Aamuhartaus 20

[Pena]

Koettakaa nyt ajatella, kuinka suuri armo se on, että olette niinkuin kotonanne Jumalan sanan parissa, tämmöisissä seuroissa ja heränneitten joukossa ja joka paikassa, missä Jumalan sana on pyhittämässä oloja. Niinhän teille käy, että jos teidän täytyy mennä semmoiseen paikkaan, missä sille sanalle ollaan vieraita, missä ei ole yhtään ystävää eikä puhuta hengellisistä asioista, niin teidän tulee ennen pitkää paha olla ja joudutte vaikeaan vaivaan, sillä tuntonne sanoo: "Olen väärässä paikassa." Mutta jos taas pääsette Jumalan sanan harjoitukseen, niin te tunnette olevanne kotona, ja vaikka kuinka kauan siinä istuisitte, ei ole paha ollaksenne, eikä jää mitään kuormaa kannettavaksenne, niinkuin kaikesta muusta jää.

Vilhelmi Malmivaara

[Riitta-mummi]

VK  271   Sun sanas, Herra kutsuu luokses meitä

https://www.youtube.com/watch?v=qasq_DjBpcs


Sun sanas, Herra, kutsuu luokses meitä,
kun käymme täällä kadotuksen teitä
ja teemme turhaan työtä raskasta,
vaan emme pääse synnin kuormasta.

2.
Lahjoitat hengellemme virvoituksen
ja lupaat meille rauhan, lohdutuksen,
kun kiusattuina luokses tulemme
ja tunnustamme oman tilamme.

3.
Tahtosi tiedän, kuulen varoituksen
ja sydämessä tunnen kutsumuksen.
Luoksesi, Herra, tulla tahtoisin,
kun tiesi vain nyt oikein tuntisin.

4.
Vaan miten sokeana nähdä voisi
ja tiekö eksyneelle tuttu oisi,
mitenkä rampa pääsee liikkumaan,
mitenkä kuollut nousee haudastaan?

5.
Kun sanot johtavasi tiellä taivaan
murheeseen, ristiin, kärsimiseen, vaivaan,
myös lupaat viedä kautta kuoleman
kunniaan minut, kruunun voittajan.

6.
Vaan minä raukka pelkään kuolemaani,
en suostu ristiin, sinun antamaasi,
kipuja, vaivoja vain pakenen,
en taivu koskaan alle murheitten.

7.
Ah ole, Jeesus, tienä eksyneelle,
virvoittajaksi tule väsyneelle
ja elämäksi mulle kuolleelle
ja totuudeksi valheen orjalle.

8.
Voimallas ryöstä saalis saatanalta
ja sydämestä särje synnin valta.
Tee rakkaammaksi mulle ristin tie,
se armon tuntemiseen minut vie.


Wilhelmi Malmivaara 1888. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Toisinto Pohjanmaalta.

[Pena]

Koettakaa nyt pitää arvossa Herran sanaa, joka vielä on meille kallis! Koettakaa opettaa sitä lapsillenne, että nekin sitä rakastaisivat yli kaiken muun! Harrastakaa sitä, välittäkää se vain perintönä lastenlapsillennekin, olipa valta kellä oli! Silloin säilyy Herran lauma keskellä kaikkia ahdistuksia ja koetuksia.

Vilhelmi Malmivaara

[PekkaV]

   Koetetaan. Herra auta ja armahda.

[Pena]

"Mitähän, jos mekin olisimme Jumalan viljavainiolla kypsytettävinä sittenkin, vaikka itselle näyttää aivan toiselta useimpina aikoina? Mitähän, jos me sittenkin olisimme Hänen hoitonsa alla valmistettavina hyviksi hedelmiksi iankaikkisuutta varten?" Ei suinkaan joukossamme ole ketään, joka ei joka ainoana aamuna lähtisi sillä mielellä päiväänsä elämään, että tämäkin päivä pitäisi saada niin kuljetuksi, ettei Jumalan Henki tulisi murheelliseksi tehdyksi. Tahallansa emme tahtoisi rikkoa Herraa vastaan. Ja jokaisella heränneellä ihmisellä, niin vanhemmilla kuin lapsillakin on sen kautta, mitä hänelle Jumalan tahdosta on lapsuudesta asti opetettu, aivan elävä teto siitä, että Hän rankaisee rikokset ja palkitsee hyvän. Tottapa meillä siis useimpana aamuna on jonkunlainen huokaus Jumalan puoleen, että Herra tämänkin päivän yli minua taluttaisi, niin ettei suuria kompastuksia tulisi, ja tottapa huudamme sitä lastemme ja perheväkemme tähden?

