Kirjoittaja Aihe: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen  (Luettu 33718 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Lars Mikael

  • Vieras
Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« : 04.04.07 - klo:17:28 »
Rohkenen jatkaa vielä keskustelua parannuksen tekemisestä viittaamalla Erkki Kaikkosen viimeisimmässä Hengellisessä Kuukausilehdessä olleeseen kirjoitukseen "Vielä siitä parannuksen asiasta" ja kehotukseen ottaa asiaan kantaa Körttifoorumilla.

Seuratessani Körttifoorumilla käytyä keskustelua sekä lukiessani Hengellisestä Kuukausilehdestä parannusta käsitteleviä kirjoituksia olen tehnyt havainnon: parannusta käsitellään hyvin yksipuolisesti.

Ihmiset ajattelevat useasti, että parannuksen tekeminen on itsensä paremmaksi tekemistä tai ainakin pyrkimystä siihen. Sitä ei Raamattu parannuksella tarkoita. Parannuksen tekemistä ei siis voida verrata - tällainen vertauskuva sallittakoon - vanhan auton vikojen korjaamiseen. Se on tunnetusti pääsääntöisesti hyödytöntä puuhaa.

Parannuksen tekeminen on ennen kaikkea Jumalan puoleen kääntymistä. Vanhassa Testamentissa kääntymisellä tarkoitetaan "täyskäännöksen tekemistä". Uudessa Testamentissa käytetään usein sanaa, joka tarkoittaa mielenmuutosta. Kääntyminen on siis elämänsuunnan täydellistä muuttumista. Mielenmuutos on radikaalia sisäistä muutosta, joka riistää vanhalta ihmiseltä vallan ja antaa sen Kristukselle.

Luther sanoo kolmannen uskonkappaleen selityksessä, ettemme me omasta järjestämme tai voimastamme voi uskoa Jeesukseen Kristukseen emmekä tulla hänen tykönsä, "vaan Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä, valaissut minut lahjoillaan, pyhittänyt ja säilyttänyt minut oikeassa uskossa".

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15269
Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #1 : 04.04.07 - klo:17:58 »
Olen ymmärtänyt, että kääntyminen ja parannus tarkoittavat lähes samaa. Kääntyminen on kai ensin tapahtuva suunnan muutos ja parannus on taivaltamista sen jälkeen kohti parempaa. Ellei kääntymistä tapahdu kulku käy huonompaan ja on siis rappiota. Jumala vaikuttaa niin suunnan tarkistuksen kuin oikealla tiellä etenemisenkin. Hänen työnsä tapahtuu kuitenkin seurakuntansa, siis ihmisten välityksellä ja saamme olla siinä työssä mukana. Taivaan enkeleitä ja ilmestyksiä suodaan vain harvoille.

Poissa C-kortti

  • "Silmäisi eteen, Jeesus..."
  • Viestejä: 105
Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #2 : 05.04.07 - klo:09:58 »
Minä ymmärrän Jeesuksen opetuksen perusteella, että parannus, mielenmuutos, kääntyminen Jumalan puoleen, näkyy sitten myös sitä seuraavina hedelminä, uuden elämän merkkeinä. Ei ihminen niillä muutoksilla sinänsä ole otollinen Jumalalle, koska Kristus valmisti koko pelastuksen sielullemme, mutta silti niillä hedelmillä on arvonsa, kuten voimme lukea evankeliumista:


7. Niin hän sanoi kansalle, joka vaelsi hänen kastettavakseen: "Te
kyykäärmeitten sikiöt, kuka on teitä neuvonut pakenemaan tulevaista
vihaa?
8. Tehkää sentähden parannuksen soveliaita hedelmiä, älkääkä ruvetko
sanomaan mielessänne: 'Onhan meillä isänä Aabraham', sillä minä sanon
teille, että Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille.
9. Jo on myös kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee
hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen."
10. Ja kansa kysyi häneltä sanoen: "Mitä meidän siis pitää tekemän?"
11. Hän vastasi ja sanoi heille: "Jolla on kaksi ihokasta, antakoon
toisen sille, joka on ilman; ja jolla on ruokaa, tehköön samoin
".
12. Niin tuli myös publikaaneja kastettaviksi, ja he sanoivat hänelle:
"Opettaja, mitä meidän pitää tekemän?"
13. Hän sanoi heille: "Älkää vaatiko enempää, kuin mikä teille on
säädetty
".
14. Myös sotamiehet kysyivät häneltä sanoen: "Mitäs meidän pitää
tekemän?" Ja hän sanoi heille: "Älkää kiskoko keneltäkään älkääkä
kiristäkö, vaan tyytykää palkkaanne
".

