-27 astetta eli juuri se määrä, mitä Iltiksen säätiedotus antaa Veneheittoon. Olen jo liikuskellut tanhualla ristiin rastiin. Keräsin saunan sähkökaapelin kiepille omalle paikalleen rustingin kulmassa, panin valkean pikkupuolenkin hellaan. Kävin katsomassa lintujen ruokintapaikan. En huomannut, että orava istuu "rosterikuopassa". Olen virittänyt pesualtaan peltin, jossa on kaksi allasta, auringonkukkkasyöttimen alle ottamaan vastaan varpusten heittelemät siemenet. Niin orava minua säikähti ja nousi kuuseen, ihan latvaan asti ja sieltä säkätti tympeänä "kun ei ole syömärauhaa".
Yrin potkutella korkealla potkurilla rustin ympäri, mutta muoviset jalakset olivat huurteiset, eivätkä ne luistaneet. Sama tapasi poikasena käydä suksillenikin, kun en aina viitsinyt nostaa niitä pirtin seinää vasten pystyyn. Oli kova työ hinkata suksista kuura ja jää pois, joten älysin muutaman kerran jälkeen, että pienempi riesa on putsata suksenpohjat ja nostaa ne pystyyn seinää vasten.
Aloin jalkamieheksi ja kävelin lingottua uraa ensin myötäpäivään viisi kierrosta ja sitten käänsin suunnan vastapäivään ja käppäilin samat määrät kierroksia. Pitäisi olla sellainen askelmittari, mikä laskee hitaan väikkymiseni askelmäärän, niin voisin pirtissä laskea, että paljonko kävelin.