhtöhyypät. Oli niitä kymmenkunta. Saattoivat olla siis jo etelään menossa. Kohta käyn rannassa katsomassa onko hanhiperhe näkyvissä.
-
Puoliso ja Basso olivat aamulla bonganneet kanadanhanhiparin poikasineen Kilpiäistenpohjan laiturilta. Kävin iltapäivällä toteamassa, että totta oli! Neljä suloista poikasta niillä oli välissään. Siinä sitten kaakatettelivat varoituksia pojilleen jos lie minullekin. Rohkeita ja ihmiseen tottuneita ne kyllä olivat.
Naapurin kalamies tiesi kertoa niiden pesäpaikan. En kerro.
Hanhet ovat joillekin jo riesa. Helsingin ja Espoon puistot ovat hyvinlannoitettuja ja uimarannat myös. Mutta kyllä oli uljas perhe. Siinä telkät ja sinisorsat ovat maalais-serkkuja.
Kanadanhanhi ei kuulu alkuperäiseen, suomalaiseen luontoon. Samaa tuontitavaraa kuin vaikkapa kanadanmajava, joka syrjäytti euroopanmajavan melkein koko maasta. Kanadanhanhi ei taida kuitenkaan kilpailla muitten lajien kanssa elintilasta. Joutsen rökittää sen puhtaasti 6-0. No, kivahan sitä perhettä on varmaan seurailla.
Hyvä juttu, että valkoposkihanhikanta kasvaa Suomessa. Ihmiset on vaan kannankasvun tiellä. :icon_wink:
Telkkä on ekoja kevääntuojia ja terhakka tappelija. Sitä sanottiin Karjalassa helyksi siipien lentoäänen perusteella. Kalevalassa se oli sotka.
-
Jalkavaivoja minäkin olen potenut yli 15 vuotta. Nivelrikkoihin saan välillä kortisonipistoksia. Toisaalta liikkua pitää.
Ikävää sinullakin.
Aloitin toissapäivänä taas pitkän tauon jälkeen ottamaan reumalääkettä, kun on melkein pakko. Ensimmäisenä sivuoireena on maha jo ihan sekaisin. Kortisonia eivät mulle mielellään anna, koska se heikentää luustoa. Joskus kuitenkin. Tänään on kohta otettava antibiootteja hammaslääkärioperaation vuoksi. Sen takia, kun on tuo sydänvika. Hamm.lääk. ei uskalla riskeerata mitään.
Onneksi on viimeinen käynti hammaslekurilla. :109:
-
Jos telkkä on hely, olisikohan koskenhely siten koskelo? Tunnen hyvän tyypin nimeltä Koskenhely, joka tosin on honteloa koskeloa potrempi.
-
Eikös Kalevalassa kerrota että sotkanmunasta syntyi maailma? Joensuussa löytyy Sotkanmuna niminen bändi jonka viisua "ei oo helppoa/on vaikeeta" vähän kuulostelin.
Vai telkänmuna se voisi myös olla jota Herra käytti luomistyössään antaessaan meille elintilan. :003: käytän tänään vihreää vihreitten kristittyjen ystävien iloksi.
-
Tänään menen Telkän kanssa Vesijärvelle iltaa viettämään joidenkin partiokavereitteni kanssa. Lippukuntamme isompi purjealus on Telkkä ja pienenpi on Sotka.
-
Seurustelin äsken kaupungilta tullessani kahden tuttavallisesti kiehnäävän rottweilerin ja yhden mastiffin kanssa. Kerttu katsoi kotona vähän happamesti farkunlahjetta nuuhkiessaan, mutta ei sanonut mitään.
-
Tuli tässä mieleen, että jossain päin Suomea on ollut liikenteessä sellainen versio luomiskertomuksesta, että kun Jumala loi Aatamin ja päätti tämän kaveriksi Eevan luoda, oli Jumala ottanut Aatamilta kylkiluun ja laittanut sen kalliolle aurinkoon kuivumaan. No siihenhän tuli kettu paikalle ja nappasi kylkiluun hampaisiinsa ja pakeni paikalta. Jumala koitti kettua ottaa kiinni, mutta ehti tarrata vain häntään ja vetäessään kiskaisi hännän kokonaan irti. Jumalan ei auttanut muu kuin tehdä Eeva siitä ketun hännästä...sen tähden myö naiset ollaan vähän semmoisia kuin ollaan. :icon_wink:
-
Niin... naiset on mitä on.
Koulussa opetettiin, että nisäkkäät kuuluvat lajiin, joka imettää poikasiaan. Pian lapset oivalsivat, että naisetkin ovat imettäjiä. Opettaja kyseli, mitä ne miehet sitten ovat? Seurasi pitkä hiljaisuus, mutta sitten yksi oppilaista oivalsi:
- Selkärangattomia!
Terveisiä Vesijärven Enonselältä ja Selkäsaaresta. Saatiin telkän kyytiä. Selkäsaaren rannassa tehtiin myös havainto veneessä (ei meidän) nukkuvasta kännikalasta, mutta se ei taida olla elukka. Eikä ne naisetkaan ole, vaikka jotkut ovat kissamaisia!
-
Niin... naiset on mitä on.
Niinhän ne...
Opettaja kyseli, mitä ne miehet sitten ovat?
- Selkärangattomia!
Niitähän me, valitettavan usein. Ja varmaan moneen eläimeenkin voidaan verrata. Röh.
++
Äsken taas rusakkopariskunta söi voikukkia nurmikolla pitkään. Ovat antaneet olla terassikukat ihan rauhassa, joten mekään emme aja niitä pois vaan ihailemme.
-
Niinhän ne...
Niitähän me, valitettavan usein. Ja varmaan moneen eläimeenkin voidaan verrata. Röh.
++
Äsken taas rusakkopariskunta söi voikukkia nurmikolla pitkään. Ovat antaneet olla terassikukat ihan rauhassa, joten mekään emme aja niitä pois vaan ihailemme.
On se hienoa, että rusakkoja vielä on. Etelä-Suomi täyttyy kovaa vauhtia kaneista eikä jäneksille jää enää elintilaa.
-
Koulunkin pihalla on monta, joiden kuteissa lukee isolla KANI. Ovat varmaan niitä citykaneja.
-
Koulunkin pihalla on monta, joiden kuteissa lukee isolla KANI. Ovat varmaan niitä citykaneja.
Onko ne Oikeutta Citykaneille-yhdistyksen jäseniä. Toinen vaihtoehto on, että ne on TOPKANIN faneja. :003:
-
Huppareiden Kanilla näkyy olevan etunimikin, Karl. Olisikohan se lapsuuteni kuvakirjan Kalle Kani?
-
Huppareiden Kanilla näkyy olevan etunimikin, Karl. Olisikohan se lapsuuteni kuvakirjan Kalle Kani?
Jaaha. Koulussasi on brändipuettuja lapsia. Karl Kani on musta mies, joka on brändännyt lenkkarit, hupparit, t- ja pitkähihaiset paidat. Tuollaista hiphop-meininkiä.
-
Tänä aamuna anivarhain Outokummun kahlaaja-altailla. Linnut piilossa.
-
Tänä aamuna anivarhain Outokummun kahlaaja-altailla. Linnut piilossa.
Kuulit sentään lintujen äänet?
Yöuntani häiritsee lokit, jotka on tehneet pesän kerrostalon katolla. Hirvittävää huutoa aamusta iltaan ja illasta aamuun. Ei siinä melussa saa kunnolla nukutuksi. Mulla on öisin makuuhuoneen ikkuna auki, että on viileää. Nyt on pidettävä ikkuna kiinni, että saa unenpäästä kiinni. Kävisin mielelläni hävittämässä tuon lokkiyhteisön, mutta haulikko puuttuu. :102:
-
Kuulit sentään lintujen äänet?
Yöuntani häiritsee lokit, jotka on tehneet pesän kerrostalon katolla. Hirvittävää huutoa aamusta iltaan ja illasta aamuun. Ei siinä melussa saa kunnolla nukutuksi. Mulla on öisin makuuhuoneen ikkuna auki, että on viileää. Nyt on pidettävä ikkuna kiinni, että saa unenpäästä kiinni. Kävisin mielelläni hävittämässä tuon lokkiyhteisön, mutta haulikko puuttuu. :102:
Siitä vois ehkä valittaa kaupungille, josko jotain olis tehtävissä. Haulikko vaihtoehto on huonoin mahdollinen, koska a) ase lähtis valtiolle, b) saisit sakot ja c) joutuisit korvaamaan valtiolle pesivien lokkien arvon.
