Kuudessa päivässä
hävityksen jälkeisen
sekasorron ja kaaoksen
kokenut Maa
oli taas kuin uudestisyntynyt.
Kaksi ihmistä
- mies ja nainen -
hallitsemassa
Jumalan istuttamassa puutarhassa
tehtävänä lisääntyä ja täyttää maa.
Jumalan hyvyys ja rakkaus
ihmislasta kohtaan
näkyi kaikkialla Paratiisissa.
Kaikki oli Jumalan lahjaa
Hänen rakastamalleen ihmiselle.
Jumala halusi
ikuisen ja katkeamattoman
yhteyden
Itsensä ja ihmisen välille.
Hän,
jota varten kaikki on luotu,
jonka ihastuksena
ihmislapset olivat,
oli jo selvästi ilmaissut:
Tahdon!
Hän, joka on Elämä,
odotti nyt ihastuksensa vastausta.
Hänessä oleva Ikuinen Elämä
oli tarjolla keskellä Paratiisia
Elämänpuun hedelmän
lihassa ja veressä.
Ota tästä ja syö!
Ja Minä
ja Minussa oleva Ikuinen Elämä
on sinussa ikuisesti.
Ihminen teki valintansa.
Söi viereisestä
hyvän- ja pahantiedonpuusta.
Mitä ihmettä!
Jumala teki maan
ihanaksi ja täydelliseksi.
Sitten heti Raamatun
Ensimmäisessä
jatkokertomuksessa kerrotaan,
että tuon täydellisyyden keskelle
Jumala istutti
paitsi
Elämän puun,
myös
hyvän ja pahantiedon puun,
jonka hedelmän syöminen
merkitsisi kuolemaa ihmiselle.
Miksi!
Synnin tähden.
Synti oli jo olemassa.
Valhe oli jo keksitty.
Jumala ei voinut lakaista
ongelmaa maton alle.
Kissa oli nostettava pöydälle.
Jumala loi ihmisen
omaksi kuvakseen.
Olennoksi,
joka voi vapaasta tahdostaan
Rakastaa.
Mutta
jolla on myös valinnan vapaus
olla rakastamatta.
Ja Jumala Rakasti ihmistä.
Mutta oli jo olemassa olento,
joka ei rakastanut ihmistä.
Olento joka vihasi Jumalaa
ja Jumalan kuvaksi ihmislasta
yli kaiken.
Ikuinen Rakkaussuhde
Jumalan ja ihmisen välillä
ei olisi mahdollinen ilman,
että ihminen tekee sydämenvalinnan
hyvän ja pahan välillä.
Hylkää pahan ja valitsee hyvän.
Ikuinen Elämä
Jumalan yhteydessä
edellyttää sitä,
että ihminen luottaa Jumalaan.
Mutta Aadam ei luottanut Jumalaan
vaan uskoi valheen.
Aadam pani kaikki likoon
sen puolesta,
että käärme puhuu totta
ja Jumala valehtelee.
Ja nyt Jumalalla oli edessään ongelma,
jonka ratkaisu oli suunniteltu
jo ennen maailman perustamista.
Syntiä ei voi jättää rankaisematta.
Jos se jätetään rankaisematta,
ei Jumala voi koskaan tuomita
edes itse paholaista kadotukseen.
Saatana olisi ikuisesti riesanamme,
jos synti jätetään käsittelemättä.
Ja niin oli jo ennen aikojen alkua
päätetty Isän ja Pojan välillä,
että Poika ottaa tarvittaessa
ihmisen osan
ja ottaa päälleen
koko ihmiskunnan synnin,
ja kärsii
ihmiskunnalle kuuluvan rangaistuksen.
Ja näin synti saa rangaistuksensa
ja Jumala voi kuitenkin pelastaa
rakastamansa ihmiskunnan,
vaikka tapahtuisi syntiinlankeemus.
Ja niin sitten
valitettavasti tapahtui.
Eräänä päivänä
Paratiisin yhden ja ainoan
kielletyn puun kätköissä
liikkuu jokin hyvin hohdokas olento
kuin elävänä todisteena siitä,
ettei tämä puu tapa.
Tuo häikäisevä olento
hyvän- ja pahantiedonpuun katveessa
saa Vaimon pysähtymään.
Käärme
– ensimmäinen teologi maan päällä -
avaa keskustelun Vaimon kanssa siitä,
mitä Jumala on sanonut.
