Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: B.H.S - 08.04.09 - klo:09:45
-
Kelpaanko minä?
Kuka minä olen ja onko minulla lupa elää sellaisena kuin olen? Mihin asti rohkeus ja rakkaus riittävät?
Näin hiljaisen viikon aikana on ajatukset velloneet milloin missäkin. Mutta yksi kysymys menee kaiken muun edelle. Saanko olla sellainen, kun olen?
Ystäväni sanovat minua että olen patriootti, mikä on ehkä oikea sana kuvamaan minua. Tämä taas johtaa välillä itsessäni ilmiöön nimeltä rasismi. Tällöin voi kysyä mikä on minun todellinen rakkaus ihmisiä kohtaan?
Ehkä rakkauden esteenä on itselläni oma heikko itsetuntoni, ei ole rohkeutta uskaltaa rakastaa.
Onneksi minä saan ja kelpaan kaikkineen vikoineen hiljentymään, ristin juurelle. O:)
-
Pahimpia vikoja meissä ovat varmaan ne, joita emme tunnusta omiksemme. Voimme yrittää korjata asenteitamme vain, kun myönnämme niissä olevan korjattavaa. Esimerkiksi isänmaallisuus on hyvä asia, mutta se vääristyy, jos alamme nähdä ulkomaalaisissa vain suomalaisuutta uhkaavia vastustajia.
Minulla on lupa olla sellainen kuin olen ja naapurikorttelin kebabinpaistaja olkoon sellainen kuin on.
-
Jukka Kankaisen Luukas-passiossa on aika riipaiseva kohta, kun kuoro laulaa Johannes Väyrysen sanoihin: "Lienenkö minä se, jota Jumala ei voi käyttää muuhun kuin Jeesuksen pettämiseen?"
-
Tänään lankalauantaina ja lumien sulaessa vähän ahdistaa. Kirkko on minulle aina ollut paikka minne olen voinut paeta maailman ahdistuksia. Hakea voimia omaan maaliseen vaellukseen ja olemalla mukana, rakentamassa seurakuntani yhteen kuuluvaisuutta, ihmisten kanssa.
Kun, aloin olemaan aktiivinen seurakuntalainen 90-luvulla. Huomasin hyvin nopeasti kuinka ihmiset käyvät, veristä valtataistelua keskenään. En kumminkaan välittänyt siitä sen suuremmin.
Mutta tilanne on vain pahentunut, eikä kysymyksessä ole yksittäinen seurakunta. Sillä tässä matkan varrella on tullut vaihdettua asuin paikka kuntaa muutaman kerran. Joten muutamista seurakunnista on siis kokemusta.
Ahdistus ja eripuraisuus näkyy, Suomen evankelis-luterilainen kirkkohallituksesta ja siltä väliltä, kysyvään seurakuntalaiseen asti. Mihin minä sitten kelpaan, pelinappulaksiko?
Körttifoorumilla on myös kommentoitu paljon kirkon ja yhteiskuntamme epäkohdista. Rahvaan edustajana ja henkilökohtaisena mielipiteenä totean, että aivan yleismaailmallinen tilanne on sellainen tällä hetkellä. Meillä ei ole hyviä johtajia, näin vain on.
Lankalauantain aiheena on Kristus haudassa ja tuonelassa. Kansanperinteen mukaan kaikki pahat voimat olivat liikkeellä lankalauantaina, noidat ahdistelivat ihmisiä. Lankalauantaina värjättiin talven aikana kehrätyt langat.
Mutta mistähän löytyisi se oikea langan pään josta voisin vetää tänään, Herra.
Vesa-Matti Loiri - Voi kuinka me sinua kaivataan.
http://www.youtube.com/watch?v=MxozxknmDO8&feature=related
-
Pahimpia vikoja meissä ovat varmaan ne, joita emme tunnusta omiksemme. Voimme yrittää korjata asenteitamme vain, kun myönnämme niissä olevan korjattavaa. Esimerkiksi isänmaallisuus on hyvä asia, mutta se vääristyy, jos alamme nähdä ulkomaalaisissa vain suomalaisuutta uhkaavia vastustajia.