Mie nukun kesällä aina ikkunat auki ja kieltämättä lintujen yöllinen mekkalointi joskus häiritsee. Pahin on ikkunapihlajan punakylkirastas, joka joskus jankuttaa melkein koko yön. Lokkeja on tässäkin.
-
Siitä vois ehkä valittaa kaupungille, josko jotain olis tehtävissä. Haulikko vaihtoehto on huonoin mahdollinen, koska a) ase lähtis valtiolle, b) saisit sakot ja c) joutuisit korvaamaan valtiolle pesivien lokkien arvon.
Mie nukun kesällä aina ikkunat auki ja kieltämättä lintujen yöllinen mekkalointi joskus häiritsee. Pahin on ikkunapihlajan punakylkirastas, joka joskus jankuttaa melkein koko yön. Lokkeja on tässäkin.
Jos ei haulikkoa saa käyttää, niin taidan tappaa ne salaa joku yö, kun oon oikein ärtsyllä päällä. :002:
-
En usko, että ärtsyllä päällä pystyy salaa tappamaan lokkeja. Metelinhän ne nostaisivat. Suosittelisin sen sijaan kylmästi harkiten punottua salajuonta, myrkytettyjä silakoita tai muuta katalaa.
-
En usko, että ärtsyllä päällä pystyy salaa tappamaan lokkeja. Metelinhän ne nostaisivat. Suosittelisin sen sijaan kylmästi harkiten punottua salajuonta, myrkytettyjä silakoita tai muuta katalaa.
Erittäin valovoimaisia katalia juonia. Foorumihan on innovatiivinen yhteisö. Eli: Lokithan syö mitä vaan. Voi antaa vaikka myrkytettyjä rasvaisia hampurilaisia. Jeeee! :109:
-
Pitkä, mutta mukava retki sateessa kaverin kanssa. Pari suosirriä, ruskosuohaukan pesä etc.
Kysyin kaverilta, aikooko hän äänestää ja vastaus tuli harkitsevalla ja vakaalla äänellä: "Eiköhän tuota pitäne".
-
Kalajoella on tehty harvinainen lintuhavainto. Siellä on kuultu kirjorastaan laulua. Havis on vielä epävarma, mutta varmaan etsinnät on käynnissä. Kirjorastas on pääasiassa siperialainen laji, josta on Suomessa aiemmin kolme havaintoa, joista yksi kuolleesta linnusta.
-
Pikkukäpylinnuilla on alkanut vaellus. Täällä niitä menee pääasiassa luoteeseen. Liekö nyt kuusella huono siemensato, kun vaeltavat?
-
Kalajoella on tehty harvinainen lintuhavainto. Siellä on kuultu kirjorastaan laulua. Havis on vielä epävarma, mutta varmaan etsinnät on käynnissä. Kirjorastas on pääasiassa siperialainen laji, josta on Suomessa aiemmin kolme havaintoa, joista yksi kuolleesta linnusta.
Havainto on varmistunut ja lintu on kuin onkin kirjorastas (Zoothera dauma).
-
Havainto on varmistunut ja lintu on kuin onkin kirjorastas (Zoothera dauma).
Kyllä körttifoorumista on paljon hyötyä. En ole koskaan aiemmin kuullut kirjorastaasta. Olen nähnyt räkättirastaan, mustarastaan ja laulurastaan. Muista ei ole tietoa.
-
Juhannusyö on mennyt retkeillessä Pyhäselän rannoilla ja peltojen laiteilla. Yhtään juhannuskokkoa ei näkynyt? Ihmisiä on liikkeellä sellaisissakin paikoissa, joissa ei yleensä näy ristinsielua. Mitä lie etelän serkkuja?
Paras havainto oli sarvipöllöpoikue, jonka sydäntä särkevää piiskutusta kuului yhdestä metsiköstä. Ainakin kahden poikasen ääntä kuului. Poikaset on jo ulkona pesästään. Toivottavasti emot saa pyydystettyä niille useita lihavia myyriä.
Kesän ekan ruisrääkkäni kuulin. Sitä ei kyllä viitsi kuunnella kovin kauaa, kun ääni ei ihmiskorvalle ole niitä kauneimpia, mutta luultavasti oikein pullean ja hyväkuntoisen rääkkäneidon korvissa se on maailman ihaninta musiikkia.
Sää on puolipilvinen ja alkumatkasta tuli pari pientä sadekuuroa. Sääskiä (täälläpäin itikoita) on ihan riittämiin. Hyvä se on, niin saavat pikkulinnunpojat ruokaa.
Kaiken kaikkiaan oli mukavaa miiruilla aatoksissaan ja ihmetellä yötöntä yötä. Haistella kesäkukkien tuoksua ja hyreksiä Eino Leinon runoa.
Juhannusyönä keijut tanssii niityllä.
-
Tämmoiset kun Juhannus-säät olivat, bongailin elukoita enämpi TV:stä. Hevoset olivat uljaita elokuvassa Hidalgo, paitsi se hidalgo oli vain puoliverinen intiaaniheppa.
Niskavuoressa oli kauniita suomenhevosia. Tänä aamuna kurpitsa-ohjelmassa näin kunnolla murmelin. Sen eng.kielinen nimi oli jotakuinkin "puunsukka".
Basso käyttäytyi kokolla herrasmiehen lailla kun tyttökoirat alkoivat rähistä. Meni rauhallisesti seistätoljottamaan kahden pahimman väliin.
Viherpeippoperhe ruokaili tiistaina-keskiviikkona pihallamme, liekä ruokinnan ansiota.
Emot ovat ahkeria laudalla-istujia. Niitä ei mikään hetkauta.
Kimalaisia(pörriäisiä) on melko paljon. Ampiaisia vain vähän, mutta elonmerkkiä on kuitenkin.
Kun on liikuttu vähän, on nähtykin vain vähän.
-
Minkki söi kuikan munat ja käpytikka yrittää naputtaa kirjosiepon pesää auki, jotta pääsisi syöttämään poikaset omilleen. Sorsia ja telkkiä on vähemmän kuin koskaan.
-
Lintukaveri oli nähnyt toissapäivänä pienikokoisen karhun eräällä pikkutiellä n.14 km Joen Citystä. Arveli kyseessä olleen joko tämän vuoden erauspentu tai viime vuoden poikasia. Pikkunalle oli arvattavasti pötkinyt metsään minkä käpälistä lähti kauhistuneena moista kohtaamista. Emonsa karkottamilla erauspoikasilla on tapana törttöillä asutuillakin alueilla.
Lappeenrannassahan sattui hiljattain se pahin mahdollinen tilanne. Lenkkeilijä osui emon ja pentujen väliin. Emo oli kopaissut lenkkeilijää vähän päästä ja tämä toipuu nyt sairaalassa.
Itseltäni on karhu vieläkin näkemättä, mutta murinaa olen kuullut ja vieläpä aika läheltä.
*
Äsken kuului taas sarvipöllön poikasen ruostuneen saranan kuuloista kerjuuääntä. Iltaretkellä oli muuten aika hiljaista. Pensastasku ja ruokokerttunen lauloivat vielä.
-
Täällä on vissiin pääasiassa noista kesyttömämmistä elukoista ollut puhe, mutta tahon tilittää kun kissani Immu on maan taitavin yöhäirikkö. Ei se mourua eikä tee muutakaan semmoista. Se vain rakastaa. Toissayönä hän rakasti taas niin kauheesti. Ensin se tuli viereen ja kokeili tassulla nenää. Sitten se leipoi mahaa ja koitti päästä peiton alle. Peiton alla tuli kumminkin kuuma, niin se tuli takasin pään viereen ja kostealla, kylmällä nenällä tökki minun nenää. Aina kun sain omani kuivattua, tuli uusi tökkäisy. No minä käännyin selälleni niin se kiersi tyynyn toiselle puolelle makaamaan ja asetteli tassut korvan juureen ja leipoi tyynyä. Rahisee tosi kivasti läheltä korvaan! Ja sitte ku mamma kunnolla herää niin äkkiä karkuun.. Hirveä eläin <3
-
Muistuttaa Immu kuvauksessasi paljonkin Tiitiäisen Vinha-frettiä. Onko sinulla kissa-hilleri tai hilleri-kissa? Onhan kissa toki yöeläin. Onko se vasta nyt huomannut sen?
Minun koiravanhukseni on parin vuoden ajan alkanut aamuöisin voimistella. Se kierähtelee sopivaksikatsomillaan matoilla ympäri-ämpäri. Kolina on melkoinen. Heräämme siihen. Korviaan se hankaa samalla mattoon. Se on kutinaa jota pari kertaa viikossa hoidetaan erilaisilla hoito-aineilla. Allergiaako sekin. Kaikesta huolimatta se on niin rakas, rakas. Muistutus kuolevaisuudesta (ihmisenkin) on vanhuksen kanssa eläessä
alati läsnä (huokaus). Pyytelen voimia luopumiseen . Edellisen koiran kuolema oli traaginen.
