Otanpa osaa minäkin tähän juttuun, kun olen sukututkimusta muutaman vuoden harrastanut enemmän tai vähemmän aktiivisesti ja noin 14 000 henkilöä minulla on tiedostoissa. Tällä hetkellä haarasta riippuen tiedän kaikki isovanhempieni isovanhemmat ja heidän jälkikasvuaan jonkin verran, mutta joitakin haaroja olen selvitellyt enemmän, niin olen päässyt 1500-1600 luvullekin ja kaukaisin esi-isä minulla on 1400-luvun lopulta, Erik Ångerman Sursill, jonka jälkikasvua varmaan puolet ihmisistä Keski-Suomen yläpuolelta on. Sukututkijat kyllä tietävät kyseisen hepun, kun hänen jälkikasvuaan on levinnyt niin laajalti ja tulee melkein jokaisella vastaan Oulun läänissä ja Savon kunnissa (siis alkuperäinen väestö, ei nykyisen muuttoliikkeen mukana tulleet). Varsinaisten "savolaisten" juurien kohdalla olen päässyt max sinne 1500-1600 -luvuille, kun kirkonkirjat alkavat vasta 1700 luvulta ja sitä ennen joistain veroluetteloista on löytynyt, jos on ollut tilallisia tai muuten verotettavia. Itse en ole tosin niitä luetteloita käyttänyt, vaan saanut valmiina paljon tietoa. Olen itse pysynyt kirkonkirjojen parissa, kun ei vielä riitä taidot veroluetteloihin. Suurinta osaa ihmisistä ei ole kirjattu minnekään ennen kuin vasta 1700-luvulta alkaen ja Karjalassa vieläkin myöhemmin.
Itselläni on sukujuuret pääpiirteissään noin 50 kilometrin säteellä, jos otetaan Iisalmi keskuspaikaksi. Pitää mennä monta sataa vuotta taaksepäin, että on niitä muualta tulleita sotkeentunut joukkoon. Ylä-Savoonkinhan on tullut paljon ns. parempaa väkeä (pappeja, ruukinjohtajia yms), joiden jälkikasvu on sitten sekaantunut köyhään rahvaaseen. Toinen mummo oli luovutetulta alueelta, niin sen verran on "vierasta verta", mutta Itä-Suomeahan sekin on (oli) ja itse asiassa ei niin kaukanakaan, kun Raja-Karjalan pohjoisimmasta luovutetusta kunnasta ja vielä ensimmäisiä ryssälle jääneitä kyliä siitä kunnasta. Noh, kuitenkin minulle on jo selvinnyt, että äiti ja isä ovat keskenään kuudennet serkut ja muitakin tällaisia sukulaisavioliittoja on paljon, jotka ovat vasta nyt tämän harrastuksen myötä selvinneet. Toisaalta ei se ihme ole, kun jos on kumppani lähistöltä otettu, niin pakostihan siinä käy niin, vaikkei sitä sillä hetkellä tiedäkään. Olen joskus miettinytkin, että vaikkapa äitin kotitalosta kun otetaan vaikkapa 5 kilometrin säteellä, niin varmaan yli 50 prosenttia taloista on pidetty jollain lailla sukulaispaikkoina. Sen päälle vielä se, että todennäköisesti loputkin ovat. Toisaalta onhan se kivaa, kun on aina suku lähellä.
Huh, tulipa pitkä viesti, mutta kun aina innostuu tästä asiasta. Se on minulle sellainen intohimo tämä sukututkimus.
