Kotikokki XIII

[Riitta-mummi]

Katsoin nyt jokaisen kirjaimen yksitellen lyödessäni otsikon, sillä otsikkoa ei voi korjata.

Öppis, on kiva kun pakiset kanssani. Minun on näet kai lopetettava pitkät älypää-istumiset. Vaikka sain hyvän avun kipuihin lymphaterapiasta, niin nyt puolestaa suonikohjut äkäilevät reiden yläosassa.
En tiedä mikä olisi paras asento kirjoittaa tai pelata, seisoen ei onnistu kun ei ole sellaista paikkaa meillä. Syliin en mikroa ota kun minulla on sähköjohdot, hiirellä myös  ja kaiuttimet aina tarpeelliset nekin. Makuuasento on yhtä paha jaloille kuin istuminen.

Nyt kotihommiin. Olen saanut 98-prosenttisesti aivan kuranttia tavaraa ruokakuljetuksen kautta. Joskus nimenomaan päärynät ovat riskaapeleita kypsyytensä takia. Samoin tomaatit. Jos kalliit tomaatit ovat pehmeitä niitä en viitsi käyttää. Yleensä jos niissä on vähän vikaa, se on sitä että ne on raakoja. On reklamointimahdollisuus.

Hienosti ne Prismassa pakkaavat pakasteet erikseen, jauhopaketit varmuudeksi muovipussiin, kukat kääritään paperiin jne. Kyllä sielä pidetää laadusta huolta. Netissä tulee jokaisen toimituksen jälkeen kysely: Miten meillä meni tänään ?

Kuljetus muutti ilmoituspalvelun Helsinkiin, mutta se on jo peruttu, ei pelannut riittävän hyvin.

Niillä on myös sellainen mahdollisuus jota voi tarvittaessa käyttää: Tavaroita ei viedä kotiin sisälle vaan soitetaan ovikelloa ja jätetään käytävälle oven viereen.
En arvaisi tarvitsevani.


Tänään Matti syö kokeeksi perunamuussin ja lihapullat Atrialta.
No, jos oltaisiin nakusillaan, niin ehkä sitten !   

[öppiäinen]

Nyt se viime ketjun lopun ankka on uunissa ja tuoksuu älyttömän hyvältä. Tässä on jotain voitaikinamaista aromia. Ihan kuin joulutorttuja paistaisi. Valmistuksessa en ole käyttänyt maitorasvaa millään tavoin.

[Riitta-mummi]

Totta. Kaikki linturuoat, ainakin uunissa paistettavat, tuoksuvat hurjan hyvältä.

Just tänään Matti muisteli kuinka minä opettelin paistamaan pakastebroilerin, kokonaisen, ja mitä siitä tuli. Olin silloin täysi noviisi kokkina, 1960-luvulla.

No, ainakin jo 1970-luvulla osasin grillata kokonaisen tuoreen broilerin takan hiilloksellakin.
Kun broisku paahtui grillihiilillä, tunki sen tuoksu savupiipusta niin että Matin kotitalon koira tuli oven taakse kärkkymään. Matkaa linnintietä kuusikon yli oli n. 300 m.

Kun kalaa saatiin paljon, laitoin uunilahnaa ja uunihaukea. Matti savusti lahnat. Suurin lahna oli 4,7 kg, kuparinruskea sammalpää.

[öppiäinen]

^ Sammalpää onkin hauska ilmaisu isosta lahnasta!

Meille toi naapuri joskus maistiaisia uunilahnasta. Se oli kypsytetty paistopussissa (tuon ajan uutuus) tuntikausia hyvin miedossa lämmössä, vähän päältä sadan asteen. Ruodot olivat pehminneet syötäviksi. Pidimme siitä kovasti, ja sen jälkeen milloin lahnoja saatiin verkoista (yleensä keväällä), tuo valmistusmenetelmä oli suosiossa. Kyllä niitä joskus savustettiinkin.

Se ankkani ei kyllä maistu ollenkaan niin hyvältä kuin tuoksui! Olisi varmaan pitänyt alentaa lämpöä. Tai kypsyttää ensin paistopussissa sekin, ja vasta lopuksi paahtaa nahka kuumassa uunissa. Nesteen myötä taisi valua maut ja mehevyys pellille. On aika sitkeää. Lisäksi mahani ei jostain syystä tykännyt, vaan vähän väänsi viime yönä, vaikka oli ainakin taasusti kypsää. Enkä ole mitenkään herkkä saamaan tuollaisia oireita edes. Ehkä pitää kaapia lihat irti ja tehdä liemeen kastike, johon sitten upotan ne.

Miksi linnut täytetään hedelmillä ja juureksilla? Luin useita ohjeita, ja yhdessä vieläpä sanottiin, ettei niitä kannata syödä kun voivat maistua vereltä. Tungin sisään appelsiininpuolikkaan (pesty, kuorineen), porkkanaa ja palsternakkaa, kun niitä sattui olemaan. En saanut verenmakua suuhun.

[Riitta-mummi]

Ne muutamat linnut jotka olen kokonaisina valmistanut olen täyttänyt riisitäytteellä, en hedelmillä. Tosin olen lukenut sekä omena- että luumutäytteestä. Englannissa jouluinen kalkkuna kai täytetään luumuilla. Jenkit tekevät kalkkunalleen karpalokastikkeen Kiitospäivän lpäivälliselle.