-
Kyllähän se lemmikistä luopuminen aina on surullista. Me jouduttiin tekemään viime syksynä surullinen ratkaisu, kun vanhan rotikkarouvamme syöpä levisi. Nyt on reilun kuukauden ajan ollut ilonamme nuoriherra Leevi Labradori. Aamuisin se tulee mun sängyn viereen ja sanoo ihan hiljaa "piip". Jos en herää siihen, se nostaa käpälät sängynreunalle ja maistelee mua hellästi nenästä. Ja sitten kipitetään molemmat kiireellä ovelle ja mä puen päälleni vasta ovenraossa että se pääsee HETI pisulle. :-) Hyvin on sen sisäsiisteys edennyt, nykyisin menee päiviä, ettei vahinkoja tule sisälle ollenkaan, ja koira on kumminkin vasta 14 viikkoa... Tarkkaavaisuuttahan se vaatii meiltä "huoltajilta", että osataan lukea sen eleistä milloin pitää juosta pihalle, kun varsinaista pyrkimistä se ei vielä osaa.
Leevi on ollut meillä nyt kuutisen viikkoa, ja sinä aikana se on:
- kaksinkertaistanut painonsa
- muuttunut vauvakoirasta riiviöpennuksi
- oppinut kulkemaan hihnassa ja kaulapannassa sekä valjaissa
- oppinut autoilemaan henkilöautossa ja bussissa
- tutustunut muutamiin tuttuihin kaverikoiriiin
- oppinut istumaan ja tulemaan luokse käskystä, ja melkein menemään maahan
- oppinut etsimään ja melkein osoittamaan löytämänsä pakasterasian (geokätköilyssä hyvä taito :-)
- tottunut remonttiääniin, kun taloyhtiössä on kattoremontti
- ollut viikon meidän kanssa mökillä ja tutustunut uimiseen, onkimiseen ja grillaamiseen
- käynyt ekan kerran eläinlääkärissä rokotuksella
- valloittanut niin meidän kuin naapurienkin sydämet
-
Voi Sarai, tulipa Basson vauva-ajat mieleen. Näinhän se meilläkin sujui. Muistuu mieleen pikku-riiviön naskalihampaiden rakkaus ranteissa. Ja pissalle ja isolle tarpeelle kannoin sen aina heti ruokailun jälkeen. Leevin ikäisenä B oli täysin sisäsiisti, eikä ole koskaan tehnyt sisällä.
Kun se 7-viikkoisena tuli meille Somerolta, se nukkui ensin kenkälaatikossa, sitten banaanilaatikossa. Nyt se ei mahtuisi kolmeen banaanilaatikkoon. Se nukkuu pehmeillä matoilla tai joskus meidän sängyn jalkopäässä. Silloin on ahdasta.
Tuossa se nyt läähättää vieressä kun kirjoitan tätä. Jotain ihmeellistä oli kai illansuulenkillä nähnyt, ja sitä nyt selittää.
Oikeat koirankasvattajat eivät tätä lepertelyä hyväksy. Niillä menee suunnilleen kuten Hienosti hihnassa ohjelman toimittaja vitsaili: En tykkää koirista, en omista koiraa, kotonani ei koskaan ollut koiraa, mutta minulla on DILPOOMI, olen siis koirankouluttaja!
Olen aina tykännyt koirista, kotonani ei ollut koiraa, sain ensimmäisen koirani vasta viisikymppisenä. Rakastetaan ja pidetään huolta koiristamme.
Hei taas! Riitta-mami :056:
-
Minä pidän varislinnuista. Seinäjoella lauantain iltaseuroissa katseeni kiinnittyi komeaan harakkaan. Se keekoili tyytyväisenä siinä juhlakentän ristin oikealla sakaralla, keikkui ja kätkätti, pyllisti seuraväelle, ja lopulta lenti tiehensä jokea kohti. Olikohan suruton harakka?
-
Suvikki: ovat ne harakat aina vähän suruttomia, turhan hienojakin... Körttifoorumitapaamisessa porisin siitä kun Päivi-vaimoni oli aikoinaan kävellä keekoillut turkiksissaan kuopiolaisen runoilijan ja ortodoksin Aari Surakan eteen. Surakka oli sanonut heti:
- Päivi, mokomakin harakka! :icon_biggrin:
Varikset ovat veijareita: Tikkurilan kävelykadulla näin taannoin kun varis avasi maitotölkin oikeaoppisesti, avasi sen samalla lailla kuin sinä tai minä. Varis ei siis rei´ittänyt tölkkiä nokallaan, vaan a v a s i sen ylhäältä kaikkien sääntöjen mukaan.
On tavattu myös varislintu, joka vahingossa lähti liukumaan harjakatolta, mutta huomasi puuhan hauskaksi, ja meni katolle uudestaan, ja taas uudestaan, ja taas... liukui kuin ihmispolo jossain kylpylässä.
Varislinnut ovat viisaita :023:
-
Varisten parvikäyttäytymistä on kiintoisa seurata, ja varisten joukkotappeluja muiden parvien kanssa (naakat, räkättirastaat).
Mukavuudenhaluisena luontoharrastajana on helpointa seurata sitä mitä ikkunasta näkee, ja varikset, naakat ja harakat usein osuvat silmien eteen. Ovat myöskin sopivasti oppineet ihmisten kanssa elämään, että niiden tarkkailu on helppoa myöskin kävelylenkeillä. Ja sitten kun ovat vielä niin nokkelia ja monipuolisia elintavoiltaan, että seurattavaa riittää. Varisten vahtaaminen ja harakkaharrastus käy ajankulusta.
-
Varisten vahtaaminen ja harakkaharrastus käy ajankulusta.
Olet keksinyt mukavan ajankulun. :)
-
On tavattu myös varislintu, joka vahingossa lähti liukumaan harjakatolta, mutta huomasi puuhan hauskaksi, ja meni katolle uudestaan, ja taas uudestaan, ja taas... liukui kuin ihmispolo jossain kylpylässä.
Varislinnut ovat viisaita :023:
Minä olen nähnyt myös varisten laskevan pyllymäkeä peltikatolla. Siitä on jo vuosia. Oli satanut noin sentin kerros lunta. Odotin junaa Keravan asemalla, kun havahduin varisten ääneen. Katsoin asemarakennuksen katolle. Siellä pari varista laski mäkeä räystäälle ja lennähti takaisin harjalle. Ne hypähtivät harjalta uudelleen katon lappeelle ja valuivaluivat alas. Lystiä niillä näytti olevan. Sitten tuli juna. Mutta jäljistä päätellen, ne olivat laskeneet jo useamman kerran. :icon_lol:
Eilen kuunneltiin kuinka variksenpojat opettelee raakkumaan. Kovasti tuntui niillä olevan asiaa toisilleen.
-
Muistuttaa Immu kuvauksessasi paljonkin Tiitiäisen Vinha-frettiä. Onko sinulla kissa-hilleri tai hilleri-kissa? Onhan kissa toki yöeläin. Onko se vasta nyt huomannut sen?
Ei se ole sitten muuten kovin touhukas. Aamusella kyllä ensimmäistä herääjää tervehtii huutamalla suureen ääneen ja jos se satun olemaan minä ja ruokin sen sitten, niin varmuuden vuoksi ukollekin vielä toivotetaan huomenet, kun se joskus erehtyy ruokkimaan ne heti perään uudestaan. Immulla on siis sisko Tuija. (Ilmari Saarelainen ja Tuija Ernamo sarjasta sisko ja sen veli) Vekkuleita ovat ja hulluja suorastaan, mutta luulisin, että ei mitään fretin vilkkauteen verrattuna.
-
Kolleegani kertoi tänään töissä, että hänen tuttavillaan on iguaani joka rakastaa kiipeillä perheen valtavassa peikonlehdessä. Talon huonekorkeus on melkoinen ja peikonlehti lähes huoneen korkuinen. Ainut pieni ongelma iguaanin kiipeilyssä on se, että huoneilma on matelialle himppasen liian vilakka...niinpä se on muutamaan otteeseen kangistunut sinne peikonlehden latvaan... :icon_rolleyes: ja voi vain kuvitella minkälainen operaatio on saada kohmeinen matelija katonrajasta turvallisesti alas...voi voi...
Metsässä liikkuessa kismittää, että tuntee lintuja niin kovin huonosti...siellä kun näkee jos jonkinlaista siivekästä ja varsinkin kuulee.
