Uskonnonsyöttö

[Viisveisaaja]

Raamatussa Jeesus sanoi: Menkää kaikkeen maailmaa ja saarnatkaa evankeliumi kaikille luoduille. Hän joka uskoo ja kastetaan hän pelastuu.
 No siitä,  kuka ja miten pelastuu en ala, mutta toi evankeliumin levitys mietityttää.
 Te saatte voiman ja olette todistajiani Jerusalemissa ja aina maailman ääriin saakka.
 Kuinka kukaan voi uskoa jos ei kukaan julista.
Usko tulee kuulemisesta.

No en nyt laita kaikkia Raamatunpaikkoja, mitä asiasta on, mutta noin yleisesti Raamattu kehoittaa julistamaan ja todistamaan.

 Itsekkään en tykkää siitä jos joku tuputtaa uskonasioita, mutta toisaalta Raamatullista se on.
Tuntuu vaan, että ne joiden joutaisi julistaa ei julista ja sitten jotenkin äärityypit julistaa.
 Sekin vielä, että kenenkään uskoa ei saa ja ei voi mittailla on myös oikein ja totta.

Kuitenkin körtit pitävät kuulemma eniten esillä Raamatunsanaa.
Ei lestadiolaiset. Ei helluntailaiset, vaan körtit Helsingin alueella pitävät eniten hengellisiä kokouksia.
 Toiseksi eniten on körttejä Pohjanmaalla ja Savossa. Eniten kait lestadiolaisia kirkon sisäisistä ja muista uskonnollisista yhteisöistä.

Eli kovasti evankeelinen ei evankeelinen porukka Heränneet ovat.

Kun en tiedä paljoakaan, niin en tiedä onko körttievankelistaa olemassa, mutta körttipapithan sitten kiertelevät erilaisissa tilaisuuksissa julistamassa.
 En tiedä onko körttinuorilla jotain evankelioivaa työtä muuta kuin omat seurat?
 
Onko ollut menneinäaikoina körttipukuisia jotka ovat kierrelleet saarnalemassa, kuten UkkoPaavo. Elenius nuorempi. (Ei tuu etunimi mieleen.) piti UkkoPaavoa ensimmäisenä katuevankelistana.
 
Eli miten tämä värinsä tunnustaminen ja evankeliointi tapahtuuko sitä muuten kuin seuroissa?
 Tietysti työpaikka keskustelut ja tuttavien kanssa keskustelut ymmärrän, en niitä tarkoita, vaan ihan evankeliointi niinkuin Raamattu sen ilmoittaa.

Tätä yksi kaverini käski kysyä, kun hänellä on liikehuone Helsingin keskustassa tai on sillä niitä enempikin ja muuallakin, mutta siis hän yhden huoneistonsa ikkunassa pitää Raamatuntextejä,  joita hän vaihtelee.
Hän oli seuroissa ja sanoi laittavansa Herättäjäjuhla plakaatin sinne ikkunaan.
Sanoin että körtit ei kyllä tollaisesta tykkäisi, vaikkakin jokainen saa tehdä ikkunoidensa kanssa mitä tahtoo.

Itse olen sitä mieltä, että ihan ilman mitään itsestä puristamisia luonnollisesti tulee oma vakaumuksensa jakaa, mutta tuputtelut ja väittelyt ja sellaiset tuomitsen.
 Toisaalta tekisi mieli jakaa tai kustantaa yksi kristillinenkirja, jonka lukea hutaisin tossa aikana eräänä.
 Ei Potteri vaikka hengellinen kait sekin? :roll:

[seppos]

Raamatussa Jeesus sanoi: Menkää kaikkeen maailmaa ja saarnatkaa evankeliumi kaikille luoduille. Hän joka uskoo ja kastetaan hän pelastuu.
 No siitä,  kuka ja miten pelastuu en ala, mutta toi evankeliumin levitys mietityttää.
 Te saatte voiman ja olette todistajiani Jerusalemissa ja aina maailman ääriin saakka.
 Kuinka kukaan voi uskoa jos ei kukaan julista.
Usko tulee kuulemisesta.