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Tottapa pyydämme lähteä matkaa jatkamaan sillä mielellä, että kenties Herra nytkin auttaa minua pääsemään eteenpäin, niinkuin olen ajatellut? Mutta kuinkas käy? Ennen pitkää saakin nähdä kummakseen, että onkin joutunut tekemään sitä, mitä ei olisi tahtonut, on päästänyt suustansa sellaisen sanan, jota ei koskaan olisi tahtonut suustansa laskea, on antanut lentää sydämensä läpi sellaisen ajatuksen, niinkuin ammutun nuolen, milloin häjyydestä, milloin pikasuudesta syntyneen, että se saattaa panna vapisemaan kauhusta koko sielun. Ja näitä tämmöisiä kompastuksia tulee monesti pitkin päivää tuontuostakin Herran muistikirjaan merkittäviksi, omaantuntoon piirrettäviksi. Kun on iltaan päässyt, niin on karttunut velkaa entistä enemmän, ja se liitto, minkä aamulla teki, on tullut rikotuksi lankeemusten tähden. Sellaista se on.

Vilhelmi Malmivaara

[Riitta-mummi]

SV 35   Jos niin kuin lapsi itkeä


1. Jos niin kuin lapsi itkeä
ja ikävöidä voisin,
jos uskollinen ystävä
sinulle, Jeesus, oisin,
niin armolapsi iloinen
tuntisin olevani,
Jumalani,
ja ääni kiitoksen
kaikuisi sielussani.

2. Armosi, Jeesus, kaikki on:
tie, sauva, lepo, suoja.
Se ravinto on verraton,
syvimmän toivon tuoja.
Päiväni tässä turvassa
elämään valon tuovat,
lohdun suovat,
vaan ilman sinua
ne varjon tielle luovat.

3. Kun levokseni sinut saan,
tuot rauhan elämääni,
en muualta saa milloinkaan
lohtua ikävääni.
Siis tule, rakas Herrani,
ja anna rauha syvä,
enentyvä.
Vain sinun luonasi
on mieli aina hyvä.

4. Jos kiellät rakkautesi,
niin mistä avun saisin?
Taas menettäisin toivoni
ja kaiken kadottaisin.
Siis vedä minut kokonaan
elämään seurassasi
voitostasi
ja kilvoittelemaan
turvissa kuolemasi.

5. Jos armoasi päiviini
ja siunausta saisin,
niin lähimmäisten parhaaksi
taas työni toimittaisin.
Kun sinulta saan neuvoja,
voin kasvaa viisaammaksi,
valvovaksi,
elämän matkalla
sinulle kunniaksi.

6. Kun lähdön tullen hätäilen
ja pelkään kuolemaani,
suo minun, suuren syntisen,
turvata auttajaani.
Myös viime hengenvedossa
suo toivo sinuun panna,
armo anna,
kätesi voimalla
taivaaseen, kotiin, kanna.

Paul Gerhardt Johann Arndtin rukouksen pohjalta, ruots. J. Kahl 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, H. Kivekäs 1971, L. Ravantti 2015

[Pena]

Ja kunpa sitä sitten pääsisikin tuollaisilla tavallisilla horjumisilla elämänsä läpi, näillä jokapäiväisillä puuttumisilla, joita siellä tulee vastaan, kiusoja ja horjumista! Mutta jospa tuleekin pahempia horjumisia. Entä jos on jälestä päin omallatunnolla sellaisia tekoja, joista ei ole muuta palkkaa odotettavana kuin helvetin kuuma kadotus, joihin on itsensä syössyt jumalattomuuden ja suruttoman elämänsä tahden, kun on katkaissut itsensä pois Herrasta lyhemmäksi tai pitemmäksi ajaksi, ja joutunut kauhean sisällisen kylmenemisen ja penseyden tilaan, takertunut maailmaan uudestansa, ristiinnaulinnut Kristuksen toistamiseen, tallannut testamentin veren jalkainsa alle tietäessään toisin ja tehdessään toisin ja polkiessaan jalkainsa alle Jumalan varoitukset. Silloin, kun nämä kaikki aukeavat tunnon eteen, joutuu ajattelemaan, että kunpa ei olisi sitä ja sitä syntiä muisteltavana, sitä ja sitä lankeemusta kärsittävänä, vaan kunpa saisi alkaa armonaikansa uudestansa, niin toisin tekisi, toisin valvoisi.