-
Hei luonnonystävät!
Näin tänään viisi sarvipöllön poikasta. Paikka on riistapelto Kontiolahdella ja siellä parissa matalassa ja jo harmaantuneessa hirvitornissa niitä istui. Lentelivätkin vähäsen pellon yllä.
On ne hellyttävän omituisen näköisiä peikonpoikia. Vielä niillä menee tovi avaraa maailmaa ihmetellessä emojen ruokittavana mutta sitten ne joutuukin opettelemaan oikeaa sarvipöllön elämää.
-
No hei vaan täältä sateisesta Päijät-Hämeestä!
Nyt on viikon sisään saatu vettä todella runsaasti. Kyllä nyt pitäisi sienien kohta nousta.
Mukkulan pikku-torin myyntipöydällä oli jo kanttarellejä. Puoliso näki muutaman koivuhaperon Bassoa ulkoiluttaessaan. Tuleneeko herkkutattivuosi?
Pellolla mökin vieressä on töyhtöhyyppä pitänyt kuria kahdelle lokille. Sillä lienee poikaset siinä ojissa tai jossakin lähistöllä. Lokit poistuivat.
Varpushaukka on kirkunut myös. Onkohan silläkin hyypänpaisti mielessä. Pöllöjä en ole tavannut. Tosin en enää liiku hämärissä ulkosalla.
Eilen illalla n. klo 23 puoliso havaitsi ison vaalenruskean rusakon aivan ikkunan alla.
Minäkin näin sen. Oli muuten ensimmäinen kerta kun sellainen otus oli näkyvillä näin lähellä. Se oli varmaan talvella popsinut keijuangervopensaan ja leimukukan varret ja muisti nyt ruokamaansa.
Sinne se loikki kasvimaatani kohti. Aamulla tarkastin oliko tuhoja. Ei havaittavia. Salaatitkin olivat tallella.
Viime kaupunkikäynnin aikana olivat mansikkamaalta häipyneet sekä punertavat että raaat marjat.
Varis-emo poikasineen oli temmeltänyt ja repinyt pienetkin raakileet pitkin penkkejä.
Laitomme puu-pöllön ja muovisuikaleita vartioimaan jäljelläolevaa satoa. Myyräthän tekivät talvella pahaa jälkeä.
Lintumaailma on nyt hiljainen. Ainakin minun silmin ja korvin.
-
Meidän Leevi-labradori näki eilen elämänsä ensimmäisen jäniksen. Katsoi pitkään, haukahti ja sitten vähän ihmetteli kun jänis lähti karkuun. Ei lähtenyt ainakaan vielä ajamaan sitä, mikä on tietty hyvä juttu kun ei siitä ole ajokoiraa tarkoitus tullakaan. :-)
Leevi näyttää tällä hetkellä ekaluokkalaiselta, kaksi alaetuhammasta on lähtenyt ja rautahampaita odotellaan...
-
Kerttu - siis borderterrieri - haukkui mökillä milloin mitäkin. Luotettavien silminnäkijöiden mukaan se jahtasi ainakin kerran kettua. Mäyräkin on havaittu niillä nurkilla ja sopisi hyvin kuvioon. Supikoiriakin taitaa olla. Nyt Kerttu lojuu kotona Kotkassa sohvan nurkassa ja odottaa pikkuporvarillista aamulenkkiään. Loma on siltä ohi.
-
Basso vanhenee silmissä. Aivotoiminta on muuttunut. Ei taida oikeen enää kuullakaan.
Helle rasittaa , läähätys on kova ja vettä valellaan päähän ja selkään. Kokonaan ei voida kastella, eikä uittaa. Siinä piilee kolmannen hot spotin vaara.
Mummi tarvitsee kohta terapiaa.
Miina Äkkijyrkkä puhui eilen viisaita ajatuksia Levengoodin haastattelemana. Eläimen rakkaus on pyyteetön ja suora. Miina oli yllättävän positiivinen. Körttiläisyydestäkin sanoi sanasen. Ja rohkeasti ja luonnollisesti puhui uskonasioista.
Vasikan olemus ainakin tuli selväksi urbaaneillekin eläinystäville.
-
Kävin tänään vanuttamassa Taavia...vanha umpikuuro bordercollie...Jodaa en valitettavasti nähnyt...Joda on aivan mielettömän ihana jämti...oih...ne on NIIN lutusia koiria, toki Taavikin on aivan valtavan symppis. Ok...oli mulla siihen taloon muutakin asiaa...en usko,että saisin mitenlään järkevsti perusteltua kilometrikulut, jos ajon syynä olisi:tahdoin rapsuttaa koiria. Vois tulla kysely, että eikö koiraa lähempää löytynyt...
-
:039: Tiitiäiselle terveisiä Vinhalta. Se taitaa tympääntyä meidän vanhusten vähäisiin kontakteihin - huoltokäynteihin. Ainoan piristyksen tekee välillä pakastimen penkominen.
Muille foorumilaisille tiedoksi: Vinha on frettineiti ja kesähoidossa "mummolassa".
-
Voi mun pientä näätäneitiä... :-\ noh..kun tulen taas vaihtamaan autoja, niin sitten pitää juoksuttaa Vinhuliakin oikein urakalla...
Tänään meinas tulla supi syliin, kun oltiin työkaverin kanssa pöpelikössä ja etittiin rajaa. Oltiin hetki hiljaa paikallaan ja sit aloin kuulla jonkun lähestyvän. Sitten näinkin jo jotain harmaata. Se tuli tosi lähelle ennen kun najusi, että nyt muutes pitäis tehdä uukkari...ellen olis kysyny, että mikäs sieltä on tänne tulossa, niin se olis varmaan menny meidän välistä tajuamatta, että metsässä on jotain "ylimääräistä"...
-
Tänään selailin taas oikein riemastuttavaa riistaekologian teosta nimeltään Pyy pivossa, ja opin jotain uutta...en tiennyt, että peurat viheltelee toisilleen! Ja nyt epäilen,että aiemmin tänä kesänä metsässä kuulemani erikoinen vislaus olikin peuran aikaansaannos.
Metsään mennessäni nimittäin kuulin vihellystä, jollaista en koskaan aiemmin ole kuullut...luulin, että siellä olisi ihminen, mutta sitten vislaukseen vastattiin ja niin eri suunasta,etten enää uskonut viheltelijän olevan ihminen. Sitten ajattelin,että viheltäjät olisivat jotain lintuja...vaikkei mielestäni vislaus ollutkaan "lintumainen" :icon_biggrin: selkeää eikö totta? Noh, vaikka asia jäikin kovasti askarruttamaan ja ympäristöäni yritin epätoivoisesti katsella, päätin sivuuttaa aiheen toteamuksella:joku lintu, ornitologisiakin kykyjä voisin itselleni kehitellä muun sälän ohessa. Metsä oli hyvin tiheää ja näkyvyys oli heikko...sitä sitten rajailin, kun sinne nuorenmetsän hoitoharvennus oli tulossa...näin kohteella peuroja.
Outo vislaus saattoikin olla peurojen jutustelua tiheässä pöpelikössä...ne kun viheltelee toisilleen kuulemma just siks, että kertoisivat missä itse on ja kysyäkseen missä kaverit on. :) Tämä on vain arvailua...olis kiva kuulla joku äänite peuran viheltelystä ni vois sanoo onko epäilykset osuneet kohdilleen vai ei. Toisaalta, mie saan uskoa, että kuulin kun peurat vihelteli. Jostain syystä ajatus ilahduttaa miuta. :)
-
Naapuri oli tiistai-iltana hillasuolla nähnyt karhun. Se oli pinkaissut Eilaa pakoon, kun hän oli pojalleen huutanut, ett mis sie oikein oot. Eila oli sitä mieltä, että jos hän olisi vain kumarassa kerännyt hilloja, niin karhu olis vähin äänin hiippaillut pois kenenkään huomaamatta. Nyt se tuli huudolla säikäytettyä ja nähtyä. Säikäytys oli kuulemma molemppinpuolinen.
