Me elämme maailmassa, mutta emme maailmasta. Mikä on elämämme perusta, ohjenuora?
Pystymmekö elämään erilaisten ihmisten kanssa, itsemme kanssa elämisessäkin on tekemistä, kilvoittelua.
Miten ihminen, kirkko, järjestöt, valtio ym. vetää rajoja, odotuksia, vaatimuksia, toiminta-alueita, toiminta- ja ajatustapoja.
Meneekö kaikki oikein, sovinnollisesti, toisia kunnioittaen?
Tuntuu että nykyään ajan henki määrittelee pitkälti miten pitää elää ja olla, vieläkö Raamattu antaa pohjaa elämälle?
Tuleeko liian helposti kiistoja ja jännitteitä milloin mistäkin, muutostarpeita, rajalinjojen uusia määritelmiä?
Kuuntelin äsken aika kovan puheen vuodelta 2014.
Puhuja totesi että ihminen usein määrittelee millä tavoin Jumalan pitäisi toimia.
Mielestäni hän puhui kuitenkin tästä päivästä.......
Mutta ihminen on aina ollut samanlainen, yhtä syntinen, yhtä tyytymätön vallitseviin oloihin.