Vilhelmi Malmivaara

[Riitta-mummi]

VK 278   Oi armon lähde ainoa

1.
Oi armon lähde ainoa,
aarteeni, auttajani,
armahda, Jeesus, minua
raskaassa tuskassani.
Syntini suuret vaivaavat,
ne tuntoani painavat.
Armahda kurjuuttani!

2.
Nyt kaikki suuret syntini
anteeksi, Jeesus, anna.
Ristillä maksoit velkani,
suo turva siihen panna.
Lohdutus haavoissasi suo
ja uusi toivo, mieli luo,
armolla nosta, kanna.

3.
Oi Herra, ovat syntini
raskaammat meren santaa,
ja velkani on suurempi
kuin minkä jaksan kantaa.
Sen alla maahan vaipuisin,
jos lohdutusta vaivoihin
en sanastasi saisi.

4.
Sanasi, Herra suloinen,
minulle turvan tuottaa.
Tuot valkeuteen jokaisen,
ken armoosi vain luottaa.
Ken surren katuu syntejään,
ei pelastusta hädässään
sinulta toivo suotta.

5.
Minua kurjaa, Herrani,
nyt armahda ja auta,
kun synti kalvaa mieltäni
ja leikkaa niin kuin rauta.
Puhdistit kerran Daavidin,
puhdista, pese minutkin,
suo rauha veres kautta.

6.
Polvistun, Herra, eteesi
mielellä haikealla.
Rukoilen sydämestäni
armoa tuskan alla.
Syntini peitä syyttävät
ja teot väärät, ilkeät
armolla avaralla.

7.
Pois ota kuorma vaikea
nimesi pyhän tähden.
Sieluuni rauha lahjoita
sen kaikki tuskat nähden.
Niin voimastasi iloitsen
ja tielle kuuliaisuuden
taas mielin uusin lähden.

8.
Hengellä armon vahvista
kantamaan ristiäni
ja haavoissasi puhdista,
uudista elämäni.
Suo voimaa kuolemastasi,
suo, että turvaan armoosi
myös täältä lähteissäni.


Bartholomäus Ringwaldt 1588. Ruots. 1648. Suom. virsikirjaan 1685. Uud. komitea 1937, Niilo Rauhala 1984. | Sävelmä: Saksassa 1562.

Luokitus: Katumus ja rippi

[Pena]

Tuollainen kuorma on niitä kuumia helteen päiviä elämässä, jotka jouduttavat Jumalan viljan kypsymistä. Lankeemuksista jäi kova murhe sydämeen, raskas tuomio tuntoon, synkät muistot matkan varrelle. Niistä jäi enin itkettävää ja kaduttavaa ja ankarimmat syytökset omaantuntoon. No, minnekä ne panisi? Armahtajan jalkain juureen, sinne niiden kanssa joutuu. Hän kärsii sen, että syntinen käy tuomioitten kanssa Hänen eteensä. Tämä kyllä tuntuu olevan mahdotonta uskoa, mutta niin kuuluu kuitenkin olevan. Helpommin uskoo sen olevan mahdollista toisen kohdalla kuin omallansa, sillä ei tahdo uskaltaa sovittaa niin suurta armoa sellaiselle kuin itse on. Mutta kun kuulee tuollaista todistusta Herrasta, niin pääsee salaisesti toivomaan, että entä jos Herra ei sittenkään menettelisi minun kanssani oikeuden mukaan, vaan antaisi armonsa käydä tuomion sijasta, entä jos sittenkin olisi niihin raskaisiin päiviin kätkettynä salaiset Herran armotarkoitukset sitävarten, että niinä helteisinä päivinä kyllästyisin maailmaan ja tähän elämään ja omaan itseeni ja että minussa uudelleen syttyisi ikävä sinne, missä kaikki synnit ovat pyyhityt pois.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Ukrainan kristityt toivovat meidänkin lukevan yhdessä heidän kanssaan psalmia 31.