No en nyt laita kaikkia Raamatunpaikkoja, mitä asiasta on, mutta noin yleisesti Raamattu kehoittaa julistamaan ja todistamaan.

 Itsekkään en tykkää siitä jos joku tuputtaa uskonasioita, mutta toisaalta Raamatullista se on.
Tuntuu vaan, että ne joiden joutaisi julistaa ei julista ja sitten jotenkin äärityypit julistaa.
 Sekin vielä, että kenenkään uskoa ei saa ja ei voi mittailla on myös oikein ja totta.

Kuitenkin körtit pitävät kuulemma eniten esillä Raamatunsanaa.
Ei lestadiolaiset. Ei helluntailaiset, vaan körtit Helsingin alueella pitävät eniten hengellisiä kokouksia.
 Toiseksi eniten on körttejä Pohjanmaalla ja Savossa. Eniten kait lestadiolaisia kirkon sisäisistä ja muista uskonnollisista yhteisöistä.

Eli kovasti evankeelinen ei evankeelinen porukka Heränneet ovat.

Kun en tiedä paljoakaan, niin en tiedä onko körttievankelistaa olemassa, mutta körttipapithan sitten kiertelevät erilaisissa tilaisuuksissa julistamassa.
 En tiedä onko körttinuorilla jotain evankelioivaa työtä muuta kuin omat seurat?
 
Onko ollut menneinäaikoina körttipukuisia jotka ovat kierrelleet saarnalemassa, kuten UkkoPaavo. Elenius nuorempi. (Ei tuu etunimi mieleen.) piti UkkoPaavoa ensimmäisenä katuevankelistana.
 
Eli miten tämä värinsä tunnustaminen ja evankeliointi tapahtuuko sitä muuten kuin seuroissa?
 Tietysti työpaikka keskustelut ja tuttavien kanssa keskustelut ymmärrän, en niitä tarkoita, vaan ihan evankeliointi niinkuin Raamattu sen ilmoittaa.

Tätä yksi kaverini käski kysyä, kun hänellä on liikehuone Helsingin keskustassa tai on sillä niitä enempikin ja muuallakin, mutta siis hän yhden huoneistonsa ikkunassa pitää Raamatuntextejä,  joita hän vaihtelee.
Hän oli seuroissa ja sanoi laittavansa Herättäjäjuhla plakaatin sinne ikkunaan.
Sanoin että körtit ei kyllä tollaisesta tykkäisi, vaikkakin jokainen saa tehdä ikkunoidensa kanssa mitä tahtoo.

Itse olen sitä mieltä, että ihan ilman mitään itsestä puristamisia luonnollisesti tulee oma vakaumuksensa jakaa, mutta tuputtelut ja väittelyt ja sellaiset tuomitsen.
 Toisaalta tekisi mieli jakaa tai kustantaa yksi kristillinenkirja, jonka lukea hutaisin tossa aikana eräänä.
 Ei Potteri vaikka hengellinen kait sekin? :roll:

Olipa vaikeampi kysymys. Ensiksi elämme eri aikaa kuin Jeesus eli. Hänen porukkansa oli ainoat, jotka julistivat jotain uutta ja mielenkiintoista ilman kilpailevia medioita. Tänä päivänä on tilanne toinen. Sanomalla ei ole samaa uutisarvoa kuin silloin ja kilpailevia medioita on tungokseen saakka. Mietin mitä Jeesus käskisi nyt tehdä, että sillä olisi jotain tehoakin. Turha huutelu ilman tulosta on haaskausta, se vain kylmettää kansaa. Jään kyllä kyselemään ilman vastausta. Ei Jeesus sanonut, että menkää ja väsytääkää kansa. Olen ymmällä?

Tuo viimeinen kappale on lähellä sitä mihin oma ymmärrykseni Jeesuksen tarkoituksesta tänään on päätynyt (ilman kirjan kustannusta), mutta en voi olla varma, että se on oikea. En ole myöskään varma, että se on väärä.