Kaikesta huolimatta menin mieheni kanssa tänä iltana hillasuolle. Ei nähty karhua, eikä muitakaan otuksia. Jopa hyönteisiä oli niin vähän, että reissu oli oikein mukava. Saatiin vähän hillojakin. :icon_biggrin:
-
Ja tais tulla halvat hillat? ikuisesti muistan kun silmälasisi hillasuolle kadotit joskus taannoin... :icon_wink:
-
Ja tais tulla halvat hillat? ikuisesti muistan kun silmälasisi hillasuolle kadotit joskus taannoin... :icon_wink:
:icon_biggrin: Juu, ei maksanut kuin vaivan. Ensin pyörällä töistä kotiin, sitten pariksi tunniksi suokäveläy köykkien. :icon_lol:
-
Tänään selailin taas oikein riemastuttavaa riistaekologian teosta nimeltään Pyy pivossa, ja opin jotain uutta...en tiennyt, että peurat viheltelee toisilleen! Ja nyt epäilen,että aiemmin tänä kesänä metsässä kuulemani erikoinen vislaus olikin peuran aikaansaannos.
Metsään mennessäni nimittäin kuulin vihellystä, jollaista en koskaan aiemmin ole kuullut...luulin, että siellä olisi ihminen, mutta sitten vislaukseen vastattiin ja niin eri suunasta,etten enää uskonut viheltelijän olevan ihminen. Sitten ajattelin,että viheltäjät olisivat jotain lintuja...vaikkei mielestäni vislaus ollutkaan "lintumainen" :icon_biggrin: selkeää eikö totta? Noh, vaikka asia jäikin kovasti askarruttamaan ja ympäristöäni yritin epätoivoisesti katsella, päätin sivuuttaa aiheen toteamuksella:joku lintu, ornitologisiakin kykyjä voisin itselleni kehitellä muun sälän ohessa. Metsä oli hyvin tiheää ja näkyvyys oli heikko...sitä sitten rajailin, kun sinne nuorenmetsän hoitoharvennus oli tulossa...näin kohteella peuroja.
Outo vislaus saattoikin olla peurojen jutustelua tiheässä pöpelikössä...ne kun viheltelee toisilleen kuulemma just siks, että kertoisivat missä itse on ja kysyäkseen missä kaverit on. :) Tämä on vain arvailua...olis kiva kuulla joku äänite peuran viheltelystä ni vois sanoo onko epäilykset osuneet kohdilleen vai ei. Toisaalta, mie saan uskoa, että kuulin kun peurat vihelteli. Jostain syystä ajatus ilahduttaa miuta. :)
Varmaankin ne sitten peuroja olivat, niistä en mitään tiedä. Mietin, mikä lintu voisi olla kyseessä ja ainoa joka tulee mieleen on varpuspöllö, mutta ei nekään kesällä viheltele.
-
Varmaankin ne sitten peuroja olivat, niistä en mitään tiedä. Mietin, mikä lintu voisi olla kyseessä ja ainoa joka tulee mieleen on varpuspöllö, mutta ei nekään kesällä viheltele.
Entäs pyy?
-
Entäs pyy?
Ei pyytkään kai vielä vislaile, mutta karhuhan viheltää. :)
-
Ei se pyy ollut, sen vihellyksen miekii tunnistan!
Joo, samassa jutussa missä kerrottiin, että peurat viheltelee niin sanottiin, että karhut tekevät niin myös. Toisaalta...olisinko nähnyt metsässä peuroja jos siellä olisi ollut vislaava mesikämmen? uskon kyllä, että karhu on saattanut olla minua monestikin lähellä metsässä. Ne vaan onneksi yleensä havaitsee ihmisen paljon aiemmin kun ihminen niitä, ja väistävät vähin äänin. En pelkää liikkua metsässä, kun pidän siellä mennessäni niin pahaa ääntä ja liikun niin hitaasti, että en juuri elukoita pääse yllättämään.
-
Toisaalta...olisinko nähnyt metsässä peuroja jos siellä olisi ollut vislaava mesikämmen?
Jos se houkutteli peuroja vislailemalla. :)
-
Eikös muuten valkohäntäpeura ole nykyään valkohäntäkauris. Nimeä taidettiin muuttaa jokin aika sitten. Kaurista se kyllä enemmän muistuttaakin. Suomessa elää metsäpeura, joka on poron villi muoto. Niitä on P-K:n pohjoisosissa, Kainuun eteläosissa ja Suomenselällä istutettuna.
Sitten on nämä tuontielukat: valkohäntäkauris ja kuusipeura (varmaan sekin joku kuusikauris).
Metsäkauriita täällä on ollut jo pitkään. Niitä on tullut Suomeen idästä ja toisaalta lännestä kiertämällä Pohjanlahden ympäri. Metsäkauriita oon itsekin nähnyt. Tavattoman kaunis eläin suurine silmineen mutta ei oikein selviä lumitalvista ilman ihmisen apua.
-
Kävin juuri äsken mieheni kanssa hätistämässä villisikalauman perunapelloltamme popsimasta talven eineitämme. :icon_surprised:
En ole aikaisemmin nähnyt villisikoja muuta kuin Korkeasaaressa ja puolikesyjä kasvattajan tarhassa. Oli se metka hetki. Toisaalta oli niin mahtava fiilis nähdä kolme isoa sikaa ja toistakymmentä porsasta juoksevan peltoa pitkin metsään. Toisaalat hatutti tongitut perunavaot.
Pitääköhän ruveta nukkumaan teltassa perunamaan vieressä vahtina, kun ei koiraakaan omista. :102:
-
Veikkaan, että nyt kun ne on oppineet perunapeltonne, ne tulevat takaisin. Karju voi olla vaarallinen pitkine torahampaineen. Yksinäinen susikaan ei uskalla mennä siihen kiinni.
-
Voi ei!!!Nasut syö meitin potkot! Kalliiksi tulee kyllä potkojen vahtaus sillä ensin pitää ostaa teltta...en usko, että siinä mein "teltassa" mallia "ruumisarkku" kukaan aikuinen ihminen kykenee nukkumaan....toki iskä on semmonen sissi, että voinee siihenkin pystyä...isukin kuorsauskin on sitä luokkaa, että pelottelee hyvin elukat tiehensä :icon_wink:
Miun pienestä näädästäkään ei oo oikein potkonvahtaajaksi...eikä koiraakaan tähän hätään mistään saa...ellei laita lehteen ilmoitusta...Halutaan vuokralle: potkovahti, palkka maksetaan potaatteina, mikäli niitä vielä syssymmällä on... :003:
-
Muoks. >:(
-
Äsken selvisi, että naapurin perunamaa on jo tyhjennetty. Siksi kai siirtyivät meidän maahan. Naapurin perunamaasta ei ole mitään jäljellä. Se on vähän syrjemmässa ja enemmän metsän suojassa.
No, nyt lähtee metsästäjät jahtaamaan niitä. Villisikaa saa metsästää ympäri vuoden. Vain emakko, jolla on porsaat, on rauhoitettu. Luulen kyllä, että jos metsästäjät alkavat laumasta ampua, niin loputkin kaikkoaa kauemmas.
Laitamme kuitenkin yöksi radion pauhaamaan lähelle perunamaata. Onneksi on yöradio :023:
-
Äsken selvisi, että naapurin perunamaa on jo tyhjennetty. Siksi kai siirtyivät meidän maahan. Naapurin perunamaasta ei ole mitään jäljellä. Se on vähän syrjemmässa ja enemmän metsän suojassa.
No, nyt lähtee metsästäjät jahtaamaan niitä. Villisikaa saa metsästää ympäri vuoden. Vain emakko, jolla on porsaat, on rauhoitettu. Luulen kyllä, että jos metsästäjät alkavat laumasta ampua, niin loputkin kaikkoaa kauemmas.
Laitamme kuitenkin yöksi radion pauhaamaan lähelle perunamaata. Onneksi on yöradio :023:
Et sentään käytä radiota lannoittamiseen niin kuin reporadion aikaan. Sieltä tuli silloin niin paljon p...aa, että sillä lannoitti pellon kuin pellon. No punahome tosin vei sitten sadon. Näin kerrottiin 60-luvun lopulla.
-
Käly kertoi hauskan jutun. Koko heidän perheensä on luontoihmisiä, ja tuntevat paljon eri eläimiä ja lintuja. Perheen kolmevuotias tyttö oli ollut mummon kanssa leikkipuistossa, jonka vieressä oli ollut joessa lintuja uimassa. Vieressä olevalle pienelle tytölle oli äiti selittänyt, että katsoppas ankkoja. Kälyn tytär oli hetken kuunnellut ja mennyt sitten ihan viereen: "Eivät ne ole ankkoja. Ne ovat nimittäin heinäsorsia."
Melkein samanlainen tilanne kävi tänään, kun erehdyin nimittämään erästä ötökkää koppakuoriaiseksi. "Se on kultakuoriainen", tuli välittömästi korjaus...
-
Äsken selvisi, että naapurin perunamaa on jo tyhjennetty. Siksi kai siirtyivät meidän maahan. Naapurin perunamaasta ei ole mitään jäljellä. Se on vähän syrjemmässa ja enemmän metsän suojassa.