Minulla on lupa olla sellainen kuin olen ja naapurikorttelin kebabinpaistaja olkoon sellainen kuin on.
Näin se on, turha minun on taistella maailmaa vastaan. Paljon on tullut mielisteltyä ihmisiä oman matkani varrella, eli voisiko jopa sanoa että olen ollut lipeävä "jätkä".
Tälläkin foorumilla on tullut monessa asiassa oltuun mielistelijä. Joten kiitos Pena,että palautit minut maanpinnalle kommentillasi.
http://www.youtube.com/watch?v=qa3JjAvZhPc
-
Pahimpia vikoja meissä ovat varmaan ne, joita emme tunnusta omiksemme. Voimme yrittää korjata asenteitamme vain, kun myönnämme niissä olevan korjattavaa. Esimerkiksi isänmaallisuus on hyvä asia, mutta se vääristyy, jos alamme nähdä ulkomaalaisissa vain suomalaisuutta uhkaavia vastustajia.
Minulla on lupa olla sellainen kuin olen ja naapurikorttelin kebabinpaistaja olkoon sellainen kuin on.
Tuntuu usein siltä, että harvinaisen moni suomalainen ei kuitenkaan hyväksy itseään sellaisena kuin on, ei anna itselleen anteeksi tekojaan ja erehdyksiään eikä näe itsessään omaa potentiaaliaan.
-
Itsensä kelpuuttamisen lisäksi näyttää vaikealta kelpuuttaa sitä, minkä on saanut. Naapurin omistama on olevinaan aina parempi, puhumattakaan siitä, mihin naapurillakaan ei ole varaa. Olen vääntänyt tästä - Kalistaja, tarkkana! - tällaisen mietelauseen:
Se, jolle kaikki kelpaa, ei ole koskaan ilman; se jolle ei mikään kelpaa, on aina ilman.
-
Mutta Pena, olen kyllä kokenut näinkin: Se jolle kelpaa mikä vaan, ei kelpaa kaikille. Enempi harvoille! :cry:
-
Tarkoitatko, Riitta-mummi, sellaista, jolle kelpaa kuka vaan? Tämä johtaa kysymään, onko kukaan meistä 'kuka vaan'. Ihmisarvon ajatus lähtee siitä, että jokainen meistä on 'joku'.
-
...
-
Selvennän: Ihmisistä kelpaa jokainen, ikään, rotuun, uskontoon, sukupuoleen katsomatta.
Asioista : on suvaittava, mutta ei kannatettava kaikkea.
Koen suurena lahjana että saan elää nykyään tällä asenteella, mutta saan
jatkuvasti kokea erilaisuutta. Onneksi osaan olla välittämättä vierastajista.
Ikä ja elämänkokemus ovat apuna. 8)
-
Jaa-a, mie taas ajattelen, että tämä "kuka vaan" ei todellakaan kelpaa kaikille.
Mutta onneksi jokaiselle kelpaa "joku".
(http://www.cosgan.de/images/smilie/liebe/a035.gif)
-
http://areena.yle.fi/audio/1497399
-
Kristus riittää...
-
http://areena.yle.fi/audio/1497399
Ai Eeva körttityttö Nilsiän Kalliolahdesta. Tuttu ihminen.
-
http://www.youtube.com/watch?v=k20h4hZ4Roc
Juha Tapio: Kelpaat kelle vaan :035:
-
Vakava ajatus Jumalalle kelpaan tällaisenani, kysymys on minulla kyllä: Toivoisikohan Hän että minä yrittäisin Hänen hyväksymänään ja Hänen avullaan vähän kuitenkin rehellisin mielin miettiä, vaadinko toisia ihmisiä kelpuuttamaan minut aina, joka tapauksessa, käyttäydyinpä kuinka hyvänsä?
-
Riitta aattelee:
Kokemuksista rikastuneena mummina tiedän että vaatimalla en ole saanut mitään muuta kuin pahaa mieltä.
