Ystävien riita

[Thomas McElwain]

Hapuilen sokeitten parissa.
Etsin maailmankaikkeuden syntymäpäivää.
Joku laski kuusi tuhatta vuotta ja väsähti.
Joku jaksoi laskea lähes neljätoista miljardia.
Sitten alkuräjähdys säikähti.
Taputan ja vaikenen.
Isäni kerran haukkui minua, kun en osannut laskea kolmeen asti.
Mitä voin tehdä tällaisten käsittämättömien laskujen kanssa?
Rakkaani, istun sylissäsi, ja lasken hiljaa sormiasi kymmeneen asti
ja painaudun häpeissäni rintaasi vasten.
En kai häiritse sinua, kun johdat tähtien tanssia?

[Riitta-mummi]

Sokeudessani käytän ' aasinsiltaa' usein.
Impulsiivinen saa impulssin puolikkaasta sanasta.

Ystävyys kestää erimielisyyden,
sitä sopii koettaa.
Ystävä on rinnalla aina
kun Luoja häntä kehottaa.

Vanha puoliso on ystävä
huoltaminen kuuluu tehtäviin.
Tossujen sipsutus rauhoittaa,
yhä ollaan elossa
ja yhdessä hamaan
loppuun asti.

Koira on ihmisen ystävä
ja enemmänkin.
Aasi kantoi Kristusta
Jerusalemiin,
loppumatkan kunniaan !

[Thomas McElwain]

Kävelen, rakas Jumala, Kyproksen rannalla,
missä kilpikonnat kuoriutuvat.
Katson kukkuloihin ja hymyilen,
kun näen villiaasin juoksevan vapaasti,
ujosti ja vapaasti niin kuin tuoreena luovasta kädestäsi.
Mikään luomakunnassa ei ole niin upea,
niin viisas kuin villiaasi, sanon minä.
Kaula kaaressa, kaviot korkeina, silmät välkkyen,
harja taivasta vasten,
uhmaten aurinkoa, kuuta ja tähtiä,
katselen kun villiaasi juoksee.
Rakas Jumala, älä anna aasin jäädä kiinni.
Ole aasin toivo.
Etkö sinäkin rakasta aasia yhtä paljon kuin minä,
kun kerran se niin sinua muistuttaa:
ohi kiitävä kirkkaus ja pöyristyttävä kiljunta
erämaan vuoren huipulta?

[Riitta-mummi]

Koirat kulkevat vapaina Samoksen kylissä
ne nukkuvat rakennusten varjoissa.
Kuumina päivinä koirilla ei ole hätää,
ne ovat itsensä herroja.

Toisin on ihmisen valjastamilla aaseilla.
Pyrgoksen jyrkästi nousevaa katua
se kulki vaivoin suurten taakkojen
keinuessa molemmin puolin.
Ja kun se pääsi kadun yläpäähän
isäntä nousi sen selkään.

Me istuimme aukion suihkulähteen
reunalla, minua itketti.

Timios Stavroksen luostarin muurin
ulkopuolella oli juottokaukalo
eläimille, mutta siinä uiskenteli
kaloja, tuotu ehkä nunnille
lahjaksi.

Voi sinua ihminen !

[Riitta-mummi]

Voi sinua ihminen!
Sanasi satuttavat
tulivatko suoraan tai
seinän lävitse.

Seinät sortuvat
ja aidat, jotka erottavat,
nekin kaatuvat
kun Herra niin
tahtoo.

Kun yhden kanssa
saa sovinnon aikaan
alkaa toinen tyrkkimään.
Mitäs siitä, käännetään
päätä ja annetaan anteeksi.
Näin on laki täytetty.

Älä likaa kotipesää
uskoo vanha kansa.
Olen se vanha koira
joka sen on kantapään
kautta opetellut.

Koira kohtasi aasin
kotitiellä. Tulivat
ylen ystäviksi.
Nyt jolkotellaan ja
kopsutellaan
samaan tahtiin.

( Otsikko voisi olla lisätty yhdellä r ( ärrä );llä,

Ystävien Riitta

[Thomas McElwain]

Jotkut linnut ovat maukkaita.
Jotkut laulavat kauniisti.
Hiirihaukka ei.
Abraham itse ajoi hiirihaukat pois uhrilahjojen luota.
Kuitenkin hiirihaukka menestyy.
Kun Sinä, rakas Jumala, katat pöydän valituille,
älä aja pois hiirihaukkoja, jotka poimisivat siitä pienen palan.
Älä seura profeettasi esimerkkiä.
Saatan olla epäsiisti lintu,
älä kuitenkaan kohtele minua raa'asti.
Yhdyn joukkoon, joka rientää maistamaan herkkujasi.
Tyydyn siihen, mikä jää kun kauneimmat linnut ovat kylläiset.
Älä jätä ketään ulkopuolelle.

[Pena]

Marabuhaikara on
suuri ja ruma lintu,
likainen raadonsyöjä,
joskus vaarallinen
ihmisellekin.

Silti
se tuo mieleen
suklaamakeiset.

Olisipa minussa
edes marabun
ihanuutta!

