Kirjoittaja Aihe: Kuukauden kysymys  (Luettu 16144 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Liisa

  • ex-ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1137
    • kotisivu
Kuukauden kysymys
« Vastaus #15 : 01.03.07 - klo:22:06 »
Nimimerkki kääntynyt pääsi nyt jäähylle. Uusin viestinsä ei ollut Körttifoorumin idean mukainen ja näin ollen se on poistettu. Ei täällä ennenkään ole pelkällä helvettiin tuomitsemisella ja meitä jumalattomiksi julistamalla eteenpäin päästy.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15725
Kuukauden kysymys
« Vastaus #16 : 02.03.07 - klo:09:39 »
Onko niin, että 'helvettiin tuomitseminen ja jumalattomaksi julistaminen' ovat heränneelle itsestään selvä oma lähtökohta, josta käsin ikävöidään Jumalan armoa, 'Taivaaseen armahtamista ja vanhurskauden lahjoittamista'?

Poissa llwyd

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 766
    • http://stockholmslender.blogspot.com/
Kuukauden kysymys
« Vastaus #17 : 02.03.07 - klo:10:59 »
Lainaus käyttäjältä: "Pena"
Onko niin, että 'helvettiin tuomitseminen ja jumalattomaksi julistaminen' ovat heränneelle itsestään selvä oma lähtökohta, josta käsin ikävöidään Jumalan armoa, 'Taivaaseen armahtamista ja vanhurskauden lahjoittamista'?


Tämä satunnainen, välinpitämätön maailma ei ole oikea isänmaamme, ei se oikea, pysyvä koti. Emmekä omin voimin pysty muualle koskaan pääsemään. Tämä on varmasti herännäisyydelle itsestäänselvä lähtökohta, sen läpikäyvä eetos. Omiin ratkaisuihin ja omaan voimaan perustuva usko asettaa puolestaan yksilölle valtavia paineita, joita monet, ehkä useimmat, eivät särkymättä kestä. Joudutaan vääntäytymään ihmeellisiin, koviin asenteisiin, taustalla jatkuva, jäytävä pelko siitä, ettei korttitalo pysy pystyssä näissä maailman jäätävissä tuulissa. Monesti tulee aika voimakas myötätunnon aalto, kun lukee näitä epätodellisen varmoja, omaa ratkaisua korostavia kirjoituksia: rivien välistä näkee enemmän pelkoa, heikkoutta kuin julmuutta ja ymmärtämättömyyttä. Mutta juuri sitä pelkoa ja heikkoutta he eivät saa itselleen tunnustaa, epävarmuus vääristyy lyömiseksi, usko itse pystytetyksi rakennelmaksi, jota vähäinenkin vastakkainen havainto uhkaa perustuksiaan myöden. En varmasti itse jaksa ymmärtää tarpeeksi niitä lähteitä, joista syntyy kristinuskon käyttäminen lyömäaseena. Ei riitä rakastavuus niin kuin se ei riitä kenelläkään ihmisellä. Omilla eväillä en pääse perille.
Opeta tälläisena luoksesi tulemaan

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15725
Kuukauden kysymys
« Vastaus #18 : 02.03.07 - klo:13:51 »
Yritin tuossa sanoa, että herännäisyyteen ei kuulu toisen tuomitseminen, vaan koetaan tuomion alla oleminen kaikkien yhteiseksi ja ennen kaikkea omaksi kivuksi, josta toivotaan pois. Tie on auki kohti parempaa ja jossain uskotaan olevan hyvä Isän koti, johon kaikesta huolimatta on tervetullut.

Lars Mikael

  • Vieras
Kuukauden kysymys
« Vastaus #19 : 02.03.07 - klo:17:35 »
"Murtunut mieli on minun uhrini, särkynyttä sydäntä et Jumala hylkää." (Ps. 51:19)

Sydänsurun ja sydämen särkymisen välillä on suuri ero. Surra voi kuka jumalaton pakana tahansa, mutta vain Jumalan edessä seisoessaan syntinen saa särjetyn sydämen.