Kelpaanko minä Jumalalle on kääntäen verrannollinen siihen että kelpaako Jumala minulle. Niin suurena ja salattuna ettei ymmärrys riitä. Siihen annetaan usko , armo ja rakkaus.
Kuka pitää kenestäkin, olkoon se niin, sillä ei kaikki ole kaikille sopivia. Kuitenkin olemme ihmisiä, perheitä, sukuja, erilaisia yhteisöjä, seurakunta ja globaali ihmiskunta. Kyllä sieltä aina joku jokaiselle löytyy, ja sehän se jännää onkin.
Tänään labrassa istui samalla odotuspenkillä vanha venäläinen pariskunta. Kun katselin kuinka hellästi vaimo kohteli miestään, suli sydämeni.
Juttelimme , he hyvin huonolla suomella, minä muutamalla venäjän sanalla, mutta enemmin silmillä ja sydämillä. Se oli heti-yhteyttä. Lähtiessä toivotimme Hyvää Joulua ja vilkuttelimme.
Sen jälkeen menin kahvioon aamupuurolle ja kahville 13 h paaston jälkeen. Kaikki tuntui aivan ihanalta, ja Mattikin oli odottamassa siellä.
-
kelpaanko minä?... joka pyhä vedetään synnintunnustus ja synninpäästö... jaa että juhanikin
-
Olen tässä viime päivinä törmännyt tunnelmiin etten haluakaan antaa anteeksi, en haluakaaan tulla toimeen erään työkaverin kanssa :-\
Jos jostakusta ihmisestä voin sanoa, että inhoan häntä, niin tästä tyypistä ei ole juuri muuta sanottavaa. Ihan kaikki haparoivat yritykset tulla toimeen ovat menneet ihan mönkäään ja nyt olen jumittunut ajatukseen etten enää edes yritä.
Ei kovin kristillistä, vai mitä? :018: Joten mitenhän lie sen kelpaamisen laita :102:
-
älä hättäile hippiäinen,
ei tarvi antaa anteeksi
ja saa inhota
mutta älä lyö
äläkä puhko renkaita... :icon_cool:
Ja sinä kelpaat!
vaikka inhoaisit etkä antais anteeksi
:kahvi:
-
Olen tässä viime päivinä törmännyt tunnelmiin etten haluakaan antaa anteeksi, en haluakaaan tulla toimeen erään työkaverin kanssa :-\
Jos jostakusta ihmisestä voin sanoa, että inhoan häntä, niin tästä tyypistä ei ole juuri muuta sanottavaa. Ihan kaikki haparoivat yritykset tulla toimeen ovat menneet ihan mönkäään ja nyt olen jumittunut ajatukseen etten enää edes yritä.
Ei kovin kristillistä, vai mitä? :018: Joten mitenhän lie sen kelpaamisen laita :102:
Vaikutat ihan terveeltä.
-
Olen tässä viime päivinä törmännyt tunnelmiin etten haluakaan antaa anteeksi, en haluakaaan tulla toimeen erään työkaverin kanssa :-\
Jos jostakusta ihmisestä voin sanoa, että inhoan häntä, niin tästä tyypistä ei ole juuri muuta sanottavaa. Ihan kaikki haparoivat yritykset tulla toimeen ovat menneet ihan mönkäään ja nyt olen jumittunut ajatukseen etten enää edes yritä.
Ei kovin kristillistä, vai mitä? :018: Joten mitenhän lie sen kelpaamisen laita :102:
Tämmöstähän tämä vähän on. En minäkään viitsi monen kohdalla edes enää ajatella koko asiaa. Eikä varmaan moni minunkaan kohdalla mutta sittenhän se on fifty-sixty.
Ei kovin kristillistä mutta inhimillistä. Ylemmäksi ei uletu.
-
Tämmöstähän tämä vähän on. En minäkään viitsi monen kohdalla edes enää ajatella koko asiaa. Eikä varmaan moni minunkaan kohdalla mutta sittenhän se on fifty-sixty.
