Olen hieman eri mieltä tuosta tiedotusvälineiden vastuunkannosta asiassa.
Itse löysin ensimmäisten joukossa ne alkuperäisvideot keskiviikkona. Olivat todella järkyttävä ja etova löytö siinä vaiheessa, kun tiedotusvälineetkään eivät vielä siitä ulottuvuudesta puhuneet. Pari tuntia myöhemmin, kun videot poistettiin, niille oli ehtinyt kertyä lähes 200 000 katsojaa. Pian videot ilmestyivät iltapäivälehtien sivuille, sekä osittain tv-uutisointeihin. Siinä vaiheessa inhotti - ajattelin että moni olisi helpommalla selvinnyt joutumatta kokemaan järkytystä niistä.
Netti on ollut hämmästyttävä väline tapauksen seurannassa muutoinkin. Se kaikki taustatieto mitä löytyy, sukuselvitykset jne. Keskiviikkoillan edetessä linkit mahdollisten uhrien nettiprofiileihin kulkivat foorumeilla, nettikeskusteluissa ystävät kyselivät toisiltaan onko uhreihin saatu yhteyttä, "pelottaa onko hän kunnossa", ja pari tuntia myöhemmin tieto että saatu vahvistus kuolemasta, sen jälkeen perustetut muistosivut. Jotenkin todella karmivaa kuinka lähelle netti päästää seuraamaan.
Hyvä, ettei lehdistö niin tarkkaan polkuja juttuihinsa ole poiminut.
Sen sijaan ampujan perheen ja uhrien taustoja ovat lehdet jonkin verran jo kirjoittaneet. Ampujan perheen kotitalolta on julkaistu kuvia, videoraportti kotitalolla liikkuvista perheenjäsenistä jne..., joidenkin uhrien perhetaustoja jne.
Aika lähelle on menty myös tunnetasolla, ihmisten järkytykseen, suruun. Shokkitilassa olevien ihmisten eteen työnnetty mikrofonia. Nyt kuulemma nuoret alkaneet vastata medialle kirosanoja huutamalla, ja "antakaa meidän olla rauhassa". Paikan päältä kriisityöntekijätkin sanoneet, etteivät nuoret enää jaksa puhua ainakaan medialle.
Tietenkin olennaiset asiat tulee tiedotusvälineissä tuoda julki, mahdollisimman pian. Hyvä on myös asiallisesti taustoittaa, kuvata tunnelmia. Mutta rajansa kaikella, ja rajanveto ei varmasti helppoa ole.
Äsken pääministeri kyselytunnillaan kyseenalaisti kuinka oikein on ollut median osalta nuorten käsittely tässä. Kuinka sallittua kuvata pakenevia tai surevia nuoria, tehdä kuvatuista yksittäisistä nuorista vuosikausiksi tapauksen ikoneita. Ja kuinka järjellistä, että media kouluun sisälle päästyään pyrkii mahdollisimman karmaisevat kuvat saamaan. Media pyrki myös kriisikeskukseen sisälle. Joko tässä aletaan mennä yli?