Kirjoittaja Aihe: Punainen väri herännäisyydessä  (Luettu 14010 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Kalistaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2217
Punainen väri herännäisyydessä
« : 14.03.07 - klo:23:22 »
Lahden ensi kesän herättäjäjuhliin liittyneessä seminaarissa Lahdessa 14. maaliskuuta useassa esitelmässä putkahti esiin punaisen värin kielteisyys herännäisyydessä. Punaista kavahdettiin kauan kun se oli aikanaan hyvin kallis väri, se oli korea väri ja se myös oli Kristuksen pilkan väri. Myöhemmin - 1900-luvun tietyillä vuosikymmenillä - se oli sangen kavahdettu herännäisyydessä myös poliittisista syistä.

Olen syntynyt vuonna 1957, enkä ole kokenut punaista kummajaisena, ei se ole minulle oikeastaan ollut mitään kummempaa, vaikka toki tiedän tuon värin ollleen myös ikään kuin suruttoman synonyymin.

Mutta: äitini ( syntynyt 1934 ) osti minulle ja veljelleni aikoja, aikoja sitten ollessamme tenavia, oliko nyt sitten Saarijärven juhlille, joillekin "aikaintakaisille"  juhlille kumminkin paitatakit, joissa oli raitoina räikeää oranssia, väkevää punaista ja muita näkyviä värejä. Enkä tiedä ihan varmaan, että saimmeko nuo paitatakit siksi, että ne olivat halpoja vai siksi että äitini halusi ärsytttää tai toisin sanoen ilmoittaa, että värillä ei enää tuossa historian vaiheessa ollut väliä. Vai oliko sekä että, siis että paidat olivat halpoja ja niillä saattoi "testata" sitä missä mennään.

Kertokaa foorumin väki, jota on syntyisin usealta eri vuosikymmeneltä, että miten paljon on mahdollisesti nähty punaista jos ja kun yllänne on ollut punaista!

Poissa Kalistaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2217
Tarkennus
« Vastaus #1 : 14.03.07 - klo:23:27 »
Puhun siis tuossa yllä Saarijärven juhlista vuonna 1970. Näin jälkikäteen tuo aika on monella tapaa ollut "vanhan" ja "uuden" herännäisyyden väliaikaa, murrosta, joten...

Poissa mami

  • armon kerjäläinen
  • Viestejä: 456
Musta - punainen
« Vastaus #2 : 15.03.07 - klo:10:12 »
Olen uusi täällä - innostuin herännäisyydestä, kun olin viime viikonloppuna Talviveisuissa. Olen nyt lueskellut tätä foorumia ja etsinyt topicia, jossa olisi puhuttu maailmankielteisyydestä tai yksinkertaisuudesta/koruttomuudesta, jota herännäisyys käsittääkseni edustaa. Tämä aloitus oikeastaan sopii hyvin tästäkin aiheesta keskusteluun.

Siis, onko körttien keskuudessa joitakin asioita, esim. tuo punainen väri, joita pidetään turhan iloluonteisina tai maailmallisina? Peitelläänkö hyvätuloisuutta? Vältetäänkö kerskakulutusta? Mitä mieltä ollaan viihteestä? Jos kaksi körttiä tapaa, niin voivatko he kohkata esim. Idols-kisasta tai ulkomaan matkoistaan tai lasketteluvarusteista?

Kun menin Talviveisuihin, mietin etukäteen, pitäisikö pukeutua mustiin. Ainakin jätin suosiolla kirkuvan pinkin bleiserini kotiin. Havainnoin, että ihmiset olivat pukeutuneet aika tavallisesti, mutta huomattavan monilla oli kyllä musta pikkutakki, niin naisilla kuin miehilläkin. Tosin mustiin pukeudutaan nykyaikana melko monessa porukassa (vrt gootit).  Minna Ruuttusen mustaan hameeseen oli kirjailtu kauniita punaisia kukkia.   :D
Lyö särö väärään varmuuteeni.

Poissa Jaakkoopuukkoo

  • aralla tunnolla
  • Viestejä: 461
    • http://www.thedivisive.com/sivallus
Punainen väri herännäisyydessä
« Vastaus #3 : 15.03.07 - klo:10:55 »
^ Tästä aiheesta voisi varmasti aloittaa oman keskustelunsa. Ymmärtääkseni körttiskenessä on tapahtunut jokseenkin iso muutos 1900-luvun puolenvälin tienoilla. Vanhempi polvi muistaa vielä paljon perustelematonta moralismia, mutta nykyjänsä körttejä on kyllä moneen junaan niin pukeutumisen kuin elämäntapojenkin puolesta ja tuomitsijoita on vähän.