Ei kovin kristillistä mutta inhimillistä. Ylemmäksi ei uletu.
Niinhän se on ihan inhimillistä ja normaalia, ettei kaikkien kanssa tule juttuun. Muualla on helppo mennä vain ohi, mutta työyhteisössä, jossa kuitenkin täytyy toimia yhdessä se on hankalampaa.
-
Hippiäinen, kertomasi vaikuttaa hyvältä. Näin jäädään sille " ahtaalle portille" odottamaan. :089:
-
viillä auton renkaat...
-
viillä auton renkaat...
Varro vaan, raakkulehen rekkules, niin käyn pissimässä Mersun bensatankkiin...
Mt
-
viiltely?... "olkoon mun puheeni mitätön". Ensi lauantaina hautaan siunaan avustajana Ylihärmässä mummun. Tämä teräsmummulle lainausmerkeissä oleva lause on niin upea lause mummultani. Terästä siitä tekee se, että 1939-44 hän oli isäntänä ja emäntänä mettätuvan kämpässä. Mieshän oli ulkomailla. MT... olkoon mun puheeni mitätön...
-
Ei tainnut mummu ihan nuorena kuolla??
-
viillä auton renkaat...
--------------------------------------------------------------------------------
--------------------------------------------------------------------------------
Varro vaan, raakkulehen rekkules, niin käyn pissimässä Mersun bensatankkiin...
:repee:
-
:repee:
:082: :005: :repee:
-
Onneksi Juhani ehti perua sanansa, ennenkuin mt olisi iskenyt.
-
Onneksi Juhani ehti perua sanansa, ennenkuin mt olisi iskenyt.
Muistaakseni Korkeajännityssarjassa sujautettiin sokeria bensatankkiin eikä bensa enää kaasuuntunut. Se oli makeampi vaihtoehto tähän mt:n sabotaasiin.
-
Muistaakseni Korkeajännityssarjassa sujautettiin sokeria bensatankkiin eikä bensa enää kaasuuntunut. Se oli makeampi vaihtoehto tähän mt:n sabotaasiin.
Vastarintaliikkeissä toisen maailmansodan aikaan saatavilla ollut sokeri käytettiin hyvin usein tähän tarkoitukseen - natsien bensatankkeihin (nimim. asiaan fiksoitunut)
-
Muistaakseni Korkeajännityssarjassa sujautettiin sokeria bensatankkiin eikä bensa enää kaasuuntunut. Se oli makeampi vaihtoehto tähän mt:n sabotaasiin.
Varsinkin näillä pakkasilla mukavampi.
-
Sokeri on myös kesämökkiläisillä käytössä. Jos varkaita pelkää niin jättää johonkin suhteelliseen helposti saavutettavaan paikkaan saaliiksi makeutettua bensiiniä. Hyytyy rosvojen auto.
-
Pitäisi sitä yrittää tulla kaikkien kanssa toimeen.
Ja ajatella että sillä paskalla tyypillä on todennäköisesti itsellään elämässään
sellaisia vaikeuksia, mitkä heijastuvat työpaikalle asti.
Ehkä hänellä on joku "ikävä" lähimmäinen.
Solidaarisuutta.
Ikävätkin ihmiset pitää kohdata.
-
Kyllä. Joihinkin täytyy kuitenkin pitää etäisyyttä. Silloin voi paremmin nähdä kokonaisuuden. Sitten siitä lähentyä.
-
Joihinkin täytyy kuitenkin pitää etäisyyttä. Silloin voi paremmin nähdä kokonaisuuden. Sitten siitä lähentyä.
Tässä on ideaa.
-
Kiitos kommenteista. Niin se vaan viikko vierähti, en puhkonut enkä viillellyt renkaita, mutta järkytyksekseni löysin kyllä itteni ajattelemasta että mitenhän vaikeuttaisin tämän työ'kaverin' työskentelemistä :icon_eek: Mutta en tehnyt mitään, ainakaan tietoisesti..
