Tänään lankalauantaina ja lumien sulaessa vähän ahdistaa. Kirkko on minulle aina ollut paikka minne olen voinut paeta maailman ahdistuksia. Hakea voimia omaan maaliseen vaellukseen ja olemalla mukana, rakentamassa seurakuntani yhteen kuuluvaisuutta, ihmisten kanssa.
Kun, aloin olemaan aktiivinen seurakuntalainen 90-luvulla. Huomasin hyvin nopeasti kuinka ihmiset käyvät, veristä valtataistelua keskenään. En kumminkaan välittänyt siitä sen suuremmin.
Mutta tilanne on vain pahentunut, eikä kysymyksessä ole yksittäinen seurakunta. Sillä tässä matkan varrella on tullut vaihdettua asuin paikka kuntaa muutaman kerran. Joten muutamista seurakunnista on siis kokemusta.
Ahdistus ja eripuraisuus näkyy, Suomen evankelis-luterilainen kirkkohallituksesta ja siltä väliltä, kysyvään seurakuntalaiseen asti. Mihin minä sitten kelpaan, pelinappulaksiko?
Körttifoorumilla on myös kommentoitu paljon kirkon ja yhteiskuntamme epäkohdista. Rahvaan edustajana ja henkilökohtaisena mielipiteenä totean, että aivan yleismaailmallinen tilanne on sellainen tällä hetkellä. Meillä ei ole hyviä johtajia, näin vain on.
Lankalauantain aiheena on Kristus haudassa ja tuonelassa. Kansanperinteen mukaan kaikki pahat voimat olivat liikkeellä lankalauantaina, noidat ahdistelivat ihmisiä. Lankalauantaina värjättiin talven aikana kehrätyt langat.
Mutta mistähän löytyisi se oikea langan pään josta voisin vetää tänään, Herra.
Vesa-Matti Loiri - Voi kuinka me sinua kaivataan.
http://www.youtube.com/watch?v=MxozxknmDO8&feature=related