Mainittuun moralismiin on kuulunut ainakin punaisen värin karttaminen ja alkoholin, uhkapelin sun muun perinteisen tuomitseminen. En tiedä kuinka paljon tästä on eräiden lapualaisten pappien keksintöä, 1800-luvun alun körttiläisyyden moralisminvastaisuuden kanssahan tämä on suorastaan ristiriidassa.

Talviveisuissa oli varmasti pääosin aika juhlavasti pukeutunutta sakkia, mutta se ei liene ihme, juhlasta kun oli kysymys. Jos en olisi itse siellä kuoron riveissä ollut, olisin varmasti tullut paikalle ihan tavallisessa farkut & se siistimpi villapaita -kombossa.
Sensuuri ompijees
Mulla onkivees

Poissa vaivainen mato

  • Ostaa kotiin viemisiksi hjuhlaoppaan
  • Viestejä: 297
Punainen
« Vastaus #4 : 15.03.07 - klo:11:14 »
Vuosia sittten oli Aholansaaressa Herättäjänn järjestämä tilaisuus. Sinne oli kokoontunut ihmisiä eripuolilta Suomea, nuorenpia ja patavanhoja.
Jaakko Elenius esitteli herättäjän väkeä. UrpoKarjalaisen kohdalla hän sanoi: 'Kaapustaan huolimatta hän on körttiläinen'. Urpolla oli nimittäin päällä tulipunainen paita. Nämä 'patamiehet' loivat tyrmistyneen katseen Urpoon.
Punainen väri on ollut 'synnillinen väri'. Sitä ei ole juuri suvaittu ihmisten vaatevärinä missään muodossa. Johtunee kai tietyn aatteen väristä.
Se on heille voiton väri.

Nykyään ei juuri mainita väristä, mutta katsotaan huomiota herättävän pitkään.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15378
Punainen väri herännäisyydessä
« Vastaus #5 : 15.03.07 - klo:11:59 »
Punainen on sydänveren värinä taistelun, rohkeuden ja palvelualttiuden väri. Sosialismissa viitataan tietysti luokkataisteluun. Körttiläiset eivät tietääkseni vierasta punaista poliittisista syistä vaan arkuuden vuoksi. Ei tohdita pukeutua Kristuksen veren väriin.

Anoppi kutsui kirkkaanvihreää lempimekkoaan körttiläistenpunaiseksi.

Poissa llwyd

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 766
    • http://stockholmslender.blogspot.com/
Punainen väri herännäisyydessä
« Vastaus #6 : 15.03.07 - klo:13:28 »
Mumma kavahti punaista ehdottomasti. Kotiin tuli Pohjanmaan Kansakin yhdessä välissä, johon mumma jaksoi aina tuhahtaa halveksivasti "temujen lehti"! Murros kai tapahtui 60-luvun lopulla ja 70-luvun alussa, Eleniushan oli "radikaalien" kärkipäässä. Mutta kyllä huomaan itsessänikin vielä pyrkimyksen yksinkertaisuuteen näissä ulkoisissa asioissa. Krumeluurit ja ylenmääräiset koristelut ja räikeät värit eivät miellytä. Tämä estetiikka on varmaan imetty äidinmaidossa. Eipä tällä taida olla mitään olennaista teologista merkitystä - sisäisessä yksinkertaisuudessa, koristelemattomuudessa varmasti kylläkin, mutta tuskinpa siinä körttiläiset poikkeuksellisen hyvin menestyvät. Ehkä se painotus kaikkina aikoina on ollut tämä kaipuu yksinkertaisuuteen, mutta tuskin koskaan on suuria voittoja siinä saatu.
Opeta tälläisena luoksesi tulemaan

Poissa mami

  • armon kerjäläinen
  • Viestejä: 456
Punainen väri herännäisyydessä
« Vastaus #7 : 15.03.07 - klo:14:06 »
Jaakkoopuukkoo:
Lainaus
Mainittuun moralismiin on kuulunut ainakin punaisen värin karttaminen ja alkoholin, uhkapelin sun muun perinteisen tuomitseminen.


Minusta moralismi on hiukan eri asia kuin maailmankielteisyys. Olisiko niin, että moralismi on nimenomaan toisten tuomitsemista ja paheksumista, ahdasmielisyyden levittämistä omaan (lähi)ympäristöön, mutta maailmankielteisyyttä/koruttomuutta/vaatimattomuutta voi harjoittaa ihan itsekseen... Siis elämällä niin ettei meuhkaa maallisilla tai hengellisillä siunauksiaan, antaa toisten olla mitä on, eikä toisaalta korosta askeettisuuttaankaan, koska seKIN voi ahdistaa muita ja tuntua vaatimuksena. Meninkö jo solmuun?
Lyö särö väärään varmuuteeni.