Joskus sitä vaan luulee että on ainoa, jolla on 'vinksahtaneita' ajatuksia :eusa_shifty:
-
Muistan, kun itseäni otti joskus joku asia aivan hirveästi päästä. Pihisin kiukusta ajatellessani sitä. Työkaveri sanoi, että älä välitä. Teki mieli kajauttaa halolla päähän työkaveria NIIN tyhmästä kommentista. (http://cosgan.de/images/smilie/boese/a057.gif) Minähän välitin ja minua otti päästä. Minusta tuntuu, että jos yhtäkkiä vain ei välittäisi, se olisi samaa, kun hautaisi asian elävältä ja se jäisi kaivelemaan loppuiäksi. Minä välitin ja pihisin ja puhisin ja nyt vuosikymmenten päästä en edes muista, mikä se asia oli.
-
Rakkauden vastakohta on välinpitämättömyys.
-
'Älä välitä' on vähän samalla lailla puolivillainen sanonta kuin 'ei ole mitään hätää'. Tyttärenpoika Peik satutti polvensa ja sai kuulla monesta suusta, ettei ole mitään hätää. Hän pamautti uljaasti: - Minulla on hätä!
-
Rakkaus on epätäydellisyyden kohtaamista ilman syytöksiä.
Se on hyväksymistä.
(lainattu viisaus)
-
Rakkaus on epätäydellisyyden kohtaamista ilman syytöksiä.
Se on hyväksymistä.
(lainattu viisaus)
Vai niin. Mielestäni tuo on paijaamista ja sen sortin naiiviutta, etten nimittäisi "viisaudeksi". Maailma on täynnä "epätäydellisyyksiä" joihin puuttuminen on tuhat kertaa rakkaudellisempaa kuin niiden hyväksyminen. On tilanteita joissa tarvitaan jopa syyttäjää, kuten perheväkivalta tai lasten saattaminen tilanteeksen jossa he eivät voi kasvaa, ilman lastensuojelutoimenpiteitä. Luulen käsittäväni että tarkoitat jotakin "kahdenvälisiä". Mutta kun sellaisia ei ole! Yhtäällä julmuriu on toisaallakin julmuri!
Toinen asia onkin kuinka... itseltäni kului kolmisen kuukautta, ennen kuin hitaasti jaksoin yjmmärtää, että juuri tämäntyyppisissä olosuhteissa kysytään, kuinka nyt juuri itse, sinä siinä, olet kristitty. Ja nolo juttu mutta piti rehellisesti sanoa: Jos vähän toisin. Ennen kaikkea: Anna niitten vihata. Anna syyttää. Tidät - omatuntosi on puhdas, turvaudu Jumalaan, älä ihmisiin.
Käänny kokonaan poispäin.
Ja niin minä tein.
Ihmisten taholta tuleva hyväksyntä jäi vähitellen yhä yhdentekevämmäksi.
-
turvaudu Jumalaan, älä ihmisiin.
Siinä se on eikä enenpää tarvita. Tuon kun aina muistaisi.
-
Kristus riittää...
ja siihen kun vain uskoisin, mahdottomana ihmisenä.
...turvaudu Jumalaan, älä ihmisiin. Käänny kokonaan poispäin.
...
Kokonaaanko...ei taida minulta onnistua, mutta ehkä sittenkin.Jos...
" Uuden ajan lapsina olemme kiinostuneita siitä, mitä ihmisessä tapahtuu. Olemme uteliaita joko toisten ihmistensuhteen tai sitten mietimme, mitä meille itsellemme kuuluu. Usein jaamme toisia ihmisiä eri tasoille sen nojalla, miten varmaa ajattelemme heidän uskonsa olevan. Tai sitten arvioimme itseämme sen mukaan, miten vahvasti olemme jaksaneet uskoa ja luottaa.
Olemme kääntyneet subjektiin,ihmiseen.