Tuskin uskoisimme vaikkapa ikänsä varastellutta, huorannutta ja valehdellutta ihmistä, joka sanoo kääntyneensä Jumalan puoleen ja uskoo Jeesukseen, jos hän edelleenkin jatkaisi vanhaa elämäänsä aivan samalla tavalla.

Usko Jeesukseen näkyy rakkautena Häntä kohtaan. Se näkyy haluna etsiä Jumalan tahtoa omassa elämässä.

Totisesti Kristus on ylösnoussut, muttei siksi, että jatkaisimme vanhojen syntiemme puolustelua ja eläisimme niissä.
Totuuden Henki, johda sinä meitä etsiessämme valkeuden teitä. Työtämme ohjaa, meitä älä heitä, tietomme siunaa.
Virsi 484

Lars Mikael

  • Vieras
Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #3 : 05.04.07 - klo:10:28 »
Kääntyminen on minun ymmärtääkseni samaa kuin parannuksen tekeminen. Vanhan testamentin käyttämämä sana kääntyminen ja Uuden testamentin käyttämä sana mielenmuutos on meidän Raamatussa käännettu sanaksi parannus.

Poissa llwyd

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 766
    • http://stockholmslender.blogspot.com/
Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #4 : 05.04.07 - klo:10:31 »
Synti on kiinnostava keskustelunaihe. Ehkä sitten kotitekoisesti itse yhdistän sen etäisyydeksi absoluuttisesta Jumalasta, mikä käytännön tasolla tarkoittaa tietysti etäisyyttä absoluuttisesta etiikasta. Tässä mielessä olemme kaikki synnin tilassa, aina olleet ja aina tulemme maailmassa olemaan - ihmiskunnan historia on synnin riehumisen historiaa. Ahneus, pelko, tietämättömyys, aggressio ja viha, perusteeton ennakkoluulo, lyhytnäköisen itsekkään edun korostaminen yleisen edun kustannuksella - kaikki nämä tälläkin hetkellä ovat tekemässä tätä ihmisen maailmaa helvetilliseksi paikaksi miljoonille, miljardeille ihmisille: vaellamme kärsimyksen laaksossa, toki suhteellisen onnekkaina kaikesta fyysisestä sorrosta ja puutteesta täällä rikkaassa pohjoisessa, mutta hyytävän kylmä on monessa suhteessa omakin yhteiskuntamme. Tälläkin hetkellä tuhansia vanhuksia makaa käytännössä heitteillä kroonikkosairaaloissa, tuhannet lapset ovat rakkaudettomassa tai pahemmassa tilanteessa, tuhannet aikuiset polttavan väsymyksen ja jaksamattomuuden kourissa kylmässä työelämässä, tuhannet jo siitä syrjäytyneinä toivonsa ehkä jo kokonaan menettäneinä jne. jne.

Paljastavaa on ettei tällä tilanteella ole mitään kovin suoraa yhteyttä uskonnollisiin asenteisiin. Silloin kun kristinusko oli vapaa uskonnonvapauden kirosta ja kaikki pakotettiin samaan "puhdasoppiseen" muottiin oli tämä ihmisen maailma aivan yhtä julma ja lyhytnäköinen kuin se nytkin on. Yksilöt ja uskonyhteisöt tulkitsivat kovin sopivasti Jeesuksen oppeja, muuttaen ne joskus täysin tuntemattomiksi voidakseen päästä parannuksen vaatimuksesta. Nytkin tietämätöntä, primitiivistä vihaa sataa naispappien, seksuaalisten vähemmistöjen, valistuksen ajatusten päälle kristinuskon, absoluuttisen hyvän Jumalan nimessä. Tekemättä on heidän parannuksensa. Mutta tekemättä on myös omammekin, vaikka suruttomia emme ole ja heikkoina pyrimme kohti Jumalaa: niin usein synti tiemme kuitenkin sulkee. Voimme vain heikkoina toivoa että silloin syntisten ystävän tie luoksemme kulkisi. Silti surun, synnin tunnossa on suurta merkitystä maailmassa olemisellemme: olemme edes tunnistaneet pahan itsessämme ja maailmassamme, se on ensi askel parannukseen - kiviseen, piikkiseen polkuun kohti absoluuttista. Sitä emme vain tässä maailmassa koskaan täydellisesti saavuta. Tekemättä jää tässä ihmisen maailmassa täydellinen parannus - mutta missä olisimme ilman sen vaatimusta, ilman kaukana siintävää päämäärää, muukalaisten isänmaata?
Opeta tälläisena luoksesi tulemaan

