Smyrna mirha
Ja
Smyrnan seurakunnan enkelille
kirjoita: Mitä olet nähnyt
Näin sanoo ensimmäinen ja viimeinen,
joka kuoli ja virkosi elämään: Mikä nyt on
Minä tiedän
sinun ahdistuksesi ja köyhyytesi
- sinä olet kuitenkin rikas -
ja mitä pilkkaa sinä kärsit niiltä,
jotka sanovat olevansa juutalaisia,
eivätkä ole,
vaan ovat saatanan synagooga.
Älä pelkää sitä,
mitä tulet kärsimään.
Katso,
perkele on heittävä
muutamia teistä vankeuteen,
että teidät pantaisiin koetukselle,
ja teidän on oltava ahdistuksessa
kymmenen päivää.
Ole uskollinen kuolemaan asti,
niin minä annan sinulle elämän kruunun. Mitä tämän jälkeen on tapahtuva
Jolla on korva, se kuulkoon,
mitä Henki seurakunnille sanoo.
Sitä, joka voittaa,
ei toinen kuolema vahingoita. 
Ilm 2:8-11
Paavalin suorittaman
lähetystyön seurauksena
Efesossa
oli seurakunta eli lampunjalka,
joka loisti Valoa.
Tuo liekki oli
Efesosta
levinnyt edelleen
Smyrnaan.
Efeso oli nyt kuitenkin hyljännyt
ensimmäisen rakkautensa.
Jos se ei tekisi parannuta,
se ei enää kauan saisi
olla levittämässä Valoa,
vaan tuo lampunjalka
työnnettäisiin pois paikaltaan.
Smyrna,
johon liekki Efesosta oli levinnyt,
oli toisenlaisessa tilanteessa.
Jeesuksella ei ole moitteen sanaa
Smyrnan lähettiläälle (Polykarpos).
Se,
mitä Jeesus haluaa viestittää Smyrnalle,
käy ilmi heti ensimmäisestä sanasta
Smyrna joka tarkoittaa
mirhaa.
Smyrna oli toki
Efeson lailla kaunis,
mutta Jeesus haluaa
viestittää Smyrnalle
jotain vielä syvällisempää.
Jeesus ei korosta nyt morsiamensa
kauneutta vaan tuoksua.
Smyrna oli ja eli
sellaisessa voitelussa,
että se ei ollut pelkästään
Valoa levittävä lampunjalka.
Se oli itse Kristuksen kirje,
joka oli läpikotaisin
hajustettu Kristuksen tuoksulla.
Tuo voitelu oli jo aikanaan
Stefanoksella.
Hänessä oli sellainen Viisaus,
ettei kukaan voinut vastustaa Sanaa.
Tuon tähden hänestä tuli
ensimmäinen marttyyri.
Smyrna tulisi myös kokemaan tätä.
Siksi Jeesus halusi Smyrnalle
alleviivata siitä,
mitä Johannes oli nähnyt,
sen osion, jossa Jeesus sanoi:
- Älä pelkää!
Minä olen ensimmäinen ja viimeinen,
ja minä elän;
ja minä olin kuollut
Ja nyt Jeesus sanoo Smyrnalle,
siitä mikä nyt on,
näin:
Älä pelkää sitä,
mitä tulet kärsimään.
- Katso,
paholainen on heittävä
muutamia teistä vankeuteen,
että teidät pantaisiin koetukselle,
ja teidän on oltava
ahdistuksessa kymmenen päivää.
Ole uskollinen kuolemaan asti,
niin minä annan sinulle
elämän kruunun.
Siis heidän vaelluksensa aikana
tapahtuva uskollisuus palkitaan
elämän kruunulla.
Se on jo talletettuna heille.
Eri ihmisille on varattuna
erilainen kutsumus
ja sen mukaan erilaisia
kruunuja eli seppeleitä.
Tuo ei koskenut
koko Smyrnan seurakuntaa,
vaan joitakin heistä.
Ja ne,
joiden osana oli
tuo marttyyrikuolema,
tulisivat saamaan
kruunun tai seppeleen,
joka alkutekstissä
ilmaistaan sanalla stefanos.
στέφανος = seppele, kruunu
stefanos
Mutta sen sijaan ihan jokaiselle
Kristuksen omalle,
jotka muodostamme
Kristuksen Ruumiin
eli Seurakunnan,
Henki sanoo,
että meitä ei
toinen kuolema vahingoita.
Ja tämä onkin
ihan toisen luokan asia,
kun puhutaan
toisesta kuolemasta,
joka kohtaa jokaista kerran.
Jos se vahingoittaa ihmistä,
niin hän on hukassa ikuisesti.
Seurakunnan alkuaikoina
valtaisat määrät kristittyjä
koki marttyyrikuoleman.
Jeesuksenkin kuolemaa
vaati uskonnollinen johto.
Ja me olemme
Hänen Ruumiinsa jäseniä.
Paitsi tuon
Smyrnan seurakunnan yhteydessä
Jeesus mainitsee myös
Filadelfian seurakunnan kohdalla
saatanan synagoogan.