[mt]

"...ja me kaikki kuulemme heidän julistavan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja." (Ap. t. 2:11)

Ydinkysymys on: mitä ovat tämän päivän Suomessa "omat kielet", siis ne viestintätavat, joilla esitetyn sanoman taustaltaan ja persoonallisuudeltaan erilaiset ihmiset ymmärtävät?

Mt

[Viisveisaaja]

Kynttilää ei pistetä vakan alle(mikä se vakka sitten onkin) Vaan huoneeseen, että kaikki näkisivät sen Valon.
Eikä lamppua sytytetä ja tungeta komeroon, vaan huoneen katolle, että kaikki näkisivät valon.

Ei mee noi vertaukset oikein ulkomuistista, mutta toivottavasti ajatus selkis?
 Ylhäällä oleva kaupunki ei voi pysyä piilossa.
Ilmeisesti tarkoittaa vertaus yöllä näkyvää kaupunkia. Tai siis meitä armonalla, mutta armontunnon omaavia.
En viitti laittaa uskovia, kun se on pikkasen outo ilmaisu.
 Eli ihmisen vakaumus tulisi olla sellainen, että se vaikuttaa.
Suola käy mauttomaksi ja ei kelpaa mihinkään. Pitäkää Suola sanoi Jeesus.
 Heränneiden historiaa kun lukee, niin herännäisyydellä on ollut suuri vaikutus yhteiskuntaan ja UkkoPaavo vainaa oli Kalajoenkäräjilläkin välillä.
 Kalistaja joskus pikkaisen peräänkuulutti, että körtit ovat olleet ennen, miksi ei nykyään oliko se sellainen radikaalivaihtoehto luterilaisuuden keskellä.

Ei tietenkään se ole itseistarkoitus, että on meteliä ja kinaa ja keskustelua, mutta jotenkin mietityttää olisiko joku ulospäinsuuntautuneisuus hyvä körteiltäkin?
 Kun nyt olen tavannut ihmisiä ja sanonut: Körttiseuroissa tulee käytyä ja sitä diggaan ja jos vielä pariasiaa selkee sieltä, niin ihan körtiksi aion, mikä se sitten onkin?
Niin yleensä vastaus on. Häh, ai niinku mitä? Mitä ne körtit on. Eikö niillä ole kaikenlaisia käskyjä ja vaatimuksia yms..

En tiedä sitäkään oisko se hyvä jos seuroissa alkaisi käydä enempi väkeä?
Ihan kivoja pikkumuotoiset ja rauhalliset seurat.
 Josko ne joiden tarvii löytää, niin löytää seurat ja muun herännäisyyden?

 :roll:

[karjalaisenkyösti]

Ihan kivoja pikkumuotoiset ja rauhalliset seurat.

Välillä tulee käytyä körttiseuroissa.
Kovin vähän tuntuu seurat kiinnostavan immeisiä.
En mikään kovin nuori enää ole, mutta taidanpa yleensä olla porukan nuorin.
Kerrankin oli hauska kuulla, kun jotkut tituleerasivat "nuoriksi miehiksi", kun seuroihin tulimme.

Kyllä minä noissa seuroissa viihdyn.
Mitä nyt olen Paavo Ruotsalaisen elämänkertoja lukenut (jonkun useamminkin kun kerran), eihän ne seurat enää samanlaisia ole.
Maallisia asioita niissä nykyään paljolti puhutaan. Joskus tosin (aika harvoin) joku evankeliumia la lakiakin siellä saarnaa. Nämä kerrat mielestäni ovat kuitenkin aika harvinaisia, mutta kun ei voi olla varma, millon tällainen ihme tapahtuu, olisi hyvä käydä siellä useammin.
Evankeliumin ja lain todennäköisyys kasvaa, mitä useammin käy.