Lars Mikael

  • Vieras
Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #5 : 05.04.07 - klo:16:15 »
Lainaus käyttäjältä: "C-kortti"
Minä ymmärrän Jeesuksen opetuksen perusteella, että parannus, mielenmuutos, kääntyminen Jumalan puoleen, näkyy sitten myös sitä seuraavina hedelminä, uuden elämän merkkeinä.


Tottakai parannus on sitäkin. Puhuessaan parannuksesta kirkkomme kristinoppi sanoo: "Taivaallinen Isä odottaa, että herätetty ihminen kääntyy hänen puoleensa ja tunnustaa hänelle syntinsä. Herätetty ihminen pyytää niitä Kristuksen tähden anteeksi ja anoo voimia luopua niistä. Näin hän tekee parannuksen".

Koska vanha ihminen on meissä yhä jäljellä, me pysymme syntisinä koko elämämme ajan ja olemme jatkuvassa sisäisessä taistelutilanteessa. Tässä taistelutilanteessa tarvitsemme jokapäiväistä kääntymystä ja parannusta.

Kristuksen ristillä suorittaman sovitustyön vuoksi voimme olla turvallisella mielellä. Kristuksessa meillä on pelastus ja vapautus synneistä.

Poissa mies valaan vatsasta

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 690
    • Valokuvia
Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #6 : 05.04.07 - klo:17:55 »
Joidenkin tahojen mielestä parannuksen tekeminen on välttämätöntä pelastumisen kannalta, joittenkin mielestä taas parannuksen teko on armotyön seurausta. Kaikki näkevät parannuksen omalla tavallaan. Toiselle se on sitä, että on mentävä julistamaan sanaa kovaan ääneen jotta kaikki kuulisiva tparannuksestasi, tai auttaa köyhiä, joillekkin se on vain mielellinen tila, siis kuten jo mainittua uolla jossain aiakisemmin, pyrkimistä Jumalaa kohti.

Miten siis on, onko parannus teko ja vai seuraus? Onko se ollenkaan välttämätön.
Lainaus käyttäjältä: "Lars Mikael"
Kristuksen ristillä suorittaman sovitustyön vuoksi voimme olla turvallisella mielellä. Kristuksessa meillä on pelastus ja vapautus synneistä.

Mikä on siis parannuksen merkitys. Saatan tässä kysyä sellaista mikä tuolla aikaisemmin jo on tullut esille, mutta en sitä sieltä itse löytänyt.
Pienellä palkalla paikkaansa etsimässä

uskova

  • Vieras
Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #7 : 05.04.07 - klo:19:14 »
Apostolien tekojen kolmannessa luvussa sanotaan:

Tehkää siis parannus ja kääntykää, että syntinne pyyhittäisiin pois ja että virvoituksen ajat tulisivat Jumalan kasvoista.

Todella, niin kuin Lars Mikael sanoi, usein raamatussamme kreikankielen sana joka tarkoittaa mielenmuutosta, on käännetty parannuksenteoksi.

Kääntyminen on käännös synneistään Jeesuksen puoleen, eli ei enää katsele syntisyyttään tai syntejään, vaan Jeesusta. Synti ja Jeesus ovat päinvastaisissa suunnissa, joten Jeesusta katsomalla synnit jäävät taakse.

Kreikankielen sana, joka on käännetty anteeksiannoksi harhaanjohtavasti, tarkoittaa: anteeksiantoa, sovitusta, vapautusta ja vapautta. Sen vuoksi syntien anteeksiantaminen on syntien anteeksiantaminen, syntien sovitusta, synnistä vapautusta ja vapautta synnistä.