Hyvän esimerkin särkyneestä sydämestä ja sen vaikutuksesta ihmiseen löydämme Pietarin lankeemuksesta. Pietarin "minä-elämä" tuli esille hänen sanoissaan: "Herra, sinun kanssasi minä olen valmis menemään vaikka vankilaan ja kuolemaankin." Kun Pietari oli kolmesti kieltänyt Mestarinsa, hänen ja Jeesuksen katseet kohtasivat. Ja se riitti. Pietari muisti Jeesuksen sanat: "Ennen kuin kukko tänään laulaa, sinä kolmesti kiellät minut." Tämän episodin jälkeen evankeliumi kertoo, että Pietari meni ulos ja itki katkerasti (Luuk. 22:33-34, 54-62). Sinä päivänä ei kuollut yksin Jeesus ja kaksi pahantekijää. Sinä päivänä kuoli Pietarissa "minä-elämä". Sinä päivänä Pietari sai särkyneen sydämen. Kaikki edellä mainittu tarvittiin, jotta Pietarista tuli se, miksi Jumala oli hänet tarkoittanut.

Jumala antaa meillekin armossaan särkyneen sydämen. Tällaisen särkymisen saa usein aikaan Jumalan meille rakkaudessaan sallimat ahdistukset, sairaudet ja synnin hätään joutumiset, muutamia esimerkkejä mainitakseni.

Pentti Simojoki kirjoittaa (HK 3/2007): "Pääasia on keskeytymätön minä-sinä -suhde Kristuksen kanssa tunteista riippumatta." Onko niin, että minä-sinä -suhdetta Kristukseen ei saada vain lukeutumalla heränneisiin? Se saadaan silloin, kun Jumala antaa meille särkyneen sydämen. Herännäisyyden esiin ottama ajatus pienellä paikalla olemisesta voitaneen tulkita myös oman tilan ja oman herätysliikkeen tilan vakavaksi tutkimiseksi. Siihen ei mahtune toisten ihmisten eikä herätysliikkeiden mielivaltainen arviointi. Omassa itsessämme ja herätysliikkeessämme meillä on varmasti jo itsessään riittävästi työtä.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15725
Kuukauden kysymys
« Vastaus #20 : 05.03.07 - klo:15:53 »
Ortodoksiseen perinteeseen kuuluu jatkuvan sinä-minä -suhteen ylläpitäminen rukouksen 'Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä!' avulla. Ihanteena on katkeamaton hengityksen rytmiä seuraava rukous.

Poissa Johannes

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1352
Kuukauden kysymys
« Vastaus #21 : 05.03.07 - klo:20:40 »
Lainaus käyttäjältä: "Pena"
Ortodoksiseen perinteeseen kuuluu jatkuvan sinä-minä -suhteen ylläpitäminen rukouksen 'Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä!' avulla. Ihanteena on katkeamaton hengityksen rytmiä seuraava rukous.


Tuo taisi olla uusimmasta kuukausilehdestä? Kävin tänään lukemassa sen itsekin. Ihan kivoja juttuja jälleen.
"Ei mikään niin voi virvoittaa,
en muusta iloani saa,
ei autuutta saa suurempaa
kuin minkä Jeesus lahjoittaa."

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15725
Kuukauden kysymys
« Vastaus #22 : 05.03.07 - klo:21:20 »
Portti on auki -jutussa oli tosiaan tästä Jeesus-rukouksestakin. Kiinnitin huomiota sihen, että Olavi Kares torjui jyrkästi Paavo Ruotsalaisen yhteydet itäiseen kristillisyyteen. Miksi?
Onko herännäisyyden sisällä ollut itäisen ja läntisen kristillisyyden välistä vieroksumista? Onko kenties vielä? Onhan liikkellä pohjalainen ja savolainen laitansa.

Poissa Johannes

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1352
Kuukauden kysymys
« Vastaus #23 : 05.03.07 - klo:22:08 »
Lainaus käyttäjältä: "Pena"
Onhan liikkellä pohjalainen ja savolainen laitansa.


Tuossa tekee paljon se, että Savossa jo olosuhteiden pakosta itäinen ja läntinen kirkko ovat paljon tekemisissä keskenään. Pohjanmaalla ortodokseja on huomattavasti vähemmän. En tiedä, onko sillä lopulta mitään vaikutusta. Itse vain olen sen saanut huomata, kun näkyy niin paljon olevan ev.lut. kirkon ja ortodoksien tai helluntailaisten yhteisiä tilaisuuksia, useita kertoja vuodessa täällä päin. Sitten monet heränneetkin ovat "seka-avioliitossa" ja koulussakin (yläasteet) joka luokalla taitaa olla keskimäärin yksi tai useampi ortodoksi. Mietin, että meiltäkin kotoa muutaman kilometrin säteellä on monta ortodoksiperhettä. Semmoinen kuva minulle on tullut täältä, mutta Pohjanmaan tilannetta en tunne.