___________________________________________________________________________________________________________________
On oikeastaan aika yllättävää, miten vahvasti saatamme olla toisten ja itsemme orjia. Olemme riippuvaisia toisten odotuksista ja mielipiteistä, mutta myös omista peloistamme ja haaveistamme. Moni pappikin suurta epävarmuutta, kun hän alkaa miettiä sitä, mitä ihmiset häneltä odottavat.
Katseen kääntäminen Jumalaan voi merkitä suurta vapautta.
Emmekö siis luopuisi oman minämme vankeudesta ja toisten ihmisten asettamista vaatimuksista ja katsoisi yksin Jumalaan. Siitä, mitä Jumala sanoo ja tekee, seuraa iloa.
_______________________________________________________________________________________________________________________
Ensin tulee Jumala , vasta sitten ihminen".
Avoin taivas
Eero Huovinen
WSOY 2008 / s.33-34
-
On toi sadettan juttu tiettyyn rajaan asti ihan totta. Semmoisen viisauden oon kuullu, että vaikka puolisossa olis miten paljon huonoja puolia niin se ei haittaa, kunhan ei oo mitään semmoista asiaa, mitä ei vaan kerta kaikkiaan voi sietää.
-
On toi sadettan juttu tiettyyn rajaan asti ihan totta. Semmoisen viisauden oon kuullu, että vaikka puolisossa olis miten paljon huonoja puolia niin se ei haittaa, kunhan ei oo mitään semmoista asiaa, mitä ei vaan kerta kaikkiaan voi sietää.
Sanneli, oikeaan osui tulkintasi siitä, mitä ajattelin tuon viisauden kirjoittaessani.
Maailma on täynnä "epätäydellisyyksiä" joihin puuttuminen on tuhat kertaa rakkaudellisempaa kuin niiden hyväksyminen.
Luulen käsittäväni että tarkoitat jotakin "kahdenvälisiä". Mutta kun sellaisia ei ole! Yhtäällä julmuriu on toisaallakin julmuri!
Ensimmäiseen: Ehdottomasti. Johan olisi hullunmyllyä, jos ilman sääntöjä mellastettaisiin.
Toiseen: Tietysti on kahdenvälisiä asioita. Ja on ylikilttejä ja on julmureita.
-
Juha Jokiaho on raapaassu hianon runon:
Riita
riidan jälkeen
asetan piirteesi
jakoviivalle
-ja aina jää
osamääräksi
rakkaus.
-
Vilkaisin vielä: Kyllä, te ootte jokainen oikeassa, Sadetta, Sanneli ja Mörtti myös. Kirjoitin tarpeettoman jyrkästi. Tarvitaan viisautta sen ymmärtämiseen, milloin on puhuttava. Olen itse onnistunut vaikenemaan kun pitäisi puhua, ja joitakin kertoja minun on äärettömän vaikea antaa itselleni anteeksi. Ja suuressa määrin olen puhunut, kun olisi ollut huomattavan älykästä vaieta kerta kaikkiaan.
Tarkoitan nyt toisia, en itseäni koskevia tilanteita.
................................................................................
Itseäni koskevista voin todeta täsmälleen saman. On äärimmäisen turhaa ja typerää kärttää anteeksiantoa ihmiseltä, joka on niin kova, että sen tietää entuudestaan. Kuinka hän nyt yhtäkkiä heltyisi, ja pitäisikö edes, vain siksi, että minun kotini perinteeseen sellainen kuului. Ei toki. Arvonsa valitkoon jokainen itse. Tein väärin kun tyrkytin omiani.