Kun tätä ja mielenmuutosta saarnattaisiin, ihmiset vapautuisivat taakoistaan rauhassa, jonka Jeesus antaa. Jeesus ei anna niin kuin maailma antaa. Maailma antaa väärän rauhan.

On todella meillä ilosanoma :) anteeksianto, sovitus, vapautus ja vapaus... Jumalan armo ja rakkaus, mielenmuutos Jumalan rakkaudessa ja armossa.

Miksi siis moni meistä näyttää kuin meillä olisi surusanoma kannettavanamme? Miksi uskovat, joiden kuuluisi iloita siitä, että heidän nimensä ovat kirjoitetut elämän kirjaan ja joille on ilmoitettu ilosanoma, ovat niin surullisia? Iloinen syntinen sanoo surulliselle vanhurskautetulle: En halua samaa, olen iloinen ilman ilosanomiasi joka tuo surun ja kärsimyksen.

Minä näytän kantavani sanomaa, joka on okei, ihan hyvä. Onneksi, ei omin teoin vaan armosta Jumala antaa minun olla Kristuksen kirje maailmalle, josta näkyy mikä on evankeliumi, ilosanoma. Minä joka en itsessäni ole mitään, mutta kaikki minä voin Hänessä joka minua vahvistaa. Ei mitään kerskaamista itsessäni, syntisessä lihassani. Ainoastaan Jeesuksessa, jonka nimessä minut on luotu uudeksi, Jumalan Hengessä.

Siunausta kaikille, kirjoittelin taas mietteitäni asian pohjalta ja toivon, ettei kukaan loukkaannu mietteliäästä sävystäni. Rukoilen Jumalaa että joku voisi saada "armonvilauksen" kirjoitukseni kautta, vai miten olettekaan tottuneet kutsumaan ilmiötä, jossa Pyhä Henki paljastaa palasen Kristuksen armoa.

Poissa vaivainen mato

  • Ostaa kotiin viemisiksi hjuhlaoppaan
  • Viestejä: 297
Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #8 : 05.04.07 - klo:22:34 »
Parannuksen tekeminen tai tekemättä jättäminen on 'ikuisuus kysymys'
Raamatussa on:'Tehkää parannus', (= älkää yrittäkö korjata rikkoutunutta Jumalasuhdetta). 'uskokaa evankeliumi'. (= Kristus on kaiken suorittanut puolestanne.)'

Kristus on ristiinnaulittu syntiemme tähden, herätetty meidän vanhurskautemme tähden. Tämä on ylösnousemususko.

Tyhjä risti ja tyhjä hauta todistaa sen.

Poissa C-kortti

  • "Silmäisi eteen, Jeesus..."
  • Viestejä: 105
Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #9 : 05.04.07 - klo:22:52 »
Lainaus käyttäjältä: "mies valaan vatsasta"

Miten siis on, onko parannus teko ja vai seuraus? Onko se ollenkaan välttämätön.


Jos Jeesus kehoitti kuulijoitaan parannukseen, mielenmuutokseen, niin tuskin kutsumme Hänen kehoitustaan samantekeväksi? Ei, vaan se on välttämätöntä.

Parannuksen tekemisessä ihmisen mieli, joka perimmältään on mm. minäkeskeinen, ihmiskeskeinen ja nautintokeskeinen, muuttuu. Sinne sydämen keskelle on tullut Herra itse. Jumalan armosta ihminen alkaa etsiä "sitä mikä on ylhäällä, eikä sitä mikä on alhaalla." Siinä hommassa ei kukaan silti tule valmiiksi. Parannuksen tekemisen aihetta tulee eteen yhä uudelleen, roikkuuhan synti meissä kiinni, kuten Paavali opetti.

Siinä on kuitenkin ero, jos eräskin mies teki ensin parannusta rikollisesta elämäntavasta ja vuosia myöhemmin tuntee tarvetta tehdä parannusta itsekkäistä asenteista ja omavanhurskaudesta. En usko, että Herramme haluaa seuraajiensa rämpivän aina siellä alkumetreillä, aina niissä samoissa synneissä.

Tunnen itse parannuksen tehneitä ihmisiä. Joku on tehnyt parannuksen prostituoidun elämästä, toinen väkivaltaisesta elämäntavasta, yksi ylettömästä työnteosta, useampi päihteistä, kuten viina ja huumeet.  Pari tuttua on tehnyt parannuksen homoseksuaalisesta elämäntavasta. Itse sain tehdä parannusta monestakin asiasta, useimpien käskyjen rikkominen siinä suurimpana.

