Tuulinen ja pyryinen päivä, -6. Näin kuuluu tähän aikaan ollakin. Joudun pukeutumaan aika paksusti, koska jotkut kohdat kehossani alkavat ilkeästi jäytää, jos palelen.
Niin, potkurin kanssa nuivasin puut polttopaikoilleen. Ruokintapaikallakin oli vain yksi harmaa orava napostelemassa siemeniä. Ajattelin, että en anna tuiskuta koko laania umpeen, vaan menin kolalapion kanssa puhdistushommiin. Siitä orava tykkäsi huonoa ja nousi kuusen latvaosaan. Mutta kun olin poistunut, niin harakatkin tulivat käppäilemään paikalle, että mitä herkkua on landlordi tällä kertaa hommannut syötäväksi.
Sitten etsin sopivia "legopalikoita" rakentaakseni potkuriin sellaisen kevyen laatikon kehän, minkä sisällä pysyisi ruskea muuttoon tarkoitettu muovilaatikko. Sillä on nätty puita kuljettaa, mutta se on liukas liikkeissään, että ei pysy potkurin istuimella puheella komentaen. Muovi on kestävää ainetta, sillä esikoiseni piti laatikossa marsujaan. Lopuksi vein akkuvääntimen tekopaikalle huomatakseni, että päältäajettavan akku kannattaa näin lauhalla varata. Systeemi on ns älykäs eli ledivaloista voin päätellä varauksen tilaa. Jos hellepakkasella -20 astetta yritän varata, niin akku ei ota virtaa vastaan.
Tulin pirttiin