Viron kirjallisuuden kurssia varten luin Karl Ristikiven Inimese teekond-nimisen runokokoelman, joka löytyy myös suomennettuna nimellä Ihmisen matka. Ja oli muuten positiivinen yllätys! En yleensä lue runoja, mutta ehkä pitäis...
'Myös sisiliskon kulku kivellä jättää jäljen,
vaikka emme sitä näe.
Jokainen ajatus, joka tulee ja menee,
pysyy jossakin tallella.
Se, minkä lahjoitit hymyillen,
voi joskus loppua,
mutta hymy jää.
Ilo, jota et osannut tavoitella,
jää odottamaan ikuisesti.
Jopa sanomatta jääneet sanat
on lausuttu ajatuksissa
ja pantu jonnekin talteen.
Kuinka muuten meidän lyhyiden päiviemme määrä
voi täyttää ajan äärettömät sammiot.
Kuinka muuten yksi silmänräpäys
voi vierittää kiven paikoiltaan.
Se, jolle on annettu vähän,
kantaa sitä sydämessään.
Se, jolle on annettu paljon,
tuhlaa kaiken.
Kaikkien teiden pituus ajassa on sama.'
-Karl Ristikivi-