Poissa llwyd

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 766
    • http://stockholmslender.blogspot.com/
Punainen väri herännäisyydessä
« Vastaus #8 : 15.03.07 - klo:14:26 »
Lainaus käyttäjältä: "mami"
Jaakkoopuukkoo:
Lainaus
Mainittuun moralismiin on kuulunut ainakin punaisen värin karttaminen ja alkoholin, uhkapelin sun muun perinteisen tuomitseminen.


Minusta moralismi on hiukan eri asia kuin maailmankielteisyys. Olisiko niin, että moralismi on nimenomaan toisten tuomitsemista ja paheksumista, ahdasmielisyyden levittämistä omaan (lähi)ympäristöön, mutta maailmankielteisyyttä/koruttomuutta/vaatimattomuutta voi harjoittaa ihan itsekseen... Siis elämällä niin ettei meuhkaa maallisilla tai hengellisillä siunauksiaan, antaa toisten olla mitä on, eikä toisaalta korosta askeettisuuttaankaan, koska seKIN voi ahdistaa muita ja tuntua vaatimuksena. Meninkö jo solmuun?


Itse olen aika tavoin näillä linjoilla - en tiedä voiko sitä sanoa maailmankielteisyydeksi, mutta kaipuu hiljaisuuteen ja koruttomuuteen on suuri. Pitäisi pysähtyä eikä kiiruhtaa, kuunnella eikä puhua. Mutta eipä se vain tunnu helpolla onnistuvan tässä maailmassa.
Opeta tälläisena luoksesi tulemaan

Poissa mami

  • armon kerjäläinen
  • Viestejä: 456
Iloisuus
« Vastaus #9 : 15.03.07 - klo:14:54 »
Vielä sellainen asia, että miten heränneiden keskuudessa suhtaudutaan iloisuuteen ja nauravaisuuteen (ja liioitteluun, joka on helmasyntini)? Pitääkö "ihmettelen tässä"-mentaliteetti sisällään eräänlaista totisuutta ja vakavuutta? Sopiiko körttiläisyys paremmin luontaisille pessimisteille (jota kyllä olen) kuin optimisteille? Tuli nyt juuri mieleen n. 80-vuotias anoppini, joka on sisäistänyt Valittujen Palojen positiivisuusopit, kertoo aina kaiken parhain päin, pitää huolta ulkonäöstään ja pukeutuu mielellään kirkkaisiin iloisiin väreihin. Ei siis lainkaan körttiainesta!?
Lyö särö väärään varmuuteeni.

Poissa An-na

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 857
Punainen väri herännäisyydessä
« Vastaus #10 : 15.03.07 - klo:15:45 »
Minä nuoremman polven (26 v.) körttiläisenä voin todeta, ettei värillä ole väliä, ei aatteissa eikä vaatteissa. Ennen oltiin kait aika oikeistomielisiä, mutta nyt trendi tuntuu olevan aika vasemmalla. Puolueaatteita löytyy tänä päivänä siis laidasta laitaan. Synkkämielisyys tai pessimistisyys eivät ole körttiläisyyden synonyymejä. Itse olen iloinen, optimistinen, tykkään pukeutua värillisiin ja laittaa itseni nätiksi - en koe sitä koreiluksi. Pidän sitä naisellisuutena, ja naiseksi minut on luotu.

En koe, että viihde tai kulutus kohtuumäärissä olisi mitenkään väärää. Itse ainakin katson Idolsia ja keskustelen siitä ystävieni kanssa. Koen körttiläisyyden aatteen enemmänkin maailmankatsomuksessani, siis että se ei rajoita minua missään yksittäisissä asioissa (väri, viihde, harrastukset), vaan se on nimenomaan uskon asioissa se rakkain ja kotoisin. Uskon asioissa körttiläisyys korostaa kerskailemattomuutta, tietynlaista pessimistisyyttä (=pelastusepävarmuus?), ehkä se jollain lailla koetaan synkkämieliseksi körttiläisen hengen vuoksi, mutta se ei mielestäni rajaa yksittäisiä ihmisiä noihin em. adjektiiveihin. Meistä on moneksi, ja kaikki halutaan rakastaa joukkoon. Jokainen hyväksytään sellaisenaan kuin on.