Eräs piirre, joka körttiläisyydessä on tunnusomainen, on tietynlaisen nöyryyden korostaminen. Ollaan tod.näk. hyvin ylpeitä siitä, että ollaan nöyriä. Tulen kyllä ylpeiden ihmisten kanssa toimeen, koska olen itsekin sellainen. Joskus toki törmää körtteihin, jotka tunnistavat itsessään tuon valtavan körttilaisyyteen kuuluvan itsessään olevan ylpeyden.

Itsekin olen ulkoisesti nöyrän oloinen mutta sisäisesti kovin ylpeä "nöyryydestäni", joten kuulun joukkoon körtttiläisten.
Minussa on myös tätä nykykörttiläisyyteen kuuluvaa skeptisyyttä ja epävarmuutta, joten joukkoon kuulun mainiosti.
Viihdyn körttitilaisuuxissa.

[karjalaisenkyösti]

Tätä yksi kaverini käski kysyä, kun hänellä on liikehuone Helsingin keskustassa tai on sillä niitä enempikin ja muuallakin, mutta siis hän yhden huoneistonsa ikkunassa pitää Raamatuntextejä, joita hän vaihtelee.

Raamattu on nyky-yhteiskunnassa kovin honosti esillä.
Tuollainen on mielestäni äärimmäisen hyvää katuevankeliointia.
Mainostetaanhan kaduilla seksitarvikkeita, ompelukoneita, kankaita, vaatteita, saippuaa, viinaa ja moninaisia muitakin asioita - kyllästymiseen asti. Näitä asioita nykykörttiläisyys tuskin pitää pahana.
En usko, että kaikki körtiläiset ovat niin nöyryyteen tukehtuneita, että pahentuisivat siitä, jos jossain yksittäisessä näkyvässä paikassa Raamatuntekstejäkin mainostettaisiin.

Jotenkin minusta tuntuu siltä, että jos Paavo Ruotsalainen heräisi kuolleista ja menisi mihin tahansa körttiseuraan, hän lähtisi ennen seurojan loppua kiroillen ulos, marssisi lähimpään Alkoon, joisi päänsä täyteen ja menisi kotiinsa tai hautaansa nukkumaan humalansa pois.

Jeesus jossakin kohtaa Raamatussa itsekin pohtii, suurinpiirtein näin: "löytääköhän Ihmisen Poika uskoa, kun joskus tulevaisuudessa uudestaan palaa maan päälle".

Vai löytyykö vain omaan hyvyyteensä ja nöyryyteensä tukehtuneita ihmisiä kaikista mahdollisista uskonnoista ja uskontojen ulkopulella?

Unohdetaan hetkeksi kaikki hengellisyys ja uskonnollisuus ja ajatellaan asiaa vain maalliselta kannalta, niin ei tästä näkökylmasta nöyryyteen tukehtuminen ole ollenkaan paha asia. Nöyryyteen tukehtunut tai tukehtumassa oleva ihminen on yhteiskuntakelpoinen ja ei ole millään tavalla häiriöksi muille. Tuollainen ihminen mitä ilmeisimmin hoitaa omat maalliset velvoitteensa ja on esimerkillinen muillekin - oli hänen uskontonsa sitten kristillisyys, islamilaisuus, juutalaisuus, hindu.....

[dnasukil]

karjalaisenkyöstin esiin nostama ajatus körttiläisestä nöyryydestä onkin pohtimisen arvoinen asia. Piti mennä ihan peilin eteen ja kysyä,löytyykö sitä? Ei se ainakaan päällepäin näkynyt.
  Taitaa olla vähän samanlaista kun eräs mies lupasi toiselle lahjan kun ei puhu muille luvattomista puuhista, aikansa odotettuaan toinen kysyy; missäs se luvattu lahja viipyy ?Mies vastaa; on aivan eri asia luvata ja antaa.

