Onko usko teko?

[Salis]

Lienenkö jostakin lukenut, että armo on a-moraalista - juuri siksi, ettei sitä lasketa ansioiden mukaan vaan päinvastoin.
Etiikkaa ja lakia - sen enempää yhteiskunnallista järjestystä kuin sydämessä kaihertavaa oikean ja väärän tuntoa arkielämässä - tämä ei tietenkään kumoa.

Eikä oikean ja väärän käsitys juuri perustu pitkälti kristillisiin arvoihin ja kymmeneen käskyyn? Vai vedotaanko tässä kenties universaaliseen moraalikäsitykseen, jonka kaikki uskonnot jakavat?

Olemme apelllakan kanssa samaa mieltä siitä, että armo riippuu Jumalasta eikä ihmisten teoista, mutta kun puhumme uskosta eikö siihen liity tiettyjä arvoja (esim.vuorisaarna), joiden mukaan eläminen ja toimiminen olisi juuri tuon uskon toteuttamista eli hyvien tekojen tekemistä? On kovin nurinkurista sanoa, että uskon tähän ja tähän, muttei elää ja toimia uskon mukaisesti.

[juhani]

Voi olla, että kristilliset arvot, kymmenen käskyä ja universaali moraalikoodeksi sisältyy eetokseen, joka meillä kaikilla ihmisillä on. :wink:ps. ainakin Lutteerus oli sitä mieltä.

[Pena]

Vuorisaarnan voi ymmärtää eettisen riman nostamiseksi tavoittamattoman korkealle, jotta armo jäisi ainoaksi pelastumisen mahdollisuudeksi. Armahdettu voikin tyynemmin kilvoitella kohti näitä tavoittamattomia ihanteita, kun ei tarvitse enää kuvitella niitä vähimmäisvaatimuksiksi.

[apellikka]

"Tietäsi, Herra, kulkisin, jos osaisin ja voisin..." Vuorisaarnan etiikka on ihmeellistä - on kelvannut Tolstoille ja ilomielin toteuttaisin sitä, jos voisin. Ja ilahdun aina, jos joku kohtelee minua sen mukaisesti.
Ei-kristitty voi toimia eettisemmin ja moraalisemmin kuin kristitty ja joku kristitty voi olla toimissaan toista eettisempi.
Totta kai toivon kristittynä, että tykökäymiseni Kristuksen kanssa tuottaisi hyvää hedelmää ja moraalisesti oikeaa käytöstä lähiympäristöön ja/tai että oppisin katumaan ja pyytämään anteeksi töllön töitäni.
Voisinko sanoa, että tällainen pyhitys antaisi lähimmäisilleni arkista iloa mutta ei tuottaisi yhtään bonusta pelastuksenasiaan.

[Salis]

Vuorisaarnan voi ymmärtää eettisen riman nostamiseksi tavoittamattoman korkealle, jotta armo jäisi ainoaksi pelastumisen mahdollisuudeksi. Armahdettu voikin tyynemmin kilvoitella kohti näitä tavoittamattomia ihanteita, kun ei tarvitse enää kuvitella niitä vähimmäisvaatimuksiksi.

Kuulen ensimmäistä kertaa tällaisen tulkinnan. Tulkinta on analoginen K. R Popperin käsityksen kanssa tiedon kasvusta: "Absoluuttinen totuus on olemassa, ihminen voi sitä lähestystä, muttei koskaan saavuttaa."

Eikö kilvoittelu ole juuri sitä, että tehdään uskon mukaisia tekoja? Kirkon ongelma on juuri siinä, että uskoa julistetaan, muttei sitä toteuteta. Usko tehdään mahdollisimman helpoksi, kun sanotaan, ettei usko tarvitse tekoja ja että yksin uskosta riittää.

[jude]

Vuorisaarnan voi ymmärtää eettisen riman nostamiseksi tavoittamattoman korkealle, jotta armo jäisi ainoaksi pelastumisen mahdollisuudeksi. Armahdettu voikin tyynemmin kilvoitella kohti näitä tavoittamattomia ihanteita, kun ei tarvitse enää kuvitella niitä vähimmäisvaatimuksiksi.