- Katso,
minä annan sinulle
saatanan synagoogasta niitä,
jotka sanovat olevansa juutalaisia,
eivätkä ole,
vaan valhettelevat
Palataan Filadefian seurakunnalle
annettuun sanomaan myöhemmin,
mutta tuosta nähdään,
että sen joukkoon on oikein
kuin soluttautunut ihmisiä,
jotka ovat uskonnollisia,
mutta heillä ei ole
uskon suhdetta Jeesukseen,
vaan ovat saatanan synagooga.
Siis sekä seurakuntahistorian
alussa heti toisena mainittu
Mirhalle tuoksuva seurakunta
kuin seurakuntakauden lopussa
toiseksi viimeisenä mainittu
Veljesrakkauden seurakunta
joutuu kärsimään
saatanan synagoogasta.
Synagooga on juutalaisten
uskonnollinen kokoontumispaikka.
Näitä oli tuohonkin aikaan
valtavan paljon.
Nämä ovat siis
Jumalanpalveluspaikkoja.
Jumalan pitäisi olla läsnä
siellä missä Häntä palvotaan.
Mutta on paikkoja,
joissa ei tosiasiassa
palvotakaan Häntä.
On myös yksittäisiä ihmisiä,
jotka ovat
kuin palvelisivat Jumalaa,
mutta eivät tosiasiassa niin tee.
Eli kun synagooga tarkoittaa
erityisesti huonetta,
niin myös jokainen ihminen
on temppeli.
Mutta ketä temppelissä
sitten palvotaan,
siitä riippuu
onko kysymyksessä
Jumalan vai paholaisen temppeli.
Uskovien eli todellisten juutalaisten
joukkoon tulee aina myös niitä,
jotka eivät olekaan
todellisia juutalaisia,
vaan ovat saatanan synagooga.
Jotenkin näinä aikoina tuntuu,
että juuri sellaiset ihmiset,
jotka eivät ollenkaan välitä
Jumalan Sanasta
ja Vanhurskauden laista,
erityisesti oikein vaativat
saada päästä sisälle
Jumalan seurakuntaan.
Johanneksen päivinä
kaksi seurakuntaa,
jotka olivat kumpikin niin
moitteettomia,
ettei Jeesuksella
ollut mitään pahaa sanottavaa
heistä,
olivat joutuneet
tuon saatanan synagoogan
ahdistamaksi.
Ihan alussa kristityt olivat juutalaisia.
Sitten Jeesus ilmoitti näyn kautta
Pietarille,
että pakanatkin kuuluvat Hänelle.
Ja niin kristittyjen joukot
eivät olleet enää yksistään
juutalaisten uskovien seurakuntia.
Mutta tietenkin Uusi Liittokin
on nimenomaan
Jumalan ja Egyptistä vapautetun
Israelin kansan välinen liitto.
Me villit pakanat olemme vain
päässeet oksastuksen kautta
osallisiksi tuosta
jalon puun juuresta ja elämästä.
Ymmärrän niin,
että nuo seitsemän seurakuntaa
kuvaavat paitsi seitsemää
tuon ajan seurakuntaa
myös koko tätä
seurakunnan armotalouskauden
historiaa
alusta alkaen siihen asti,
kunnes tapahtuu
seurakunnan tempaus.
Tuo seurakunnan historia
siis alkaa
Efeson seurakunnan kuvauksella.
Ja tietääkseni itse Johannes,
joka nuo
Jeesuksen sanelemat kirjeet
kirjoittaa Patmoksen vankilasaarella,
oli sitten juuri Efeson seurakunnan
johtaja eli lähettiläs/enkeli.
Ja varmasti muitakin juutalaisia
tuohon seurakuntaan kuului.
Seurakunta koostuu
niin Israelista
kuin pakanakansoista
uloskutsuttujen joukosta.
Paavali käytti ilmaisua
niin juutalaiset kuin kreikkalaisetkin.
Ja nimenomaan tuossa järjestyksessä.
Efeson seurakunnan perusti
pakanain apostoli Paavali,
joka tietenkin myös oli Israelilainen.
Jokainen seurakunta on
siinä mielessä juutalainen,
että Pelastus on juutalaisista.
Mutta aina näiden pelastettujen
joukkoon tulee ihmisiä,
jotka eivät olekaan tosiasiassa
Jeesuksessa (=Pelastuksessa)
vaan kieltävät Hänet.
He pilkkaavat Jeesusta
ja Jeesuksen omia.
Vievät uskovia jopa tuomiolle.
Tuohon aikaan ja tänäkin päivänä
ympäri maailmaa
uskovat menettävät henkensä
uskonsa tähden.
Ja niin Jeesuksen päätössanat
Smyrnan seurakunnalle
ovat hyvin ymmärrettävät.
Pelastus on siis juutalaisista.
Me olemme osalliset
Aabrahamin uskosta.
Aabrahamin siemenessä
tulevat kaikki kansat siunatuiksi.
Ja toinen vaihtoehto on,
että me olemmekin
saatanan synagooga.
Taistelu, jota käydään,
on Jeesuksen
ja saatanan välinen.
Siis Juutalaisten Kuninkaan
ja tämän maailman ruhtinaan
välillä on sota.
Ensinmainittu on kyllä
jo voittanut tuon sodan
Golgatalla 2000 vuotta sitten.
Ja sen tähden jokainen
Jeesuksen pelastama
on voittaja.
Aihe: Ilmestyskirja (Luettu 2097 kertaa)