No, nyt lähtee metsästäjät jahtaamaan niitä. Villisikaa saa metsästää ympäri vuoden. Vain emakko, jolla on porsaat, on rauhoitettu. Luulen kyllä, että jos metsästäjät alkavat laumasta ampua, niin loputkin kaikkoaa kauemmas.
Laitamme kuitenkin yöksi radion pauhaamaan lähelle perunamaata. Onneksi on yöradio :023:
Kannattanee varoa villisikainfluenssaa. :003:
-
Köh - köh, röh - röh :icon_wink:
Eivät metsästäjät nähneet enää sikoja. Oltiin me varmaan Antin kanssa niin hurjan näkösiä lauantaiehtoona.
-
Parkkiksella juoksenteli Vinhan "sukulainen" kärppä! Aluks sivusilmällä katoin, että onpa laiha orava...mutta sitten kun se pisti juoksuks katoin tarkemmin, että nyt on niin vinhamainen tapa edetä, että sehän on kärppä. Se "luikersi" auton alle ja sieltä kaula pitkänä katteli ympärilleen...ja juuri niin tarkkaavaisesti kuin vain kärppä voi. Vekkulin näköinen ilmestys. :)
-
Luonto on täynnä kaunista kun sen vain huomioi.Kärppä on tosi nätti ja joutusa.
Itse seurasin muutama vuosi sitten kun saukot laski mäkeä, ne kiipes monta kertaa töyräälle ja leikkivät kuin pienet lapset.Luontoa on mukava seurata ja oppia asioita eläimiltä jotka ei ole mitään petoja verrattuna ihmisiin.Tuota saukkojen mäenlaskua en ole toiste nähnyt.
-
Voi...saukkojen mäenlaskua olisi kyllä mahtavaa päästä seuraamaan. Ikinä en oo saukkoa päässyt luonnossa näkemään... Mutta jälkiä olen nähnyt ja nimenomaan mäenlaskun jälkiä... Se, että saukotkin leikkivät ja pitävät hauskaa on mielestäni oiva osoitus siitä, että kaikkien Luojan luotujen pitäisi välillä leikkiä esim. möyrimällä lumessa...se pitää mielen virkeänä... :icon_wink:
-
Arvaa kun harmitti kun ei ollut kameraa.Niitä oli useempi. Niistä se elämän piritys tulee, pienistä asioista jotka olevat todellisuudessa suuria.
-
Eilen illalla ukkoskuuron jälkeen oli mökin nurkalla sadevesitynnyrin pinta täynnään lentomuurahaisia. Ne tulevat häälennolle kerran kesässä ilta-auringon lämmittämälle peltikatolle. Siitä sade huuhtoi ne alas. Osa oli kai päässy suoraan nurmikolle, mutta sadottain niitä oli tynnytin pinnalla. Autoimme ne onnettomat maahan vesikauhalla nostellen. Aamulla ainakin osa vielä pyöri siinä tynnyrin vierellä. Monikohan oli kuollut kylmyyteen? Yö oli nimittäin alle 10 asteen lämpöinen. Ovatkohan ne muuten oma lajinsa, vai siivet saaneita mauriaisia? Täytyypä googlettaa.
-
Onkohan monellakaan foorumilaisella karjaa ? Siis nautoja, lampaita, sikoja, kanoja...
Nostan pipoani sille porukalle joka sitoutuu tekemään seitsenpäiväistä viikkoa.
-
minulla on seitsemän lasta...
-
Nyt on täällä kaadettu jo 12 karhua. :109: :-\ Hyvistä karhukoirista on kuulemma pulaa. Monet metsästäjät pitävät parhaimpana rotuna karjalankarhukoiraa, koska se on sitkeä ja luonteeltaan tarpeeksi ärtsy pysäyttämään karhun ja pitämään sen aloillaan. Karhunmetsästys on toisaalta aika jännittävää puuhaa, koska mahdollinen saalis voi panna vastaan ja haavoittunut karhu on pelottava vastustaja.
Tässähän herää ikiaikainen metsästysvietti henkiin. Voi niitä aikoja, kun naistakin kopautettiin nuijalla päähän ja raahattiin luolaan... :)
-
Koirien suhtautumista karhuihin testataan topatulla ja moottoroidulla karhulla. Sen nimi on Pena. Tästä saatiin Kymen sanomiin otsikko: PENA ON SUOMEN HAUKUTUIN OTUS.
-
Kesälahden eläkkeellä oleva naiskirkkoherra oli innokas metsästäjä. Hän oli mukana hirviporukassakin.
Pohjanmaalta on merkitty muistiin seuraava kasku, jossa lienee totta mukana. Paikkakunnan pastori oli innokas metsämies ja teki lähtöä sairaan luokse. Hän otti myös mukaan aseensa, jonka nähtyään joku seurakuntalainen totesi pastorille: voi pastori, jospa te kumminkin jättäisitte nyt tuon pois. Antaa sen itse kuolla.
-
Kerrompa erikoisen metsästystarinan menneiltä vuosilta.
Veljekset oli lähteneet lintujahtiin kivääreitten kanssa syksyllä kun lehdet puista tippuu.
Toinen veljeksistä lähti kahvinuotiolta kävelemään ja toinen keitti mokkavettä. Siinä nuotiolla ollessaan yritti teertä ja ohi meni. Ootteli veljeensä monta tuntia ja kun ei kuulunu soitti etsintäpartion. Koira löys hänen veljensä luotiin kuolleena.Matkaa oli yli kaks kilometrii ja "roikkuluoti" oli osunut ja tappanut ampujan veljen.
Tuota voi jo mielestäni sanoa huonoksi tuuriksi.
-
Kerrompa erikoisen metsästystarinan menneiltä vuosilta.
Veljekset oli lähteneet lintujahtiin kivääreitten kanssa syksyllä kun lehdet puista tippuu.
Toinen veljeksistä lähti kahvinuotiolta kävelemään ja toinen keitti mokkavettä. Siinä nuotiolla ollessaan yritti teertä ja ohi meni. Ootteli veljeensä monta tuntia ja kun ei kuulunu soitti etsintäpartion. Koira löys hänen veljensä luotiin kuolleena.Matkaa oli yli kaks kilometrii ja "roikkuluoti" oli osunut ja tappanut ampujan veljen.
Tuota voi jo mielestäni sanoa huonoksi tuuriksi.
Muistelen lukeneeni tuosta ikävästä tapauksesta.
-
Onhan joku metsästyskoirakin onnistunut laukaisemaan isännän aseen. En muista kävikö isännälle kuinka.
Basso muuten selvisi 12-vuotissynttäreistään hengissä, vaikka me puolison kanssa
laulettiinkin sille. Ei sentään veisattu. Minulla on ollut tämän vuoden kohtalonomainen pelko että Bassokin kuolee syntymäpäivännä, kuten Busse-vainaalle kävi. Paremminhan se näyttäisi jakselevan kuin koko kesänä. Ilmat on viilenneet ja lenkit pidenneet.
Olimme perjantaina 2 tuntia metsissä sieni-marjamatkalla ja Basso ei ollut paikallaan hetkeäkään. Paljon tuntui olevan metsäkanalintujen jälkiä ja hajua haettavaksi.
Kyllä sillä jalat oli illalla kankeina. Annoin vähän särkylääkettä ja aamulla oli taas ei kuin mitään. :117:
-
Kerrompa erikoisen metsästystarinan menneiltä vuosilta.
Veljekset oli lähteneet lintujahtiin kivääreitten kanssa syksyllä kun lehdet puista tippuu.
Toinen veljeksistä lähti kahvinuotiolta kävelemään ja toinen keitti mokkavettä. Siinä nuotiolla ollessaan yritti teertä ja ohi meni. Ootteli veljeensä monta tuntia ja kun ei kuulunu soitti etsintäpartion. Koira löys hänen veljensä luotiin kuolleena.Matkaa oli yli kaks kilometrii ja "roikkuluoti" oli osunut ja tappanut ampujan veljen.
Tuota voi jo mielestäni sanoa huonoksi tuuriksi.
Meille kans kertoi opettaja tästä, muistaakseni neljännellä luokalla olin.
-
Pihahavainto lumikosta. Eilen keskellä kirkasta päivää, juoksenteli lumikko tontinreunaa edestakaisin. Musta hännännipukka vain huiskahteli, kun se otti pitkiä loikkia pitkin hangenpintaa.
Ei ole ollut vielä yhtään hankikeliä, mutta kai sillä on lumikengän malliset jalat kun se suorastaan kiisi lumessa.