Sorsat jotka Matti ja Basso toivat riiputettiin parikin päivää ,samoin jänis. Paloiteltuina ne ensin paistoin kuumassa rasvassa ja sitten keitin. Kypsät lihat laitoin annospaloiksi, paitsi isot rintalihat jotka isännän kuului leikata syöjille. Kastikkeeseen kermaa ja voita sopivasti. Mausteita laitoin reseptien mukaan.

Se suuri ukkometso jonka Matti ampui Lieksassa piti muka olla herkkua. Ei ollut, oli hyvin tummaa ja sitkeää lihaa vaikka konjakkimarinadissa pari päivää katajanmarjojen kanssa liotin.

Jos haluaa että onnistuu ruoavalmistuksessa, on pitäydyttävä tutuissa pravuureissa.
Minulla onnituu lampaankyljykset, jänis ja kala ( paitsi se lohisoppa jonka keitin körttiystäville ). Lohi kypsyy parissa minuutissa sekä pannussa että padassa.

Täään syötiin taas siskomakkarasoppa. Se on meidän molempien huonohampaisten mieliruoka ja se tehdään yhdessä. Matti kuorii perunat ja lanttupalasen. Minä hoidan muun.

[Riitta-mummi]

Tarjoan taas tänään kaalipataa. Se maistuu minulle karjalaisjuurieni takia. Kotona sitä äiti valmisti usein, ekä laatikkona että keittona. Minä olen kokenut helpoimmaksi kaalin pataruokana.

Kun paloittelee ison kaalinn.1,5 kg ja kaksi isoa porkkanaa sekä hiukan riisiä, tulee valmista ruokaa n. 3-4 ltr.
Jauhelihaa laitoin 750 gr sikanautaa, mausteiksi suolaa, siirappia, valkopippuria ja etikkaa.
Vahingossa ( näkövirhe ) ripautin chiliä hiukan.

Seuraksi pöytään ruisleipää, juustoa ja rasvatonta maitoa.Puolukkahilloa tietenkin !

Koska illemmalla tulee syöjiä keitän vielä pienen kantarellikeitonkin. Toinen tyttö ei muistaakseni pidä kaalipadasta.

[Riitta-mummi]

Kyllä tuli mukavasti ruoan kotiinkuljetuksessa pieni multasäkkikin. Nyt on meillä jälleen parvekkeella pieni yrttitarha. Vain persilja, timjami ja ruohosipuli on istutettu. Niistä saan heti käyttöä varten ottaa, sillä ne on ruukku-sellaisia valmiiksi.
Basilika kasvaa keittiön pöydällä, se on arka sään vaihteluille.

Jos siemenestä kasvattaisi, eipä taitaisi olla pitkään aikaan mitään vihreää kokkauksiini.

Tilliä en laita. Olen kokeillut, mutta se ei menesty. Kun ostan ruukkutilliä, otan siitä kaiken vihreän ja pakastan saman tien. Sitä onkin nyt varmaan jouluksi asti pusseissa ja rasioissa pakkasessa.

En myöskään enää kasvata tomaattia partsilla. Vaikka kuinka olisi hauska sitä 'tuoksutella', nyppiä varkaita ja seurata hedelmän kehittymistä, niin ei. Annoin jo pois sen ison astian, tomaattisaavin, ja kaiken mullan jota siinä oli .

Tomaattia ei kannata suömisen takia parvekkeella kasvattaa. Se on taas pian halvempaakin jos aurinko Närpiön suunnalla paistaa.

Kun on näitä 'peltohommia, syödään valmisruokaa, lasagnea.

[Riitta-mummi]

Kaalipataa tänäänkin, sillä sitä riittää. Otin pakastimesta ja sulatan ja lämmitän.

Laiton isot omenat kahtia, siemenkodat ja karat pois. Voitelin uunivuoan, ripottelin pari dl kauraryynejä pohjalle. Vähän sokeria niille ja ripaus vaniljasokeriakin. Tunniksi uuniin 200 asteeseen. Siinä jälkiruoka kaaliruoalle ja puolukkahillolle.

vaniljajugurttia kastikkeeksi omenille. Tämä riittä meille.
Illaksi puolukkavispipuuroa.

Olen vähentänyt työläistä aterioita.

Huomena tulee ikkunanpesijä. Syömme uusia perunoita, sillejä, munia ja grillikakkaraa. Salaattia tietenkin lisukkeena. Kahvit sitten piirakoiden kera.

[Riitta-mummi]

Tällä viikolla on syöty uusia perunoita ja kalaa usemmassa muodossa. Nyt oli vuorossa perinneruokaa, lihapullakastike, perunat, porkkanat, parsakaali ja lisämakuina silliä ja puolukkahilloa.

Tein lihapullakastikkeen valmiista kaupan lihapullista. Paahdoin ensin ne kuivassa pannussa johon lisäsin hiukan voita, salottisipulin hienonnettuna ja sitten niskaan vettä lihalienikuution, vehnäjauhot ( ne olivat jo paahtovaiheessa ) ja misotahnaa.

Misotahna on japanilainen umami-makuinen terveysvaikuttein aine, mitä lie, mutta maku oli meistä hyvä.

Matti kiitti maistuvaksi.