Käärme,
joka tietää asioista
selvästi enemmän kuin Vaimo,
antaa ymmärtää,
että tässä on nyt tullut
jokin väärinkäsitys.
- Mutta käärme
oli kavalin kaikista kedon eläimistä,
jotka Herra Jumala
oli tehnyt;
ja se sanoi vaimolle:
"Onko Jumala
todellakin sanonut:
"Älkää syökö
kaikista paratiisin puista'?”
Niin vaimo vastasi käärmeelle:
”Me saamme syödä
muiden puiden hedelmiä paratiisissa,
mutta sen puun hedelmästä,
joka on keskellä paratiisia,
on Jumala sanonut:
’Älkää syökö siitä
älkääkä koskeko siihen,
ettette kuolisi.’”
Niin käärme sanoi vaimolle:
"Ette suinkaan kuole;
vaan Jumala tietää,
että sinä päivänä,
jona te siitä syötte,
aukenevat teidän silmänne,
ja te tulette niinkuin Jumala
tietämään hyvän ja pahan."
Käärme antoi ymmärtää,
että tästä puusta syömisen
seuraus on jotain ihan muuta
kuin mitä Jumala
on antanut ymmärtää.
Ne olisivatkin
kaikkea muuta kuin kuolemaa.
Silmät avautuisivat näkemään
ja ymmärtämään
Jumalan lailla hyvän ja pahan.
Itse asiassa me olisimmekin
itse sellaisia kuin Jumalakin on.
Ehkä juuri siksi
Jumala kateudesta
on kieltänyt syömästä
tästä puusta.
Aadam oli saanut kokea
Jumalan ihmeellistä hyvyyttä.
Nähdä ympärillään
Jumalan lahjoittaman
ihmeellisen luomakunnan
virtoineen,
viheriöineen,
puineen
ja eläimineen.
Kaiken kruunasi hetki,
jolloin Jumala toi vielä
Naisen Aadamin rinnalle.
Kaikki oli hyvin.
Paremmin ei voisi olla.
Ja nyt yhtäkkiä ilmestyy olento,
joka vihjaa,
että ihmisen
ei pitäisi tyytyä nykytilaan.
Tarjolla olisikin jotain
vielä enemmän.
Aivan erityislaatuinen
suorastaan jumalallinen
tieto ja näkökyky,
joka tuolla
hyvin eläväisellä
käärmeelläkin on,
olisi tarjolla tuossa puussa.
Ja Vaimokin oli jo syönyt
kielletyn puun hedelmästä,
eikä mitään pahaa
ollut tapahtunut.
Hehkeämpänä kuin koskaan
Vaimo nyt pitää käsissään
hyvän- ja pahantiedon puun
suloista hedelmää.
Ja ojentaa sitä Aadamille.
Suorastaan vaatimalla vaatii,
että syö tästä.
Sillä käärme, joka tiesi,
ettemme suinkaan kuole,
sanoi, että sinä päivänä,
jona
te siitä syötte,
tapahtuu ihmeellisiä asioita.
Aadam.
Et voi jättää minua nyt pulaan.
Sinunkin täytyy syödä.
Heti kun sinä siitä syöt,
tapahtuu se,
mitä tuo kaiken tietävä käärme sanoi.
- Ja vaimo näki,
että siitä puusta oli hyvä syödä
ja että se oli ihana katsella
ja suloinen puu
antamaan ymmärrystä;
ja hän otti sen hedelmästä ja söi
ja antoi myös miehellensä,
joka oli hänen kanssansa,
ja hänkin söi.
Ihminen halusi Luciferin lailla
itse korottaa itsensä
sellaiseksi kuin Jumala.
Ja samoinkuin Lucifer oli karkotettu
kolmannesta taivaasta
Jumalan Paratiisista,
karkotettiin ihminen
maan päälle istutetusta
Eedenin paratiisista.
Samalla hetkellä,
kun tapahtui syntiinlankeemus
eli ihminen (Aadam)
söi kielletyn hedelmän,
synnin tappava myrkky
upposi ja imeytyi häneen.
Hänestä poistui Elämä
ja kuolema tuli tilalle.
He olivat nyt todellakin
tulleet tietämään
hyvän ja pahan.
Hyvä oli muistoissa.
Paha todellisuutta tässä ja nyt.
Gen 3:1-6
Aihe: Genesis (Luettu 1854 kertaa)