Oli iltakävelyllä jo niin hämärää, etten nähnyt, oliko silkkiuikku vai härkälintu, joka esitti tyylikkäitä kokosukelluksia Tohloppijärvessä. Yksi yksilö vain. Härkälintuja siellä kyllä olen itsekin aiemmin tavannut.
Ja sitä kun tarkastelin niin bongasin toisenkin siivekkään. Ensin katsoin että mikäs turilas se tuo on, iso soikea kovakuoriainen lennossa kroppaansa lyhyemmillä siivillään. Ja sepä molskahti järveen kanssa, ihan upoksiin. Lieneekö ollut jokin sukeltajalaji? Muutaman sekunnin vain ehdin nähdä. Kokoa oli arviolta sen verran että tikkuaskiin mahtuu jollei jää korkeudesta kiinni, mutta paljon ei vapaata tilaa pituus- ja leveyssuuntaan jäisi. Menköön nyt lintuna, kun oli niin iso ja lensi.
Muuten harmittelin, kun Tohloppijärven pohjoispuoliselle suolle on sitten viime näkemän rakennettu sorapohjaisia maastosta selkeästi koholla olevia kulkureittejä. Ja löysin netin uumenista, että vuonna 2018 on kaupunkilaisilta kerätty lausuntoja järven ympäristön hoitosuunnitelmasta. Olisin siihen minäkin alueen käyttäjänä voinut mielipiteeni kertoa. Mm. juuri noita mainitsemiani reittejä oli vastustettu. Ja vähän matkaa sitä ennen olin muutaman vanhan leveämmän reitin "ei talvikunnossapitoa" -kylttejä ihmetellyt, kun kyllähän ihmiset haluavat niitä väyliä talvella käyttää. Siis mieluummin rahat entisten kunnossapitoon kuin uusien tekemiseen. Itse mieluummin kuljen muulla kuin sorapohjalla kun en tykkää sen rahinasta, eikä se jousta jalan alla. Pitänee koettaa aktivoitua.
Oli joku yleisempikin luonnonsuojeluketju, mutta menköön narina tähän.