Parannuksen tehnyt ei enää puolustele menneitä syntejään, ei etsi niille oikeutusta, vaan kutsuu entisiä tekojaan synniksi. Hän kiittää Vapahtajaa, jonka veri on saanut pestä pois kaiken menneen ja uusi on tullut vanhan sijalle.
"Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin
että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
"

Jos Kristus ei olisi ylösnoussut, olisi kaikenlainen parannuksen tekeminen aika lailla turhaa puuhaa. Mutta Hän on ylösnoussut!

"Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan
armon niin, ettei se jää turhaksi.
2. Sillä hän sanoo: "Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja
pelastuksen päivänä sinua auttanut". Katso, nyt on otollinen aika,
katso, nyt on pelastuksen päivä
."
Totuuden Henki, johda sinä meitä etsiessämme valkeuden teitä. Työtämme ohjaa, meitä älä heitä, tietomme siunaa.
Virsi 484

Poissa C-kortti

  • "Silmäisi eteen, Jeesus..."
  • Viestejä: 105
Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #10 : 06.04.07 - klo:09:35 »
Lainaus käyttäjältä: "C-kortti"

Jos Kristus ei olisi ylösnoussut, olisi kaikenlainen parannuksen tekeminen aika lailla turhaa puuhaa. Mutta Hän on ylösnoussut!


14. Mutta jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne;
15. ja silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan todistajiksi, koska olemme todistaneet Jumalaa vastaan, että hän on herättänyt Kristuksen, jota hän ei ole herättänyt, jos kerran kuolleita ei herätetä.
16. Sillä jos kuolleita ei herätetä, ei Kristuskaan ole herätetty.
17. Mutta jos Kristus ei ole herätetty, niin teidän uskonne on turha, ja te olette vielä synneissänne.
18. Ja silloinhan Kristuksessa nukkuneetkin olisivat kadotetut.
19. Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat.
20. Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista.
Totuuden Henki, johda sinä meitä etsiessämme valkeuden teitä. Työtämme ohjaa, meitä älä heitä, tietomme siunaa.
Virsi 484

Lars Mikael

  • Vieras
Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #11 : 06.04.07 - klo:10:34 »
Lainaus käyttäjältä: "mies valaan vatsasta"
Mikä on siis parannuksen merkitys.

Jumalan tarjoaman rakkauden vastaanottaminen: "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän." (Joh. 3:16)

Sinuhun turvaan, Jumala, jo vaivan alta päästä.
Minua kuule heikkoa ja häpeästä säästä.
Armollinen, nyt rukoilen, armahda Kristuksessa.
Sä linnani, saan turviisi paeta taistellessa.
(Paavon virsi; Sv 282, 1. säkeistö)

Poissa mies valaan vatsasta

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 690
    • Valokuvia
Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #12 : 07.04.07 - klo:16:04 »
Se vain edelleen ihmetyttää että tuleeko parannus todella meistä itsestämme. Siis etä me omalla voimallamme käännymme Kirstuksen puoleen. Tällöinhän Kääntyminen olisi teko, mutta riittäkö siihen ihmisellä voimia?

Kun uskova kirjoitti siitä että paranus on ihmisen kääntymistä kristuksen puoleen ja synnin jätäämistä taakse, niin mieleeni nousi kysymys siitä, että yrittääkö ihminen tässä tulla kääntymyksellä synnittömäksi? Eihän imisestä tule edes jumalan vanhurskauttamisessa synnitöntä, vaan ainoastaan Kristuksen kautta saadun armon varassa Jumalalle kelpaava. Näin ainakin toivottavasti. Mikä silloin on oman voiman merkitys?

Jos kääntymys taas tulee Jumalalta, silloinhan se on Jumalan teko meissä eli seuraus, ei ehto pelastumiselle.

Erästä toista uutta Siionin virttä lainatakseni, "Oma voimani eihän riitä, edes voimaa pyytämään, sinä silti et syytä siitä, vaan autat etsimään." (Sv. 275)

Kun Jeesus kehottaa meitä kääntymykseen, niin mitä hän siis sillä todella tarkoittaa? Oman voiman varassa ponnistelua permpaan elämään synni alta, vai turvautumista Jumalaan?

