Tutulta kuulostaa. Molemmat tehtävät olen kokenut. Muistot Prisman aulasta ovat ihan mukavat. Oli muutamia rouvia jotka antoivat viikymppisen.
Olen kiertänyt myös Kilpiäistä ovelta ovelle. Ei loukattu koskaan, vain muutama katkeruus pilkahti.
Talvipäivätkin on käyty lastenlasten ja heidän jälkeläistensä kanssa. Hevosajelu ja orimattilalaiset lampaat meillä muistetaan.
Matti, voimiensa päivinä, väärtinä, rakensi liukumäkeäkin. Lapiohommia tekivät. Nyt siinä on mullasta muotoiltu valmis kumpu.
Yhteisvastuun viimeisen keräyksen hoidimme Prismassa sen ruskeasilmäisen diakonissan kanssa. Hän jäi pois seurakunnan työstä ja lähti vanhaa isäänsää hoitamaam Itä-rajan pieneen kuntaan.
Paljon on muistin tallessa mukavaa seurakuntatyötä, muutakin.
Tänään kokkasin ison kattilallisen kaalipataa. Se tuli helposti. Sitä piti miettiä että mitä jaksan eilisen kokemuksen johdosta.
Parempaa päin, kevättä kohti. Minulle riittää kukat ja linnut, Mauno odottelee vesille pääsyä, varmaankin.