[llwyd]

En kyllä tunnista juurikaan tuollaista nöyryydellä ylpeilyä, epäilemättä sitä silti esiintyy. Mutta yleensä näissä kriittisissä puheenvuoroissa halutaan, että ihminen puhuisi ylpeästi Jumalan äänellä, ei olisi osaamaton, epävarma, vaan antaisi jyrkät, selkeät rajat Jumalalta otetulla auktoriteetilla. Eikä näistä varmoista liikkeistä ole kristillisyydessä todellakaan pulaa - jos tätä varmuutta ei tästä harmaasta, heikosta, kaukana Jumalasta olevassa liikkeestä löydy, niin muualta löytyy, on suorastaan ylitarjontaa tästä ihmisen vallasta ja varmuudesta. Tuskin siis ketään haittaa, jos täällä maan tomussa, synnin estäminä on jumissa tälläinenkin joukko, joka odottaa että syntisten Vapahtajan tie kulkisi heidänkin luokseen. Vai haittaako?

[karjalaisenkyösti]

Tuskin siis ketään haittaa, jos täällä maan tomussa, synnin estäminä on jumissa tälläinenkin joukko, joka odottaa että syntisten Vapahtajan tie kulkisi heidänkin luokseen. Vai haittaako?

Eipä tuo ainakaan minua haittaa.

Sitä tässä välillä pohdiskelen näitä asioita, kun itsekin koen sisällisesti jotenkin olevani körttiläinen. Huomaan itsessäni paljon sellaisia nöyryyteen vahvastikin viittaavia piirteitä. Kovin suuri ylpeys siitä sitten syntyy tästä hienosta havainnosta.
Minusta tuntuu, että moni muukin pitää minua aika nöyränä ihmisenä.

Kun sitten tunnistan tämän nöyryyteni johdosta syntyneen ylpeyden, tulee voimakas ajatus, että olenpas minä kovinkin tällä Herran tiellä kasvanut henkilö, kun tuonkin ylpeyden havaitsin. Ajattelen, ett minua lyhyemmän matkan vaeltaneet eivät sitä itsessään havaitse. Sitä ylpeyttä kun ei ehkä kovin helppo olekaan havaita. Tämä uusi  löytöni sitten nostaa jälleen pintaan tämän ylpeyden voimakkaan mielentilan jne... loputon kierre.

Helposti tulee mieleeni ajatus, että tuskin muutakaan ihmiset ovat minua kummempia tai parempia tässä ylpeysasiassa. Olen siitä jopa yli 90% vakuuttunut.

Olisin melkein taipuvainen uskomaan, että todellinen nöyryys on sitä, jota itse ei itsessään huomaa, ja monesti kukaan toinenkaan ihminen ei sitä huomaa. Tunnistettavaan ja havaittavaan nöyryyteen sekoittuu automaattisesti enemmän ja vähemmän ylpeyttä.

Misään tapauksessa en tahdo kriminalisoida tätä ylpeyden kaapuun pukeutunutta nöyryyttä, kun on kyseessä erilaiset maalliset asiat. Sillä on tärkeä paikkansa ja oikein käytettynä se on sangen hyödyllinen ja ehkä tavoiteltavakin piirre - mielestäni.
Vaikka näin onkin, tosiasiat on silti hyvä tunnustaa.
Totuus tekee Jeesuksenkin sanoman mukaan ihmisen vapaaksi.

Itse olen eräs henkilö, joka noita Raamatuntekstejä ja mahdollisesti muutakin uskonnollista propakandaa tuonne Mannerheimintielle syytää näyteikkunan kautta. Jotenkin sitä toivoisi löytävän erilaisia körttimielisiä (=Paavo Ruotsalaisen edustamaa körttiläisyyttä) tekstejä, jotka laittaisivat minut, muut teksin syytäjät ja kaikki muutkin tekstien lukijat pohtimaan perimmäisiä kysymyksiä, rohkaisisivat ihmistä ja yleensäkin, että tekstit olisivat rakentavia.
Lukijoita kun tuolle ikkunalle voi olla kymmeniä tuhansia ihmisiä päivittäin.
Pelkkiä julkisen liikenteen kulkuneuvoja (ratikat ja bussit) kun kulkee tuosta ikkunan vierestä arkipäivisin yli 3000 kpl. Suurinosa kulkijoista kulkeen henkilöautolla. Ikkuna on liikennevalojen lähellä, joten se hidasta liikennettä. Ruuhka-aikoina liikenne muutenkin takkuilee hitaasti, joten ihmisillä on aikaa lukea. Jalankulkijatkin ovat potentiaalisia asiakkaita.
Olen jopa nähnyt kahden koiran pysähtyneen ikkunan ääreen ja mielenkiinnolla katsellut, mitä liiketilassa touhutaan.
Vastapäinen ratikkapysäkkikin vain lisää ikkunan arvoa.