Luulen että se oli tutkimassa meidän kompostia tai haistelemassa kalanperkuupaikkaa.
Toissatalvena näin sen tuossa Kilpiäistenlahden rantakoivikossa. Se hyppäsi lumivallin takaa kävelytielle melkein eteeni. Hienoa että kaupungissakin on näätäeläimiä.
Vieläkö Vinha on vauhdissa Tiitiäinen?
Basso on ollut tosi energinen nyt talvella Minä luulin sen kesällä jo jättävän meidät kun kuumuus kävi sen sydämelle ja aivoille.
-
Musta hännännipukka vain huiskahteli
Se on kärppä. Lumikolla ei ole mustaa hännänpäätä.
-
OK, siis portimo. Jotenkin ruma sana! Onko hermeliini kärppä vai lumikko?
Tämä oli se jonka turkista on kuninkaisen viitanreunukset, mustine hännänpäineen.
-
Onko hermeliini kärppä vai lumikko?
Hermeliini? :icon_eek:
-
Hermeliini? :icon_eek:
Hermeliini on kani http://www.petsie.fi/kanit/hermeliini/
-
Hermeliini on kani
joka käyttää myös junaa kulkuvälineenä, matkustaessaan pohjoiseen.
-
Hermeliini on kärppä. Voihan se olla kanikin. Onhan papillonkin sekä perhonen että koirarotu.
-
Katsoinpa Wikipediasta, ja se tiesi näistä kansanomaisista nimistä kärpälle portimon lisäksi hauskat talvikon ja nirpan. Lumikolle pienen portimon. On niitä kyllä varmasti muitakin.
Lintujen nimistä kiinnostuneille on olemassa Kaisa Häkkisen kirja Linnun nimi. Siinä on paljon tietoa.
t. nirppanokka
-
Hermeliini on kärppä. Voihan se olla kanikin. Onhan papillonkin sekä perhonen että koirarotu.
Googlasin ja Pena on oikeassa. Hassu juttu, mutta hermeliini on sekä kärpän, että kaniinin nimi.
-
kaniini ja kärppä kun he menevät naimisiin syntyy hermeliinejä... onko näin?
-
Juuri näinhän sen täytyy olla :eusa_think:
-
kaniini ja kärppä kun he menevät naimisiin syntyy hermeliinejä... onko näin?
On , on ja mää oon ahven uskok sä! :icon_cool:
-
kaniini ja kärppä kun he menevät naimisiin syntyy hermeliinejä... onko näin?
Vaikka myös fretti on hermeliini niin tuosta ei synny mitään.
-
Etkö edes siunaisi kaniinin ja kärpän liittoa? Entä adoptio-oikeus? :icon_rolleyes:
-
Lintujen nimistä kiinnostuneille on olemassa Kaisa Häkkisen kirja Linnun nimi. Siinä on paljon tietoa.
t. nirppanokka
Pistänpä tämän elukkapalstalle.
http://www.amanita.fi/LINTUKESKEN.htm
-
Padasjokiset sanovat kuikkaa kaakkuriksi. Onko kakari sama kuin kaakkuri?
Minulle hermeliini on kirjallisuudesta tuttu erittäin arvokkaan turkiksen nimi. Ilmeisesti tarkoitetaan kärppää. Hermeliini-kani oli uusi tuttavuus.
Sitten aloin miettiä nertsiä. Tädilläni oli nertsi(närtsiturkki). Minusta se oli ihan selvää piisamia eli vesirottaa, mutta wikistä löysin vain keskustelun jossa nertsiä mainitaan vesikko-eläimeksi. Mitenhän tämä menee?
Itselläni oli(nykyisin tyttärellä) nutriaturkki=rämemajava. Onko niitä Suomessa? Mitä myyrä sanoo myyräturkista. Se on mielestäni aivan uskomattoman kaunis, mutta huono kestämään. Kuin samettia. Oravaturkin kanssa sama juttu.
Suomi oli menneinä vuosisatoina suuri hyvien turkisten vientimaa. Mihin se loppui.
Asutus? Lajien häviäminen? Liikametsästys? Asenteet turkiksiin?
Onko nahkavaatteet moraalisesti yhtä väärin kuin tarhaeläinten turkikset?
Tämä ei ole provo, vaan mielipidetiedustelu!
-
Padasjokiset saisivat mennä koulun penkille. :003:
Nutriaa tarhataan Suomessa lihan ja turkin vuoksi. Luonnossa se ei menesty.
Myyräturkki on sopivin myyrälle.
Kaikki mainitsemasi seikat ilmeisesti on vaikuttaneet turkisviennin loppumiseen. Ihminen on ikiaikoja pukeutunut turkiksiin - siis miksi ei vieläkin. Ei siinä ainakaan minulle mitään epäeettistä ole. Tarhaeläinten oloja täytyy kyllä parantaa. Siskolla on susiturkki. Hän vaihtoi entisen minkkiturkkinsa siihen ja maksoi vielä väliä. :003: (vrt. P.Ruotsalaisen sanat Niskaselle. "Joko on susi Niskaselta turkit repinyt?"
-
Sitten aloin miettiä nertsiä. Tädilläni oli nertsi(närtsiturkki). Minusta se oli ihan selvää piisamia eli vesirottaa, mutta wikistä löysin vain keskustelun jossa nertsiä mainitaan vesikko-eläimeksi. Mitenhän tämä menee?
Vesikko on näätäeläin. Isohko lumikkoon verrattuna. :icon_eek:
Vesikko on harvinainen näätäeläin.
Jos turkki on vesikosta, niin se on varmaan tehty itäisessä naapurimaassa?
-
Vesikko on näätäeläin. Isohko lumikkoon verrattuna. :icon_eek:
Vesikko on harvinainen näätäeläin.
Jos turkki on vesikosta, niin se on varmaan tehty itäisessä naapurimaassa?
Vesikko ilmeisesti kuoli Suomesta sukupuuttoon. Pääsyyllisenä pidetään minkkiä, joka syrjäytti vesikon elinalueiltaan.
-
Selvä, piisamirotta-turkki se minustakin oli. Aivan itärajan pinnassa täti asui kylläkin.
Ja sitten useilla oli arkikäyttöön lammasturkkeja. Erivärisiä, jopa kirjavan muistan nähneeni.
Padasjoella ei kohta ole enää koulunpenkille menijöitä, niin on Päijät-Hämäläinen kunta lähes puoleen kutistunut minun siellä-olo-aikanani.
Kahdeksan lypsykarjaa on enää kunnassa. Vielä 1970-luvulla oli n.150 maitotilaa.
Kaakkuriksi ne kuikkaa härkäpäiseksi meidän kulman ukot yhä puhuttelevat. Meillä on lintukirjoja ja nyt Matti uskoo että kuikka se on joka 3-4 perheen voimin pesii suurilla Vesijaon selillä ja lahdilla.
-
Kaakkuriksi ne kuikkaa härkäpäiseksi meidän kulman ukot yhä puhuttelevat. Meillä on lintukirjoja ja nyt Matti uskoo että kuikka se on joka 3-4 perheen voimin pesii suurilla Vesijaon selillä ja lahdilla.
Voihan siellä olla kaakkureitakin. Se taitaa kyllä pesiä enimmäkseen vaikeapääsyisillä suolammilla.
-
Kaakkuriksi ne kuikkaa härkäpäiseksi meidän kulman ukot yhä puhuttelevat. Meillä on lintukirjoja ja nyt Matti uskoo että kuikka se on joka 3-4 perheen voimin pesii suurilla Vesijaon selillä ja lahdilla.
No mut kaakkuri kuuluu kuikkalintuihin. Tosin kaakkurin erottaa hyvin kuikasta.
-
Olen aprikoinut, että ei niillä seuduilla ole vuosikymmeniä tai vuosistaa sitten ollut ainuttakaan lintukirjaa, ja kun joku on sanonut että on kaakkuri, niin sitten se on ollut niin.
Onhan se hauska sanoa ja helpompi ääntää kuin kuik-ka. Kakari on vielä hauskempi. Ja vasta kun lintukirjan kanssa veneestä lintu tutkittiin uskoi Mattikin että kuikka se on.
Eihän juuri kukaan puhu joulu-ukostakaan vaikkei se mikään pukki ole vaan ukko.
Alkusuomalaiset uskoivatkin sen lahjantuojan olevan sorkka-eläin. Jossakin Topeliuksen satukirjassakin on pukki joulupukkina.
Näinpä jää väärä sana elämään, mutta kuitenkin ymmärretään mitä tarkoitetaan.
-
Kaakkurilla on kaulassa punaista.