Iloinen ja nauravainen saa ilman muuta olla! Ja optimistinen. Mitä ylenmääräiseen liioitteluun tulee, itse en sellaista hirveästi arvosta, mutta pienissä määrissähän se on yksi huumorin keino. Monet elämäni hauskimmista hetkistä olen kokenut körttiystävieni kera esim. Herättäjäjuhlilla, kuoron matkoilla tai muuten vaan.

Poissa mami

  • armon kerjäläinen
  • Viestejä: 456
Punainen väri herännäisyydessä
« Vastaus #11 : 15.03.07 - klo:16:17 »
Kiitos An-na ja muut! Lohdullista kuultavaa. Minulle on vuosien varrella kertynyt pakaasiini paljon sellaista tavaraa, josta haluaisin päästä eroon.

Kun nyt tutkailen herännäisyyttä ja sen historiaa, minulle on valjennut, että vanhempani ja heidän vanhempansa ovat itse asiassa olleet körttiläisvaikutteiden piirissä, Kainuussa. Olen siis palaamassa juurilleni ja se tuntuu hyvältä.
Lyö särö väärään varmuuteeni.

Poissa Pinni

  • Kuuntelee puhetta ikävöivästä uskosta
  • Viestejä: 149
Punainen väri herännäisyydessä
« Vastaus #12 : 15.03.07 - klo:17:47 »
Hyvännäköinen kaakku mami!

Itse olen välttänyt punaista väriä, koska se ei sovi minulle laisinkaan ihon värin ym. puolesta. Mitään symboliikkaa en arkipäiväisissa vaatteissa enää osaa liittää punaiseen. (Paitsi jos pukeutuu aina punaiseen housuineen hiuksineen ja puhuu ja painottaa tiettyjä aatteita jatkuvasti).

Hiuksetkin ovat joskus olleet punaiset, voihyvänenaika.

Itse muistelen (en ole pitkään aikaan ollut yhteydessä moniinkaan körtteihin muuten kuin tätä kautta), että körtit ovat aika värikästä ja nauravaista porukkaa muihin verrattuna. Persoonallisuus kukkii pukeutumisessa, mutta toivottavasti siitä ei ikinä tulee mitään körttinuorten "siis me kaikki ollaan niin persoonallisia ja värikkäitä"-juttua.
me laulamme pahoista teoista laulun
ja elämä edessä vähäksi käy

CMX - Vallan haamut

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15378
Punainen väri herännäisyydessä
« Vastaus #13 : 15.03.07 - klo:19:06 »
Körttiläiset pyrkivät pois suruttomuudesta, mutta eivät ilottomuuteen. Kai se on niin, että ilo on vasta silloin oikeaa ja syvää, kun surukin kohdataan tosissaan.

Poissa Johannes

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1352
Punainen väri herännäisyydessä
« Vastaus #14 : 15.03.07 - klo:22:07 »
Monesti tullut jo tällä foorumilla, mutta kerrataan nyt täälläkin, kun on uusia tullut, että se mustiin pukeutuminen (körttipuku) on ollut tapa sulautua joukkoon. "Ei koreilla vaatteilla". Farkut voivat olla nykyajan tapa sulautua joukkoon. Ainakin itsellä on niin. Vaatteilla ei ole tarkoitus koreilla, ei kai siinä muuten mitään ole.

No sitten itsestäni. Lempparivärini on vihreä, ehkä hieman sinisen sekainen, jos tarkkoja ollaan. Sen näkee heti. Minulla on astiat vihreitä, sängynpeitto, matot, verhot, pöydänreuna... Sama on kotona vanhempien luonakin omassa huoneessani...minulla on vielä sellainen sielläkin. Ja vaatteista valtaosa on vihreitä. Sen lisäksi on muutamia mustia vaatteita, huppari yms. ja farkut on tietysti sinisiä. Sukat on mustia. Kuitenkin itsekin olen miettinyt, että voisihan sitä jotain muutakin väriä suosia, mutta kun se vain on niin, että kaupassakin ensimmäisenä alan katsella vihreitä tai mustia paitoja. Sama juttu kodintavaroissa. Punaista jotenkin karsastan, en minkään aatteen vuoksi, se vain ei ole minun värini. Kirkollisiin juttuihin taasen suosin tummaa, mutta toki epävirallisemmissa jutuissa on paljon vihreääkin. Tumma on minusta hyvä väri silloin, kun ei halua huomiota itseensä. Se toimii vieläkin körttipuvun tavoin joukkoon sulauttajana.
"Ei mikään niin voi virvoittaa,
en muusta iloani saa,
ei autuutta saa suurempaa
kuin minkä Jeesus lahjoittaa."