Jos jollakulla on jotain hyviä ehdotuksia, niin ne ovat todellakin tervetulleita. Tekstit vaihtuvat usein.
Täläl hetkellä joka arkipäivälle oma tekstinsä.
Toive olisi, että tektejä ei valittaisi peukalon kanssa, vaan huolelisesti. Tähän ainakin pyritään.

[llwyd]

No, tunnustan ettei ainakaan itseni tarvitse suurennuslasilla etsiä ihmiselle syitä nöyryyteen: elämme hämmästyttävän karussa maailmassa, teemme tai sallimme hämmästyttävän karuja, rakkaudettomia, brutaalin julmia asioita. Se missä nöyryyttä ei ole, on siellä missä esiintyy valtaa ja vallankäyttöä, on se sitten hengellistä tai maallista. Livahdetaan aseman suomien valtuuksien taakse, toisten yläpuolelle - heikot ja suojattomat ovat poikkeuksetta kohteina. Tämä peto asuu kaikissa meissä. Sitä voi esimerkiksi kutsua perisynniksi. En sinänsä ole kovin kiinnostunut siitä, mihin oppeihin ihmiset uskovat tai olevat uskomatta, se ei ole keskeinen asia - niin hartaat uskovaiset kuin lujat ateistitkin pystyvät hämmästyttäviin julmuuksiin tai odottamattomiin laupeudentöihin. Omin voimin emme kuitenkaan taida pystyä heikkoudestamme vapautumaan. Jonkinlainen ensi askel parempaan olisi kuitenkin edes sen myöntäminen, vallasta ja vallankäytöstä luopuminen. En tunne toista hengellistä liikettä joka olisi tällä tiellä edennyt pitemmälle. Sallittakoon tälläinenkin kokeilu - niitä toisenlaisia kun riittää kolmetoista tusinaan.

[karjalaisenkyösti]

Minun mielestäni on parempi pyrkiä vaikkapa väärillä motiiveilla etsimään ja toteuttamaan erilaisia toimivia/hyviä/ihmistä kannustavia/ajattelemaan laittavia tapoja/painostusta välttämällä, joilla Raamatun tekstejä ja ideologiaa ja ajatusmallia saisi usutettua eri paikkoihin,
kuin oikeilla motiiveilla jättää sen tekemättä.

Virhitä ei pitäisi pelätä ja antaa sen lamaannuttaa, vaan virheet tulee tunnustaa rehellisesti korjata ne ja jatkaa toimintaa.

Jokaisella on kuitenkin omat mieltymyksensä ja tehtävänsä. Ei kaikki sovi kaikille.

[karjalaisenkyösti]

En tunne toista hengellistä liikettä joka olisi tällä tiellä edennyt pitemmälle.

Saatat olla hyvinkin oikeassa.

Tuli muuten tuosta mieleeni, että uskonnollinen yhteisö, johon itsekin edelleen nimellisesti kuulun, ajattelee myös olevansa pisimmällä näissä hengellisissä asioissa, kun verrataan sitä muihin liikkeisiin.

[llwyd]

En tunne toista hengellistä liikettä joka olisi tällä tiellä edennyt pitemmälle.

Saatat olla hyvinkin oikeassa.

Tuli muuten tuosta mieleeni, että uskonnollinen yhteisö, johon itsekin edelleen nimellisesti kuulun, ajattelee myös olevansa pisimmällä näissä hengellisissä asioissa, kun verrataan sitä muihin liikkeisiin.