Lainaus käyttäjältä: "Lars Mikael"
Lainaus käyttäjältä: "mies valaan vatsasta"

Mikä on siis parannuksen merkitys.

Jumalan tarjoaman rakkauden vastaanottaminen: "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän." (Joh. 3:16)


Onko se siis todella näin helppoa? Mihin silloin jäävät kaikki hienot puheet elämäntavasta, parannuksen ulkoisista merkeistä.

Saattaa kuulostaa sekavalta, mutta aihe on melko vaikea, anteeksi.
Pienellä palkalla paikkaansa etsimässä

Hölkänen

  • Vieras
Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #13 : 07.04.07 - klo:19:50 »
Minä uskon, että Kristuksessa on riittävästi jokaiselle. Lestadiolaiset puhuvat parannuksen armosta, siis parannus todella on Jumalan armoa, jotain mitä omilla teoillamme emme ansaitse.

Lainaus käyttäjältä: "C-kortti"
Minä ymmärrän Jeesuksen opetuksen perusteella, että parannus, mielenmuutos, kääntyminen Jumalan puoleen, näkyy sitten myös sitä seuraavina hedelminä, uuden elämän merkkeinä.

Nimenomaan näin. Moni yrittää oikotietä, tehdä Jumalan mielen mukaisia tekoja saadakseen parannuksen armon. Se on väärä tie. Jumala armahtaa kenet tahtoo, eikä meillä ole siihen sanottavaa. Muuta kuin korkeintaan kiitos. :) Ja tästä kiitoksesta ne hyvät teotkin kumpuavat.

Kristityn elämän paradoksi on nähdäkseni, että oikein emme voi lisätä hyviä tekojamme, mutta pahoja voimme. Siis jos pidämme ristintyötä halpana ja käännymme yhä uudelleen synnin puoleen.

Omassa ajattelussani syntiä on myös itsensä korottaminen, pyrkimys lähemmäs Jumalaa, etäämmäs lähimmäisestä. Luotan siihen, että Jumala ottaa meidät kyllä ajallaan luokseen jos haluaa. Tässä maailmassa on mielestäni oikeampaa rukoilla kärsivällisyyttä rakastaa toista ihmistä kuin Jumalan salaisuuksien tuntemista.

Eksyinköhän jo aiheesta... :roll:

Poissa dnasukil

  • Yhtyy veisaamaan: Koska valaissee...
  • Viestejä: 64
Vielä siitä parannuksesta
« Vastaus #14 : 07.04.07 - klo:20:42 »
Jos ajattelemme, että Jumala on salattu, kuten Raamattukin asian toteaa, myös Hänen toimintansa täällä on salattua. Aina emme ole varmoja mitkä olivat vaikuttimet jossakin asiassa,olinko itse asialla vai Jumala?
  Tämä ajatuttaa myöskin kääntymisen asiassa.
  Jos Jumala ei kiusaa ketään, (Raamatun toteamus,) kuitenkin elämässä tulee eteen asioita, tie näyttää nousevan pystyyn. Kuka ja mikä on tällaiseen tilanteeseen johtanut,ihminen vai Jumala? Kun omat mahdollisuudet ovat loppuun käytetyt, on pakko kääntyä Jumalan puoleen, tapahtuuko se ihmisen vai Jumalan tahdosta, pysyy salaisuuten ja tunnustaa tehneensä väärin, virheen, rikkonut käskyt.
 
   Muistiini on jäänyt Jussi Kuoppalan lausahdus ottaessaan kantaa herättäjuhlien yhteydessä juhien yhteyteen myöhäisiltaan järjestetyistä nuorten tilaisuuksista; " Iltamyöhällä kun on liikkkeellä Pyhän Hengen lisäksi muitakin henkiä".
  Puhuttaessa parannuksesta, mielestäni yksi sananlaskujen kirjan viisauksista ohjeistaa mielestäni asiassa melko pitkälle: "joka rikkomiksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon" Siinä on eräs tärkeä avain parannuksen tekemiseen !
 Jostain olen lukenut vanhojen heränneiden puhuneen "armon päälle krossaamisesta." Tarkoittivatkohan he sitä, ettei tarvitse tunnustaa syntejään, luottaa vain armolliseen Jumalaan, tekemättä mitään,en osaa sanoa.
veteraani