[Thomas McElwain]

Rakas Jumala, olet kyllä rakas,
mutta joskus aivan väärässä.
Enkeli puhui Haagarille,
lohdutteli häntä,
teki suuria lupauksia Haagarin pojalle.
Eikö enkelisi pitänyt tukea mieluummin Saaraa,
luvatun pojan äitiä?
Sen sijaan hän puhui Haagarille,
ensimmäinen kerta naiselle Eevan jälkeen.
Teki Haagarista ensimmäisen naisprofeetan Eevan jälkeen.
Jos minä olisin ollut Haagarille lähetetty enkelisi,
olisin sanonut: Älä turhaa vollota.
Mene kilttinä tyttönä takaisin palvelemaan suurta,
kaunista, valittua Saaraa,
merkillistä.
Ei lohdutusta, ei lupauksia, ei kehumisia.

[Riitta-mummi]

Toiset linnut lentävät korkeaalla
joukkueena.
Yksinelävät eivät ole sen
uonompia asuessaan
maassa tai puussa.
Punarinta hyppii pensaan alla
ja ilhduttaa somalla
ulkomuosollaan.
Tikalla on vahva nokka
kolon kaivamiseen.
Sen elämäntyö saa aikaan
pesäpaikkoja monille.

Ihminen, katso taivaan lintuja
se saavat ruokansa ajallaan.
Lopulta kuolemme kaikki.

[Thomas McElwain]

Olen pahoillani, Rakas, etten ole suuri syntinen,
vaan pikkutekijä.
Voit heittää minut helvettiin pikku synneistä
ihan yhtä hyvin kuin suurista.
Älä ole surullinen.
En kestä sitä, että Sinulla on paha mieli.

[Thomas McElwain]

Rakas Jumala, teet omituisia suunnitelmia.
Puhun nyt Herodeksesta.
Lähetit Poikasi maailmaan kuoleman ihmisten edestä,
ja silti varoitit,
panit pakenemaan Egyptiin,
elämään köyhyydessä ja vaivassa,
pilkattuna,
hylättynä,
ristiin naulattuna.
Olisit antanut kuolla jo Herodeksen aikana ihmisten edestä.
Olisit säästänyt kaikkien Betlehemin vauvojen hengen,
ja Jeesukselta vaikka kuinka paljon vaivaa.
En tiedä voinko antaa sinulle anteeksi.

[Thomas McElwain]

Leikin valtavan tammen alla Colinin kanssa.
Olimme ystäviä.
Muistan kun isoäitini talon vieressä hyvästelimme kymmenen vuotta myöhemmin.
Olin lähdössä Kaliforniaan.
Kerran kirjoitettiin toisillemme.
Kalifornian rannalla juoksin Pepen kanssa.
Et voi kuvitella miten hauskaa on juosta kovalla hiekalla
ja väistää rannalle saapuvia aaltoja.
Tutustuin Persioon koulussa Puerto Ricossa.
Nauroimme yhdessä musiikista.
En sietänyt hänen rokkiaan eikä hän sietänyt minun Bachiani.
Se yhdisti. En tiedä missä hän nyt on.
Asun nyt Suomessa, rakas Jumala,
ja leikin, juoksen, nauran, kuuntelen musiikkia
Sinun kanssasi.

[Thomas McElwain]

Istuin jossakin Anatolian kukkuloilla
lukutaidottoman paimenen kanssa.
Kun rukousaika tuli, hän nousi.
Hänen kirkas äänensä kaikui rotkon yli.
Istuimme taas ja hän avasi eväspussin,
otti siitä leipää,
ja syötti minua kuin emolintu.
Efendim, hän sanoi aina uudestaan
ja uudestaan,
ja avasin suutani.
Kun Daavid sanoi Herra on minun paimeneni,
oliko hänellä mielessään turkkilainen ystäväni?

[Thomas McElwain]

Rakas Jumala,
kun laskit Poikasi temppeliin ruoska kädessään,
mitä oikein ajattelit?
Varmaan, että hänelle tekisi hyvää vähän laskea höyryä,
ettei myöhemmin käyttäytyisi huonommin muualla.
Olin unohtaa, että loit ihmisen höyrykoneeksi.
Ajattelen vain niitä torikauppiaita.
Kuopiolaisena, olisin taipuvainen olemaan
torikauppiaitten puolella.
Sinä kun aina istut temppelissäsi
ja kuuntelet hartaita rukouksia
päivät ja yöt,
niin torielämä ei taida olla Sinun vahvempia puoliasi.

[Thomas McElwain]

Rakas Jumala,
sanon rakas Jumala, koska
eräs karjalainen täti sanoi aina seuroissa
rakas Jumala,
etkä näyttänyt paheksuvan sitä, kun kerran
olet jo korjannut hänet pois taivaankotiin.
Voin sitten toivoa samaa kohtaloa.
Rakas Jumala,
riitelen, riitelen Sinun kanssasi niin kuin
riiteli aikanaan ystäväsi Job
lohduttajiensa harmiksi,
vaikka minulla ei ole tällä hetkellä yhtään
paisetta.
Ei tiedä mitä huomen tuo.
Niin riitelen Sinun kanssasi.
Saisit puhua minulle vaikka myrskyn keskeltä,
mutta olet melkein yhtä vähäsanainen
kuin joku hämäläinen.
Riitelystä ei tule mitään, kun
toinen ei vastaa.