Onpa joku nimittänyt "raamatunlauseilla kasvattamista" perin vääräksikin. Kuinka lie omansa kasvattanut ja miten ihanan kasvuympäristön sitten tarjonnut, kun Raamattu on niin perin pahasta. Omille vanhemmilleni voin olla vain kiitollinen. He olivat onnistuneet löytämään lauseet, jotka puhuivat anteeksiannosta, rakkaudesta ja sovinnosta - jos myös velvollisuudentunnosta. Kun kerroin tämän kommentin, meillä oli kyllä hilpeä' yhteinen hetki - ainoa mitä toivon, on itsekkäästi kuin mikä saada lähteä ensimmäiseksi... Kiltti Herra Jeesus, kun ei minulle olikein ole täällä tilaakaan, näethän itse ei maallisesti eikä hengellisesti minne mennä... ja minun tulee noita niin ikävä...ja lanka langalta vähemmän mitään tänne kiinnittävää... Kyllähän ne tietää että perässä pääsevät... niin... tietty... sisko jää...ja on kaikkea mitä kuitenkin pitää... kuka hoitaa Rosan jonka sinä minulle annoit... jos tehtäis kuitenkin niinkuin Sinä tahdot, Jumala. Se pyyntö on tehnyt minut aina niin onnelliseksi... että Sinä vaivaudut tahtomaan meidän puolestamme jotakin.
Jos nyt joku kristitty herännyt ei näitä teemoja arvosta, on kysymys hänen - ei minun. Olkoon. Toistettakoon: Arvonsa saa onneksi valita itse. Pahimman erehdykseni olen tehnyt tyrkyttämällä niitä toisille, mutta en tule sitä erehdystä uusimaan. Antakoot auringon vaikka poksahtaa kahtia vihansa ylitse.
-
Meneeköhän asian vierestä taas.
Mua harmittaa sellaiset tyypit kun, ok, unohtaa itsensä, tiedä sitten katsovatko Jumalaan, mutta ainakin alkavat muuttamaan muita.
Ei ole tosikaan kun saan autooni jonkun kaverini joka on myyjä. He aina alkavat muuttamaan mua ja jäkätys alkaa. Markku sun pitäis noin ja sun pitäis noin. Olisit noin ja tekisit noin ja sulla pitää olla tälläinen asenne ja kokeilen tässä kuinka paljon kestät stressiä että tiedän millainen olet.
Vaatimusta vaatimuksen päälle, läksyä läksyn päälle.
Joidenkin vaan on joku outo pakko alkaa muuttamaan lähimmäisiään.
Puhuisivat enempi Jumalalle ja antaisivat Jumalan muuttaa.
Ihmisten parissa jotka antavat tilaa ja eivät ole pikkumaisia marmattajia on kiva olla, mutta näiden kun aina mullekkin jäkättää aika raskasta.
Syytä kyllä tietysti on muuttaa sitä en kiellä. :-\
-
Veljeni, alter egoni Viisveisaaja, tuttu tunne. Tyttäret yrittävät vaatia minua muuttumaan! Vaatimuksen henki on minulle melkein kuin Paha henki.
-
No - itse ainakin huomaan haksahtaneeni taas jossakin määrin off-topic -menoon. Usein on kyseessä useitä henkilöitä koskeva asia, menen hissuksiin uusnatsien ohitse enkä puhu, esimerkiksi, siis vaikenen kun pitäisi puhua, ja puhun vaikka pitäisi vaieta. kuten nyt kirjoittelemalla tänne. Kuitenkin ketju alkoi: Kelpaanko minä-
Ja toden totta, tässä on tehty parannusta ja lujasti. Jos joku yksilö rakastaa vihaamista ja tarvitsee viholliskuvia, niin sehän on hänelle kenties psyykkisen tasapainon kannalta välttämätöntä, enkä koskaan enää yritä muuta suositella. Kipeää käy kun hän minua vihaa, mutta taivasten talikynttilät, vihatkoon. Saakoon aikaan ikäviä asioita. Menen jonkin lujan ja kestävän taakse suojaan. Raamatun sana on erinomainen. Ja jos en vallan lamaannu, niin minua auttaa se toisen puolesta rukoileminen, eli kyllä se sana on muutakin kuin jokin massiivisena jököttävä, se on erittäin dynaaminen ja vaikuttava ja tämäkään neuvo ei ole turha. Tuskin se sitä toista muuttaa mutta minua kyllä .