Oi että, näin minäkin sen olen mieltänyt. Tai siis armon ainakin, tiedä noista saarnoista sitten. (Luku Raamattua keskimäärin joka kolmas ilta, viimeksi 2.Moos 5... Vuorisaarna lähestyy hitaasti mutta varmasti )

[mt]

Usko tehdään mahdollisimman helpoksi, kun sanotaan, ettei usko tarvitse tekoja ja että yksin uskosta riittää.

Niin – tai sitten mahdollisimman vaikeaksi.

Mt

[apellikka]

Viime yönä muistin, että lain ja evankeliumin erottaminen mm. vapauttaa tekomme lähimmäisen palvelemiseen (ja vaikuttaa paljon muuta). Kaivoin esiin "Puheen hyvistä teoista", mutta yritän säästää teidät sen referoimiselta.

[juhani]

Tämä on hieno kirja - nuorta Lutterusta.

[apellikka]

Ja onpa ollut hieno teko se suomentaa ja kustantaa herättäjä-yhdistyksen toimesta...

[vaivainen mato]

Pittää muistoo. Vuorisaarnan opit ee kettään pelasta, eekä myöskään vuorisaarnan Kristus. Aenoastaan ristiinnaulittu ylösnoussut Kristus pelastaa.
Vuorisaarna on elämän eettinen ohje.

[juhani]

vaivainen mato... oekeen isoosta kirjasta saet niidä puukstaaveja... jokka pidänee paekkansa.

[Salis]

Pittää muistoo. Vuorisaarnan opit ee kettään pelasta, eekä myöskään vuorisaarnan Kristus. Aenoastaan ristiinnaulittu ylösnoussut Kristus pelastaa. Vuorisaarna on elämän eettinen ohje.

On se vaan niin kivaa, kun täällä tulkitaan Raamattua aivan uudella tavalla. Vuosisaarnakaan ei merkitse enää yhtään mitään eikä Kristuksen toiminta eivät teot paitsi se, että riippui ristillä.

Jotenkin alkaa tämä "sisäpiiriläinen" tulkinta ahdistamaan. Koska olemme maan matosia, voimme tehdä mitä vaan, koska Jumala a) aiheuttaa uskomme ja b) vain uskosta me pelastumme. Ei tarvitse tehdä mitään vaan olla maan matonen, koska Jumala hoitaa hommat puolestamme.  

Vaikea hyväksyä tällaisen kristityn vastuun pakoilua.

[juhani]

Olisi se täällä niin paljon helpompaa kun uskon hedelmät nostaisivat meidän yksittäisten hurskaitten pankkitilin saldoa tai vuorisaarna menisi arkipäivän ihmisten aivoihin. Pessimistisesti totean, että Jumala haluakaan vuorisaarnan noudattamista vaan Hän haluaa ihmiskunnan synnintuntoon. Ihminen, joka haluaa täyttää vuorisaarnan niin siinä on sellainen ongelma, jota ei voi ratkaista. Kukaan ei ole elänyt vuorisaarnan eetoksella. Salikselle voisin sanoa, että rakasta, kävele ulkona, sosiaalisia siteitä solmi ja pidä Jumala mielessä. Lutherilaista sosiaalietiikkaahan tämä on. Kristityn vapaus (ML) on se meidän kirja. Jumala ei halua mitään muuta meiltä. Me elämme ja olemme maan päällä. Jumala ei tykkää siitä kun me teemme Hänen eteensä töitä. Hän tykkäisi, että rakkaille ja vähemmän rakkaille ihmisille kuin Hänelle. :wink:

[Pena]

Usko ilman tekoja on kuollut. Kai se niin on. Ovatko uskon teot sitten ihmisen tekoja vai Jumalan tekoja ihmisen kautta? Minulla on ainakin kokemus siitä, että minua kiitetään jostakin, jota en tiedä tehneeni, ja varta vasten tekemäni hyvät työt osoittautuvat jokseenkin turhanpäiväisiksi. Töppäykset ovat asia erikseen, niitä on sekä tahallisia että tahattomia. Omia kaikki.