En itse asiassa puhunut hengellisistä asioista, epäilemättä löytyy joka puolelta paljon puhtaampaa oppia. Puhun siitä, että herännäisyys ei ole syystä tai toisesta organisoitunut valtaorganisaatioksi, jossa jäsenistö on kahlittu tiukan kontrollin alle ja johtavan eliitin aseman pönkäksi. Oikeastaan tästä liikkeestä puuttuu lähes kokonaan kaikki kontrolli. Mikä kuulostaa välillä suorastaan vaaralliselta, ja joka tapauksessa äärimmäisen harvinaiselta. Minusta tämä asia itsessään on aika objektiivinen, empiirisiin havaintoihin pohjautuva, vanha aatami sitten näkyy siinä, miten ja missä hengessä tätä todellisuutta arvotetaan. Mutta en siis osaa siitä kauheasti huolehtia - tälläiset pikkuseikat lienevät jo valmiiksi anteeksi annettuja. Mutta se asia ei siis ole meidän käsissä, kuten ei myöskään paavin tai Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen. Eli niin Rooma, Oulu kuin Lapuakin ovat vailla mitään päätösvaltaa näissä päästämisissä ja sitomisissa. Yksi niistä taitaa tämän tunnustaakin...

[mt]

Karjalaisenkyöstin nöyryyspohdinnat muistuttivat mieleen viime kesän, kun TeppoV meitä körttejä kurmootti (terveisiä vaan, missä mies luuraa...). Tämäkin asia tuli esiin, ja yhdessä viestissä kerroin, miten nöyryysongelmaa käsiteltiin vuosisadan alkupuoliskolla.

Kas näin se kasku meni:
Unkarilainen piispa oli ensimmäisen maailmansodan jälkeen Suomessa, myös körttien vieraana Nurmossa. Unkarin evankelisen kirkon tilanne oli vaikea, ja oli puhetta kolehdista. Piispa puhui Jaskarin seuroissa ja totesi, että Unkarin kansa on ylpeää kansaa, joka ei kerjää.
Puheen jälkeen seuraväki aloitti virren (SV 136, nyk. 199), joka päättyy sanoihin "mihinkäs me menisimme, kerjuuta jos häpeisimme". Vieraalle tämäkin tulkattiin, ja hän kuiskasi K. R. Karekselle että taisi tulla puhutuksi taitamattomasti. Virren jälkeen piispa puhui vielä lyhyesti ylistäen kristillistä nöyryyttä.
Seurojen jälkeen Juho Malkamäki pyysi Karesta kääntämään piispalle: Nöyryys on niin korea ja kirkas kappale, että jos kristitty sen havaitsee itsessään, hän tulee ylpeäksi. Ylpeys taas on niin ruma ja kauhistuttava koristus, että jos kristitty näkee sitä itsessään, hän tulee nöyräksi.
Taitaakin olla vaikea puhua tälle kansalle, piispa totesi.

Viesti löytyy tästä: http://www.h-y.fi/foorumi/viewtopic.php?t=769&postdays=0&postorder=asc&start=15#20546
ja koko ketjukin kannattaa lukea.

Olet, Karjalaisenkyösti, Malkamäen jäljillä.

Mt

P. S. Ja vapun kunniaksi: komeuren tähären Kyöstiä Köystiksi sanotahan!

[Sanneli]

Jotenkin minusta tuntuu siltä, että jos Paavo Ruotsalainen heräisi kuolleista ja menisi mihin tahansa körttiseuraan, hän lähtisi ennen seurojan loppua kiroillen ulos, marssisi lähimpään Alkoon, joisi päänsä täyteen ja menisi kotiinsa tai hautaansa nukkumaan humalansa pois.

Jos Ukko-Paavo näkis nää / Jumalan lapset nyt
tuntisko kansaa ylpeää / huomaisko hyljätyt
Kun tapais hurskaat polvillaan / potkisko persuuksiin
veisikö metsään mukanaan / petäjävapriikkiin
Saarnaa synti synniks / näytä sitten armonvilaus

Jaakko Löytty ~ Ukko-Paavo