Vaikka... kyllä joskus tahtoisi tietää syyn... silloin on mahdottoman hankalaa kun tämmöinen tuottaa minulle ilmeisen tarkotuksellisesti harmia, käytännön ongelmia ja turhaa kärsimystä...
Mitä tuohon tuumimiseen tulee --- hyvä Kyösti -- ihailen oikeasti juuri tuota asennetta. eli: Olisikohan vaatimuksessa syytä -- olenko jääräpäisyyttäni sitä mitä olen, kuuntelematta, kyselemättä, katsomatta peiliin --- vastaan tulematta - sanomatta koskaan Jaa mutta olettehan tekin oi9keasssa minä olin väärässä. . Minä arvostan tuolta suhtautumistapaa, se on niin joustava, ja mielekäskin. Toiset saattavat olla kanssani epätoivoisia, ota nyt huomioon- yritä edes vähän - ja minä jo periaatteesta: Enkä ota. Minuahan ei komennella. Mitä se sellainen on?
Amen. Tähän loppuvat Leenan päivätodet teemasta. Hän huomaa jälleen puhuneensa kun oli määrä vaieta.
-
Täytyy nyt meikäläisen vähän rauhoittua...
Miksi?
Elämä on elämistä varten. Vaikka välillä joku asia voi sitä kyllä rajoittaa, esimerkiksi minulla tällä hetkellä oma terveyteni ja raha.
Kun olen itseni kanssa sinut niin on hienoa elää täysillä. Saa menneä ja tulla keneltäkään lupaa kysymättä, maailma on avoin ... ja katseeni suuntaan Hänen.
Minä elän ja sinä elät...Isän kämmenellä on hyvä olla.
Kelpaanko minä? Aivan varmasti...mutta ei ehkä ihmisille.
ps. So what :eusa_angel:
-
Miksi?
Elämä on elämistä varten. Vaikka välillä joku asia voi sitä kyllä rajoittaa, esimerkiksi minulla tällä hetkellä oma terveyteni ja raha.
Kun olen itseni kanssa sinut niin on hienoa elää täysillä. Saa menneä ja tulla keneltäkään lupaa kysymättä, maailma on avoin ... ja katseeni suuntaan Hänen.
Minä elän ja sinä elät...Isän kämmenellä on hyvä olla.
Kelpaanko minä? Aivan varmasti...mutta ei ehkä ihmisille.
ps. So what :eusa_angel:
Niinpä. Elämä on elämistä varten.
Kyllä minäkin kai ainakin ajoittain olen sinut itseni kanssa. Menemistä ja tulemista rajoittaa minullakin raha ja terveys vaikka muuten olisinkin vapaa menoissani. Tosin en ole enää nykyisin niin kovin hanakka menemään. Vapaudesta yleensä ajattelen niin, että ihminen on todella vapaa vasta kuolemansa jälkeen ikuisuudessa. Täällä ajassa kun sitoo niin monet asiat. :-\
-
Niinpä. Elämä on elämistä varten.
Vapaudesta ajattelen niin, että ihminen on todella vapaa vasta kuolemansa jälkeen ikuisuudessa. Täällä ajassa kun sitoo niin monet asiat.
"Jeesuksen julistaman sanoman - rakastakaa vihollisianne - ansiosta pääsin lopulta vapauteen. Enää ei tarvinnut jaotella ihmisiä ystäviin ja vihollisiin. Minun oli määrä rakastaa heitä jokaista. Ja oli olla mahdollista rakkaussuhteessa Jumalaan, joka on luvannut auttaa minua rakastamaan muita,
Tälläinen suhde Jumalaan auttoi minua löytämään vapauden, mutta se on samalla uuden elämän avain"
Lainattu teksti teoksesta:
Hamsin poika
Mosab Hassan Yousef
Ron Brackin
Suomentanut Pekka Nieminen
Avainmedia 2010
s.263
Näin myös minä olen kokenut. Jumala auttoi minut löytämään vapauden ja samalla sain mahdollisuuden elää elämää...armosta sellaisena kun olen, rakastettuna ja... minä kelpaan Hänelle ihmisenä.