Herraan minä turvaan

1 Laulunjohtajalle. Daavidin psalmi. Herra, sinuun minä turvaan. Älä milloinkaan hylkää minua. Sinä olet vanhurskas, pelasta minut!
2 Kuule minua, riennä avukseni! Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta, vuorilinna, johon minut pelastat.
3 Sinä olet minun kallioni ja pakopaikkani. Sinä johdatat ja ohjaat minua, sillä sinä olet minun Jumalani.
4 Sinä päästät minut verkosta, jonka viholliset ovat virittäneet eteeni. Sinä olet minun turvani!
5 Sinun käsiisi minä uskon henkeni. Herra, sinä lunastat minut vapaaksi, sinä uskollinen Jumala.
6 Minä kavahdan niitä, joiden jumalana on turhuus ja harha. Minä luotan sinuun, Herra,
7 iloitsen ja riemuitsen sinun hyvyydestäsi. Sinä näet minun hätäni, tiedät kaiken tuskani.
8 Sinä et jätä minua vihollisten käsiin vaan avaat minulle ahdingosta tien.
9 Herra, ole minulle armollinen, olen hädässä. Silmäni ovat surun sumentamat, olen loppuun uupunut.
10 Elämäni kuluu murheessa, vuoteni katoavat huokaillessa. Voimani ehtyvät rikkomusteni tähden, luuni riutuvat.
11 Vihamieheni pitävät minua pilkkanaan, naapurit minua ivaavat, tuttavat karttavat. Kaikki, jotka tulevat kadulla vastaan, kiertävät minut kaukaa.
12 Minut on unohdettu kuin olisin kuollut, minut on hylätty kuin särkynyt ruukku.
13 Kuulen, kuinka ihmiset panettelevat minua. Kauhu saartaa minut, kun vihamieheni liittoutuvat minua vastaan ja punovat juonia henkeni menoksi.
14 Mutta minä turvaan sinuun, Herra, ja sanon: "Sinä olet minun Jumalani!"
15 Sinun kädessäsi ovat elämäni päivät. Älä jätä minua vihollisteni ja vainoojieni armoille!
16 Katso jälleen palvelijasi puoleen, sinä armollinen Jumala, auta minua.
17 Herra, sinua minä huudan avuksi, älä hylkää minua. Kohdatkoon onnettomuus jumalattomia! Vaienna heidät ja syökse tuonelaan.
18 Mykistykööt valheen puhujat, nuo, jotka röyhkeästi syyttävät viatonta ja halveksivat häntä kopein sanoin!
19 Kuinka suuri onkaan sinun hyvyytesi! Se on ehtymätön aarre niille, jotka sinua pelkäävät. Kaikkien nähden sinä annat apusi niille, jotka turvautuvat sinuun.
20 Sinä suljet heidät armosi suojiin, otat heidät turvaan majaasi. Sinne eivät ulotu ihmisten juonet, eivät syyttävät puheet.
21 Kiitetty olkoon Herra! Hän osoitti minulle ihmeellistä hyvyyttään, kun olin saarrettuna.
22 Hädissäni minä sanoin: "Minut on repäisty pois sinun luotasi!" Ja sinä kuulit rukoukseni, kun huusin sinua avuksi.
23 Rakastakaa Herraa, kaikki hänen palvelijansa! Herra suojelee uskollisiaan mutta rankaisee säälittä niitä, jotka uhmaten nousevat häntä vastaan.
24 Rohkaiskaa mielenne, olkaa lujat, kaikki te, jotka panette toivonne Herraan!

[Pena]