-
Olen aprikoinut, että ei niillä seuduilla ole vuosikymmeniä tai vuosistaa sitten ollut ainuttakaan lintukirjaa, ja kun joku on sanonut että on kaakkuri, niin sitten se on ollut niin.
Onhan se hauska sanoa ja helpompi ääntää kuin kuik-ka. Kakari on vielä hauskempi. Ja vasta kun lintukirjan kanssa veneestä lintu tutkittiin uskoi Mattikin että kuikka se on.
Eihän juuri kukaan puhu joulu-ukostakaan vaikkei se mikään pukki ole vaan ukko.
Alkusuomalaiset uskoivatkin sen lahjantuojan olevan sorkka-eläin. Jossakin Topeliuksen satukirjassakin on pukki joulupukkina.
Näinpä jää väärä sana elämään, mutta kuitenkin ymmärretään mitä tarkoitetaan.
Kaakkurin mukaan on moni kaakkolampi saanut nimensä
-
Voihan siellä olla kaakkureitakin. Se taitaa kyllä pesiä enimmäkseen vaikeapääsyisillä suolammilla.
Että minä olin iloinen ja onnellinen kun näin kaakkureita pari kesää sitten Repoveden kansallispuistossa. Jotenkin kunnioitusta herättävä lintu. Kuikkia olen nähnyt useammankin kerran. Etenkin viime kesänä, oli ilo seurata kuikkaperheen touhuja mökkireissuilla.
-
Eihän juuri kukaan puhu joulu-ukostakaan vaikkei se mikään pukki ole vaan ukko.
Alkusuomalaiset uskoivatkin sen lahjantuojan olevan sorkka-eläin. Jossakin Topeliuksen satukirjassakin on pukki joulupukkina.
Alle kouluikäisenä vietin usein joulua isovanhempien luona ja lahjat toi nimenomaan jouluPUKKI: Lampaakarvat selässä ja pukinsarvet päässä. Ilmestys oli komea (pappa oli pitkä mies) - muttei mitenkään pelottava - kun jouluPUKKI tuli mäkeä ylös ja tupaan sisälle.
-
Minun lapsuuteni Pukki vain kopisteli sorkillaan porstuan lattiaa ja paukutti sarvillaan seiniä. Käsi, joka viskasi lahjat tupaan oli pörrökarvainen. Muuta ei nähty.
-
Keväällä ei tarvitse kuikkia yrittää tunnistaa lintukirjan kuvista, ne kertovat nimensä.
Pari kevättä sitten, veimme heti jäiden lähdettyä katiskoja järveen. Kuikkapari uiskenteli siinä lähistöllä ja tarkkaili meitä. Ei siinä sitten tullut esittäydyttä. Kun vedimme veneen kuiville ja olimme menossa autolle, kuului selän takaa: "Kuik - ka, Kuik - ka!" Minä käännyin ja huusin takasin: "Mättö ja Mättö"
-
Hei taas kaikki elukoitten ystävät!
Vinha on nyt talvisaikaan aika rauhallinen otus. Se nukkuu paljon, välillä herää syömään ja juomaan, hetken leikkii ja tutkii paikkoja ja vetäytyy taas unille. Ja omistaja muistuttaa lemmikkiään, nukkuu ja syö. Välillä vähän käy hiihtelemässä, jotta voi väittää tehneensä ees jotakin...ok.olen mie neulonukkii niin,että vasemmassa etusormessa on rohtunu jälki...ja oppariinki syventyny, tosin vielä tässä vaiheessa työtä on tehty enemmän mielessä ku kirjallisesti...
Hiihtolenkeillä on ollu metka tutkia Vinhan sukulaisten jälkiä. :001: Paljon on hangilla viipotettu ...
Tänä aamuna Jehki, meijän hyvin vakava,säikky ja höppänä katti, uskaltu tulla miun huoneeseen, kun Vinha oli häkissään. Jehki meni telkkaritasolle ja tuijotti Vinhaa, Vinha nökötti oman pesämökkinsä katossa ja tuijotti takaisin. Jonkin ajan kuluttua Vinha totesi, että Jehki on aika tylsää seuraa ja kun ei häkistäkään pääse pois, niin kivempaa on mennä takas nukkuus. Kun Vinha painu pehkuihin, Jehkistä oli tylsää seurata häkkiä, kun sen asukki otti kauneusunia. Niinpä Jehki keskittyi tutkimaan huonetta. Kun myöhemmin Vinha pääsi huoneessa kulkemaan vapaasti, se haisteli hyvin tarkkaan paikkoja joissa Jehki oli käynyt... Vinhasta Jehki olis tosi kiva kaveri...mutta Jehki pelkää Vinhaa liikaa...
-
Näin saukon joella. Se tosin tapahtui jo joskus joulun aikoihin. Saukko lutraili postimerkin kokoisessa sulassa leikkisän oloisesti. Sen touhuja on mukava seurata.
-
Näin saukon joella. Se tosin tapahtui jo joskus joulun aikoihin. Saukko lutraili postimerkin kokoisessa sulassa leikkisän oloisesti. Sen touhuja on mukava seurata.
:088: Kyllä nyt veti meikäläisen vihreäks kateudesta.
-
:088: Kyllä nyt veti meikäläisen vihreäks kateudesta.
Pakkashuomenta!
Kaupungin koskissa ja niitten yläpuolella on melkein joka talvi saukkoja. Keskustan alueella on myös majavia. Viime vuonnakohan se oli kun ampuivat niistä kolme. Majavat oli alkaneet tuon Varaslammen rannassa puunkaatohommiin ja siitä ei kaikki tykänneet. Ihan hiljattain oli melkein ruutukaava-alueella nähty riekko, josta oli kuvakin lehdessä. Luonto on vielä meidän. :kahvi: :icon_wink:
-
Kertulle Onnea nimipäivän johdosta!
Basso, Riitta-mummi, Matti-vaari
(http://www.cosgan.de/images/smilie/tiere/o010.gif)
-
Kiitos, välitän onnittelut. Olen nyt itsekin basso yskän ja käheyden takia.
-
Tätä varten olisi ehkä pitänyt aloittaa uusi ketju: Hyönteiset, mutta ovathan nekin elukoita. Toisaalta tämä olisi sopinut urputustopiciin.
Kuinka ihminen pääsee eroon jauhiaisista?
-
Eräs asiakas kertoi oman keinonsa. Hän repi koko keittiön sisustuksen irti ja
tilasi uudet kalusteet.
Minulla oli kerran vuosikymmeniä sitten riisipurkki ollut kauan käyttämättömänä. Hui kauhistus kun sitten avasin sen. Siellä eli riisihäröyhdyskunta. Kiikutin purkin sisältöineen roskikseen. Selvisin sillä. :023:
-
Eräs asiakas kertoi oman keinonsa. Hän repi koko keittiön sisustuksen irti ja
tilasi uudet kalusteet.
Mutta tämähän on suurenmoista. Olenkin jo kyllästynyt noiden kaappien ovien väriin!
-
Mutta tämähän on suurenmoista. Olenkin jo kyllästynyt noiden kaappien ovien väriin!
Silti muutkin keinot hyväksytään...
-
Pakkashuomenta!
Kaupungin koskissa ja niitten yläpuolella on melkein joka talvi saukkoja. Keskustan alueella on myös majavia. Viime vuonnakohan se oli kun ampuivat niistä kolme. Majavat oli alkaneet tuon Varaslammen rannassa puunkaatohommiin ja siitä ei kaikki tykänneet. Ihan hiljattain oli melkein ruutukaava-alueella nähty riekko, josta oli kuvakin lehdessä. Luonto on vielä meidän. :kahvi: :icon_wink:
Jojensuussa nyt voi olla vaikka karhuja tai susia? Ainakin sushia? :003:
-
Jojensuussa nyt voi olla vaikka karhuja tai susia? Ainakin sushia? :003:
Tänään ainakin lokkeja. :003:
-
Tänään lenkillä metsätillä näin varman kevään merkin. Siellä oli ihan tuoreet nallen tassun jäljet. :023:
Asiantuntijat sanoi, että se on ollut toinen kahdesta viime kesän erauspennusta, jotka liikuskelivat tässä lähitienoilla ja tulivat useaan kertaan nähdyikis. Tiedä vaikka olisi sama, jonka naapurin rouva näki tuossa lähisuolla hillareissulla. Sen suon saaressa kuulema on ollut karhun talvipesä.
Olisi ollut metkaa nähdä se karhu. Luulempa, että karhu on nähnyt minut menneen viime kesän ja syksyn aikana metsässä. Minä vain en ole nähnyt karhua. :icon_cool:
-
Koska tämä on täynnä siirrytään osaan III