Ja vastaan en pane, päinvastoin minusta on hienoa, jos kirkot tekevät yhteistyötä.
"Ei mikään niin voi virvoittaa,
en muusta iloani saa,
ei autuutta saa suurempaa
kuin minkä Jeesus lahjoittaa."

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15725
Kuukauden kysymys
« Vastaus #24 : 06.03.07 - klo:07:11 »
Pitäisikö muotoilla kysymys niin, että vierastavatko pohjalaiset itäisen kirkon hengellisyyttä, jonka kanssa savolaiset ovat aina olleet rakkaassa vuorovaikutuksessa?

Poissa vaivainen mato

  • Ostaa kotiin viemisiksi hjuhlaoppaan
  • Viestejä: 297
Kuukauden kysymys
« Vastaus #25 : 06.03.07 - klo:08:03 »
Kyllä PR on ollut yhteyksissä Idänkirkkoon, vieläpä yhteisymmärryksessä ja myönteisessä hengessä. Ilomantsin Huhuksen kylästä on tallennettu PR:n sanonta: 'Muoto ei ole tärkeää, tärkeää on kristityn sisäinen valmius.' Tämä syntyy jatkuvan seurustelun Jumalan kanssa.

Ordotoksit ovat tosissaan omassa uskossaan. Se tulee ilmi jokapäiväisessä elämässä ja kilvoittelussa. Tämän olen nähnyt Pohjois-Karjalassa.

PR ja ordotuksisuus korostavat Jumalan pyhyyttä ja vanhurskautta. Molemmissa on tärkeänä osana kunnian antaminen Jumalalle.

Muistakaa ystävät: 'Veräjä on auki' (Viimeiset kiusaukset)

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15725
Kuukauden kysymys
« Vastaus #26 : 06.03.07 - klo:08:39 »
Auki oleva veräjä saattaa olla myös ortodokseilta saatu kuva. Ylösnousemusikonissa on kuvattuna Kristuksen hajoittamat tuonelan ovet.

Poissa Johannes

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1352
Kuukauden kysymys
« Vastaus #27 : 06.03.07 - klo:11:56 »
Hupsista, niin tänne saikin olla aika varovainen kirjoittaessaan. Nyt vasta tajusin, että tämä on se ketju, josta saattoi joutua Hengelliseen kuukausilehteen. Pitääpäs ruveta miettimään ennen kuin erehtyy lisää kommentoimaan.
"Ei mikään niin voi virvoittaa,
en muusta iloani saa,
ei autuutta saa suurempaa
kuin minkä Jeesus lahjoittaa."

Poissa vaivainen mato

  • Ostaa kotiin viemisiksi hjuhlaoppaan
  • Viestejä: 297
Kuukauden kysymys
« Vastaus #28 : 06.03.07 - klo:12:24 »
Pena kirjoitti, ettei se 'Talonpojille tarkoitettu kirje oikein sytyttänyt'
Lukisitko siitä kirjoituksesta: 'Miksi Jumala ei heti armahtanut Aatamia, Hänen pyhyytensä olisi siitä kärsinyt jne.  Mitä luvattiin Aatamille?
Tämä on tärkeä kohta meidän pelastumiselle.

Minulla on Penan mainitsema kirja hyllyssä. (taitaa olla nyt emännän käytössä, kun en sitä löytänyt, piti ulkomuistista  kirjoittaa pätkä).

Tuo avoin veräjä on mahdollisesti perua ortodokseilta. Epäilen, että Sinulla on vissiä tietoa ortodokseista. (yksi ynnä yksi on kaksi).

Aku Räty käytti veräjä sanan paikalla sanaa puomi. Kun piispa Väinö Malmivaara makasi K-veden sairaalassa elämän loppua odotellen, Aku kuului tokaisseen: 'Piispalle viimeinen puomi lähenee.'

Pena sanoit, ettet ole talonpoika, mutta ukkisi, mikäli aavistukseni sattuu kohdalleen, ollut talonpoika Savon ja Karjalan rajamailta.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15725
Kuukauden kysymys
« Vastaus #29 : 06.03.07 - klo:12:38 »
Vaareista toinen oli satakuntalainen rovasti. Toinen oli helsinkiläinen kivipiirtäjä. Edellinen tosin toimi pitkään Viipurissa ja jälkimmäisen suku oli alunperin rääkkyläläinen. Körttiläisyyteni (?) ei ole kummankaan perua.