Jos saisi oman mielensä mukaan päivänsä kulutetuksi, niin ei siitä kypsymisestä tlisi mitään, mutta kypsymistä tapahtuu sen kautta, ettei pääsekään menemään sillä tavalla kuin itse soisi. Siinä on toista näkyvissä kuin piilossa, toiselta näyttää, vaikka toista todellisuudessa on. Näkyväinen elämä ei kyllä saa yhtään hyvää todistusta, mutta salattu elämä saa, se elämä, jonka Herra on sanallansa saanut synnyttää ja vaikuttaa. Monta kertaa näyttää siltäkin, ettei Herra jouda mitään muuta tekemäänkään kuin korjaamaan jälkiä meidän parannuksenteossamme, sillä alinomaa teemme toista kuin tehdä saisi ja sieltä jälkeenpäin jäleltäpäin näkyy toista kuin näkevänsä soisi. Kristityn elämässä käy nimittäin usein niinkuin kävi Kiuruvedellä eräälle kolmivuotiaalle ymmärtämättömälle lapselle, joka poimi raakoja pihlajanmarjoja tuumien mielessään, että ne ovat terveellistä ravintoa ja hyviä herkkuja. Äiti tuli hätään ja otti marjat lapselta pois. Mekin pidämme terveellisinä sellaisia herkkuja, jotka päältäpäin näyttävät hyviltä, mutta jos saisimme niitä syödä, niin me söisimme itsemme kuoliaiksi. Herra ennättää kuitenkin hätään. Senkin lapsen kädestä otti äiti karvaat marjat pois, eikä se siitä suuttunut eikä loukkaantunut, mutta päätti mennä etsimään parempia marjoja. Lapsi lähti muiden huomaamatta eräälle suurelle suolle, eksyi sinne ja katosi sille tielleen.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Näinhän mekin teemme. Kun ei yksi keino onnistu, koetamme toista. Me päätämme: "Kun teen niin ja niin, valvon niin ja niin, kyllä epäusko katoaa ja kyllä silloin olen oikealla tiellä, kyllä Herra minuun mielistyy." Ja kumminkin menemme silloin vain yhä kauemmaksi poispäin kodista ja sen Isän hoidosta, jota tarvitsemme joka ainoa hetki. Sekin lapsi kulki nevaa niinkauan kuin jaksoi ja tuli letto eteen, Sillolin hän teki sen tyhmän teon, että meni lettoon, ettei päästäisi letosta häntä etsimään, ja painuikin sinne. Näin mekin teemme ymmärtämättömyydessämme. Semmoisia ne ovat meidänkin suojapaikkamme ja niissä me istumme ja itkemme.
No, mitä sille kadonneelle lapsellekaan olisi oikeampaa, kuin isä ja äiti olisivat arvelleet, että sen tarvitsisi saada kuritusta, sillä miksi piti niin tyhmästi tehdä. Mutta niin he eivät arvelleet, vaan niille tuli kova hätä ja ne kiirehtivät kylälle etsimään kadonnutta lastansa. Eivät ne muistaneet käydä siinä hädässä edes kotonansa katsomassa, vieläkö lapsi ehkä on siellä, vaan kovalla kiireellä he riensivät häntä etsimään. Kun he sitten monen vaivan kautta olivat hänet löytäneet iltahämärissä nevalta itkemässä kaukana kodista, niin ei heillä ollut yhtään kovaa sanaa lapsellensa sanottavana, vaan syli avattuna he olivat lastansa vastassa, kun tämä löydettiin.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

No, sehän oli nyt äärettömän turha matka lapsiraukalle, sillä olisihan hän ilman niitä marjojakin tullut toimeen. Mutta lapsi sai kuitenkin siitä sellaisen kypsymisen, ettei enää toista kertaa yksin lähtenyt nevalta marjoja etsimään. Ja tuskin isä ja äitikään enää jättävät lastaan niin valloilleen. Varmaan pitävät he nyt entistä tarkemmin huolta ja varmaan katsoo lapsikin aina, ennenkuin minnekään lähtee, ovatko isä ja äiti minua lähellä.
Missähän letossa lienemme me tänä hetkenä? Täällä eivät kyllä kiusaukset nyt meitä voita, sillä niiltä saa täällä nyt hyvän rauhan, mutta kotona on niiden vuoro. Missähän letossa siellä lienemme? Siellä ne ovat kohti käymässä, kun ollaan kaukana sanasta ja kaukana ystävistä.
Mutta mitäpä tietää, jos on täällä sittenkin vielä suurempi vaara kuin niissä kiusauksissa kotona? Sillä niin helposti kirja käteenkin nukahtaa. Tahi miten on?

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

On merkillistä, ettei yksikään osaa antaa täyttä arvoa Jumalan sanalle, jos on aina sen ääressä, eikä ystäville, jos saa aina olla niiden joukossa. Mutta kun joutuu olemaan jonkun aikaa niistä erossa ja pääsee sitten taas niiden seuraan ja saa kuulla virsiä, joita ne veisaavat, niin voi ääretöntä, kuinka ne virret ja ystävät tuntuvat silloin kalliilta! Tätä ei oppisi, jos joutuisi olemaan erossa heistä jonkun aikaa.

Vilhelmi Malmivaara